Ujo

Minä olen niin ujo
etten nimeäni sano ensitreffeillä
Minä olen niin ujo
etten viereesi istu ensitreffeillä
En kädestä pidä
En silmiisi katso

Alivaltiosihteeri - Ujo

Hohhoijaa. Mitähän tässä voisi sanoa? Mää en sano mitään enkä selittele, mä jatkan tätä plökinpitoa niinku ei mitään.

Rupesin sitten tekemään neulegraffitteja, tai pikemminkin rupesin vihdoinkin ripustelemaan niitä ympäriinsä. Ensimmäinen/ensimmäiset oli semmoisia pieniä, pastellisävyisiä, litteitä, nopeasti valmistuvia ja muutenkin ihan liian simppeleitä. Hyvin pian se tavallinen anneveemäisyys pulpahti pintaan, ja sitten mä jo analysoinkin tätä touhua että jospa joskus edes kerran vois tehdä jotain hommaa niin että se ei vallan lähtis lapasesta. Tuskin on neulegraffitin perimmäinen idea, että työtä väkrätään yötä myöten loman loppumetreillä, se syö kerätolkulla lankaa ja sitten lopuksi joutuu kutakuinkin painimaan jonkun kukkaköynnöksen kanssa että saa sen kiinnitettyä paikoilleen. Heh. Tuskin on neulegraffitin perimmäinen idea niin, mutta jotenkin mun hommissa käy aina just silleen.

Eli tästä lähdettiin liikkeelle: Ujo pieni virkattu kukkanen Tampereen entisen pääpostin edessä. Ihan vaan muina henkilöinä muka kävelin siitä ohitse ja räpsin kuvia, ei tietenkään voinut pysähtyä ja ruveta oikein kunnolla kuvaamaan.





Tampereella oli kukkaisviikot hyvässä vauhdissa silloin kun näitä projekteja ripustelin paikoilleen. Lapsellisesti ajattelin, että kukkaisgraffiti ei ainakaan ärsytä ketään, joten toivoin näiden pysyvän paikoillaan edes yhtä kauan kuin mitä tekemiseen kului aikaa. No such luck.

Tähän köynnökseen väkräilin erilaisia kesäkukkia kuten päivänkakkaroita, lemmikkejä, sinikelloja, apilaa, harsokukkaa, ohdaketta ja mikähän se keltainen oli olevinaan, pietaryrtti tjsp.


Kiinnitys Tammerkosken yläjuoksulle aamun hiljaisina tunteina, ja kun iltapäivällä ajoin tästä autolla ohitse, niin luomus oli lähtenyt käveleen. Tiiä sitten oliko se ärsyttänyt vai ollut niin kaanis (hahhah) että jonkun oli se pitänyt välttämättä irrottaa, tai sitten jälkikäteen tuli mieleen että ehkä turvallisuussyistä kaiteeseen ei sais kiinnittää mitään, jos vaikka palomiehet joutuu onkimaan jonkun koskesta. Tiiä häntä.



Projektit sen kun suureni vaan. Eipä sitä olis osannut piskuisena ekaluokkalaisena kuvitella, että joskus kymmeniä vuosia myöhemmin virkkaisi vapaaehtoisesti sipulipussia, johon olisi mahtunut ehkä kokonaisen pellon sipulisato. Vihreää lankaa meni taas kerätolkulla, mikä ei meikäläisen varastotilannetta tietysti paljon auta. Reunaan kiinnitin kolmisenkymmentä erilaista kukkakuviota, ja nyt jo näppäränä tyttönä ennakoin kiinnitysongelmia. Siispä kuminauhaa peliin, ja valmis hame oli helppo pukea roskiksen ylle.


Roskishame Stockan vieressä:


Ei ehtinyt tämäkään työ kauaa paikoillaan vanhentua. Sama juttu kuin edellisellä eli iltapäivällä oli jo kadonnut.



Sen sijaan Mummon kammari vähän yllätti asiantuntemuksellaan kuten myös sillä ettei auringonkukka lähtenytkään heti liikenteeseen. Myönnän, kai mä sitten olin vähän ennakkoluuloinen, mutta kattokaa ny miten asiantuntevasti kammarin uutissivuilla kirjoitetaan graffiteista.




Kävin viime viikonloppuna Wienissä, ja vaikka mukana olikin Marjutin ja Ullaneuleen ansiokkaat lankakauppaohjeet, niin yhdessäkään kaupassa en käynyt eikä mukaan tarttunut yhtään uutta lankaa. (kuulen jo lukijoiden huokailevan - mitähän nyt on sattunut - onkohan se ihan lopullisesti vinksahtanut - onko mikään enää ennallaan.) Sen sijaan kylille jäi useampikin graffiti, vaikka ihan kaikkia en saanut valmiiksi vaikka niitä hotellissa väänsinkin aamupuolelle yötä.

Tampereen kokemusten ryydyttämänä tekaisin "Ultravox"-nimisen tuotoksen. Lyhyesti sanottuna Paavolla on vissiin jonkinlainen diili kameravalmistajien kanssa, sillä sinä aikana kun se on mulla ollut, olen ostanut jo neljä kameraa. Ihan kaikki niistä ei oo hajonnut, mut kaikenlaista on tapahtunut. No siis joka tapauksessa, uusimman jouduin ostamaan vaan paria päivää ennen reissua enkä oikein ollut vielä sinut sen säätöjen kanssa, joten kirkkaassa auringonvalossa otetuista kuvista ei erotu läheskään kaikki mitä pitäis. Teksti kuuluu siis "This means NOTHING to me", kuten Ultravox aikoinaan kiekui, ja sillä on tietty myös syvempi merkitys. Täytyy siis irrottautua näistä töistä jottei tuntuis niin pahalta jos niitä tärvellään tai irrotellaan. Tosin eihän se mua kauheesti pitäis heilauttaa, jos nää nyt sinne Wieniin jäivät, tuskin ramppaan siellä joka viikonloppu tarkistamassa josko ovat vielä paikoilaan.



Ultravox jäi Raatihuoneen vieressä olevaan puistoon odottelemaan josko Midge Ure vaikka pysähtyis lepuuttelemaan jalkojaan. Ja tässä vielä Vienna-video. Sniff. Ach, nuoruus.



Kun nyt kerran ruvettiin graffitteihin jotain muka-merkityksiä tunkemaan, niin seuraava projekti oli jonkinlainen itsestäänselvyys. "Freud"-graffiti Sigmund Freud -museon edessä. Yritin tietysti välttyä siltä, että joku siisteyspoliisi tulee ja irrottaa Suuren Taireteoksen ja räppää mulle vielä sakot siistin kaupungin tärvelemisestä, joten graffiti jäi työmaa-aitaan (näkyy kuvassa vasemmalla, pyörätelineiden yläpuolella).



Tässä kantavana ajatuksena oli musta pitsinen tai ainakin reikäinen päällikerros, jonka alta tunkeutuu kaikkea yllättävää niin kuin ihmisen alitajunnasta. Ei tosin ihan niin yllättävää kuten eräs neulova ystävä ehti jo epäillä tai yhtä shokeeraavaa kuin mitä pääkaupunkiseudulla on koettu taiteen nimissä. Eli tää mun versio on vielä ihan kesy.





Lisää enemmän tai vähemmän suoria viittauksia. Before sunrise -elokuva olis varmaan pitänyt katsoa sillä silmällä uudelleen, että olis kunnolla nähnyt ja muistanut, missä sitä oikein oli kuvattu. Praterissa me kyllä käytiin, mutta graffiti ei ollut silloin vielä valmis


Before sunset jäi siis Schwedenplatzille hotellin läheisyyteen:



"Oodi Hundertwasserille" ei sekään löytänyt ihan sellaista kiinnityspaikkaa, jota olin sille ajatellut.


Niinpä kun silmään osui ihan oikeita graffiteja Pyhän Ruprechtin kirkon lähellä, niin siihenhän mun piti sitten omani lisätä.




Gustav Klimtin maalauksista olen jo blogissa kirjoittanutkin aika pitkästi, ja vaikka tähän työhön ei tullutkaan niin paljon kultaa kuin taiteilija ehkä itse olisi käyttänyt, niin jotain sentään sain mielestäni vangittua hänen muoto- ja värimaailmastaan.


Hihi, eikä mitenkään turhan vaatimaton kiinnityspaikka: pädänks, Taidehistoriallisen museon eteen piti laittaa. No hyvä on, sen verran tulee myönnytyksiä että siinä oli taas sopivasti rakennustyömaa, jonka aitaan kehtasin ruveta hengentuotettani kiinnittämään.


Samalla reissulla tehtiin vielä pikapyrähdys Bratislavaan, ja vaikka ei jokiristeilyä tehtykään, niin kyllähän Tonavan rantaan piti päästä. Menomatkalla junassa neuloin vielä kauheella kiireellä "An der schönen blauen Donau" -graffitia,



Hups, tähän tulikin väärä kuva kuvapalvelusta. No ei se mitään, pysyypähän mielessä että Bratislavassa oltiin. Osuin siellä kaupungissa kuljeskellessa ihan sattumalta miniatyyritekstiilinäyttelyyn, jossa oli myös suomalaistöitä esillä, mutta se onkin sitten toinen tarina. Ehkä jo kesällä 2010 päästään sinne asti?

Where were you 10 years ago? - Ennen oli ennen, nyt on nyt

Ten years ago, when Princess Diana died, we were out on a trip somewhere in Belgium. I can't remember who was driving or even who were in the car, but at some point we drove through a small village and passed a Nato troups' area where flags were flying at half mast. There should have been some sort of fair that day but nothing much was going on, the mood was really somber. Who has died, we wondered - must be a Nato general at least to create this effect. We didn't stop and didn't hear about the accident before returning home in the evening.

And this is how her former home, the Kensington Palace looked like last Sunday. Went to London for the weekend and wanted to see how the tenth anniversary was affecting the place.


Niin se aika kuluu. Kymmenen vuotta sitten oltiin likkojen kanssa sunnuntaiajelulla jossainpäin Belgiaa. En muista, kuka ajoi; en edes sitä, keitä oli mukana, mutta jossain vaiheessa me ajettiin pienen kylän läpi ja ihmeteltiin, kun liput oli puolitangossa. Siellä piti olla jokin kesäjuhla Naton alueella, mutta hyvin oli hiljaista ja vaisua. Me sitten vaan keskenämme ihmeteltiin, että kukas nyt on kuollut, täytyy olla joku Nato-kenraali, mutta ei edes pysähdytty siellä eikä kuultu koko onnettomuuden yksityiskohtia ennen kuin illalla kotiin palattua.

Nyt tarjoutui sitten tilaisuus käydä katsomassa, miten tämä kymmenvuotistapahtuma näkyisi rinsessan vanhassa kodissa Kensingtonissa.



There were plenty of flowers, photos, newspaper cuts, toys and teddybears plus various other memorabilia attached to the railings. And it seemed to be a real place for venting one's feelings: there were photos of Camilla and Charles as well, and Camilla's eyes were gauged out. I really wonder what would have happened if she went to the remembrance service as originally planned.

Palatsin rauta-aitaan oli kiinnitetty kaikenlaista kamaa: eniten tietysti valokuvia ja lehtileikkeitä Dianasta sekä kukkasia mutta myös pehmoleluja ja muita esineitä. Oli pilakuvia kuningashuoneen edustajista, ja Camillan ja Charlesin kuviin oli ilmeisesti kohdistettu kuumimpia tunteita: Camillalta oli puhkottu kuvissa silmät ja viestit ei jättäneet kyllä mitään arvailujen varaan. Mitähän olisi tapahtunut, jos se olisi mennyt sinne muistotilaisuuteen kuten suunnitelmissa oli?


The rest of the trip was mostly spent on the Tube, travelling from one (closed) yarn shop to another. I had a couple of new yarn shops on my 'to do' list - wanted to check those before the Knitting and Stitching show in October. I'm still kicking myself for not taking photos of Stash Yarns. Just take a look at that yarn list! (and please stop drooling)

The next stop was I knit London, then Loop and finally, on Sunday, All the fun of the fair. Quite a program, quite a challenge not to buy any (or should I be honest and say 'not too much') yarn. Did quite well. Will show you in the near future what I bought. And it's not much.


This trip didn't include any museum tours, neither any art exhibitions. This is the closest thing to a piece of art - it's the window of Selfridge's. A skirt with dozens and dozens of leather applications in different colours, all in the shape of a cross.
Details.

and the hemline
Almost like autumn leaves, isn't it?
And here's proof that even though I may have wanted to buy some yarn, it was made impossible. The note on the window says that they had a stand on the near-by fair on Regent Street, but I never found them. Oh well, there's always next time.
Didn't find the 'Yarn forward' magazine anywhere else, and this one was behind closed doors.
The shop is situated just off Carnaby street and there are lots of other small shops.
And Regent Street was packed full. Didn't get any closer this facade but it looked like the Finnish artist Anu Tuominen had been set free once again.

Berlin, part II

Vähän vielä lisää tekstiä muistojen kirjaan. Vietin Berliinissä viisi upeaa päivää ja onnistuin kehittelemään varsin onnistuneen sekoituksen omaa ohjelmaa, Berliinissä kokoontuneen ihan toisen harrastusporukan retkiä ja sitten vielä paikallisen neuleporukankin tapaamisen. Hassu juttu, että sitä solahtaa suht kivuttomasti niinkin erilaisiin ryhmiin - minä, introverttien kuningatar. Osa ohjelmasta oli lyöty lukkoon jo viikkoja etukäteen, osan mä taas selvitin netistä muutamaa päivää aiemmin ja tunkesin sitten vaan itseni mukaan, ja loppuosa tästä minilomasta kului viettämällä laatuaikaa itsensä kanssa ja seikkailemalla ympäriinsä. Niin ja niihin muistoihin, jotka ei yhtään naurata sillä hetkellä kun ne sattuu, lisätään vielä seuraavat: ensimmäisenä iltana hotellilla rupesin availemaan matkalaukun numerolukkoa. Eihän se auennut sillä minkä muistin siihen ohjelmoineeni. Pakko oli siis ruveta pyörittelemään lukuja 000-999, jotta saisin hampaani harjattua. Heh, en päässyt edes viiteensataan, kun jo aukesi. Toisena iltana puolestaan otin kertakäyttöpiilareita pois silmistä, niin eikös toinen niistä revennyt ja toinen puoli jäi silmään. Voin kertoa, ettei ole ihan helppo nakki kaivella semmoista pikkuista repaleista linssinpalasta silmän pinnalta. Lähti sitten kuitenkin ja pääsin nukkumaan... ja kolmas kommellus tapahtui sitten lähtöpäivän iltana. Olin siis yöjunalla reissussa - matka kesti vähän suunnasta riippuen 8-9 tuntia, ja mun oli tarkoitus mennä maanantaiaamuna virkeänä suoraan töihin, kun juna saapuisi hyvissä ajoin Brysseliin. Joopajoo. Kun sunnuntai-iltana kapusin junaan Berliinissä, siinä ei ollut lainkaan sennumeroista vaunua, jossa mulla piti olla nukkumapaikka. Jotain härdelliä siellä oli sattunut, eli jo ennestään suht täydestä junasta piti vielä löytää hajapaikkoja, joihin meidät paikattomat paariat piti sijoittaa. Konduktööri tai mikälie train manager teki tosissaan töitä, mutta kuluihan siinä aikaa kun se kävi yksitellen hakemassa meitä käytäviltä ja osoitti jokaiselle uuden nukkumapaikan, joka piti sitten taas petata ja kamat saada aseteltua jonnekin ja etsiä semmoinen asento, jossa kanssamatkustajien haisevat varpaat häiritsisivät mahdollisimman vähän. Eli helposti puolitoista tuntia hyvää nukkuma-aikaa meni ihan hukkaan, ja sitten vielä saavuttiin perille aika reilusti myöhässä. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka meillä töissä pääsi suihkuun ja sai aamupalaakin ihan ensihätään, niin melkein koko loppuviikko (ja melkein seuraava viikonloppukin) menikin sitten tästä retkestä toipuessa. Mutta kivaa oli, sehän on pääasia.



Yhtenä päivänä oltiin jokiristeilyllä. Tuli kauhee kiire räpsäistä kuva, kun kuvittelin että me jatketaan suoraan ja mennään hahmojen ohi, muta laiva kurvasikin sivukanaaliin. Tästä ei oikein saa käsitystä mittakaavasta, mutta noi ukkelit oli jättimäisiä. Jäi selvittämättä mitä ne oikein symboloi. Tällä kohtaa taisi tosin olla idän ja lännen raja, joten onkohan ne nyt sitten halaamassa ja kohtaamassa toisiaan...tai sitten aloittamassa painiottelua.

Right. I spent five fabulous days in Berlin and managed to have quite a successful mixture of different activities - spent some time alone discovering the city and its sights, participated in some activities of the group that was visiting Berlin as well as met some locals there. Actually, I'm still surprised it all went that well, since I'm such an introvert. It was so much fun and totally different from my normal week - even the minor problems I had passed rather smoothly. First of all, the first night at the hotel didn't seem too promising at first. I tried to open the number combination lock of my suitcase, but it just wouldn't open with the code I thought I'd used. So, I had to prepare myself to find another lucky number between 000 and 999, but actually the lock opened before I was even half way. The second night wasn't much better: when I was taking my contact lenses out, one of them just got stuck on my fingernail and a small part of it remained in my eye. Trust me, it wasn't easy to get it out but finally I managed - didn't even have to go to the hospital. And finally, when returning to Brussels on Sunday night, the train carriage where I was supposed to sleep, wasn't even included in the whole train. Despite the train manager's best efforts, it took quite a long time to find us all another place to sleep, and even though he did manage to do it, I was too wound-up to fall asleep straight away. The train was late when it reached Brussels, and even though we have shower facilities and cafeteria where I work, those comforts just couldn't replace a good night's sleep and so I spent the rest of the week just trying to recover from the lack of sleep. Anyway, it was such a fun trip, and that was the whole point.


Epätoivozuumaus.

We spent half a day on a river cruise, and these metal men were part of that naval sightseeing tour. I'd expected us to go and see the figures from a shorter distance, but no, we'd make a detour, so I had to be quick and try to zoom in on these giants.

Maailman pienin botski jokiristeilyllä. Ja lujaa meni!

..while some of the boats were just minuscule.

Halusin nähdä Marlene Dietrichin haudan - muu jengi paineli Sanssoucin linnaan. Okei, vähän harmittaa mutta siitä olen iloinen, että ylipäänsä löysin tämän.

As always is the case, you have to choose between several activities. While the others went to see the Sanssouci castle, I decided to go and look for Marlene Dietrich's grave. Found it!


Torilta bongattuja koruja. Mä kun luulin että vaan suomalainen laittaa manillanarua kaulaansa ja sanoo sitä koruksi.



When strolling through the city center, I found these pieces of ...well.. is it jewelry? Funnily enough, I'd thought that it's only Finns who would wind hemp or linen or other rough materials around their neck and call that decoration.

Lankashoppailua täytyi rajoittaa monestakin syystä, mm. siksi, että tätä enempää en olis saanut kulkemaan takaisinpäin. Nämä sentään mahtuivat reppuun.

I'd set myself a limit of yarn shopping. The limit wasn't 50 euros or some other amount of money - it was based on volume. I'd allow myself filling a small backbag but not more, and this amount would fit in. Yay!

Laukun hintalappu ei näy kuvassa, mutta se huiteli lähellä kuuttasataa euroa. Kaiken kukkuraksi mulle ainakin tuli mielleyhtymä, että tämä oli tehty kuvassa näkyvästä koirasta.


This is just a bag I happened to see in a shop window. Can't see the price tag but I think it was rather close to 600 euros.

And let me end this posting by adding a few links to Berlin yarn shops. A couple of other knitters have listed their recommendations, so I just take advantage of those, adding the link here.

Muut lankakaupat on aika kattavasti esitelty muissa blogeissa tai kauppojen omilla nettisivuilla, mutta Fadeninsel ei ole niihin paljon panostanut. Oli Colinetteä, värikästä merinovillaa,
...valmiita vaatteita ja asusteita sävysävyyn aseteltuina...
..goodies-nurkka, jossa mohairia, silkkiä, kashmiria...
sekä tietysti saksalaiskaupoille melkein pakollinen sukkalankamuuri.


Tässä vielä linkkipläjäys: lankakauppoja / käsityöliikkeitä Berliinissä:

Another knitting blogger hits Berlin yarn shops - See especially the colourful wave of yarn in her blog - that was KaDeWe's sidekick
Verano kävi tsekkaamassa kaupungin kesäkuussa ja Jaanakin listasi Berliinin ja Hampurin harrastetarvikekauppoja jokin aika sitten.


Tässäpä pieni suunnistuskierros ympäri kylää:
Handarbeitsideen
Frau Wolle
Wollkontor
Fadeninsel
LaLaine