But hey, I'm a Finn and this amount of snow won't stop me walking. I'm just ever so surprised seeing the local ladies wading in the snow and slush in their beautiful but not so practical shoes. And I mean shoes, not boots. I have a nasty habit of wearing something water-proof and then skipping on the wet streets, slightly smiling, as my feet aren't wet - and apparently annoying fellow citizens. What a nasty person!

Tällaiseen maailmaan herättiin lauantaiaamuna, jolloin olis pitänyt kaivaa auto tallista ja lähteä pikku kierrokselle. En sitten kuitenkaan uskaltanut, koska niitä kierroksia olis voinut tulla vähän enemmän kuin olis toivonut, ja ne olis voinut tapahtua myös akselin ympäri. Junaankaan ei sitten olis enää ehtinyt, ja tokko niitä ois kulkenutkaan, joten koko suunnitelma haudattiin nyt sitten lumeen. Tänä aamuna kattelin uutisia, ja täällä on näköjään ollut kunnon tsembalot koko maassa, liikenne tietysti kaaoksessa ja sähkökatkot pitäneet mm. kaupat kiinni joillakin alueilla. Siellä ne pakasteet sitten sulaa liruivat.
Vaan suomalaistahan ei tämmöinen lumen määrä estä liikkumasta vaikka sitten jalkaisin. Onhan sekin pieni (sairasmielinen) huvi katsella paikallisten naisihmisten kahlaavan lumisohjossa pikkukengissään. Mikä siinä on, ettei voi laittaa saappaita/saapikkaita jalkaansa? Mä tunnustan olevani vähän vahingoniloinen, kun vedän jalkaan jotain vettäpitävää ja porskuttelen sitten jalat kuivina, pieni hymy suupielessä paikasta toiseen. Tämä nähtävästi ärsyttää paikallisia, mikä on vähän niin kuin tarkoituskin. Hehee. Pienestä sitä täytyy ilonsa etsiä.
It seems that my last sunflower also has trouble facing the realities of life. Or, to be more precise, the facing part is going well, it just can't seem to accept that the summer is over and it shouldn't be green and in flower any more. Can't blame it for not trying, though.

Kesän viimeisellä auringonkukalla on ilmeisiä asennevaikeuksia. Periksiantamattomuudesta kuitenkin täydet pisteet.
But when it's gone, these sunflowers will remain in full bloom. Provided that I ever finish this project.

Vaan senkin muisto elää näissä ikuisesti kukkivissa aukukissa. Jos siis joskus saan tän valmiiks.
This is one of the projects that has been hanging in the "after this is finished, I'll have time for all the other things" category for quite a while. Couldn't finish it, because one final ball of yarn was busy travelling between Denmark and Belgium. It's the infamous Vanhulsta scarf, hanging here on the top of a door which is slightly tilted, hence the scarf looks a bit biased. But it's not. I won't confess anyway.

Tässä sitten se yks "sitku"-kategorian edustaja. Sitku tää on valmis, voi taas keskittyä paremmin muihin jobeihin. Vaan milläs saat valmiiks, kun tilattu lisälanka seikkailee postissa? Täsä tää ny kuitenki on, kuvattuna roikkumassa välioven päällä. Ovi puolestaan on vähän raollaan, joten huivikin näyttää vähän vinolta. Muttei oikeesti ole. En ainakaan tunnusta mitään.


















































