Sunday, May 29, 2005

Odds and ends

My plans for the weekend went down the drain...or should I say they evaporated due to the intense heat wave. On Saturday it was just impossible to do anything but stay absolutely still and take cold showers every now and then (it was about 34 centigrades / 93 Fahrenheit). Today, on Sunday I had planned to tour a local castle where you could join a tour presenting the life of H.C. Andersen. Not that I'm that interested in fairy tales, but the tour path is marked with 100+ pairs of red shoes. The temperature was moderate, my car was ready, its tank full of petrol and I was eager to get on the road. Drove about 200 metres and realised that the main roads were barred due to a major sports event, the 20 kilometres´ run around Brussels. Oh.. my... word. Didn't get anywhere, returned home. Why oh why didn't I go there yesterday? (well, because I couldn't stand the thought of parking my car somewhere with the windows closed and then having to enter it.) The Andersen exhibition will end in a couple of days, so I missed that chance. Should you be as interested in red shoes and fairy tales, please get your hands on this book. It will keep you occupied for a while.

Want something else to read? Crafts related? The new Ulla (Finnish online knitting magazine) is out. My favourite is the Linux scarf. Go and have a look.

Linux and Linus T. are also mentioned here. The Washington Post is doing an extensive presentation of Finland. Quite impressive I must say.

Although nothing much happened during this weekend, I managed to arrange some meetings without any special effort. Does this ever happen to you? Before you know it, your social calender is full. Three new entries just today: a house-warming party, a trip to Paris (as if I'd say no to that) and a knitting meeting during my summer holiday, in the small village where my summer cottage is situated. Lovely! Now I just need to start fighting for my summer holiday and book flights as well.

The Paris trip might be art related this time, we'll see. I, like millions of others, have read the Da Vinci code and might want to join one of those special sight seeing tours they're arranging these days. Or I wanted to join one until I saw the price: 100 euros! And while we're on the subject, here's a picture from the crafts fair in Cologne earlier this year (of which I still haven't shown you any pictures - I'm such a bad person). Fancy a cross stitch project? Anyone? Marjut?


Two more things I realised I've never shown you. The parcel from my third secret Nordic friend contained some green "Frisé" yarn from Garnstudio. Thank you, I know exactly what to make of it.




And finally, I've been exchanging e-mails with someone who asked me about my odds and ends. You're right, there are dozens of different yarns, sometimes in very small quantities. Well, don't throw them away, make a throw instead (ha-ha). These are made of cotton yarns. I'd love to show you more photos but these spreads are in Finland at the moment. I might return to the subject in July.

Scrap yarn


and then some

Saturday, May 28, 2005

Some like it hot. Some don’t. – Kuumat paikat

This may be a sign of the times – the temperatures are going just crazy over here. This is my living room at the moment and I can assure you there isn’t any knitting going on, I try to avoid any extra movement. I take a shower every two hours and keep a sheet in the freezer for the nights. I almost wish I was at work because we’ve got air-conditioning over there.


On tää kanssa. Ensin on niin kylmä kevät, että täytyy virittää kaasulämmitin uudelleen päälle. Sitten iskee helteet. Tässä kuva olohuoneeni lattialta tällä hetkellä, siis varjossa on tämmöiset lämpötilat. Voin kertoa, että kädet hikoaa sen verran, ettei ole mitään käsitöitä vireillä. Yritän muutenkin välttää liikkumista, käyn suihkussa parin tunnin välein ja pidän pakastimessa paria lakanaa, joita sitten vaihtelen yön aikana saadakseni edes vähän nukuttua. Melkein tässä kaipaa töihin, kun siellä on sentään ilmastointi.

But at least the coral shawl is finished, tassel hassle and all.


Mutta koralli/kalahuivi on ainakin valmis, hapsuhäslinki selvitetty.

Oh, almost forgot the matching shoes

Niin ja yhet kenkulit piti kans esitellä.

And while looking for the beads for that, I found something else. Where have you been, little fella?


Etsiessäni tilpehöörejä sitä varten löysin jotain aivan muuta. Missäs sinä olet piileskellyt?

This is my lunch.


Tämän päivän lounas. Aika kevyttä.



And since knitting is out of the question, I’ve kept myself entertained by listing things you won’t hear me say.

1) God, my life is so boring. Have nothing to do and don’t have any plans, either.
2) I think I’d love doing amateur theatre or some other stuff where I could be looked at. For instance, wouldn’t it be great to assist our big boss during his official meetings?
3) I always knew what I want to become when I grow up. I’ve always wanted to do something where I can take care of people and especially touch them.
4) Hello, can you assure me that this product was made respecting strict vegan principles? No? Ok, I won’t buy it then.
5) These times before general elections are just so exciting! It’s so hard deciding which rally to attend or just to stay at home watching the debate on the tv. And what really gives me the kicks is following the candidates after they’ve been elected, what they accomplish before the next election.
6) Cats and dogs are boring. If I ever get myself a pet, it’ll be a snake or a lizard. Or a mouse or a rat.
7) I’m fine being in a relationship with a married man. Those few moments he can spend with me are just so precious and I don’t mind arranging my own life accordingly. Besides, she’s the stupid one – can’t she see the signs? It’s actually HER fault that her husband strays.
8) Self-discipline is essential.
9) Oh no, I don’t know. My husband always deals with this kind of matters. Just ask him - whatever he says, I’ll be fine with that.
10) This summer I’m going to be so tanned! If necessary, I’ll travel somewhere where it’s guaranteed to be sunny. I’ll just lie on the beach for two weeks.

Ja kun kerran käsityöt on ulkona kuvioista, täytyi keksiä jotain muuta viihdykettä. Olen katsellut Himalaja-dvd:tä, jossa kahlataan lumessa. Niin ja sitten listasin asioita, joita ette tule kuulemaan minun suustani.

1. Että on tylsää tämä elämä. Mitenkähän sais aikansa kulumaan?
2. Taidan liittyä vaikka harrastelijateatteriin, kun muutenkaan en saa kyllikseni esiintymisestä. Olis kiva, jos töissäkin pääsis vaikka avustamaan ison pomon virallisissa tilaisuuksissa.
3. Ammatinvalinta oli tosi helppoa aikoinaan. Halusin aina hoitoalalle tai ainakin johonkin sellaiseen työhön, jossa saa koskettaa ihmisiä.
4. Päivää, olen vegaani ja haluan sellaista ruokaa/kengät/muun tuotteen, jossa ei ole käytetty mitään eläinkuntaan liittyviä valmisteita. Ai ei ole vai? No, olen sitten mieluummin ilman.
5. Näin vaalien alla on sitten mielenkiintoista seurata eri ehdokkaiden näkökantoja. Puoluetilaisuuksissakin tulee juostua harva se ilta, ellen sitten katsele telkkarista vaalikeskusteluja. On ihan pakko seurata, mitä ehdokkaat saavat kauden aikana aikaan.
6. Kissat ja koirat on tylsiä. Tahtoo lemmikiksi käärmeen tai liskon! Tai hiiriä tai rottia.
7. Haluaisin olla toinen nainen ja järjestää elämäni sen mukaan, miten mies saisi sumplittua meille yhteistä aikaa. Ja mitäs on ottanut niin tyhmän akan, joka ei huomaa selviä merkkejä. Eukon oma syy jos mies käy vieraissa.
8. Itsekuri on elämän A ja O.
9. Voi, en minä tiedä. Meillä mies on aina hoitanut tällaiset asiat. Kysykää häneltä, minä tyydyn sitten siihen päätökseen.
10. Ja tänä kesänä hankin oikein komean, tasaisen ja rajattoman rusketuksen. Jos ei muu auta, tilaan matkan jonnekin takuuvarmaan aurinkopaikkaan ja makaan kaksi viikkoa rannalla.

Friday, May 27, 2005

Looking for yarn shops in Brussels?

Here's a direct link to the list of yarn shops. In the main pages you'll find information about monthly knitting meetings here. Shops

If you're more adventurous and would like to see other shops in Belgium, please scroll down to see my links (on the right hand side of this page). Click "Yarn in Belgium" and you'll get a list which can be arranged according to the post code, name of the shop or the area where they're located. Post codes between 1000 and 1300 indicate shops in or around Brussels.

Happy hunting!

Thursday, May 26, 2005

Korallia, korallia ovat helmeni minun (ja esittäjä oli?)

Tästä tulee nyt tarina siitä, miten helposti johdateltavissa mä olen ja mitä seuraamuksia siitä puolestaan on.

Mulla oli Madridiin mennessä pieni käsityö mukana, mutta se ei oikein edistynyt halutulla tavalla, niinpä ostin periltä 300 grammaa pätkävärjättyä puuvillalankaa ja virkkuukoukun. Hartiahuivi kesän viileisiin iltoihin oli ikään kuin suunnitelmissa, ensin vaan tuhlaantui aikaa sopivan leveyden etsimiseen. Kun pääsin alkuun, virkkasin kuin riivattuna, ja tarkoitus oli viimeistellä työ edellisviikonlopun yhden hengen neuleretriitissä. Siihen valmistautuessa kävin hakemassa avaimet koiranhoitopaikkaan , missä oli muutakin seurakuntaa koolla, ja joku huomautti mun huivin muistuttavan korallikasvustoa. No niinpä todellakin muistutti! Väri on sellainen keltaoranssinkukertava ja huivissa on pitkittäisraitoja.







Jonka jälkeen Anne kaikessa rauhassa päätteli huivin ja sai sen heti käyttöönsä, niinkö? If you don't know me by now, voisin taas lauleskella. Koralleista tuli mielleyhtymä mereen ja kaloihin, ja päähäni pälähti, että mulla pitäis jossain olla ostettuna kalanmuotosia koristehelmiä, vieläpä sävyihin sopivia keltaisia ja ruskeanoransseja sellaisia. Ja ei muuta kun kämppä hyrskynmyrskyn, että helmet löytyisivät. Löytyi kyllä kaikkea muuta ensin, mutta ei helmiä. Samalla tuli mieleen, että jos olisin tehnyt langasta jotain järkevämpää kuten jonkinlaisen nutun, siihen pitäis olla napit valmiiksi ostettuna. Mutta missäs NE sitten taas on? Eniveis, kalahelmet löytyivät ja rupesin ryhmittelemään niistä jonkinlaisia ruudukkoja varsinaisen huivin ja hapsuosuuden väliin... Kunnes taas tajusin, että helmiä oli sopiva määrä 8:n kerrannaisiin, ja huivi puolestaan olisi tarvinnut ryhmittelyt 10 tai 12:n välein. Loppuivat kesken, pirulaiset.




Joko arvaatte? Kauppareissu edessä. Menin siis Veritakseen, joka on paikallinen lyhyttavaraliike. Myy mm. sukkia, hiuskoristeita, laukkuja, ompelulankaa ja helmiä. Ja laukunsankoja. Ja satiininauhoja. Ja ristipistotöitä. Luottakaa minuun, minä tiedän, koska ostin kaikkia noita viimeksimainittuja. Ostin myös kalahelmiä. Niitä myydään lajittelupakkauksessa, jossa on lisäksi noin kuutta sellaista helmisorttia, joita en tarvitse. Ainakaan nyt. (Itse asiassa, jos jollakulla lukijalla on askarteluikäisiä lapsia, Brysselintäti vois lähettää täältä vähän helmiä. Sopii jättää vaikka kommentti tai lähettää sähköpostia, jos kiinnostaa.)

Kiitolaukkaa kotio ja hapsutehdas pystyyn. Kunnes...

Houston, we have a problem. Ja mitä sanoo tässä tilanteessa suomalainen? Pakko mahtua, kun on vihitty? Lanka pitäis saada helmien läpi vähintään kaksinkertaisena, mieluiten nelinkertaisena. Tais olla tekemätön paikka.


Eli missä ollaan nyt? Kämppä on kuin pommin jäljiltä, kun enhän mä niiden etsintöjen jälkeen malttanut laittaa kamoja paikoilleen. Hapsutus on toistaiseksi jäissä. Sohva on täynnä irrallaan olevia värikkäitä kaloja - helmet olis ryhmitelty valmiiksi, mutku luonnonlait on näköjään tätä suunnitelmaa vastaan. Jaahas, mitäköhän alkais? Ristipistoja? Vai meniskö ihan suosiolla nukkumaan?

To cut a long story short, I’ve just described the process of crocheting a simple shawl for the summer and the effect of someone’s comments. I bought some yellow-brown-orange yarn when visiting Madrid and started this simple pattern while sitting in a park over there. Back at home I went on crocheting like a woman possessed, and the scarf would have been ready about a week ago. Then someone took a look at it and said it looked like a coral reef. I agreed and remembered the same instant that I should have some fish-shaped beads somewhere at my place. Had to find them. Turned the flat upside down. Found something else instead. Memories of other lost items came to my mind while digging. Finally, the fish popped up and I started planning how to use them between the actual shawl and the tassels. Realised that I didn’t have enough of beads. Went shopping for them and came home with three other items. Plus beads. Started all over again. Realised that the yarn is too thick to go through the smallest beads. And I was too thick to test that before running to the shop. Wasted time, wasted money. Oh well. Wonder what I should do next? Some cross stitches? Or maybe the best option would be going to bed.

Wednesday, May 25, 2005

Blog backlog (and repeat this 20 times when you're drunk)

Puuh! Niin moni kirjoittaa blogissaan, ettei ole mitään mistä kirjoittaa – mulla taas olis niin paljon kerrottavaa, mutku aika on kortilla. Viime viikonlopun olin kaverin koiraa hoitamassa perjantai-illasta maanantaiaamuun, ja olin etukäteen kuvitellut pitäväni jonkinlaisen neuleretriitiin. Höpsistäpönttöön, vaikka muutaman työn viimeistelinkin, niin paljon enemmän olin kuvitellut saavani aikaan. Mutku en mä hennonnut touhuta omiani, kun oli karvakuono siinä vieressä. Putsailtiin korvia (juu, meidän molempien), harjailtiin ensin vähän varovasti kun mä en ennen ollut tähän haukkuun ottanut lähikontaktia, ja kaikkein aikaavievin projekti oli lääkekapselien syöttäminen kaksi kertaa päivässä. Jos luet tätä, M, niin kyllähän se sinun auktoriteetilla sujuu, mutta vaikka mä sainkin kidan kammettua auki, niin ei ne tabut siellä sisällä pysyneet. No, sitten vaan keräilin pudotellut kapselinkappaleet käteeni ja syötin ne aina kuivaruokanappuloiden seassa. Ihan hyvin meni, mutta olihan se aikamoinen ohjelmanumero kaksi kertaa päivässä.

Mutta palataanpa ajassa vähän taaksepäin. On pitänyt kirjoittaa muutama sana noista viime viikkojen matkakohteista, tai ainakin tekstiileistä, joita kävin katsomassa. Ja vaikka mä sanonkin, että homeiset rätkäleet saa nyt riittää, niin kyllähän näitä katsellessa kuulee historian siipien havinaa. Eikö ole käsittämätöntä, että Bayeux’n seinätekstiili on säilynyt maailman melskeissä melkein 1000 vuotta?

Lontoossa käydessä vietin muutaman tunnin Victoria & Albert Museumin kokoelmia kierrellessä, mutta siellähän olisi näkemistä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Onneksi osa tekstiiliosastosta oli suljettukin, muuten en olis ehtinyt mihinkään muualle. Arkistoissa on mm. ristipistoja 1400-luvulta, hienonhienoja pitsejä Belgiasta (jee!), brokadeja – kaikki yleisön nähtävillä säilöttynä puukehyksiin lasilevyjen väliin. Sitten sieltä arkistosta voi aina tempasta kehyksen kerrallaan nähtäväksi. Mun mielestä on käsittämätöntä, että ne antaa yleisön touhuta siellä ittekseen; mutta kivaahan se tietysti on. Tässäpä V&A:n linkki – ja puskii, sieltäpä löytyy myös omana osastonaan Knitting. Museossa on useampikin myymälä - suurimmassa niistä on myytävänä hyvä valikoima kirjoja. Joskus olen tehnyt siellä varsinaisia löytöjä neulekirjojen saralla, nyt ilmeisesti joku muukin oli tehnyt sinne ratsian, sillä kirjoja oli mun mielestä vähemmän kuin ennen. Aika hassua muuten löytää museosta Stitch'n'bitch-kirjoja.

Ranskassa, Bayeux’n pikkukaupungissa säilytetään seinävaatetta, jonka tarkka valmistumisaika ei ole tiedossa, mutta ajoittunee vuoden 1077 tienoille (paikkakunnan katedraali on vihitty samana vuonna, ja historioitsijat olettavat, että seinävaate on teetetty kyseistä tilaisuutta varten). ”Tapetti”, siis seinävaate, on 70 metriä pitkä ja 50 senttiä korkea pellavakaistale, johon on kirjottu sarjakuvamaiseen tyyliin vuoden 1066 tienoille ajoittuvia tapahtumia Englannissa ja Ranskan Normandiassa. Kuvien kohtauksissa eletään niin tavallista elämää ja esitellään tuon aikakauden työtapoja ja vaatetusta kuin myös sotilaiden varusteita ja vakoilijoidenkin toimintaa. Tapahtumat saavat huipentumansa Hastingsin taistelun kuvauksessa, jossa urheat sotaratsut kannustetaan taisteluun ja päitä putoilee. Kuvien selityksenä kulkee lisäksi latinankielinen teksti, mikä tekee tapetista tietyssä mielessä sarjakuvamaisen (sitä onkin sanottu maailman ensimmäiseksi sarjakuvaksi).

Hahmot on kirjailtu pellavakankaalle villalangalla, jossa on säilynyt kahdeksan eri väriä. Alkuperäistä väritystähän on mahdoton tietää, mutta vielä tänäkin päivänä värit ovat eläviä ja niiden käyttö saa kuvat elämään, samoin kuin kekseliäät yksityiskohdat, joilla kuvataan eri materiaaleja (vesi esitetään läpinäkyvänä, kun mies kahlaa siinä tai laivan airot uppoavat pinnan alle; kaadettavasta puusta sinkoilee säleitä, kasvien lehdet kätkevät eläimiä). 70 metriin mahtuu valtava määrä katsottavaa: ihmishahmoja on kirjailtu kaikkiaan 623 kappaletta, hevosia 202, koiria 55, muita eläimiä (myös mielikuvitushahmoja) on yhteensä 505 kappaletta. Rekvisiittana vielä 41 laivaa, 49 puuta ja kuvatekstejä melkein 2000 kirjaimen verran.

Keskeisenä tarinana kulkee opetus valan pyhyydestä ja siitä, mitä sen rikkomisesta voi seurata. Päähenkilöinä seikkailee Englannin kuningas Edvard Tunnustaja, tämän kummipoika ja suosikki Harald Godwineson, Normandian herttua Vilhelm Äpärä sekä Vilhelmin velipuoli, Bayeux’n piispa Odo. Edvard oli alun perin luvannut, että Englannin kruunu siirtyy hänen kuolemansa jälkeen Normandian Vilhelmille, joka oli ilmeisen kelpo mies. Edvardin avioliitto oli lapseton, eli tästä syystä kruununperijäehdokkaita oli ikään kuin jonossa. Norjalaisten viikinkikuningas Harald Haardraadekin ehti jo nousta maihin ja mellastaa Englannin maaperällä; hänen pelättiin valtaavan koko maa ja ottavan kruunun itselleen; osittain kai tästä syystä Harald Godwineson kiirehtikin kruunaamaan itsensä heti Edvardin kuoleman jälkeisenä päivänä. Siinä unohtui aiemmin Vilhelmille annettu vala, jolla Harald G vannoi tukevansa Vilhelmin valtaannousua.

Oletteko vielä mukana? Vuosi oli 1066, Harald oli saanut kruunun itselleen, mutta taivaalle ilmestyikin huono enne: Halleyn komeetta on kirjailtu komeasti näkymään taivaalla – sehän ei voi tietää kuin maailmanloppua. No ei nyt ihan, mutta Haraldille kävi köppäsesti. Vilhelm tietysti hermostui, kun valtaistuin meni sivu suun. Vilhelm neuvotteli asiasta velipuolensa piispa Odon kanssa, joka sivumennen sanoen oli aikas räyhäkäs mies ollakseen kirkon palvelija. Vilhelmin ja Odon yhteinen vaikutusvalta Normandiassa oli suuri, ja niinpä kun veljekset päättivät koota armeijan ja hyökätä Englantiin, valmistelut tehtiin huolella ja sotajoukosta kertyi suuri. Arvioitahan nämäkin ovat, mutta sotilaita on ilmeisesti kerätty kasaan n. 8000 ja hevosia 2000, ja nämä on kuljetettu Englantiin 450 laivalla. Kiehtovaa nähdä, miten laivat kuvataan kirjoista tuttuina viikinkilaivoina, joissa oli sekä purjeet että airot, ja lohikäärmeenpäät sekä keulassa että perässä.

Joukot majoittuivat Hastingsin liepeille, ja Vilhelm – herrasmies kun oli – lähetti viestinviejän Haraldin luokse tarjoten tälle ensin mahdollisuutta luovuttaa kruunu sovinnolla Vilhelmille tai toisena vaihtoehtona kaksintaistelua heidän välillään, jotta isommalta rähinältä vältyttäisiin. Harald ei suostunut kumpaankaan, joten sai sitten syyttää itseään seurauksista. Määrältään sotajoukot olivat ilmeisesti suht tasaväkiset, mutta normandialaiset olivat paremmin varustautuneita: heillä oli jousiampujia, raskasta jalkaväkeä sekä ennen kaikkea ratsuväki peitsineen, miekkoineen ja kilpineen. Taistelusta tuli pitkä ja verinen, ja kun seinävaatteen alareunaa aiemmin koristivat eläin- ja kasvikuviot, nyt siinä onkin pitkä osuus, johon on kirjottu taisteluvarusteita ja irtonaisia päitä ja muita ruumiinosia. Tuoksinasta erottuu myös piispa Odo, joka ei uskonnollisista syistä olisi saanut kantaa varsinaista asetta mukanaan – siellä hän kuitenkin ratsastaa nuija tai karttu olallaan. Selvisi myös hengissä, eli oli ilmeisen onnekas tai taitava puolustautumaan. Vilhelm putosi jossain vaiheessa urhean hevosensa selästä mutta ottikin kiinni toisen ja ratsasti takaisin taisteluun - myöhemmin hänen luultiin haavoittuneen tai jopa kuolleen, mutta tämänkin huhun Vilhelm kumosi nostamalla kypäräänsä niin että miehet tunnistivat hänet, mikä taas nosti taistelumoraalia. Paha sen sijaan sai palkkansa, eli valapatto Harold sai nuolen silmäänsä ja kuoli, samoin hänen kaksi veljään Leofwin ja Gyrd kuten myös moni muu Englannin aatelismiehistä. Sen sijaan Vilhelm karisti viimeistään tässä vaiheessa vanhan lisänimensä ja sai uuden, Vilhelm Valloittaja. Hänet kruunattiin Englannin kuninkaaksi joulupäivänä 1066 (kuten varmasti kaikki muistavat koulun historiantunneilta) ja hän rakennutti kiitokseksi voitostaan Hastingsiin (tai Senlaciin) luostarin, jonka rauniot ovat vieläkin jäljellä. Mutta se taas onkin toinen tarina.

Jos siis seikkailette joskus Normandiassa, käykää ihmeessä katsomassa tätä melkein 1000 vuotta säilynyttä käsityötä. Se selvinnyt kahden maailmansodan pommituksista, puhumattakaan sitten aikaisempien vuosisatojen uhista. Ainakin kahdesti sitä ollaan oltu leikkaamassa kappaleiksi, mutta kuin ihmeen kaupalla pellavarulla on pelastunut, ja nykyään se on turvallisesti esillä lasilevyn takana ja erityisvalaistuksessa. Bayeux’n ympäristön matkailu hyödyntää tietysti rätkälettä kaikissa mahdollisissa tuotteissa, ja varsinkin museomyymälän tyylitellyt kirjontatyöt menivät yllättävän hyvin kaupaksi… ei vaan näkynyt täysmittaista 70-metristä kirjontapakettia missään.

Niin ja se piti vielä sanomani, että Vilhelmhän polveutui viikingeistä, hänen esi-isänsä kuudennessa polvessa oli kuuluisa viikinkipäällikkö Rollo. Kertookohan Jussi meille lisää tästä aiheesta?. Jännä ajatus sekin, miten Pohjolasta on lähdetty Ranskaan riehumaan ja jääty sitten niille seuduille asumaan. Viikinkiviittauksia löytyy vieläkin eri puolilta Normandiaa, Cherbourgissakin oli matkatoimisto Viking Travels tjsp.
Bayeux-tapettiin perustuvia neulemallejakin olen löytänyt. Herring-Manners: Knitting Masterpieces –kirja, jota olen aiemminkin kehunut, esittelee tällaisen:



ja tätä mä erityisesti vihaan-vihaan-VIHAAN! (en siis mallia vaan tätä tapaa esittää asioita - tai siis olla esittämättä) Jamie ja Jessi Seatonin kirjassa The Seaton Collection on kuva puserosta, johon ei kuitenkaan ole ohjetta (toi oikeanpuoleinen). Vasemmanpuoleinen puolestaan on tehty samalla tyylillä, mutta siinä ei ole laivojen kuvia, ainoastaan hevosia ja koiria. Jos joku on bongannut joitain muita malleja, olisin kiitollinen tiedoista.

(And sorry, I don’t think I’ll translate the text above. It’s just some reflections of the Bayeux Tapestry of which it’s not too easy to find information in Finnish. Plenty available in English, though.) If you have come across some other Bayeux-inspired knitting patterns, could you please let me know?


Tuesday, May 24, 2005

Välipalaa

Maailmalla on esitetty epäilys, että mulla ei olis hyllyssäni muita kuin neulekirjoja. Höpsis, siellähän on jopa virkkaus-, tilkkuilu- ja ristipistokirjoja! Puhumattakaan sitten noin kahdestakymmenestä ranskan oppikirjasta, joita pitäis lukea. Kai. Mä olen jo vuosikausia sanonut, että sitten kun mä rikastun, mä palkkaan mun terassille kesätöihin lannevaatteeseen puettuja orjia. Yks niistä löyhyttelee semmoista isoa varrellista viuhkaa, yks syöttää mulle viinirypäleitä, yks lukee ranskankielisiä kirjoja ääneen ja mä ymmärrän kaiken, kaiken. Minätyttö maata rötkötän riippukeinussa ja olen vaan. Toistaiseksi kun en ole rikastunut, täytyy vaan tyytyä siihen rötköttämisosuuteen ja lukeakin täytyy ihan itte. Viuhka sitä paitsi vaan kastuis Belgian sateissa.

Kotonasi olevien kirjojen määrä
No täällä Belgian-kodissa ei ole kuin vähän yli 200 (neulekuvastohan tai keskivahva läpyskähän ei ole kirja). Matkaoppaita, cocktailreseptikirjoja, huuhaata, kasvi- ja puutarhakirjoja. Asunto on pieni enkä edes halua(isi) kerätä tänne kauheita määriä kirjoja, jos vaikka joskus joutuisi muuttamaan. Kummasti niitä silti vaan kertyy. Olen mukana myös
bookcrossauksessa, ja tarkoitus olis taas kesän tullen vapauttaa kirjoja kiertoon.

Viimeisin ostamasi kirja
Nyt tais tulla ekaa kertaa Ebaystä tappiota, sillä ostin eräältä saksalaiselta neulekirjan, joka ei koskaan tullut perille. Samalla myyjällä näyttää vähän olevan kyseistä taipumusta, vaikka kirjoittaakin tulikivenkatkuisesti, että hän ei ole vastuussa postin toiminnasta. Tätä kirjaa ei siis voi virallisesti mainita, kun mä en ole saanut sitä enkä varmaan ikinä saakaan. -- Ööö, siis muu kuin neulekirja? Lontoosta tarttui mukaan ”Booklovers’ London”, jonka avulla voi seuraavilla reissuilla etsiä uusia (erikois)kirjakauppoja. Pelottavaa.

Viimeisin lukemasi kirja

Bill Bryson: A short history of nearly everything. Aah, tää on ihana! Ostin tän ittelleni monta kuukautta sitten ja kuljettelin mukanani niin että kirja alkoi jo nuhraantua. Laitoin sen kiertoon ja ostin ittelleni uuden – ja nyt sekin on lainassa. Nippelitietoa ja ainakin minuun oudosti vetoavia yksityiskohtia luonnontieteistä; asioita, joita koulussa ei opeteta, tiedemiesten kohtaloita, vanhoja teorioita maapallon synnystä ynnä muuta. Eli vaatimattomasti: maapallon historia alkuräjähdyksestä tähän päivään. Tästä kirjasta on peräisin mun tämänhetkinen suosikkilainauksenikin: ”Although the creation of a universe might be very unlikely, no one has counted the failed attempts.”


5 (tai 6 tai 7) kirjaa, jotka luet aina uudelleen tai jotka ovat tehneet sinuun vaikutuksen

Ihan alakouluikäisenä luin Robin Lee Grahamin kirjan Dove ja samoihin aikoihin ”Valtamerten ihmeet”. RLG oli aikoinaan nuorin henkilö, joka oli purjehtinut yksin maailman ympäri. Hän lähti matkaan 16-vuotiaana pikkuruisella Dove-purrellaan, matkaseurana oli vain kissoja, joille tuppasi käymään hullusti reissun edetessä. Sivujuonteena mainittakoon vielä, että Robin-poika lueskeli kovasti Tolkienia ja antoi sekä purjehtimiseen liittyville apuvälineille että kissanpennuille erilaisia hobittinimiä). Kirjassa on myös valokuvaliite, joka teki minuun suuren vaikutuksen jo silloin pienenä – varsinkin Galapagossaaria kuvaava osuus. Vähän samaan genreen menee toi Valtamerten ihmeet, jota luin kannesta kanteen ja opin samalla kaikkia kalojen ja merimakkaroiden nimiä. Lapsuudessahan sitä oppii vaikka mitä… ja tuokaa mulle vieläkin eteen jokin sinijalkasuula (Sula nebouxii), niin minähän tunnistan sen hetkessä.

Seuraava vaikuttava perusteos olikin sitten Lauri Viidan Moreeni. Tampereella nääs kun on kasvanu, niin paikkojen ja tapahtumien kuvaukset sykähdyttää aina vaan. Niputtaisin tämän yhteen Tuntemattoman sotilaan kanssa. Perusteoksia, jotka luin alle 10-vuotiaana ja jopa tykkäsin.

Edelleen mieleenpainunutta kesälomalukemista muutaman vuoden takaa: Vikram Seth,Sopiva nuori mies (A suitable boy) , sivuja jotain 1500 vai mitä niitä oli. Intiaan sijoittuva sukutarina, joka rönsyilee ja polveilee sinnesuntänne. Ja miksi tämä on listalla? Noku se päättyi aivan väärällä tavalla mun mielestä. Muistan, miten olin raahannut sitä kesälomalla mukanani joka paikkaan, ja kun viimeiset noin 70 sivua alkoivat häämöttää, mä tajusin yhtäkkiä että ei –kele, tässä käy hassusti. En paljasta loppuratkaisua, mutta kaiken sen lukemisen ja tihrustamisen jälkeen olin lievästi sanoen pettynyt, kun SE MENI IHAN VÄÄRIN! Mutta niinhän elämä kai menee muutenkin.

Katja Kallion Kuutamolla on sellainen höpösuosikki, johon palaan jatkuvasti. Ei mikään maailmankirjallisuuden klassikko, mutta siinä osuu kaikki jotenkin niin kohdalleen. Kallio pakinoi joskus Iltalehdessä, ja melkein joka kerta mukaan oli osunut viittaus johonkin elokuvaan, josta itsekin olin tuntenut vahvasti aikoinaan. Hihi, samastuin niin täydellisesti siihenkin juttuun, jossa oli jahdattu Veronican kaksoiselämän soundträkkiä ympäri Eurooppaa.

Vielä yksi vaikuttava kirja: englannin kielioppi- ja varsinkin pilkutusvirheisiin puuttuva kirja ”Eats, shoots and leaves” oli myös ihan pakko saada. Siitähän on tullut melkoinen myyntimenestys, mitä kirjoittaja itse tuskin osasi odottaa. Kuka nyt jaksaisi lukea valitusta siitä, miten pilkun ja heittomerkin käyttö on ihan hunningolla englannin kielessä (paitsi yksi hullu suomalainen). Viimeksi Lontoossa käydessä katselin, että siitä oli tehty äänikirjakin. Hekoheko – miltähän se sitten kuulostaa? Luetaanko pilkutkin?

lukemista lapsille

Wednesday, May 18, 2005

Eviva España

There you go: some pictures from our trip to Madrid last weekend. I'm sorry for not organising them better but my first priority right now is to put them on display before formatting the camera's memory card. Some text and more photos (sic) of yarn shops will follow. At this point I just send greetings and thanks to Urraca.
They didn't need any encouragement to strike a pose.
Again, there would be some funny details to show you but I don't know whether this Hello program can do it. Anyway, bought this sporty bra just to test whether it delivers. It says "shock absorber" in the front. What kind of shock, I just wonder? Vertical? Lateral? Frontal? Visual? Mental? - No näillä voi sitten juosta ja uida ja ratsastaa. En voinut olla ostamatta, kun tissiliiveissä luvataan iskunvaimennusta. Siinä meni sitten viimeinenkin tekosyy olla urheilematta.
Couldn't resist: two fans for 1 euro. The smaller one is just a souvenir but the black and white model is meant for heavy-duty use. Sillä kun kerran heilauttaa, niin korvat lakkaa heilumasta vasta viikon kuluttua. Sitku vielä muistais pitää sitä mukanaan elokuun helteissä.
I would have bought these but my size was sold out.
It reads "Sport" inside of these shoes. Yeah, right. Look really sporty to me.
So many shoes...


so little time.
Uh-oh! We seem to have one dead dog here. (Nah, he opened one eye every now and then.)
Oh please, would you all just go away and let me enjoy my siesta?
Colourful male guppies.
And that's because it's full of guppies. This is like a fast food restaurant for turtles.
Atocha train station and its sub-tropical garden. There are ponds full of water hyacinths, and turtles are living in the middle of it all. And please take a closer look at the water surface - it's sort of alive.
Mä voisin tarvita tämmöisen, jos se vaikka auttais k-ongelmissa.
How on earth does this work in the combat? "Hold on buddy, I'll just run to the other end and reload my gun."
Paul Hardcastle: lyrics of "Nineteen":

"In World War II the average age of the combat soldier was 26...
In Vietnam he was 19."

And in the Spanish wars it must have been something like 10.


Ja näillä avaa oven kuin oven...tai sitten säilykepurkin.
ja väliin vähän viikinkihenkeä
Et viittis rapsuttaa mun selkää?
Carita, teilläkös se oli se ritareihin hurahtanut poitsu? Nyt löytyi hänelle sopiva lomakohde: Palacio Realin asekamari.
Ja näillä kun hepoa kannustaa, niin johan pitäis vauhtia löytyä.
Ja tässä puolestaan museon vartijahemmo, joka houkutteli kulkukissaa luoksensa. Mies, joka tykkää kissoista, ei voi olla läpeensä paha vai miten se meni? Nyt kyllä harmittaa, etten kysynyt, lähtiskö se koti-isäksi Brysseliin. Kissankin ois saanu ottaa mukaan.
¡Ay, Sombra! ¡Venga aquí!
A Japanese guide who had a most original sceptre which his guide was supposed to follow. Well, they got me as well.


No jos ei tämä erotu joukosta, niin ei sitten mikään.
http://tinyurl.com/b6bvd
And what's this then? A royal dollhouse?


Sit tää asuis tässä palatsissa ja se toinen tulis kylään ja sit nää...
The ceiling of the royal chapel of Palacio Real. I should enlarge this so you'd see it better.
Believe it or not, I resisted the urge to buy this as well even though there wree. Sunflowers!
Nuorna on vitsa väännettävä ja flamenco tanssittava.
This is what I call a bargain: 4 balls of yarn for 1 euro. But when you went inside, it got even better: 10 balls of yarn for 1 euro. Didn't buy any, though.
Yarn shop, yarn shop, yarn shop, yay!
More or less perfect roses. And it was lovely just to sit on a bench, knit, and every time there was a gust of wind, you'd catch a delicate rose fragance.
But how is this possible?