Vähän vielä lisää tekstiä muistojen kirjaan. Vietin Berliinissä viisi upeaa päivää ja onnistuin kehittelemään varsin onnistuneen sekoituksen omaa ohjelmaa, Berliinissä kokoontuneen ihan toisen harrastusporukan retkiä ja sitten vielä paikallisen neuleporukankin tapaamisen. Hassu juttu, että sitä solahtaa suht kivuttomasti niinkin erilaisiin ryhmiin - minä, introverttien kuningatar. Osa ohjelmasta oli lyöty lukkoon jo viikkoja etukäteen, osan mä taas selvitin netistä muutamaa päivää aiemmin ja tunkesin sitten vaan itseni mukaan, ja loppuosa tästä minilomasta kului viettämällä laatuaikaa itsensä kanssa ja seikkailemalla ympäriinsä. Niin ja niihin muistoihin, jotka ei yhtään naurata sillä hetkellä kun ne sattuu, lisätään vielä seuraavat: ensimmäisenä iltana hotellilla rupesin availemaan matkalaukun numerolukkoa. Eihän se auennut sillä minkä muistin siihen ohjelmoineeni. Pakko oli siis ruveta pyörittelemään lukuja 000-999, jotta saisin hampaani harjattua. Heh, en päässyt edes viiteensataan, kun jo aukesi. Toisena iltana puolestaan otin kertakäyttöpiilareita pois silmistä, niin eikös toinen niistä revennyt ja toinen puoli jäi silmään. Voin kertoa, ettei ole ihan helppo nakki kaivella semmoista pikkuista repaleista linssinpalasta silmän pinnalta. Lähti sitten kuitenkin ja pääsin nukkumaan... ja kolmas kommellus tapahtui sitten lähtöpäivän iltana. Olin siis yöjunalla reissussa - matka kesti vähän suunnasta riippuen 8-9 tuntia, ja mun oli tarkoitus mennä maanantaiaamuna virkeänä suoraan töihin, kun juna saapuisi hyvissä ajoin Brysseliin. Joopajoo. Kun sunnuntai-iltana kapusin junaan Berliinissä, siinä ei ollut lainkaan sennumeroista vaunua, jossa mulla piti olla nukkumapaikka. Jotain härdelliä siellä oli sattunut, eli jo ennestään suht täydestä junasta piti vielä löytää hajapaikkoja, joihin meidät paikattomat paariat piti sijoittaa. Konduktööri tai mikälie train manager teki tosissaan töitä, mutta kuluihan siinä aikaa kun se kävi yksitellen hakemassa meitä käytäviltä ja osoitti jokaiselle uuden nukkumapaikan, joka piti sitten taas petata ja kamat saada aseteltua jonnekin ja etsiä semmoinen asento, jossa kanssamatkustajien haisevat varpaat häiritsisivät mahdollisimman vähän. Eli helposti puolitoista tuntia hyvää nukkuma-aikaa meni ihan hukkaan, ja sitten vielä saavuttiin perille aika reilusti myöhässä. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka meillä töissä pääsi suihkuun ja sai aamupalaakin ihan ensihätään, niin melkein koko loppuviikko (ja melkein seuraava viikonloppukin) menikin sitten tästä retkestä toipuessa. Mutta kivaa oli, sehän on pääasia.
Yhtenä päivänä oltiin jokiristeilyllä. Tuli kauhee kiire räpsäistä kuva, kun kuvittelin että me jatketaan suoraan ja mennään hahmojen ohi, muta laiva kurvasikin sivukanaaliin. Tästä ei oikein saa käsitystä mittakaavasta, mutta noi ukkelit oli jättimäisiä. Jäi selvittämättä mitä ne oikein symboloi. Tällä kohtaa taisi tosin olla idän ja lännen raja, joten onkohan ne nyt sitten halaamassa ja kohtaamassa toisiaan...tai sitten aloittamassa painiottelua.
Right. I spent five fabulous days in Berlin and managed to have quite a successful mixture of different activities - spent some time alone discovering the city and its sights, participated in some activities of the group that was visiting Berlin as well as met some locals there. Actually, I'm still surprised it all went that well, since I'm such an introvert. It was so much fun and totally different from my normal week - even the minor problems I had passed rather smoothly. First of all, the first night at the hotel didn't seem too promising at first. I tried to open the number combination lock of my suitcase, but it just wouldn't open with the code I thought I'd used. So, I had to prepare myself to find another lucky number between 000 and 999, but actually the lock opened before I was even half way. The second night wasn't much better: when I was taking my contact lenses out, one of them just got stuck on my fingernail and a small part of it remained in my eye. Trust me, it wasn't easy to get it out but finally I managed - didn't even have to go to the hospital. And finally, when returning to Brussels on Sunday night, the train carriage where I was supposed to sleep, wasn't even included in the whole train. Despite the train manager's best efforts, it took quite a long time to find us all another place to sleep, and even though he did manage to do it, I was too wound-up to fall asleep straight away. The train was late when it reached Brussels, and even though we have shower facilities and cafeteria where I work, those comforts just couldn't replace a good night's sleep and so I spent the rest of the week just trying to recover from the lack of sleep. Anyway, it was such a fun trip, and that was the whole point.
Epätoivozuumaus.
We spent half a day on a river cruise, and these metal men were part of that naval sightseeing tour. I'd expected us to go and see the figures from a shorter distance, but no, we'd make a detour, so I had to be quick and try to zoom in on these giants.
Maailman pienin botski jokiristeilyllä. Ja lujaa meni!
..while some of the boats were just minuscule.
Halusin nähdä Marlene Dietrichin haudan - muu jengi paineli Sanssoucin linnaan. Okei, vähän harmittaa mutta siitä olen iloinen, että ylipäänsä löysin tämän.
As always is the case, you have to choose between several activities. While the others went to see the Sanssouci castle, I decided to go and look for Marlene Dietrich's grave. Found it!
Torilta bongattuja koruja. Mä kun luulin että vaan suomalainen laittaa manillanarua kaulaansa ja sanoo sitä koruksi.
When strolling through the city center, I found these pieces of ...well.. is it jewelry? Funnily enough, I'd thought that it's only Finns who would wind hemp or linen or other rough materials around their neck and call that decoration.
Lankashoppailua täytyi rajoittaa monestakin syystä, mm. siksi, että tätä enempää en olis saanut kulkemaan takaisinpäin. Nämä sentään mahtuivat reppuun.
I'd set myself a limit of yarn shopping. The limit wasn't 50 euros or some other amount of money - it was based on volume. I'd allow myself filling a small backbag but not more, and this amount would fit in. Yay!
Laukun hintalappu ei näy kuvassa, mutta se huiteli lähellä kuuttasataa euroa. Kaiken kukkuraksi mulle ainakin tuli mielleyhtymä, että tämä oli tehty kuvassa näkyvästä koirasta.
This is just a bag I happened to see in a shop window. Can't see the price tag but I think it was rather close to 600 euros.
And let me end this posting by adding a few links to Berlin yarn shops. A couple of other knitters have listed their recommendations, so I just take advantage of those, adding the link here.
Muut lankakaupat on aika kattavasti esitelty muissa blogeissa tai kauppojen omilla nettisivuilla, mutta Fadeninsel ei ole niihin paljon panostanut. Oli Colinetteä, värikästä merinovillaa,
...valmiita vaatteita ja asusteita sävysävyyn aseteltuina...
..goodies-nurkka, jossa mohairia, silkkiä, kashmiria...
sekä tietysti saksalaiskaupoille melkein pakollinen sukkalankamuuri.
Tässä vielä linkkipläjäys: lankakauppoja / käsityöliikkeitä Berliinissä:
Another knitting blogger hits Berlin yarn shops - See especially the colourful wave of yarn in her blog - that was KaDeWe's sidekick
Verano kävi tsekkaamassa kaupungin kesäkuussa ja
Jaanakin listasi Berliinin ja Hampurin harrastetarvikekauppoja jokin aika sitten.
Tässäpä pieni suunnistuskierros ympäri kylää:
HandarbeitsideenFrau WolleWollkontorFadeninselLaLaine
Details.
Almost like autumn leaves, isn't it?
And here's proof that even though I may have wanted to buy some yarn, it was made impossible. The note on the window says that they had a stand on the near-by fair on Regent Street, but I never found them. Oh well, there's always next time.
Didn't find the 'Yarn forward' magazine anywhere else, and this one was behind closed doors.
The shop is situated just off Carnaby street and there are lots of other small shops.
And Regent Street was packed full. Didn't get any closer this facade but it looked like the Finnish artist Anu Tuominen had been set free once again.
