Buckle up! It's gonna be a bumpy ride tonight.

Survived the strikes and traffic chaos today. Took a long-distance bus to work and spent more time waiting for it and then crawling in the traffic than it would have taken to walk the whole way to the office. And to make things more complicated, I had a doctor's appointment in the middle of the day, and to get to the doctor I normally take the subway (11 stations in between). Obviously that didn't happen today, had to take a taxi. So, in order to go to work I've spent 3 hours and about 40 euros today (including the ride to the doctor). And the demonstrations were quite impressive, too. It felt like there was an opportunity for everyone to join in. Are you unhappy about something? Come and join us then!

Hahaa, päästiinpäs tänäänkin vielä töihin lakosta huolimatta. Seisoksin aamulla aika kauan odottelemassa pitkänmatkanbussia ja sit kun se tuli, ryömittiin liikenneruuhkassa niin hitaasti, että loppujen lopuksi olisin varmaan kävellen ollut nopeammin perillä. Kaiken huipuksi mulla oli keskellä päivää lääkärikäynti enkä viitsinyt enää perua sitäkään, joten oli pakko keksiä muu kuljetuskonsti sinnekin. Matkaa on noin 11 metroasemanväliä ja metroja ei siis kulkenut tänään. Vaan taksit ajoivat, kunhan vaan sai sellaisen tilattua. Kaikkiaan tämän päivän työmatkoihin kului kolmisen tuntia ja taksimatkoineen kaikkineensa noin 40 euroa. Niin ja ne mielenosoitukset oli aikas vaikuttavia. En ole ennen tämmöistäkään nähnyt, että eri asioita vastaan osoitettiin mieltä samassa kulkueessa. Niin että jos olet johonkin tyytymätön, tule meidän mielenosoitukseen!

Here's a short tale of evolution. Eons ago there were some lumps of wool, just drifting around like clouds.
Tässä hyvin pelkistetty evoluutioteoria. Olipa kerran villamöykkyjä, jotka lilluivat keskellä ei-mitään.
 

It took some time, but as if by a miracle, thin strands started to develop between the lumps.
Vähitellen villamöykkyjen väliin alkoi kehittyä kuituja.
 

And look how beautiful it all turned out to be.
Ja näin kaunista siitä vähitellen kehittyi.  

And then came somebody and spoiled it all. -- Hmm. Normally all these "after" photos are spectacularly better than the "before" photos. I'm not quite convinced that's the case here.

Kunnes tuli joku ja pilasi kaiken. -- Outoa, yleensä näissä "ennen ja jälkeen" muodonmuutoksissa se lopputulos on kerrassaan upea alkutilanteeseen verrattuna. Tällä kertaa en ole täysin vakuuttunut.
 

Rhapsody in purple. Two out of three were bought at the Knitting and Stitching fair in London, and as you may have guessed by now, these are not the only purple shades hiding in my flat.
Sävy sävyyn, vaan eipä sovi tiheydet yhteen. Näistäkin kaksi kerää on peräisin Lontoon messuilta, ja kuten ehkä tässä vaiheessa arvaatte, ei mun violettisävyt näihin lopu. Suomessa on kesken iso huivi, johon tulee reippaita raitoja hennosta lilasta villiin tummaan violettiin.
 

From the left: yarn made of bamboo fibers (the label says: 100 % bamboo yarn, 100 grams and 250 yards. 5 sts, 8 rows = 1 inch US 6). Middle: Shimmer by Wendy 100% polyester, 55 metres, needles 4.5 mm. Right: Cassandre by Enzo Lucci. 75% acrylic, 25% polyamid, about 80 metres.
Vasemmalla: 100-prosenttinen bambukuitulanka, keskellä Wendyn pumpulinpehmeä tiheä hapsulanka ja oikealla komealta kalskahtava Cassandre, josta sivumennen sanoen tulee erikoinen pinta, koska hapsut ovat eri mittaiset "keskeltä katsottuna".
 

And now it's time to enjoy my evening meal. Spaghetti with...?

Tulikin jo nälkä tässä näpytellessä. Siirryn siis nauttimaan illallista; lautasella spagettia ja...?
 

One of those days - että semmoinen päivä

Kuinkahan monta kertaa olen aloittanut tämän viestin, pyyhkinyt kaikki pois ja yrittänyt uudelleen? Ajatus ei juokse, ahistus iskee, suunnitelmat menee uusiksi (jos kunnollisia sellaisia ylipäänsä olikaan). Töissä on ollut enemmän tai vähemmän helvetillistä jo jonkin aikaa, ja nyt kun kaiken piti loppua, pakka pistettiinkin täysin uusiksi. Kuten eräs kaverini ehti jo kommentoimaan, en tosiaankaan osannut pienenä tyttönä kuvitella, että tuleva työpaikkani riippuisi jonkun hölösuisen italialaisen puheista. Toisen kaverin kanssa taas filosofoitiin, että vanhemmilla on sentään elämä ollut jossakin mielessä vähän yksinkertaisempaa: töihin on menty ja kotiin tultu sitten kun pilli soi ja tehtaassa vaihtuu työvuoro. Me joudutaan katsomaan uutisista, tehdäänkö huomenaamuna vielä samoja duuneja kuin ennenkin vai lähetäänkö ajamaan vallan eri asiaa. Ja miksi mä tämmöisiä neuleblogiin kirjoitan? No siksi kun toivoakseni kirjoittelen tänne vielä pitkän aikaa ja jossain vaiheessa olis varmaan kiva muistella tätäkin elämänvaihetta, vaikka tällä hetkellä tästä haluais mahdollisimman nopeasti eteenpäin.

Mitä tulee neulomiseen, olen keskittynyt merkityksettömien yksityiskohtien pipertämiseen. Suuret linjat tai varsinkaan uusien projektien suunnitelu ei nyt oikein suju, tarttis saada muutkin asiat järjestykseen tuolla päänupissa. Kamerastakin simahti akku juuri sopivasti enkä todellakaan viitti enää odotella sen latautumista että saisin tänne tuikattua kuvia. Siispä suullisesti: väkersin paksusta villasekoitelangasta tumput, joista tuli tavattoman tylsät. Niinpä otin hiljattain tilaamastani yllätysboksista lenksulankaa, josta neuloin ranteisiin muutaman nurjan kerroksen ja sit ompelin samaa lankaa kämmenpuolelle muutamaksi koristeraidaksi. Niin ja päättelin yhet sukat, eli taas vapautui sukkapuikot uuteen tarkoitukseen.

Mutta kuulkaas, päivän pääuutinen oli kuitenkin Novitan talvinumeron saapuminen. Postileima oli hyvin selkeä: lähetetty 26.10. Eli hyviä uutisia oli se, että mun tilausta ei ole unohdettu. Huonona puolena voitaisiin ehkä mainita, että lehdessä ei ollut yhtään mitään kiinnostavaa. Ei niin mitään. Ainoa innostava kuva oli takakannessa. Semmoista sinivihreäkirjavaa lankaa olen yrittänyt kerätä merenneitopuserooni - olipas hyvä tietää, että muutaman kuukauden kuluttua siihenkin väriprojektiin saa täydennystä. Paitsi jos se lanka on seitsemää veljestä, sille tämä Venla antaa piutpaut.

I wonder how many times I had started writing today's entry, then deleted all of it and started again. There's no brain activity, frustration hits hard and all the plans I might have had, will have to be shuffled. The situation at work has been less pleasant for quite a while, and just as everything was coming to an end, the situation has totally changed overnight. As a friend of mine commented, little did I know when growing up that my future job would depend on some Italian guy who opens his mouth at a wrong time. And another one said that in this respect our parents had an easy life: they were working in a factory and when they heard the whistle, it was time to start working or go home. We, their children, will have to watch the news in order to know whether we still have a job and what ideas we're supposed to pursue. And why am I writing this kind of things in a knitting blog? Well, I hope to be blogging for a long time and one day I might want to remember these events and feelings, although now it feels like it would be best to move on as soon as possible.

Knitting-wise I've been concentrating on minor, insignificant details. Any big projects or ones which would need any designing or calculating wouldn't be successful, I've got enough of other things on my mind. I might have added some photos here but my camera disagreed. The battery went totally flat and it's too late to wait for its charging. So, let's do this orally: I made a pair of mittens using some thick yarn. The result was just plain and dull. Found some loopy yarn and knitted a couple of extra rounds around the wrist. Still dull, so I cut some more of that loopy yarn and attached it onto the mittens. Yep, and finished a pair of socks, releasing the needles for another project.

But hark! Wonders never cease. Received the winter issue of Novita, a Finnish knitting magazine. Despite the information some fellow knitters have received, it was posted only this week. The date stamp couldn't have been clearer: October 26. If I want to find something positive about this, I'd be happy that my subscription hasn't been lost or forgotten. On a more negative note, there was nothing interesting in that issue. 90 pages of absolute emptiness. Oh, sorry, on the last page there was a photo of next season's yarn. Lovely blue and green shades, just perfect for my future Little Mermaid sweater which sports the colours of the sea. I've bought quite a lot of matching yarns already, but some more wouldn't hurt anyone. Except if it's Novita's "7 brothers" yarn, in that case this sista will diss it. Yo!

Enough already. We'll have a bus, tram and subway strike tomorrow as well as a huge demonstration in the city - the car manufacturers and the DHL company workers have united their powers. Can't wait til the morning. Will I walk to work? (7 km)

Photos, just in order to test something

Tässä viimeisin luomukseni. Tai sitten ei. Kuva on sieltä Lontoon Knitting & Stitching Show'sta, josta olen vouhottanut neulontalistallakin. (Kuviin pyydetty lupa.)

Here's my latest creation. Or maybe not. The picture was taken at the Knitting and Stitching Show in London a couple of weeks ago. (I've asked permission for the photos.)
 

Yksityiskohta edellisestä. Ja nyt riennän kertomaan Pialle, kuinka kuvia lisätään Hellon ja Bloggerin välillä.

A detail of the previous - just testing the procedure how the photos are added here. 

Autumn colours - ruskasävyjä luonnossa ja langoissa

Tässä pieni retki syysvärien maailmaan.
Let's make a small trip and surround us with autumn colours.

Viikonloppuna oli niin upea syksyinen sää, että sitä oli pakko lähteä kuvaamaan. Eihän täälläpäin päästä läheskään samanlaiseen väriloistoon kuin suomalaiseen ruska-aikaan, mutta mitä väreissä menetetään, korvautuu ehkä maiseman erilaisuutena. Asun varsin lähellä historiallista luostarialuetta, jonka suojaisassa laaksossa on kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kasvatettu lääkeyrttejä, hedelmiä, mehiläisiä, viiniköynnöksiä. Vieläkin on pystyssä muutama 1600-luvulta peräisin oleva talo. Yhdessä suurimmista rakennuksista toimii nykyään käsityöläiskeskus, joka tosin on viikonloppuisin yllättävän hiljainen. Pitäisi joskus päästä käymään siellä arkipäivisin. Talleissa asuu valtavia belgialaisia työhevosia, joiden avulla harjoitetaan ympäristöystävällistä metsänhoitoa. Ravintolassa tarjotaan luostarioluita, virkistyskalastajat istuvat lammen rannalla ja saattavat joskus heittää pienen saaliskalan vieressä päivystäville haikaroille. Ympärillä levittäytyy luonnonsuojelualue, jossa näkee joskus raidallisia maaoravia. Ne vaan ovat turhan vikkeliä kameralla tähtäiltäviksi.

It was such a lovely weather during the weekend that it would have been a shame not to take somo photos. The autumn colours aren't as vibrant as in my native country, Finland, but if we lose something in colour, I'm sure that the different landscape compensates for the eventual loss. I live quite close to a historical monastery area, situated in a warm, protected valley and where the monks have had a traditional herbal garden, fruit trees, beehives and wine ranks. Some of the houses on the area date back to the 17th century. One of the largest buildings contains an artisanal center which is surprisingly quiet during the weekend - I just wish I could go there on a working day. Then there are stalls with huge Belgian working horses which offer an environmentally healthy option for getting the logs out of the forest. Fishermen are sitting by the ponds, occasionally throwing a couple of their smallest catch to the storks waiting patiently near-by. And the forest surrounding this harmony is protected, of course. You might even spot a lively chipmunk there - a bit too lively to catch on camera. 

Punaisen luostarin alue kuvattuna vuoden 1725 tienoilla.

The Rood Klooster area around year 1725.  

Urhea belgialainen uudisraivaajaperhe matkalla Suureen Pelottavaan Metsään.
A brave Belgian pioneer family on the way to the Big Dark Scary Forest. 

Lisää syysvärejä. Kuka tunnistaa? Pieni vihje: tällä saattaisi pärjätä aika hyvin siinä "kenellä vanhinta lankaa" -kilpailussa. Eikö olekin juuri sopivaa niiden moniväristen simpukoiden tai viuhkojen neulomiseen?

Vivian Hoxbro on ehkä kuuluisampi dominoneulonnasta, mutta kyllä mun ehdoton guru sen tekniikan harrastamisessa on Horst Schultz. Maltan tuskin odottaa, että pääsen roiskimaan tähän lankaan sopivia muita sävyjä viuhkojen muotoon.

More autumn colours here. A while ago there was a small competition, who could find the most ancient yarn in their stash. Well, this should do rather well in that competition. I just asked whether anyone has got a clue what this is called.

It's just perfect to use in domino or modular knitting, a technique for which vivian Hoxbro is maybe more famous but where Horst Schulz is my absolute guru. I can hardly wait to start splashing more colours together and making those lovely puzzles.  

With this picture I want to send greetings to Nicki and thank her for selling the yarn on the Ebay! 

Uups, tämä unohtui - forgot this

this is where the sock yarns came from

no comments 

Terveiset Aachenista! Sijaitsee juuri sopivan ajomatkan päässä Brysselistä, eli kunhan nousee riittävän aikaisin lauantaiaamuna, 130 kilsan ajomatkan jälkeen edessä avautuvat hyvät shoppailumahdollisuudet. Ja kylläpäs kuulosti tyhjäpäiseltä. Huomautettakoon nyt tässä, että käyn siellä kyllä muistakin syistä kuin vain rahaa tuhlaamassa, mutta koska olen tämmöisen neuleaiheisen blogin pykännyt, niin etsitään sitten jonkinlainen yhteys Aachenin ja neulomisen välille. Kunhan vielä keksisin hyvän syyn, millä perusteella seuraava kuva sitten kuuluu tänne.

Greetings from Aachen! Situated "only" 130 kilometres from Brussels, it's early riser's ideal hunting ground for a Saturday shopping safari. (How shallow am I?) Ok, I do go there for other reasons as well, but let's stay on the subject. How are knitting and Aachen related? Let's find out, but first I'll have to find an excuse to add the following photo. - Got it. Read on.  

Jos mulla olis lapsia, voisin ostaa sille/niille tämmöisiä höpsöjä kenkiä ja neuloa niihin sopivan puseron. Ja kun ei niitä ole, täytyy vaan ostaa itselleni pöljiä kenkiä - näitä hirvitossukoita ei vaan ollut kokoa 37,5.

If I had a baby, I could buy her/him some funny shoes and knit a matching sweater. That is not the case, so I just have to get the funny shoes for myself. Too bad that these didn't exist in my size.
 

Hetkinen, tämä näyttää ihan samanlaiselta kuin eräs lankakauppa Kööpenhaminassa. Missäs sitä onkaan taas reissattu? No, kamera ei vissiin valehtele. Tämä edustava kauppa sijaitsee aika lähellä tuomiokirkkoa, joten jos joskus eksytte Unescon kulttuuriperintölistalla olevaan kirkkoon, kantsii samalla reissulla piipahtaa lähimpään lankakauppaan. Edustettuina ovat mm. Lana Grossa, Colinette, Noro, Anny Blatt. Ja mitäs tästä sanoisi? Viehkeä kauppa, suht. kallis ja varsinkin lauantaisin joutuu odottelemaan vuoroansa aika pitkään. Mutta joskus se on vain hyvä asia, mulle ainakin tulee epämiellyttävä olo, jos myyjä on tuhlannut minuun aikaansa ja vaivaansa ja mä en sit ostakaan mitään. Tai ei se tunne johdu pelkästä huonosta omastatunnosta; täällä joskus vähän painostetaan ostamaan. Enemmän tai vähemmän hienovaraisesti.

And when in Rome.. err.. no. I was in Germany this time. There's a nice (and expensive) yarn shop quite near the Dom. Yarns of Lana Grossa, Colinette, Noro, Anny Blatt can be bought here, if you manage to find someone to take your money. Really busy on Saturdays, but if you're there just to browse, that might be the best day for doing that. I feel a bit intimidated if I don't buy anything.
 

• shop

Tässä virkaatekevä blogikissa, kun kaikilla muillakin kerran on kisunkuvia. Tämä tepasteli kaupan edessä edestakaisin ja kävi välillä kurkkimassa sisään. Joko sitä on ruokittu kaupassa tai sit sen teki mieli hakea lankakerä leikkikalukseen. Niin ja jos mulla vois olla kissa (vanhan allergian vuoksi en uskalla ottaa), se olis just tämmöinen ruskearaidallinen maatiaistabby, jossa olis vähän valkoista.

Everybody else is having cats posing in their blogs. I don't have a cat even though I wanted one so badly, so this beauty must work as a acting blog cat. She was traipsing on the street near the yarn shop, peeking in. Either she had been fed there or she wanted to steal a ball of yarn. If I had a cat, it would be exactly like this: stripy brown with some white markings. 

Ohhoh, yksi kuva kertoo taas enemmän kuin tuhat sanaa. Valitsin tarkoituksella just tämän epätarkan kuvan, josta ei näy hintalaput. Puolustuksekseni haluan vain korostaa, että lankakaupassa oli alennuspäivä, kaikki vähintään 15 prosenttia alennettu. Äiskä saa ensin valita mieluisimmat värit itselleen, lopuista vois vääntää sukkia erilaisiin hyväntekeväisyysprojekteihin. Merimieskirkon joulumyyjäisissä on kuulemma kova kysyntä neulotuista sukista, mutta huhujen mukaan siinä saattaa tekijä jäädä nuolemaan näppejään ja päätyä tekemään todella arvokasta hyväntekeväisyystyötä omasta pussistaan. Sais nyt edes lankojen hinnan, eikö työn lahjoittaminen riittäis?

The picture is intentionally blurry to keep you from reading the price tags. May I just say in my defence that everything was at least 15% off. I'll let my mother have the first choice and the rest might end up in some kind of charity projects. I'd like to knit some socks for the Christmas fair of the Finnish Seamen's church, but my friend warned me that I might not even get reimbursed for the worth of the yarns. We'll see.  

Kaikenlaista tärkeellistä kamaa. Oli taas vaan pakko saada. Ekana mustat kahvat neulottavaan käsilaukkuproggikseen, sitten extralyhyet pikkupuikot sormikkaiden neulomiseen ja last but not least kiinnisilitettävät liukuesteet sukkien pohjiin.

Did I need these? No. Did I want these? Hell, yes! From the left: black handles for a future handbag project, extra short needles for knitting gloves and small sticky paws which can be ironed to the socks to prevent slipping. 

Härvelihassu Anne ripittäytyy. Halusin vaan kertoa ilosanomaa muillekin, vaikka nämä vehkeet eivät ole peräisin juuri tämän päivän reissulta. Oikealla silmukka- ja kerroslaskin, jossa mukana myös puikkomittari - myös välikoot kuten 1,75.. 3,25 jne. Laskurin periaate on yksinkertainen: neulo mallitillkku (hih, niinhän me aina tehdään), aseta tämä läpyskä tilkun päälle ja laske isosta reiästä näkyvät kerros- ja silmukkamäärät. Sitten vaan siirretään punainen nuoli näyttämään kyseistä lukua, ja nuolen aukosta näkyy tarvittava silmukka/kerrosmäärä tietyllä matkalla. Mitta-asteikko riittää välille 1-100 cm. Halleluja! Kyllähän laskimellakin saa samat mitat laskettua, mutta tästä näkee nuolta heiluttelemalla tosiaan suoraan sekä silmukka- että kerrosmäärät.

I confess: I am a gadget-happy person. I didn't buy these thingies today, but they've made my life so much easier in the past months that I want to share the gospel. Knitting calculator on the right, comes together with holes for needle measures. The principal is simple: knit a swatch, put this square onto it (the hole measures 10x10 cm), count the stitches and rows and use the red arrow to show you how many of them you need on a stretch of 1-100 cm. Hallelujah! No more fumbling for your calculator and you'll see the different measurements simultaneously.  

Ja mikäs sekasikiö tämä sitten on? Toinen vehje, jota ei tämän päivän reissulta enää löytynyt, mutta tämän ostinkin jo kesällä. Siis pyöröpuikon ja virkkuukoukun risteytys, jolla on näppärä poimia tarvittavat silmukat esim. kaula-aukon resoria varten. Koukulle pyydystetyt silmukat sit vaan päästetään liukumaan pyöröpuikolle, josta ne voipi neuloa resoriksi. Helppoa mutta yksinkertaista.

Hey, what is this? A cross-breeding of a circular needle and a crocheting hook. I was trying to find a needle like this when visiting Aachen today, but there weren't any left. It's really handy for picking up the stitches for the neck and then slipping them onto the circular needle, knitting happily ever after. 

Please, Mr Postman! Is there a letter for me?

Olen odotellut Novitalta uutta lehteä / laskua / kerhotunnuksiani. Arvatkaas, mitä niistä on tullut? Ei niin yhtään mitään. Mutta kuka tässä mitään Novitaa kaipaa, kun posti kantaa uusia kirjoja selkä vääränä. Tämän päivän paketti painoi neljä kiloa! Yleensä en ole arkisin päiväsaikaan kotona, joten pakettien noutaminen jää lauantaihin. Tällä viikolla vieraani oli onneksi ollut kuittaamassa lähetyksen, kun postimies Pat toi kerralla kolme Nicky Epsteinin kirjaa. Onneksi sen (Patin) ei tarvinut roudata niitä takaisin postitoimistoon, muuten olis taas jouluntienoolla tarvinnut antaa sille ylimääräistä joulurahaa, kuten täälläpäin on tapana.

Mutta ne kirjat: Nicky Epsteinin uutuus "Knitting on the Edge", joka esittelee 350 erilaista tapaa reunustaa puseron helma, kaulus tai hihansuu. Ei pöllömpi kirja, varsinkaan kun sen sai omistuskirjoituksella varustettuna. Ja minkäs takia ostin kolme kappaletta samaa kirjaa? No kun olen niin mukava ihminen, että aattelin tarjota näitä kanssaneulojattarille, joiden ei tarttis siis tilata kirjoja Amazonilta tms. Täytyy vielä tarkistaa eurohinnat, kun luottokorttilasku tulee. Niin että kiinnostaako?

Ostin samalla reissulla vähän enemmänkin oheismateriaalia. Kaunis ajatus olisi kirjoittaa niistä kommentteja ainakin neulontalistalle ja jos ihminen jaksaa, pitäis vielä jäljittää samojen tekijöiden muita julkaisuja. On aina liian vähän aikaa...

The Finnish yarn manufacturer Novita has started a knitting club on the net. Or at least that's the story. I've heard of other people who have received the latest issue of the magazine, their bill and/or the user name needed for the club's net pages. Guess what I've got. Right. None of those. But who needs a boring Novita when the local postman Pat spoils me with his service, bringing me a 4-kilo-parcel today. Normally I'm not at home when he makes his day round, but luckily my guest was there today, signing for the parcel so the postman didn't have to carry it back to the post office. Wonder how much that would have cost me at Christmas time, when it's customary to tip the postman for the service he has provided during the year. (Service. Right. My street number is 34, and several times I've found mail which is meant for people living up at number 340 which is about 1 km away.)

Oh well, about the books: Three copies of Nicky Epstein's newest, "Knitting on the Edge". The essential collection of350 decorative borders. Not bad at all, and comes with the author's signature. And why did I buy three copies? Because I'm such a nice person and wanted to make life easier for a couple of friends who in turn wouldn't have to order the book from Amazon or some other source. So, here we are folks, two extra copies available. I'll just have to confirm the price in euros when the credit card invoice arrives.

I also bought some more books when visiting the Knitting and Stitching fair in London and intend to write some reviews on them. If only there was enough time for all these plans!

Ohhoh, näyttääpäs lankakori vajaalta. Ensinnä haluaisin kiinnittää huomionne tähän pelkkään koriin, jonka virkkasin niinestä yhden viikonlopun aikana. Oli muuten yllättävän miellyttävä ja pehmeä materiaali virkattavaksi. Sisällöstä vaan sen verran, että heittelin sinne erilaisia nurkista löytyneitä ruskeita keriä, joista sitten tein...

Let's start with this seemingly innocent picture of my stash. And indeed, it seems like the basket is half empty. Well, first of all I'd like to draw your attention to the basket itself. I bought some raffia and crocheted the basket during one weekend. The raffia fiber was surprisingly soft and pleasant to crochet, never really anticipated that. And what's in the basket? Well, just threw in some brown balls which found their destiny later...

...tämmöisen erittäin vapaamuotoisen hartiahuivin. Tai no, "hartia" on laaja käsite tässä tapauksessa, sillä huivilla on kokoa noin 65 x 220 cm. Riittää siis aika hyvin tämmöisen 160-senttisen ihmisen peittämiseen. Odottelen vaan innoissani kylmempiä kelejä.
... in this very freely constructed shawl. The word "ample" describes the shawl rather well. Its dimensions are 65 x 220 cm and it's quite enough to cover the whole 160 cm of me. Forgive me for gloating, but I just can't wait the chilly weather!