Thursday, November 08, 2007

Obsessive-compulsive behaviour?

A few months ago I bought some Isager alpaca yarn at Maschenkunst. I guess that's when this obsession started. The yarn is like solified cream, it just flows through your fingers feeling wonderful. There's 800 metres per 100 grams, and the two first balls I went through didn't have one single knot in them.

The goal was to knit three Hyrna Herborgar shawls but somehow things got out of hand. The yarn just wouldn't end - not before I'd made five of them. Then, somehow, I got my hands tangled in Grignasco's ultrathin merinosilk, and finally, seven (or was it eight?) Hyrnas later, I think I'm done with this pattern. (except for the bashful wish of Mari who might talk me into knitting just one more...but that'll only happen after New Year.)

I'm just a tiny bit worried that the whole episode makes me qualify for some traits of obsessive-compulsive behaviour. Therefore, I tried to snap out of it and continue knitting...




squares. Dozens and dozens of squares. Next threat: repetitive strain injury?


This has to have something to do with the fabulous yarns of Maschenkunst. Even this Noro Kashmere Flavor was bought there.

Sorry, I've got to go back to this addictive pattern and material. Even on the way to work, a fellow passenger started yanking a bit of this shawl and asked what it was going to be. (Nothing for you, so will you let go of it, pleez?)

________


Nyt mie en sitten jaksakaan kirjoittaa samaa juttua enää suomeksi, mutta kyllähän te tuosta pysytte kärryllä. Täytyy tästä tosiaan palata tuon koukuttavan ruutuneulonnan kimppuun, mutta pläjäytetään tänne taas pari linkkiä kun en muista kenen kaverin kanssa näistä on ollut puhetta, ja voi näistä toki joku muukin olla kiinnostunut.

Ensin tuo yllä olevaan wikipedia-artikkeliin suomenkielinen linkki - siinä muuten on semmoinen kohta, jota EN-tekstissä ei näyttäisi olevan.

pakko-oireinen häiriö Pakko-oireiseksi potilas voidaan määritellä silloin, kun pakonomaiseen ajatuksiin tai toimintoihin menee aikaa yli kaksi tuntia päivässä tai oireista on muuten merkittävää haittaa ihmisen toimintakyvylle. --- Köhköh, on tainnut olla semmoisia päiviä, jolloin on tullut pisteltyä Hyrnaa yli kaksi tuntia päivässä, ja takaraivossa on vaan jyskyttänyt että "pakko saada valmiiksi, pakko saada valmiiksi".

Sitten olis tämmöinen särkyneiden sydänten taidenäyttely ja
kissojen vessakoulutusta. Tunnelmasta toiseen, sano. Ai juu, ja sitten vielä tää: tooosi reipas kissa

5 comments:

Mari said...

Oisko tossa tilkkuilussa kaikuja siitä taannoisesta kurssista joka liittyi jotenkin hämärästi Kaffe Fassettiin... Tuleeko tuosta iso seinävaatetaulujuttunen vai kävelevä taideteos?

Karoliina said...

Miten niin pakonomaista? Neulotaanhan sukkiakin yleensä ainakin kaksi samanlaista. Ja lapasia.

Upea tilkkupeitto tulossa.

Terkkuja tihkuisen harmaalta Tampereelta!

AnneV said...

Karoliina: joo, kaks on vielä normaalin rajoissa mutta entäs jos tekee kakskymmentä?

ja köhköh, ei se oo tilkkupeitto vaan ohuesta (koneneulontavahvuisesta) langasta pikkuhiljaa muotoutuva huivi, johon voi kääriytyä. Mulla on tummanvihreä ja tummanpunainen pellavajakku, joiden värit toistuu tässä viritelmässä useammassa kohtaa. Malli vaan on taas kerran semmoinen "lähdetäänpäs tästä tuohon suuntaan ja tehdään ruutuja niin kauan kuin tätä väriä piisaa". Lanka on siis liukuvärjättyä ja mä yritän aina päästä mahdollisimman pitkälle katkaisematta sitä. Huivi on alkanut keskeltä ja edennyt siitä sitten vähän hirsimökkimäisesti, paitsi että yritän saada aikaan enemmänkin suorakaiteen kuin neliön.

Ja taas kerran totean, että ei ole parasta mahdollista lankaa, jos meinaa saada lankavarastoa pienennettyä. Grammoja on varmasti alle 100 ja huivilla jo reippahasti kokoa. Mutta kivaa on!

routa said...

saiskos siitä varovasti kysyä paljonko yhteen hyrnaan menee lankaa? noin? jos jossain vaiheessa löydän kirjapinostani taas tuon hyrnahuivi kirjan.

AnneV said...

(Kuinka varovasti pitää vastata?) Alkuperäisen mallin mukaan vissiin vähän alle 500 metriä, ja tuota ohutta alpakkalankaa (800 m/100g) meni kutakuinkin 480 metriä. Merinosilkkisiä en oo punninnu mutta ne on ihan henkäyksenkevyitä, ja siitä oon tehnyt sekä pienemmän version (5 viuhkaa/sivu) että isomman, johon tulee siis yksi mallikerta eli 36 silmukkaa enemmän per sivu.

Siitä kiva malli että kaikki osiot on aika erilaisia.

--
ja edellsestä unohtui: kiitos Tampesteri-terveisistä! Meillä täällä on satanut semmoisia inhoja jäisiä neulanteräviä pisaroita. Jos mä jotain inhoan, niin sitä että pää kastuu. Ja missä ne kaikki neulotut huivit silloin on, kun räntäsade yllättää?