Loma tuli, loma meni. Jotenkin oli koko ajan päällä jonkinlainen odottelufiilis: ensin odottelin viisi päivää matkalaukkuani saapuvaksi, sitten odottelin että saisin osaomistusauton huoltoon / huollosta pois / että varaosa saapuisi Ranskasta / koko halvatun pirssin katsastuksesta (niin ja että olisivat saaneet korjaamolla sen 'vian' korjattua myös). Kun vihdoin auto oli saatu kuntoon, alettiin odottaa Mikkelin raveja (siksi että meillä kotona asuu joka kesä persauksiin ammuttu karhu, joka mörreilee varsinkin raveja edeltävällä viikolla. Telkkarista ei tuu mitään muuta kuin pelivihjeitä ja videolla hevoset juoksee eteenpäin ja taaksepäin, ravituloksia etsitään jostain Kurtakon ravien raviohjelmasta helmikuulta asti ja piperretään niitä sitten StMichel-ohjelmaan oikeille kohdille. Lyhyesti sanottuna siis tunnelma on katossa jo reilua viikkoa ennen niitä konikisoja.) Harry Potteria odotettiin niin elokuvan kuin kirjankin muodossa – molemmat on nyt suoritettu.
Koko ajan odoteltiin ilmojen paranemista, uuden pankkikortin saapumista (kas kummaa, se nökötti Helsingissä jossain pankkiholvissa, vaikka olin käynyt sen tilaamassa heti ekalla lomaviikolla), uimavesien lämpenemistä, sopivia rullaluisteluilmoja, kanttarellien nousemista näkyviin ja ties mitä muuta. Loppulomasta ei ollut sitten enää oikein mitään isompaa odoteltavaa, joten keskityin haikailemaan niitä nopeasti kuluneita alkuloman päiviä.
Siispä mökkeily, ravit ja Tampereen neuletapaamiset taisivat olla ne kohokohdat. Wilmaakin yritin vähän viirottaa, mutta se on kahdessa vuodessa niin keski-ikäistynyt ettei siitä oikein saa leikkikaveria. Mehän ei tiedetä mitään Vilmandeeroksen taustasta, mutta lapsia se ihan ilmiselvästi varoo ja karttaa. Yhtenä päivänä oltiin sitten oltu takapihalla koko tyttöporukka, äiskä, minä ja Wilma, ja kun me ensiksi mainitut tultiin sisälle kahvinkeittoon, niin Wiltsu jäikin vielä ulkoilemaan. Sitten rivitalopihan aidan takana alkoi naapurin vauva itkeä. Wilman teki mieli tulla sisälle, muttei uskaltanut liikkua mihinkään kun kuului niin outo ääni, kyyristeli vaan marjapensaan alla. Viimein se rohkaisi hurjan luontonsa ja laukkasi sisälle häntä pörröllään ja silmät lautasina ja vilkuili koko ajan taakseen, ettei kukaan taaperoikäinen vaan seurannut perässä. Hassu kissa! Ei tosiaan taida olla pelkoa, että se menisi vauvanvaunuihin makoilemaan, ei ainakaan vapaaehtoisesti.
Mikkeli-keikalla kävin sentään
Kenkäverossa, ettei nyt ihan päässyt tulemaan mökkihöperöksi.
Kahviossa oli esillä tämmöinen himmeli, kuten eräs kanssakahvittelija ääneen totesi.
Yhdessä rakennuksista oli Marttojen käsityönäyttely, ja sukkaakin olisi päässyt neulomaan. Tosin joku oli jo neuloskellut siihen sen verran omiaan, etten viittinyt jatkaa siitä. Mutta virkatut pitsit oli hienoja.
Tämmöinen vettä kengässä –tunnelma kiteyttää oikeastaan koko kesäloman.
Reissulla yövyttiin
Satulinnassa (joka sivumennen sanoen ei ole tanssipaikka, kuten joku jo epäili vaan entinen kunnalliskoti, nykyinen majoitus- ja ravitsemusliike). Pihapiirissä kasvoi upeita tummanpunaisia liljoja. Ihana, harvinainen väri.
Satulinnan lampaat eivät tulleet kosketusetäisyydelle vaikka kuinka lirkutin ja lauleskelin.
Entäs loman käsityöosuus? Pääpaino oli – yllättävää kyllä – ristipistoissa. Tämä auringonkukkatyöhän jäi Belgiaan oottelemaan emännän lomaltapaluuta. Tässä tilanne lähtöpäivänä eli 1.7. klo 19 aikoihin. Sen jälkeen lähdin sitten Suomeen, jossa oli odottelemassa etukäteen sinne tilaamani ristipistokitti. Miksi, oi miksi piti semmoiseenkin taas langeta? Tämän edistymisestä teki mieli laittaa väliaikakuvia blogiin, mutta en voinut. (Selitys tulee ehkä seuraavassa tai sitä seuraavassa postauksessa.) Aika hyvä saavutus, että vajaan parin tuhannen kilometrin reissaamisen jälkeen jaksoin vielä aloitella pistelyäkin, eli tässä taas tilanne 2.7. aamukymmeneltä.
Sarjastamme "kuva joka jäi ottamatta": Wilma tykkää mennä ulkovarastoon seikkailemaan, ja mun piti ottaa valokuva kun se maata röhnöttää ylimmillä säilytyshyllyillä. Äiskällä on varastossa säilytyksessä esim. puutarhatyökaluja ja mattoja ja välillä siellä roikkuu sipuleita kuivumassa. Tunnelma on siis hyvin samankaltainen kuin tässä ristipistotyössä. Vähän piti kissan väritystä korjailla vastaamaan paremmin meidän pöppiäistä. Mutta että valmis on, ja tämä sai siis luvan olla heinäkuun nimikkotyö.
En ole vielä päässyt sille asteelle, että ristipistotyö kulkisi luontevasti mukana reissuilla... tai siis että se myös edistyisi raveissa ja muissa koohotuksissa. Niinpä otin matkakäsityöksi vanhan tutun Hyrna-huivin, jollaisia valmistui loman aikana kaksikin kappaletta. Jaa että kuvia? No tuota, ensimmäinen on kylläkin valmis mutta pingoittamaton, ja toinen Hyrna puolestaan palasi tällä viikolla Suomeen ennen kuin ehdin sitä edes kuvaamaan. Katsotaan, josko joku nappaisi siitä nätimpiä kuvia kuin mitä itse otan.
Niin ja loma päättyi melkein samoissa merkeissä kuin alkoikin: paluulennon jälkeen istuin matkatavarahihnan vieressä oottamassa laukkuani. Ja ootin ja ootin, vaan eipä tullut laukku ainakaan samalla lennolla. Tällä kertaa se sentään löytyi suht nopeasti ja toimitettiin vuorokauden sisällä kotiin, mutta oli silti ikävä ootella kamojaan.
Täytyy tehdä myös muistilappu itselle. Tulevien blogipostausten aiheita:
- secrets and lies
- matchmaker, matchmaker, make me a match
- ars longa, vita brevis
- luomisen tuskaa. Tai ainakin sitä tuskaa.
(ja kyllä, neuleasiaakin on tulossa, kunhan sen verran malttaisin sen verran pitää hyppyseni irti tuosta auringonkukkatyöstä että ehtisin järkkäillä vanhoja kuvia ja kirjoittaa edes vähän asiaan liittyvää juttua. Jälleen kerran ollaan siinä tilanteessa, että *joku* on asettanut itselleen tavoitteen, johon mennessä työn pitäisi olla valmis. Tai ei kai tässä mitään takarajaa sinänsä ole, mutta kun päivät ne vaan lyhenee koko ajan, yritän epätoivon vimmalla käyttää kaiken liikenevän vähänkin valoisan ajan pistelyyn ettei kukkaosuus jäisi tyhmästi kesken. Talvella tätä kun ei pysty tekemään ja pelkään vähän sitäkin, että pistelykäsiala saattaa muuttua usean kuukauden tauon aikana. Noita reunoilla olevia lehtiä ja muita täytekohtia voi kyllä lisäillä vaikka ensi vuonna, mutta jospa ainakin noi isoimmat terälehdet sais keskustan ympärille kohdalleen. – Niin ja töissä tilanne on vieläkin ennallaan. Työkaverin siirto venyy ja vanuu ja eräiden hermo kiristyy siinä sivussa. Ittellä kaikki hyvin, mutta noi kaksi on virtuaalisesti toistensa kraiveleissa kiinni koko ajan.)
