Here we go again... err, where, exactly? - Ja missäs sitä NYT sitten ollaan?

Last weekend's hints were Krasnapolsky and Kiev - yesterday we took the tram to...

Jos viime viikonlopun vihjesanat olivat Krasnapolsky ja Kiev, niin eilisen raitsikan määränpäänä olikin...

I suppose this doesn't make the guessing any easier, does it.

Eikä tämäkään vihje taida pahemmin selvittää asiaa.

Love and marriage go together like a horse and carriage... and knights.

Missä ritari, siellä hevonen.


And this is where they live.

Ja täytyyhän niiden ritarien jossain asuakin.


Ok, we went to Ghent to participate in KIP.

Riittää jo arvuuttelua, oltiin Gentissä ottamassa osaa KIP-päivään. Brysselissä ei vissiin ollut mitään häppeninkiä, tai ainakaan mua ei ollut kutsuttu. Gentissä kokoontuu englanninkielinen ryhmä, Binchessä olis ollut ranskankielinen porukka.




Too bad that I didn't ask permission to post the group's photos in my blog, but I guess this is safe: some fancy needles were on display.

Minä pönttöeinari en kysynyt ryhmäläisiltä lupaa laittaa ottamiani kuvia tänne näytille; näiden puikkojen kuvan ehkä sentään voin tuikata tänne, ei kai siitä kukaan pahastu.

This was the venue. And just for fun, we popped in here as well, while this will have to wait til the next visit.


Tapaamispaikka oli tämmöinen, ja matkalla sinne piipahdettiin nostalgiakauppaan kun taas suomalaisia kiinnostavat museon näyttelyt oli joko just päättyneet tai avautuvat vasta joulukuussa. No ensi kerralla sitten.

On the way to the meeting we passed these woollen caps.

Matkalla tapaamiseen kameraan tarttui taas kaikenlaisia kuvia, mm. nämä täysvillaiset päähineet.


And this is what I made in the meeting: a small purse for myself. I wasn't locate the one hank which I had in mind for this project, and the substitutes didn't work out quite as planned, but I'm happy nevertheless.

Tällaisen pienen ruttanan sain aikaiseksi kokoontumisessa. Mulla oli mielessä yks ihan tietty lanka, jota tähän piti käyttää, mutta eihän sitä siinä lähtöhötäkässä löytynyt. Korvaavat langat taas ei käyttäytyneet ihan niin kuin piti, mutta kyllä tämä nyt harjoittelukappaleesta käy. Teen sitten paremman kun löydän sen sarisilkkivyyhden. Oiskohan se vaikka jäänyt Suomeen?

Edit: Gotcha! I was getting desperate - why is it always so that you can't locate the one yarn you're looking for in your stash? I've spent most of this lovely hot Sunday digging into my yarn cave and just as I was ready to give up, there it was. (Just imagine how the place looks like after several hours of searching.)


Hähhää! Löysinpäs! Meinas jo epätoivo ja -usko iskeä - mikä ihme siinä onkin että just se lanka jota sillä hetkellä haluais kokeilla on alimmaisena varastoissa tai muuten vaan piilossa? Täällä on ollut kaunis ja lämmin sunnuntai, josta olen käyttänyt suurimman osan tuolla lankaluolassani; arvatkaa vaan minkälainen kaaos kämpässä on tällä hetkellä muutaman tunnin kaivamisen jälkeen.

Sisarukset Sitku, Mutku ja Eiku - The story of Whenn, Yerbut and Ohshi..

Hei, miksei näy mitään neuleita eikä ole näkynyt pitkään aikaan? Noku kaikki aika menee ihan muissa hommissa. Töissä imetään ihmisestä kaikki mehut - yks työkaveri on rikkonut selkänsä, toinen pitkällä lomalla ja kaikki hommat niin ihanasti rempallaan.

Sitku tämä ristipistotyö vihdoin valmistuu, voi vähitellen taas aloittaa uusia neulomuksia. Täytyy sanoa, ettei ole tullut viime aikoina paljonkaan sohvannurkassa istuttua ja pisteltyä. Haluaisin vaan saada tämän valmiiksi ja kehyksiin (tai ainakin vietyä kehysliikkeeseen) ennen kesälomaa.



Mutku menin välissä tilaamaan tämmöisen her-vot-to-man ison työn, jota tekis ihan hirveesti mieli aloittaa. Jos ihan vähän vaan kokeilisi? (olen huolitellut reunat ja ommellut muutaman apulangan 10x10 ruutujen hahmottamiseksi, kun tässä ei olis ihan kauheesti varaa töppäillä. Mutta eihän tuollaisia valmistelevia töitä vielä lasketa aloittamiseksi?)



Eiku-kategoriaa edustaa tämä viime kesänä ostettu auringonkukkatyö, jota rupesin pistelemään tässä jokunen aika sitten. Löysin vihdoin rullattavat kehykset, joissa tämänmallista työtä on muka helpompi pyöritellä - leveys on jotain 25 senttiä mutta tää on yli metrin korkuinen. Homma vaan tyssäsi ihan alkuunsa, koska lankojen värimääritykset on ilmeisesti pielessä. Olin pistellyt ensimmäistä lehteä jonkin matkaa ja vaan ihmetellyt kun värit ei ihan vastaa mallikuvaa, mutta seuraavassa kuviossa epäilys varmistui: toinen varsinainen lehti ja sen suonet ei erottuneet oikeastaan yhtään toisistaan. Ihan kiva juttu juu. Jätin kankaan kehyksiin ja langat palasivat Tanskaan ihmeteltäviksi. Tämä työ on siis jäissä ties kuinka pitkään.




Tulevana viikonloppuna olis tiedossa kaksikin KIP-tapahtumaa, joista kumpikaan ei ole Brysselissä. Nyt äkkiä kehittelemään jotain neulottavaa. (ja jos haluatte vielä yhden esimerkin meitsin kuuluisasta itsekurista ja -hillinnästä, niin mun ei pitänyt tätä kertoa kun langat ei oo vielä valmiita, mutta mää vähän värjäsin villalankoja eilen illalla ja olen kuin tulisilla hiilillä kun niitä ei oikein voi vielä esitellä. Tuli aika metkoja, vaikka itse sanonkin. Vielä kun saan ne kuiviksi ja kerittyä, palaan tänne lällättelemään niiden kanssa.)


Hey girl, what's happened to your knitting? You haven't shown anything for a long time. Yes, I know.

Whenn this cross stitch project is finally finished, then I'll allow myself start doing something else. I must say that travelling around Europe doesn't contribute much to the progress. Besides, there isn't too much daylight left when I get home from work. This is really testing my endurance and determination: I want to get rid of this as soon as possible. (Nice try. We almost believe you.)



Yerbut I'd really like to attack this monster. 49 different colours, some extra rainbow-coloured thread, beads, and the bigges canvas I've ever stitched on. Can't I at least secure the edges of the canvas? And sew in some neutral help threads so that counting the 10x10 squares would be easier? Please?



Ohshi... the colours in this project must be wrong. I finally found a suitable frame to put this canvas in (25 cm x 120 cm) and in order to mark the middle of the canvas, I allowed myself stitch a little bit. Just one leaf. Hmm. The colours don't really match the photo, I thought, but continued all the same. It wouldn't have been the first project where there are slight differences in the shades of green. When I started the second leaf, it became obvious that something was REALLY wrong. The colours of the leaf and its veins were practically the same, so I contacted the manufacturer and they suggested I send the threads back for verification. I did that, and right now I hate the whole project although it's only barely started.



Oh well. KIP day is approaching fast - I'll have to pick a knitting project before Saturday. A bag maybe? (And I wasn't going to tell you this yet, but I can't contain myself: dyed some yarn last night and even though the hanks are in the washing machine and need some serious unwinding, I can only tell you that the colours are interesting, to say the least. I'm practically jumping up and down. Trust me, as soon as they're dry and not quite so messed up, I'll come and present them to you.)

...sanoi kukkakauppias vaimolle

Jos olisin ikävä ihminen (tai siis vieläkin ikävämpi ihminen kuin olen), arvuuttelisin taas näiden kuvien perusteella, missä käytiin toissapäivänä.




No mutta tietenkin Krasnapolsky ja Kiev viittaa Hollantiin. Maltan keikalla heitettiin seurueelle vaan ilmaan, että Amsterdamissa olisi Rembrandtin ja Caravaggion yhteisnäyttely, ja kun se kerran on kohta päättymässä, sinne olisi mentävä heti eikä viidestoista päivä.






Tehtiin ihan päiväreissu, ja vaikka matkaa on vain vähän yli 200 kilometriä, aikaa kului kuitenkin sen verran parkkipaikan etsimiseen ja näyttelyssä toikkaroimiseen, ettei paljon muuta sitten ehdittykään.

Paitsi käydä lankakaupassa (whii-whii-whii, viatonta viheltelyä). Afstap palvelee osoitteessa Oude Leliestraat 12, ja siellä on hyvä valikoima Rowanin lankoja + lehtisiä. Yläkerta puolestaan on pyhitetty ristipistoille ja muille kirjontatöille, ja äkkivilkaisulla sieltä olisi löytynyt kivat kehykset parillekin ristipistotyölle, vaanku eivät sattuneet olemaan matkassa mukana. Madeiran kirjontalankoja (myös silkkiä), kirjontakehyksiä, saksia eri tarkoituksiin sekä katonrajassa myös erilaisia laukunkahvoja (bambua, metallia, nahkaa). Palvelu ei tällä kertaa ollut mitenkään ylitsepursuavan ystävällistä, tosin siihen saattoi vaikuttaa rahaa vaihtamaan pölähtänyt virolaismies. Juu, lankakauppias riemastuu suunnattomasti kun pitäisi rikkoa 50 euron seteli ilman mitään kaupantekoa. Samaan syssyyn sinne osui vielä pariskunta, joka kertoi ostaneensa Novgorodista orenburgilaishuivin ja maksaneensa siitä melkein 200 euroa; eivät nyt sitten tästä kaupasta ostaneetkaan Kidsilk Hazestä tehtyä kolmiohuivia, josta pyydettiin 85 euroa. Ostin sentään orvokkihuiviin vähän lisää sinisävyistä mohairia. Hohhoijaa, miks aina "jämälangoista" tehtyjen huivien kanssa käy just noin? Jotenkin sitä tarttuu käpäliin lisää ja lisää lankaa, ja vaikka huivikin aikanaan valmistuisi ja siitä tulisi ihan kohtuullisen kokoinen, siitä on kuitenkin TAAS jäänyt yli omituinen määrä omituisia värejä. Oliskohan pyhäinhäväistys, jos vähän huovuttaisi Kidsilk Hazea?




Amerikkalaisessa kirjakaupassa pääsin sitten selailemaan sitä Sexy little knits -kirjaa, jonka taannoin uhkailin ostavani, mut emmie sitten viittiny. Noin puolet sen malleista on neulottuja bikinejä. Muutenkin olin pidättyväisellä tuulella - nämäkin jäi kauppaan, vaikka niistä olis saanut aikaan mielenkiintoisen asukokonaisuuden:












Jollakulla ainakin oli yritystä.

Maltan haukat, ritarit ja lankakauppa

Nämä uskonnolliset pitkät pyhät on oikein käteviä viikonlopun pidentäjiä. Lähdettiin edellisviikon keskiviikkona töistä suoraan lentokentälle ja sieltä Air Maltan siivin kohti Vallettaa; takaisin tultiin sunnuntai-iltana. Alkuviikko onkin tässä mennyt toipuessa ja pyykkäillessä ja matkakuvia järjestellessä - näitä katsellessa tuntuu kuin oltais oltu matkalla pitempäänkin. Ihmeesti sitä neljässäkin päivässä kerkiää kun pistää töpinäksi.

Tällainen oli maisema yöllä kun saavuttiin hotelliin.


ja tässä aamiaispöydästä avautunut näkymä

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli kohteeseen orientoitumista, hyvää ruokaa, pari varovaista kirkkovierailua, joista toisesta löytyi näin viehättäviä tyynyjä, ettei tarvinnut kovilla penkeillä istua. Illallakin syötiin hyvin; rohkeasti valittiin listalta paikallista perinneruokaa eli jänismuhennosta ja hyvin se pikku pupu katosi lautaselta.

Toinen päivä alkoi jännittävissä merkeissä. Meillä oli ollut pieni häiriö viestiyhteyksissä - toisin sanoen mä en ollut joko kuunnellut tai ymmärtänyt minkälaiseen kohteeseen kaveri oli ollut hommaamassa lippuja. Olin jotenkin sulkenut korvani ja kuullut ainoastaan sanan 'katakombi' ja ilmoittanut heti alkuvaiheessa, etten ollut kiinnostunut. Voi sitä harmia ja ahistusta, kun tajusin ettei kyseessä ollut mikään luolasto, jossa olisi pääkalloja pinottuina, vaan ikivanha maahan kaivettu temppelirakennelma, Hypogeum. Maailman kulttuuriperintökohde. Pääsy rajoitettu, eli sinne myydään lippuja korkeintaan kymmenen hengen ryhmälle / tunti, ja näitä ryhmiä sitten päästetään sisään päivän aikana korkeintaan seitsemän. Kavereilla oli hyvissä ajoin ennakkoon varatut liput, mulla ei. Kerrankin kävi tuuri: kaksi ihmistä siitä ryhmästä jätti jostain syystä tulematta, mä olin ekana jonottamassa ja pääsin siis sisään. Jee! Sisällä ei saanut kuvata, kaikki laukutkin laitettiin kierroksen ajaksi lukkojen taakse, joten teidän pitää vaan uskoa mun sanaani: täällä kannattaa käydä jos vaan pääsee sisään.








Lähistöllä on toinenkin kulttuurikohde eli Tarxienin temppelinrauniot. Sinne! Lipunmyyjää kovasti kiinnosti meidän ryhmän alkuperä ja kun Suomi Finland tuli mainittua, tulikin sitten yllättäen puhe euroviisuista.


Matkalla törmättiin tällaisiin viireihin. Marian taivasmatkaan valmistauduttiin huolellisesti, ja eihän se nyt sopisi, jos koristeet roikkuisi ihan miten sattuu.

Ja kun nyt kerran oli vauhtiin päästy, ajaa hurautettiin bussilla lounaalle Marsaxlokkin kalastajakylään, jossa perinteiset puiset luzzu-veneet keikkuivat satamassa.




Josta edelleen saaren etelärannalla sijaitsevaan Siniseen luolaan ja vielä ehdittiin tsekata (joko arvasitte?) kahdet ikivanhat temppelinrauniot.

Blue Grotto 1

Blue Grotto

Blue Grotto

temppeli nro n+1