Pikakelauksella eteenpäin

Yritän tässä päästä ajan tasalle kertomuksissani. Lontoon messuilta vielä muutama kuva. Miten olis tämmöinen autoilevalle neulojatytölle sopiva pirssi?








Omat neulomukset on tilapäisesti jäissä. Selkä/hartiat kiukuttelee ja tietysti nyt just huonoimpaan aikaan kun pitäis olla niin maan perusteellisen vetreässä kunnossa. Laitoin oma-aloitteisesti neuleet telakalle ja tilasin fysioterapeutilta kuntokuurin. Tai älkää kertoko sille; oon mä vähän silti neulonut. Jotain sijaistoimintoja keksiäkseni on taas väripata porissut. Ja neulekirjat on järjestetty pariinkin kertaan. Niin ja lankakaapissa tehty arkeologisia kaivauksia. Mikähän siinäkin on, että jos jotain tiettyä lankaa lähtee hakemaan, niin sitä ei löydy, mutta sen sijaan noin kahtakymmentä muuta joita himottais rupea neulomaan. Istu siinä sitten ja läpsi itseäsi sormille. Valkoista lankaakaan ei sentään määrättömästi riitä värjättäväksi, ja kun täälläkin jo ilmat on viilenneet, ei terassillakaan voi touhuilla värijauheiden kanssa, ei ainakaan pitkiä aikoja kerrallaan. Jaa että mikset värjää sisätiloissa? You haven't seen Anne in action - täällä olis kaikki paikat kirjavina jos sen tekisin. Täytyy siis edelleen keksiä itselleen muita aktiviteettejä ja harhautuksia, ettei tulis liikaa langat mieleen.



Toissapäivänä käytiin pitkästä aikaa Kölnissä. Virhe. Virrrhe! Samaan aikaan kuin Belgiassa vietetään ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivää ja tunnelma on harras koko maassa, niin Kölnissä avataan karnevaalikausi. En ole tuommoista tungosta, älämölöä ja sotkua nähnyt pitkään aikaan. Se oli kuin suomalainen vappu, juhannus ja jääkiekon MM-juhlat yhdistettynä. En oikein uskaltanut edes kameraa kaivaa esiin siinä pelossa, että joku tuuppaa mut nurin, kaataa olutta kameran päälle tai muuten vaan sabotoi niitä mahtavia taidekuvia, joita yleensä otan. Tässä nyt siis muutama vauhdissa napattu otos. (ja mental note itselle: ei *ikinä* enää tuollaisena päivänä Kölniin, tai sitten täytyy pysyä tiukasti kaupungin toisella puolella).

Nämäkin kuva-arvoitukset on näpsitty messujen jälkitunnelmissa.

Mikähän se tämä on? (oikeasta vastauksesta yksi piste)

Juu, tämä oli helppo. Henk.koht. olen muuten sitä mieltä, että kerimislaitteita pitäisi jaella ilmaiseksi kaikille neulojille. Vehje helpottaa elämää ihan uskomattoman paljon. (Uskomatonta on myös se vyyhtien määrä, joka kämpästä paljastuu nyt kun on pelit ja vehkeet niiden kerimiseen. Hähhää, merinosilkki, päiväsi ovat luetut!) - Mutta mikä näissä oikein maksaa? Lähtöhinta on ihan järjetön, ja silti näistä käytännöllisesti katsoen tapellaan. Minäkin sain sen messuständin viimeisen kappaleen, ja sitten seison kassajonossa aarrettani varjellen kun kolme ihmistä käy kysymässä, mistä mä olin sen löytänyt kun he ei nähneet niitä enää missään.


Entäs tämä? (5 pistettä)

Minä ja minun itsehillintäni. Olin ollut messuilla neljä minuuttia, kun törmäsin tähän Namasten neuletarvikelaukkuun. Väriyhdistelmä oli se sama turkoosi+ruskea, jota kesällä hamstrasin kaikissa olomuodoissaan, ja olihan tämäkin laukku ostettava. Kojulla ei kelvannut Visa, joten matkakassaan tuli turhan iso lovi. Vielä kun ihminen jaksaisi ja ehtisi keräillä neulepuikkonsa kaikista muista säilytyspaikoista ja järjestää ne tähän välineeseen, niin elämä olisi taas hiukkasen helpompaa. Ehkä.


Ja jos joku ratkaisee tämän arvoituksen, niin siitä heltiää het'kymmenen pistettä.


Se on upouusi koivuinen Brittanyn neulepuikko, joka otti ja putosi Eurostar-junassa penkin ja ikkunan väliin. Alemmasta kuvasta näkyy miten ahdasta siellä on. No, ainakin vaunuseurueella oli hauskaa kun ähelsin ja ongin puikkoa piilostaan peläten samalla mihin inhaan töhnään sormet saattaa osua.

Olen jo joissakin yhteyksissä ylistänyt koivupuikkoja ja jatkan samalla linjalla. Ne tuntuu vähän erilaisilta kuin bambupuikot; lämpimämmiltä, toisaalta pehmeämmiltä ja toisaalta kovemmilta. Kevyet tietysti ja sitten mulle ainakin välittyy semmoinen tunne, että ne ei letkuile eikä katkea yhtä helposti kuin bambuiset (ei silti, ei mulla ole yhdetkään bambuisetkaan katkenneet, mutta nää nyt vaan tuntuu käteen sopivammilta). Hinta on edullisempi kuin eeben- tai ruusupuisten puikkojen (nää maksoi vähän yli 4 puntaa eli 6-7 euroa), sekä puikkojen pituuksia että paksuuksia on kattava valikoima - metrijärjestelmän mitat käytössä - ja sitten vielä viiden vuoden takuu korvaa käytössä hajonneen puikon. Mitä muuta voi ihminen toivoa? Näitä saa Martinalta ja brittiläisistä nettikaupoista, puskii!

Niin kaanis oli ilima, vaan kaaniimpi oli Vilima...

Osuin sitten Tampereelle just silloin pahimman lumimyräkän aikaan, tai siis ensin oli aikas mielenkiintoiset lentokelit Ruotsin ilmatilasta alkaen ja sitten vähän myöhemmin tulla rysähti lunta niin että varmasti riitti. Tämmöiset näkymät oli äiskän ikkunasta. Lumi roikkui hienosti vastapäisen talon räystäältä..


...mutta ei se meitä tyttöjä häirinnyt, me vaan tunnelmoitiin sisätiloissa.



Jumankekka! Minä olen aina kehumassa sitä meidän Wilmaa, Vilma-Hilmaa, Vilma Villahousua, kun se on niin kiltti ja mukava. Ja eikö mitä! Pirulainen näyttää mulle tässä keskisormea. Tai ainakin keskikynttä. Ettäs kehtaa!



Muutenhan Wilma on vähän tosikko. Se ei juurikaan leiki, eikä toisaalta meidän äiskä oikein ittekään ymmärrä, miksi kissaa pitäisi erikseen leikittää. Leikkiköön ittekseen, jos leikityttää. Yhdessä mielessä kissan körttiläinen mielenlaatu on ihan hyväkin asia: kun Vilma hiirestää, se ei leiki saaliillaan eikä kiusaa sitä. Wilma means business.

Kattokaa ny, eiks sillä ookkin isot tassut noin niinku tyttökissaksi? Vilman koura kun heilahtaa, siinä ei hiirellä oo kauheesti mahdollisuuksia.


Ja jos Johannan koira ymmärtää hyvän päälle ja mammii Colinette-huivien seassa, niin kyllä Vilmandeeroskin osaa. Se oli lievästi sanoen ekstaattinen kun ensin imppasi hahtuvan tuoksua nenäänsä ja köllötteli sitten lämpöisen lampun valossa niin että taisi tulla lapsuus mieleen. Leipoi mun orvokkihuivia (tuoteselosteessa mm. Debbie Bliss / Pure Silk ja Rowan / Kidsilk Haze) aikansa kunnes sammui. Mutta eihän siltä raaski mitään kieltääkään kun toinen on niin onnellinen.

Knitting and Stitching Show - an epic journey

As always, I'm falling behind in my schedules. Travelling between two countries doesn't really help, neither does the fact that when visiting Finland a couple of days ago, there were some delays in European air traffic. It was a classic example from the series "things you don't want to hear from the pilot": there's something wrong with the plane but we don't quite know what it is. And please keep your seatbelts fastened at all times, we're expecting to have a rough ride tonight. But here I still am, alive and kicking, though not knitting as much as I'd like to.

The Knitting and Stitching Show ended almost a month ago and I still haven't told you the rest of the story. And to be quite honest, I don't think I'll ever tell you everything what happened there. Hihi. Here are some highlights, though.

If you've followed this blog for a longer period of time, there has been an introduction of the Knitting and Stitching show and what is on display there. It's quite a mix of international exhibitors, who are both selling crafts materials and artists showing their work. There are knitting gurus like Sasha Kagan and Debbie Bliss (Nicky Epstein wasn't there this year but she was surely missed), as well as other prominent figures of the arts and crafts world. Personally I've enjoyed most the displays of the Japanese artists - but they weren't there this year either. And when I've got myself started on complaining, let's go on: I really think that the yarn manufacturers' fashion shows should be free - now they're charging 3 £ per show. First, the entrance tickets cost 12 £ per day and then there were four different fashion shows by Patons, Rowan, Bernina and Sirdar. Attending all of them would bring the total to 24 pounds - then go and have some lunch and maybe two cups of coffee..and you'll find that your yarn-buying budget has been seriously dented. Missing the fashion shows doesn't really bother me, but this performance being fully booked really p*ssed me off. Then I considered travelling back to London another time - they're playing there next Monday - but that would have meant taking two extra days off from work (and using next year's holidays in advance), and while I was pondering this matter, even that show became fully booked. Great.

But let's have a look at the best bits of the show before I bore you all with this whining. Sarah Lawrence's work is exquisite. (and as often happens, I had found her web pages by accident a while ago, I think it was via Falklandwool. If you're into spinning, just have a quick look inside that link. But beware, if your self control isn't on high alert.) Then there's this brand new type of ecologically friendly knitting yarn. I'm kicking myself because I didn't buy any samples of Eco-Annie yarns. Some yarns felt rather coarse but I guess they wouldn't stay that way when washed a couple of times. Next time when I have a chance of collecting some samples, I'll definitely grab it. That's what I did at Selvedge's stand: last year I saw some back issues I wanted to buy but didn't want to carry around for two days, and when I returned to their stand on the last show day, they had sold out. Luckily there were huge piles of magazines this year and I got the ones I wanted. If you're looking for a all-round textile oriented magazine (and eye candy), this might be something for you. This is what they promise to deliver: " Selvedge Magazine... offers the world's finest textile photography, unparalleled design and peerless writing..." A-hum, they sure aren't too modest, are they?

Now, my strategy is to throw some photos at you and come back with some (shopping) links later. Let's start with samples of The Knitted Textile Students Awards 2006



Kyllä vain, ne ON tutteja tuossa neulepinnassa.




What a clever construction:
Inspiring, isn't it? Now, who's got any leftover yarn?
Vibrant reds









Sorry, I have trouble imagining how the hairy bits would add to my personal charm, if I were to knit socks like this.
And no-one told you that you could create the same effect more easily by using Online Solo yarn?


Woo-hoo! Meilläpä on apinankarvalankaa - eikä me pelätä käyttää sitä!




Voi sinua, äitin pikku vääräsääri, kyllä sinä olet sitten suloinen!

This garment is hugging you from every direction.
Colour, structure, feathers and frilly bits. What else can you ask for?



Kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä... vai miten se meni?


Jane Waller's work - too bad that the publishing of her book was delayed.