Esittelyssä ajansyöjät, hartianpuuduttajat, rahanreiät ja muut mieliharmit - A glimpse of my favourite waste of time. And money. And a lot more

Nyt on sitten auringonkukkakausi sitten ohitse. Olen yrittänyt tehdä tätä iltaisin kotiin päästyäni kun on ollut edes vähän valoisaa, mutta nyt on pakko antaa periksi, ei näe enää. Työ menee siis noin seitsemäksi kuukaudeksi rullalle ja kaappiin odottamaan ensi kevättä ja valoa (mikä kamala ajatus). Ehkä neljännes on valmiina, joten ensi vuonnakin saa pistellä ihan tosissaan että tää valmistuisi edes 2007.


This project has taken most of my free time lately; I've been trying to stitch it after work when there's even a bit of daylight left. Not any more, though. I'll roll it up and put it away for the following seven months. Somewhere in the end of March the sun will be there again and I'll continue the work (what a frightening thought - seven months!) I'd estimate that about one fourth is done now, so it'll still keep me occupied for the best part of 2007.



Seuraavaksi esittelyyn tämän kesän murheenkryyni: kehräys. Näiden villanöttösten karstaus (tai miksi sitä koirakarstoilla leikkimistä nyt sitten sanoisi) tosin on kivaa.

This summer's top activity must have been spinning. Even though I haven't been able to spend as much time doing it as I would have liked, I've made some progress. Or at least I've had some fun carding the wool.


Heitin sekaan vähän silkkikuituja, jotka näyttää enemmänkin rakeilta tässä kuvassa. Tekivät kuitenkin ihmeitä langan kestävyydelle.

Those dark spots are silk fibers which worked small wonders making the yarn more durable.


Tää on niin ruma, että se on rumuudessaan melkeinpä sievä. Mitähän mä olin tässä tekemässä? Joka tapauksessa olin jo kertaalleen ottanut nöttösen pois värttinästä ja sitten jostain syystä yritin laittaa sen takaisin - lankahan rupesi kiertymään ihan mihin sattui.


This is so ugly that it's bordering on pretty.


Kaksi ensimmäistä vyyhteä, tekonimenä "Oodi koivulle". Ensimmäisistä värttinän kiepautuksista on yli kuukausi ja nyt kun yritin tehdä vielä vähän lisää samanlaista lankaa, sepä ei enää onnistunutkaan. -- Nämä on vasta menossa pesuun, eli kierre toivottavasti vähän tuosta vielä tasoittuu. Ja sitten pitäis päättää, miten nämä kannattais kerrata: a) samanlaisen langan kanssa, vai b) täysvalkoisen vai c) yksivärisen vihreän kanssa. Neuvoja ja mielipiteitä kehiin, kiitos!


Here are the two first hanks I've created (still unwashed, so the twist might settle there. Now I'm just trying to figure out what would be the best option when plying: a) use this same multishade green/white throughout, or b) combine it with white or c) just green. If you have good advice or an opinion, let's hear it.


Pari muutakin kokeilua on ilmassa.

And that's not all, folks.


Sit kun mä lopullisesti hermostun ja kyllästyn tähän touhuun, nämä villat voi vaikka huovuttaa kenkien pohjallisiksi. (Miten tässä taas näin kävikin - monta kuukautta olen hokenut ittelleni, etten rupea kehräämään, en rupea kehräämään, mutta miksi noita villanöttösiä sitten on kertynyt tuollaiset määrät? Mun vauhdilla näistä riittää kehrättävää seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.)

Judging by the speed (or rather slowness) of my spinning, this amount of wool should keep me occupied for the next 10 years or so. When I finally give up or get tired of my futile attempts to spin, I might as well felt all these rovings. Should be more fun and much easier to do.




Että on aikaa tärvääntynyt näidenkin kanssa! Osan värjäsin Suomessa, osan värjäsin täällä jo ennen kesälomaa; ne on ollut täällä vyyhdellä odottamassa aikaa ja inspiraatiota (ja se joka väittää, että sisältä aukeavan kerän tekeminen on yhtä nopeaa kuin tavallisenkin, saa tulla meille kerimään ja todistamaan väitteensä oikeaksi. Mulla ainakin tärvääntyy niihin aikaa ihan liikaa.)

It's incredible how small and innocent these balls of yarn look like, yet they've taken a major chunk of my time lately. Dyed, washed etc. then wound into neat(ish) balls which you start from the inside. But if anyone says that balls like that are as quick to make as normal ones, please feel free to come for a visit and prove you're right. Otherwise I won't believe you.)


Mun lemppari, varmaan jonkun toisen yökkäri.

I don't care what people might think, here's my favourite.



Ja lopuksi vielä vinkki lankavärjäreille. Ainakaan sen mukaan mitä mä nyt olen noita värjäyskuvia katsellut, monikaan ei näyttäis näin tekevän. Sukkalankoja värjätessä (oletettavasti 2x50 gramman keriä) kannattaa vyyhdetä langat kaksinkertaisina, eli jos tekee pätkävärjäyksiä tai muita läiskiä, ne osuu ainakin todennäköisemmin kohdalleen kuin värjäämällä kaksi erillistä vyyhtiä. Aaai kun tässäkin menee nätisti kohdakkain.

And let's conclude tonight with a piece of advice: if you're dyeing sock yarns and wish to have as identical socks as possible, make one double hank instead of two separate ones. The colour spots are more likely to be similar, as you can see here.

Frilly bits everywhere - Kauheita kurttuja joka puolella

Oh gee, time just flies by and even though you won't like me saying this, autumn is approaching. I've been trying to benefit from the last rays of sunlight at night when I get home - the sunflower cross stitch project won't be finished any time soon but at least I don't have to start from the very beginning next spring. And when the darkness falls, I do a bit of spinning (still not very good at it) and when even that feels too demanding, I resort to winding (and unwinding) all the sock yarn I've dyed lately.

As if all that wasn't enough, I've been watching some photos I took at the yarn fair in Cologne earlier this year. There was a novelty yarn, Online Linie 194 'Solo' which has just hit the shops over here. I couldn't resist buying some balls and trying to figure out how to handle that yarn. Hihi, it was so much fun! It's made of 50% merino wool and 50% polyacryl and feels really soft to touch. Recommended needle size is 15 to 20 mm and one ball of 50 grams only runs for 20 metres or so - meaning that you'd need about 850 grams to make a sweater in size 38. But as you can see, it makes some great accessories.

But first, let's have a look at the flower carpet of Brussels. This event takes place every two years and makes dozens of Belgian gardeners happy - the design requires the petals of about one million begonias scattered on 1,800 square meters. You'll find more information here.








Some of them had managed to escape the cull - these were hiding on the courtyard of the Town hall.

Muutama kukkanen oli päässyt karkuun joukkoteurastusta - nämä piileskelivät kaupungintalon sisäpihalla.














Sen uhallakin että joku hermostuu, kerron teille uutisen. Syksy tulee ja illat pimenee. Olen epätoivoisesti yrittänyt hyödyntää iltojen vähäistäkin valoisaa aikaa puurtamalla auringonkukkaristipistotyötä, jota ei tosiaankaan voi kuvitella tekevänsä pimeän talven aikana. Eihän se toki valmiiksi tule vaikka kuinka äheltäisin, mutta onpahan sitten puolen vuoden päästä mukavampi kaivaa se esiin kun ei tarvitse ihan alusta aloittaa. Illan sitten hämärtyessä pistän ristipistot pois ja hamuan värttinän käsiini (ja jos jotakuta kiinnostaa, en mä vieläkään tunne olevani sinut sen vehkeen kanssa. En vaan suostu tunnustamaan tappiotani, pistän jatkuvasti lisää villaa kierteelle. Viikonloppuna meinasin ostaa 500 grammaa lisää villahahtuvaa, mutta onneksi edes jokin järki voitti. 300 grammaakin on aika helkkarin paljon.) - Eli sitten kun kehrääminen rupeaa tosissaan nyppimään, illan viimeinen ohjelmanumero on värjätyn langan keriminen...ja vyyhteäminen uudelleen ja uusi keriminen. No, pysyyhän ainakin pois pahanteosta.

Kaiken tuon ajan tärväämisen lisäksi olen viettänyt illan jos toisenkin valokuvia pläräillen, siis näitä digitaalisia. Seuraava Ullakin taitaa ilmestyä niin hassuun aikaan, että pitää varmaan ruveta heittelemään kuvia syys- ja talvimuodista tänne omaan blogiin. Aloitetaan siis Online Linie 194 'Solo' -langalla, joka on juuri rantautunut täkäläisiin lankakauppoihin, tai siis ainakin yhteen niistä, joka ei sattunut olemaan lomalla elokuussa. Tätä olenkin odottanut! Oli ihan pakko ostaa muutama kerä ja ruveta kokeilemaan, miten tuota mallineuletta oikein saisi aikaan; lanka oli kyllä saapunut, mutta kirjallisia ohjeita ei vielä ollut saatavilla. Lanka tuntuu hurjan pehmeältä (50% merinoa, 50% keinokuituja). Puikkosuositus 15-20 mm ja kerässä lankaa vain noin 20 metriä. Valmistajan tietojen mukaan koon 38 puseroon tarvitaan noin 850 grammaa lankaa, joten ihan mitään halpaa lystiä tästä ei tule. Erilaisia asusteita sen sijaan kahdesta, kolmesta kerästä (à 5,75€) saa jo kummasti. Tämä ei sitten ole maksettu mainos, mutta Vihreään vyyhteen on tulossa tätä vekkulia verkkoa toivottavasti jo syyskuun alussa.

Ja kun nyt taas kerran röyhelöaiheeseen päästiin, niin sitä sivuaa mun mielestä myös tämä Brysselin kukkamatto. Kasvattajat ei kuulemma pysty tuottamaan tarpeeksi kukkia kuin joka toinen vuosi, ja ihmekös tuo kun niitä tarvitaan noin miljoona kappaletta peittämään 1800:n neliömetrin kokoista aluetta. Ainakin muutama kymmenen kukkienkasvattajaa ja muuta suunnittelussa mukana olevaa tahoa taitaa olla aika tyytyväisiä tähän projektiin. Lisätietoa täältä.

Voi että mä oon sitten lahjakas (tai ainaskin lahjottu) - God, I'm so gifted (at least I've received plenty of gifts lately)

Jeah, lomat on sitten tosiaan ohitse. Viikko töissä ja tuntuu niin kuin ei olis ikinä poissa ollutkaan, se ennen kesälomaa poissa ollut työkaveri oli tullut vähäksi aikaa takaisin ja on nyt taas tästä päivästä eteenpäin sairaslomalla. Odotettavissa myöhemmin tällä viikolla: Caca ja Duledin kohtaavat toisensa.

Otetaas nyt sitten kuitenkin pieni esittelykierros Suomi-lomalla kertyneistä materiaaleista. Kirja- ja väline-esittely seuraa vähän myöhemmin; yritän aina iltaisin tutustua ostamiini oppaisiin mutta nukahdan noin minuutissa. Taitaa ruveta ikä painamaan, kuten Cairbre vähän vihjasi edellisen postauksen kommenteissa. Heh.



Yo-hoo! Here's AnneV returning from her summer holiday. Please notice the shoes. It's not the age, it's the attitude. I thought I'd show you some of the materials I bought in Finland - some books and other paraphernalia will be presented later. Hmm, that word just reminded me of the lovely presents I got. (No special reason, just because knitters are a lovely bunch.)




Ihan ensimmäisenä vielä kiitokset ja terveiset kaikille Tampereen neuletapaamisiin tulleille! Unohtakaa jutut sisäänpäinlämpiävistä hiljaisista hämäläisistä ja tulkaa joskus joukkoon tummaan - tiedä vaikka kohdalle osuisi pieni paketti. Niin kävi ainakin jollekulle, jonka tangonimeä juhlittiin naistenviikolla. Kiitokset vielä erikseen Raijalle (missäs se blogi viipyy/piilee?), Lauralle, Tipille ja katinkontille. Olihan siinä kaikki? Mulla on onneton nimimuisti.


Lomalla pitää tietysti elää säästäväisesti, että rahat riittää. Heti alkupäivinä säästin paaaljon rahaa, kun ostin Tullintorilta virolaista hahtuvalankaa puoleen hintaan.

Who can resist a bargain? I can't. In my hometown there's a shop which sells Estonian yarns and linen cloths for half the price. Now, next time I go home and don't have anything to do, I can always knit a pair of half-a-metre-mittens and felt them in the washing machine.





Onko kukaan nähnyt missään blogissa näitä villalankoja huovutettuna? - Punainen kerä oikealla on Tipin kautta saatu pellavalankakerä. Välitäthän vielä kiitokset eteenpäin? - Uhkasin yhdistää tätä johonkin aiemmin ostettuun valkoiseen pellavalankaan: neulon kirjoneuleella jotain karjalaiskuvioita. Laulan samalla Värttinää, vai onko tämähäntä Loituma perinyt jo sen paikan?




Vasemmalla sama pellava vielä uudestaan, sitten Raijalta saatuja vintage-lankoja violettisävyiseen hartiahuiviin, ja sitten kaksi pientä nöttöstä Pirtin kehräämön värillisiä sukkalankoja. Näitä ei ollut enempää vaikka kuinka sukeltelin lankalaatikkoon siellä Hiirolassa.



Gifts and my own small purchases. We had a knitting meeting every week in Tampere, my home town, and somehow I went home with more yarn than I had on arrival. The red ball is pure linen, and those dark violets will become part of a warm shawl - courtesy of Tippi and Raija respectively.

Raijan aitan puuvillalankaa Tukkipuodin alekorista. Jos joku etsi tätä lankaa vaaleasävyisenä niin sorry vaan, Anne ehti ensin. Ostin kaikki mitä irti lähti, tiedä vaikka innostuis värjäilemään tätäkin.



I spent a part of my holiday in Eastern Finland, and it was only natural to raid the local yarn suppliers there. Here's one of the most interesting ones: Raijan aitta. I bought every ounce of this lovely white cotton yarn - might try to dye it at some point. When I have nothing else to do, ha-ha.

Kauan olikin jo vaan naatiskeltu, mutta Pirtin kehräämöllä päästiin laukaisemaan. Pois lähtiessä auton tavaratilassa oli kutakuinkin lampaan kokoinen ja varsinkin samanhajuinen säkki... ja loput tuli sitten postissa perässä. Iiiihanaa ohutta pehmeää kampalankaa, sukkalankaa, karstalankaa, huovutusvillaa ja villaa.



In order to protect the most sensitive readers of this blog, I won't show you everything I bought. Here's just a sample of the haul. On my holiday I drive a Peugeot 206, not too famous for its capacity but I managed to squeeze in a huge bag of yarn and wool - roughly the size and the shape of a woolly ewe. It even smelt like one.

Ja kun kerran aitoihin villalankoihin on päästy, niin tässä kuvassa puolestaan
Kankaanpään Postellista löytynyttä käsinvärjättyä villalankaa. Laitan tästä neulontalistalle vähän lisäinformatstioonia kunhan löydän yhden lappusen, jonka sain mukaani. Sitten siellä on Varkaudesta mukaan lähteneet laukunkahvat (hähhähhää, enpäs ostanut sieltä ollenkaan lankaa!), Lauralta vekkulissa paketissa saadut vielä vekkulimmat sukkalangat sekä Katin antamat auringonkukkakynttilät. Sniff. Ootte te ihania.




Gifts from Laura and Kati, some pure Finnwool and handbag handles. What more can a girl want? ---And the last captions altogether: I think I've earned my black belt in shopping. It all started with the lovely small tote Kati had made me and somehow its colour combination just stuck to the shopping part of my brain. In the following days (or rather hours) I made the following purchases and dragged them all to Belgium with me. Sigh. I might need therapy and not the retail variety of it, thanks.



Tää on ihan kuin jollain ostoskanavalla: eikä tässä vielä kaikki! Kati oli ommellut mulle vielä auringonkukkakassinkin. Kyllä kelpaa. -- Joskus oli puhetta myös heikoista signaaleista. Ilmeisesti mä olen semmoisille aika vastaanottavainen. Jotenkin tämän kassin väriyhdistelmä jäi jotenkin mieleen, kun lähdin matkalaukkuostoksille. Oon aina silloin tällöin täällä blogissakin maininnut, kun matkalaukku vetelee viimeisiään ja oon etsinyt uutta viime vuoden lopulta alkaen. Loman viimeisinä päivinä lähdin sitten oikein intoa puhkuen etsimään Tampereelta jotain kivaa laukkua. Sokos oli laukkumielessä pettymys, joten menin lohduttautumaan kenkäosastolle. Citylenkkareille on aina käyttöä ja ostin popot, vaikka mä luulinkin tän väriyhdistelmän jo menneenkin pois muodista. Maksoin ja lähdin pois kaupasta, mutta tein sen virheen että kävelin laukkuosaston läpi. Enhän mä voinut jättää tätä turkoosia sinne kauppaan itkemään, joten otin sen mukaan ja marssin samalle kassalle. Vielä kolmaskin ostos tuli samaan syssyyn: ruskea-turkoosit aurinkolasit oli ihan pakko ostaa, vaikka mä höhlä en oikein edes osaa käyttää aurinkolaseja. Sateensuoja puolestaan oli mua odottamassa laukkuliikkeessä, josta loppujen lopuksi ostin sen järkevämmän (mutta tylsän värisen) matkalaukun.





Nyt alkoikin olla shoppailulihakset sillain mukavasti vetreinä, joten tämä lentolaukku tarttui mukaan ihan puolihuolimattomasti, ja sitten tarvittiin vielä pieni ketunlenkki laukkuliikkeestä helmikauppaan, niin johan rupesi ihmisellä olemaan tarpeeksi laukkuja ja niihin sisältöä.

Kesäloman kuvia

Tältä lomalta ei kauheesti kertynyt kuvia - tai miten sen nyt ottaa, ihmeesti kamerasta löytyi kuvia lankakasoista, mutta ketä ne nyt kiinnostaa ;-)

Laitetaan nyt edes muutama näytille. Lisää tulee kunhan saan plärättyä muistikortteja.

Taidekeskus Salmelan suklaakakku, vai onkohan tämä ennemminkin luokiteltavissa mutakakuksi?



Eräät tahot ovat esittäneet epäilyjä, etten olisi ollut raveissa. Olinpas, olinpas, mutten kyllä voittanut yhtään mitään.



Verlan tehdaskierros oli hyvin opastettu.


Tässä ei vissiin ihan ole taivas rastaanrinnalla? Harmi ettei silloin ollut digikameraa kun sellainen ilmiö osui kohdalle.




Ja sitten pari kuvaa kesän päätähdestä. Wilma-ressukka ei tosiaan osaa keksiä itselleen tekemistä mökillä, joten sitä piti vähän aktivoida. Sain ongella pikkuruisen särjen, joka laitettiin pesuvatiin hyvin matalaan veteen ja sitten testattiin Viltsun reaktioita. Pari kertaa se nappasi kalaa (kynnettömällä) tassulla, mutta heti kun tassuun osui vettä, saalistusinto laantui hyvin nopeasti. Harmi etten saanut kuvaa siitä tilanteesta, kun Viltsu varmuuden vuoksi haisteli käpäläänsä, josko siihen olisi vahingossa tarttunut kala. Meidän ensimmäisen kissan lempipuuhaa oli pyydystää pikkukaloja pesuvadista, mutta Viltsu ei oikein haltsaa tekniikkaa. Muutenkin se taitaa olla enemmänkin city-kissa; heti kun päästiin mökille, se oli ensimmäisenä oven takana maukumassa ja vaatimassa sisäänpääsyä. "Aah, sänky. Taidan ottaa nokoset." Kaupungissa se kyllä pyydystää hiiriä ja myyriä, maaseudulla sekä into että taidot hukkuu täysin.





Mami, auta. Mua pelottaa ja paleltaa.


Minähän sanoin, että sen teki Viutilo Oy.


Mummuvainaan rukki, jonka mummu on kuulemma aikoinaan luvannut siskolle. Miksi se on silti päätynyt minun säilytettäväkseni? Kuvauspaikka: kotiseutumuseon laajennusosa, eli mun mökki.

Annen kesäloma - a.k.a. sana-assosiaatioleikki

Lentokone. Virkkaus. Orvokkihuivi. Pitiollavalmislomanlopussa - eikylläole.
Suoraan mökille, Wilma-kissa mukaan. Veneen moottori yskii. Wilma pelkää aluksi mutta matkustaa urheasti perille.
Lankakauppa. Kassillinen hahtuvaa ja huopuvaa. Toinen lankakauppa - Addien etsintää. "Ei meillä kyllä ole eikä taida tullakaan."
Kuuma. Hiki. Ei voi nukkua yöllä. Neuleet edistyy aina vähän, kunnes alkaa kädet hiota sietämättömästi. Tuuletan ja heiluttelen sormia tietsikan näppäimistöllä. Oho, Ebay. Kas kun osuikin kohdalle.
Lisää mökkeilyä. Laiturittomuus alkaa ahistaa. Viutilo Oy voittaa tarjouskilpailun, mutta tarvitsee ensin perämoottorin tavaroiden kuljettamiseen. Mitä onkaan sanottu urakoiden kilpailuttamisesta ja yllättävistä sivukuluista, vaikka varsinainen sopimuspalkkio olisikin edullisin? Mökkiäkin tarttis korjailla. Mistä mää tyämiähiä ny tähän hätään löyrän?

Akvaariokauppa. Kenkäkauppa. Ruokakauppa. Helmikauppa. Verla ja massakarhu. Kesäteatteri, Marilyn-näyttely, Fabergé-näyttely, elokuvat, isot ravit, Taidekeskus Salmela, markkinat. Aika monta hautausmaata. Lankakauppa * 7. Lankakassi * 700. Muorin kanssa mattopyykillä. Onpahan taas talveksi Wilmalle puhtaita mattoja, joiden päällä voi syödä hiiriä. Yök.

Neuletapaaminen I. Neuletapaaminen II. Neuletapaaminen III. Neuletapaaminen IV. Tietyt jutskat edistyy mutta läheskään kaikki ei valmistu. Orvokkihuivi, savukalapusero, kirjoneulepusero. Koukuttu laukku (jee! Meksikolaisia aaltoja!)
Saan Wilman leikkimään vähän langoilla. Tätä ei usein tapahdu.

Meni plörinäksi / aika ei riittänyt: 1)Kostian markkinat (selvästi hämäläisalueella; tapahtuman piti olla jo alkanut, mutta siinä vaiheessa vasta jaettiin myyntikojujen paikkoja). 2) Mosaiikkityöt (ginipullo ei tyhjentynyt niin nopeasti kuin olisi pitänyt -> en saanut aurinkokelloon tarkoitettua jäätikköaluetta. Ei kantsinut siis edes aloittaa, mitä nyt hakkasin värikkäitä kaakeleita mäsäksi. Ensi kesänä sitten.) 3) Kuntokuuri rullaluistelemalla. No mitä ku oli niin kuuma että pelkkä istuminenkin sai hien virtaamaan. Järvessä kyllä uiskentelin niin että olin yhdessä vaiheessa ryppyinen kuin rusina.

Iih, nettikaupasta ostetut pitsikirjat tuli. Värttinät tuli. Niiden kanssa meni pari yötä valvoessa. Ei tule tästä tytöstä kylän parasta kehrääjää. Rumasana.
Lomaloppuulomaloppuulomaloppuu-paniikki.
Käynti uudella kampaajalla, minkä jälkeen nukutaan yksi yö, sitten lennetään Belgiaan ja nukutaan toinen yö. Loma loppu.

Jaahas. Lähetääs töihin ihmisiä pelottelemaan (autenttinen kuva maanantaiaamulta).

Tässä kaupungissa ei ole tarpeeksi lankakauppoja

Ladies and gentlemen, saanko esitellä: sarjassamme "vähemmän tunnettuja tamperelaisia käsityöliikkeitä".



Jo vain. Akvaarioliikkeistä voi ostaa 4 mm:n (joistakin myös 6 mm:n) läpimittaista akvaarioletkua, johon vain tökätään virkkuukoukku perään ja voilà, meillä on käsissämme pitkä koukkuamiskoukku. Tavallinen koukkuamiskoukkuhan on vain noin 28 senttiä pitkä ja niitä valmistetaan vain suht pieniä kokoja, oliko se nyt 4 mm:iin asti. Vaan tässäpä meitillä on koukkuamispyöröjä kokoa 5, 6 ja 8 mm. Etuna on ensinnäkin puikon pituus; näillä voi tehdä isojakin kappaleita ja sitten tosiaan vaikka pyöröä.



Majapaikassani on pino vanhaa postia, joukossa myös Mustin ja Mirrin esite, jota jämähdin tässä iltana muutamana selailemaan. Paitsi että Wilma tarvitsisi tietysti kaikkea hyvää naminamiruokaa ja kivoja leluja (vaikkei niillä leikkisikään), niin nämä karstat oikein hyppäsivät silmille. Olikohan sillä mitään tekemistä asian kanssa, että nämä Suomen valoisat kesäyöt saa mut ihan sekaisin. Jäin yhtenä yönä sormistani kiinni Ebaylle ja ostin neljä värttinää. Kauan se kehräysvastarinta kestikin. Syksyllä täytyy sitten kai ruveta karstailemaan toisesta kotoa löytyviä villoja.

Yksi asia vaan johti toiseen, ja ennen kuin huomasinkaan...

Johdatuksena yks vanha vitsi:

Isossa kaupungissa oli julmetun suuri tavaratalo, josta sai aivan kaikkea, siis todellakin aivan kaikkea. Laittoivat sitten lehteen ilmoituksen myyjän paikasta ja paikkaa hakemaan ilmaantui ujohkon oloinen maalaispoika.
"Oot sitten maalta kotoisin?"
"Joo'o."
"Ootko ennen tehnyt myyntihommia?"
"Juu, kyllä mä siellä maalla..."

Vaikka sälli olikin vähän ujon oloinen, niin myyntipäällikkö jotenkin piti hänestä ja otti hänet hommiin.

Pitkän hikisen ensimmäisen työpäivän jälkeen päällikkö tulee siinä viiden pintaan katsomaan miten maalaispoika on pärjännyt.
"No, montakos kauppaa olet tehnyt?"
"Yhden."

Päällikkö on vähän pettynyt, ja toteaa: "Niin, yleensä meidän myyjät tekee sellaiset 20-30 kauppaa päivässä. Paljonkos arvoinen se ainokainen oli?"

"No vähän alle 200.000 euroa"

"200.000 euroa!! Mitä sä oikein myit??"

"Niin no, mä myin tälle kaverille ensin sellaisen pienen ongenkoukun, sitten vähän isomman, seuraavaksi sellaisen Rapalan viehesarjan ja vielä perhontekovehkeet. Sitten se tietysti tartti siimaa, ja mä myin sille ensin sellaista tavallista, sitten vähän vahvempaa ja vielä sellaista kunnon barracudankestävää extrasiimaa. Tietysti siihen sitten oli myytävä kunnon vavat ja kelat. Sitten todettiin, että kyllä se venekin tarvitaan, ja niin mä vein kaverin veneosastolle ja myin sille Marino 9000:n erikoisvarustein. Seuraavaksi se totesi ettei sen vanha kuplavolkkari kyllä jaksa vetää semmoista rohjoa, joten vein sen sitte vielä auto-osastolle ja myin sille Range Roverin ja trailerin. Kaikkineen siitä tuli aika tarkkaan 199.068 euroa."

"Ei jumalauta, mies tulee ostamaan ongenkoukkua ja sä myyt sille kaiken tuon?"

"No ei ihan... itte asiassa se tuli ostamaan muijalleen tamponeja, ja mä sitten sanoin sille, että sun viikonloppus on joka tapauksessa pilalla, mikset lähde vaikka kalaan..."

**********

Suunnilleen saman kaavan mukaan on kehittynyt mun laituriprojekti. Piti saada mökille uusi laituri, kun vanhat on ensinnäkin jäiden runnomia ja sikstoiseks alkavat muutenkin mädäntyä - mikään kun ei ole ikuista. Surkuhupaisinta on, että ensin ei ole tiedossa yhtään nikkaroivaa miestä, ja sitten kun yksi menee ja lupautuu suunnittelemaan ja tekemään laiturin, niin samantien löytyy toinen sitä haukkumaan (siis öh-tuota kommentoimaan ja esittämään oman kilpailevan suunnitelmansa). Minä yritän sanoa, että ihan jokainen halukas saa kyllä tehdä oman versionsa - tarvetta on niin telalaiturille autorannassa kuin uimasellaisellekin saaressa, ja mielellään sais olla vielä tavaroiden purkuun omansa niin että 'take your pick, gentlemen'. Ihan vapaasti saa tehdä vaikka koko rantaviivan mitalta erilaisia rakennelmia.

Mitäs siinä sitten muuta kuin pojille tili auki rautakauppaan ja ruokakauppaan - mutta sitten tulikin hankaluuksia ihan alkumetreillä kun mökki on saaressa ja veneen moottori rupesi temppuilemaan; kuljeta sinne sitten soutamalla rakennustarvikkeita. Jouduin siis ihan ekaksi ostamaan uuden perämoottorin; dziiz että ne on kalliita vehkeitä! Kuinka monet kengät sillä hinnalla saiskaan. Ja kun laskee vuosittaiset käyntikerrat mökillä, niin taitaa tulla kilometrihinnaksi paljon enemmän kuin lentolipun Suomeen ostaessa. No joo, pääsee sitten Wilmakin kenen tahansa syliin veneessä - tähän asti se on ollut kiinnostunein olemaan soutajan sylissä, ja souda siinä sitten varovasti niin ettei kissa saa tömäystä airosta niinku entinen jalkapalloilija.

Niin että mitäs mä sitten olen tehnyt? En oikeastaan näillä helteillä muuta kuin uida lillutellut järvessä. Katotaan vaan kun laituri on valmis, ilmat kylmenee saman tien eikä sitä ainakaan uimiseen enää tarvita. (Hiukan mua myös hirvittää/naurattaa näiden insiröörien suuruudenhullut suunnitelmat. Mulle ois riittänyt ihan tavallinen parimetrinen uimalaituri, kellukkeet alle ja isoja kiviä päälle rannan puolella, ettei se lähtis seilailemaan. Tuota suunnitelmaa kun kuunteli - laituri täytyy ankkuroida jollain pohjaan; ostetaan 40 kilon sementtisäkki - tuli vastustamaton halu hyräillä Silja Linen tunnusmelodiaa "däbädäbädäm, däbädäbädäm, kun kutsuu meri sininen / laiva valkoinen / niin alkaa loma hymyillen..." vai miten se nyt menikään. Julistan saaren verovapaaksi vyöhykkeeksi ja alan myydä tax-freetä venematkan aikana.)

Mutta semmoinen hyvä puoli tässä nikkaroinnissa on, että Anne on saanut kaikenlaista pientä rakennusmatskua itselleen. Minussa menee hyvä insinööri ihan hukkaan.

Be afraid...


be very, very afraid.


No oon mie vähä neulonutkin. Aika vähän kuitenkin. Se Viikinsaaressa aloitettu retale on tällä hetkellä hukassa. Onkohan se jäänyt mökille johonkin kaappiin? (ja tässä tuli samalla huomattua/todistettua, että keinutuoli ei ehkä luo parhainta mahdollista kuvakulmaa neuleelle. Osa on aika lähellä kameraa ja aikas korostuneen näköinen.


Nämä ikivanhat langat löytyi viime kesänä mökkiä penkoessa, ja nythän ne on sitten marinoituneet vähän vielä lisää. Tekeillä on koukuttu kassi, ja jos joskus ootte kokeilleet koukkuamista, niin mieleenne saattaa putkahtaa kysymys 'miten muka voi koukuta pyörönä jotakin'. Stay tuned, ratkaisu tulossa jahka tässä taas kerkiän. Neuletapaamista ennen pitäis käydä äiskän kanssa asioilla, ostaa värjättävää lankaa ja muuta pientä hulabaloota. Mukaan otettavaa käsityötäkään ei ole vielä tiedossa - tätä koukuttavaa ei oikein voi ottaa mukaan kun se loppuu kesken (ehhehee, mikä luottamus omiin kykyihin ja nopeuteen).

Kevyesti kesäkeittiöstä

Näin helteillä kaipaa jotain vähän kevyempää syöt... siis neulottavaa. Pihville ja punkulle on paikkansa ja aikansa, samoin mohairin neulomiselle - ja nyt ei ole oikea aika. Kannattaa sukeltaa lankakaapin uumeniin ja tutkia, minkälaista yhdisteltävää sieltä löytyisi Fusion Kitchen Knitting -kokeiluihin.

Tähän työhön aion käyttää eriasteisesti marinoituneita puuvilla-, viskoosi- ja pellavalankoja. Sanotaan että jo tuollainen reilun vuoden kestänyt marinointi tekee hyvää useimmille langoille ja selkeyttää neulesuunnitelmia, mutta hyvin sinne sekaan uppoaa vähän kauemminkin hautuneet kerät (kuten jossain vilahtava Rondo Suvivuokko, valmistaja Valvilla Oy). Sitten vaan yhdestä langanpäästä kiinni ja aineksia yhdistelemään.

Resepti:
Pinguin Bambou
Pinguin Flamine
Novita Butterfly
Novita Tennessee
Stahl Wolle Rio
Mark & Kattens Fidji
Rosarios Ibiza

Sekoitetaan hyvin, tasaisemmista langoista tehdään kirjoneuleraitoja ja muista möykkyisemmistä sileää oikeaa, satunnaisia nurjia kerroksia, helmineuletta ja nostettuja silmukoita.


Loma on siis alkanut. Tulin Suomeen lauantaiyönä, ja ihan niiden viimeisten työviikkojen stressistä johtuen en vaan ollut saanut aikaiseksi järkätä osallistumistani kivoihin oheistapahtumiin. Olis ollut tarjolla lankamatka ja sitten taas toisaalta sukulaistytön häät, mutta mä jäin molemmissa rannalle ruikuttamaan. Äiskä meni häihin, ja minä pakkasin Wilman kainaloon ja lähdettiin mökille saareen.



Wilma-tyttö matkustaa kyllä hyvin siihen nähden, että sehän on jo aika vanha kissa ja oli vasta toista kertaa elämässään veneessä. Vähän siinä varpaat haritti, kun olin nostamassa sitä veneeseen, mutta perillä se asteli laiturille (ei siis hypännyt vaan todellakin käveli arvokkaasti) ihan oma-aloitteisesti. Vene piti siirtää ihan laituriin kiinni ennen kuin neiti suostui edes yrittämään rantautumista.



Perillä Wiltsu käyttäytyi sitten kuin teini-ikäiset: enimmäkseen vaan makaili ja näytti myrtsiltä. "Täällä ei oo ees mitään tekemistä eikä kavereita." Hassu kissa, se on niin kiintynyt paikkaan ettei edes uskalla lähteä metsään seikkailemaan ja hiiriä etsimään. Kaupungissa se kyllä niitä löytää.



Mutta mikä on mökin alla makoillessa kun sieltä on tämmöiset näköalat.


----
Ja sitten vähäksi aikaa näkyville pari glamourkuvaa. Marilyn Monroe oli eilen vähällä osallistua Tampereen neuletapaamiseen. Kekkaloi Alarannassa just siinä kohtaa mistä laivat lähtee Viikinsaareen.




Ja Sannananna, näistä oli kyse. Niin että jos siellä maailmalla liehuessasi löydät toisen samanlaisen vihreäoranssin laukun, niin osta pliis mulle kans, mie maksan kyllä. Tuskin me samoihin pippaloihin osutaan.