Monday, January 31, 2005

And now for something completely different

I'm just fed up with my yarn circus which is camping in the living room, so I thought I'd read some other blogs for a while. I found Junieann's blog (hihi, complete with stash pictures, as well as pics of her dog Vader)...and what always happens, one thing leads to another. In this case one photo led to another. I just knew I had a photo of my friend's German Shepard somewhere, and I spent a good while looking for it. And ta-da, here is the Boss from Luxembourg (well, "Boss" something is his formal name but he responds better to "Aatu"):

Greetings to Luxembourg!

And here's Vader.

(On the subject of yarns, I added some stash photos. They're below the ones I added yesterday, so if you're still interested, please scroll down.)

Saturday, January 29, 2005

Diversion - Harhautus

We had a deal with another Finnish knitting blogger, Ninni.
She promised to organise a virtual party when her hit counter hit ten thousand. And I've had this ongoing project of untangling my yarns which is slowly but surely coming to an end, so we sort of tried to synchronise these two events. I'd have no other celebrations going on, just promised to present my stash. Or at least some of it. Now, please go and say hello to Ninni who is both enviably creative and utterly productive and manages to find most inspiring yarns.

Meillähän oli Ninnin kanssa (melkein) sanaton sopimus. Ninni lupasi järjestää blogissaan juhlat, kun kävijälaskuriin poksahtaa kymppitonni, ja mulla on ollut lähitavoitteena saada noi halavatun sekaisin olevat langat setvittyä. Tarkoitus oli saada nää kaksi asiaa osumaan suunnilleen samaan ajankohtaan, minkä jälkeen mä (hullu) olin luvannut esitellä kuvia lankavarastostani. Tai ainakin osasta siitä. No niin, menkääpäs nyt tervehtimään Ninniä, joka - kuten olemme huomanneet - on sekä kahdehdittavan luova että hirvittävän tuottelias ja kaiken kukkuraksi löytää vielä hurjan inspiroivia lankoja. Siis tänne: Ninnin neuleet

Wednesday, January 26, 2005

I've been hunting for these kind of colours for months, and just before Christmas I got the last balls of Gedifra's India. The collection is now complete; I *could* start knitting.

Same story here. Bought a pair of shoes in these colours, will knit a matching sweater (hopefully). Found the last balls only this Saturday.

500 grams of Lana Grossa's Pep fighting its way out of a box. You stay in there!

Phildar's Copacabana and GGH's Sombrero. Those ocean-shades were supposed to work as a back-up for the other blues and greens meant for the "Little Mermaid" sweater... but it seems that they have a life of their own. And the subtle shades of pinks and greens of Sombrero are reflected in a handbag which I'll show you later.

A project inspired by South America. I was looking for pictures of monsters and strange animals, and as soon as I found the book in the background, I knew I'd come home. The ribbon in the middle has travelled with me for 20-odd years. If there's any yarn left after I've finished this monster-sweater, it might be used for knitting a bag, where this ribbon will also play a part. As might the metal plate as well. Found it in a crafts fair in Belgium last September.

If I ever want to dress up as a giant flamingo, this is the stuff to wear.

Have a plan for these as well. Just need to finish a couple of others first and use the eventual yellow leftovers of those.

Have yarn. Will knit.

Here's today's hot tip: store your yarns in plastic bags in matching shades. This makes it easier to search for a particular yarn.

Makes me think of green apples. What about you?

I scream: ice cream.

An incredible detail: these dots are white on one side, coloured on the other.

Peach & Raspberry, isnt't it?

I think I had an idea for these yarns. Now I'm not sure any more.

Remember, I'm the gal who doesn't like felting. So, what are all these woolly thingies doing in my flat?

Sockety socks.

Ebay, a curse and a saviour.

Little Mermaid - a future project with shades of the ocean.

One ongoing project with these, three finished, at least one more idea... and there will be certainly be some left-overs. Oh well. Aika tavaran kaupittee, as we say in Finnish.

Once sorted out, these greens have top priority to be knitted.

I've got the blues. La-la-la.

No, seriously, this rhapsody in blue and green and green-blue is something that I'd like to wear in March. It might be a good idea to start knitting soonish.

Some of these have been presented earlier.. but not all of them. I think I could safely start knitting now - this should be enough for a sweater.

The project name for these is "In the jungle, the mighty jungle".

Thick mohair yarn.

Medium mohair yarn (and two big bags are missing, just realised. Should exist in dark grey and red as well.)

Thin mohair yarn.

Passionate reds - sometimes combined with purple. Purple?! Who would come to think of such a colour combination? And more importantly: who would buy such yarn???

What did I say about red and purple and green together? I don't know about you but this doesn't look too bad to me. But hey, I'm biased: it's my stash.

Look! I can do subtle and graphic as well. Not everything in my stash is so colourful.

This is especially aimed at Riikka: 14 different balls of yarn - a real surprise box. But as you can see, "mix" it is... but is it a match?

Again: I have dream. Just don't have enough time to start making it true.

Err.. Not so subtle colours.

In the Dutch mountains

Til fjells. Oh yes, indeed. Belgium is famous for its mountains, isn't it? Where could I ever wear sweaters like this - just had to get these pattern books.

The patterns are just great. You should be able to see them in greater detail in this link. And I'm not going to tell you how much I paid for the books but it's significantly less than for this and an earlier one on the Ebay. The price got quite close to 70 USD.

And should I get a sudden urge to start knitting these lovely Norwegian sweaters, this thimble will be a great help.

Same difference. (I had bought one earlier, lost it, and as soon as I bought another one, I found the original. Just typical. Wonder whether I can wear the two simultaneously and knit with 8 different colours.)

Back in the 80's and early 90's I was drooling over the Italian pattern books of Filatura di Crosa. Was still studying in those days and was strapped for cash, so couldn't afford each issue of them. Then they stopped selling them back home in Finland. So, imagine my frenzy when I saw that Louise was selling some back issues (see the margin on the right, "From my stash to yours".)

Ok, went a bit overboard but it was worth it. Should I take some larger/more detailed photos? Especially the white coat on the left is spectacular.

Monday, January 24, 2005

Hey, Santa, you're late! But I still love you...

Let's start by saying that I wasn't too impressed with Santa's work last Christmas. Which gave me an excuse to go crazy in an internet auction. Which, in turn, seemed to have a Santa working there, because when the parcel arrived, there was something extra thrown in. Hihi. Thank you! Let me read these first and I think I'll be back.

So, what did I get:

Books, part one. Margaret Stove's "Creating original hand-knitted lace". A great book where some of the patterns imitate nature - for instance, there's a scarf which was inspired by sea-shells and even kelp. Another pattern is based on the Rata blossom, a native plant of New Zealand. This approach is something I love and admire - someone is taking a look at a flower and transforms it into a piece of art, knitting the needed parts and finally hand-dyeing and painting it in delicate colours so it looks just life-like.

On the right Knitting in the Bohus Tradition. This reminds me of the patterns my mother was knitting when I was little.

Then a thing booklet "The tongue River Farm Sock Collection". Now here's a challenge to Regia yarn manufacturer: please make a yarn which, when knitted, turns automatically into socks with these patterns. An interesting heel technique, by the way. Needs investigating. --Old World Treasures. Just look at the cover! Beautiful lace doilies. Wonder when I've got some time to attack these patterns.

and finally, More Sweaters. Vibrant colours, to say the least. Love it, too.

And I know you're waiting for photos of knitting, but I'm still tied up with all the untangling that's having top priority right now. I really need to sort out the stash, and the time I've reserved for it daily just isn't enough. I timed myself the other day, and 30 minutes was barely enough to get four balls out of the yarn jungle. Just to show you how horrible the mess is, here's a picture of ONE bag of messed up yarn, taken on Sunday morning, I think.

Didn't do much else, just kept searching for yarn ends (and if I didn't find any, scissors were a wonderful little helper. By Monday it looked like this. Yay!

Thursday, January 20, 2005

Weekend of physical excercise in Paris – Kuntoiluviikonloppu Pariisissa

Tiedoksi vaan, että nyt tulee tosi pitkä tarina. Jos teillä on ollut tapana juoda kahvia lukiessanne, niin nyt on ehkä hyvä hetki käydä hakemassa täysi kupillinen. Ja tällä kertaa suomen- ja englanninkieliset versiot on kokonaan erotettu toisistaan, kuvat on samat molemmissa.

Just a fair warning: this is a long story. So, if you normally read blogs and sip coffee at the same time, it might be a good idea to go for a refill before you start. This time the Finnish and English messages are separated, the photos are the same in both versions. English text starts here
Vähältä piti, ettei viime viikonlopun reissu jäänyt kokonaan väliin. Meitä oli perjantai-iltana lähdössä kolme henkeä junalla Pariisiin, ja oltiin ajamassa peräkkäisillä metrojunilla kohti lähtöasemaa, kun metroliikenne alkoi tökkiä. Aikaa piti olla varattuna runsaasti, mutta joka ikisellä asemalla seistiin vaikka kuinka kauan, kello tikitti eteenpäin, ja hermoja kiristi myös se, että oltiin tosiaan kaikki erillään ja kaikki junaliput oli minulla. Niin että jos joku olisi ehtinytkin junaan, olisi kuitenkin ollut ilman lippuja. Suomalaiseen malliin soiteltiin ja tekstailtiin tietysti edestakaisin siinä metromatkan aikana ja yritettiin luoda jonkinlaista strategiaa. Kun sitten mun metro poistettiin liikenteestä ja jouduttiin loikkaamaan laiturille, mun juttusille tuli mies musta kuin Afrikan yö ja kysyi selvällä suomella, olenko mä suomalainen. Paha sitä oli kieltääkään siinä vaiheessa, kun oli kalkattanut kännykkään niin että koko vaunu varmasti kuuli. Sitten tietysti kysymään, jotta mistäspäin Suomea mä olen; hän oli kuulemma asunut kymmenen vuotta Tampereella… josta siis minäkin olen alun perin kotoisin. Maailma on pieni, mutta ei small talk valitettavasti poistanut mun pelkoa junasta myöhästymisestä. Kun sitten seuraava metro ajoi asemalle, osuin samaan vaunuun matkalle lähtevän kaverin kanssa ja tämän herran tamperelaissiteet jäivät selvittämättä, Armonkalliolla kuulemma asunut. Jos joku tuntee, niin terveisiä vaan!

Asemalla me sit hyökättiin liukuportaita ylös kuin heikkopäiset. Tai ainakin heikkokuntoiset. Lyhyesti sanottuna: ihme kyllä ehdittiin junaan, mutta keuhkoja poltteli juoksemisesta niin että yskittiin vedet silmissä. Joku meistä totesikin, että ollaan kuin keuhkotautisten kevätretkellä. Ikinä ei ole ehtiminen mennyt noin tiukille, vaikka monenlaista seikkailua ja sattumusta on kohdalle osunut. Tunti ja 26 minuuttia kului toipumisessa, ja sitten oltiinkin perillä ja piti lähteä keuhkot rahisten käpyttelemään kohti hotellia. Eikä me edes tupakoida! Perjantai-iltaan ei sitten paljon muuta mahtunutkaan kuin käynti yhillä paikalliskuppilassa ja sen jälkeen minä kärtin vielä pääsyä kirja-, musiikki- ja dvd-kauppaan, joka oli auki puolilleöin. Sieltä piti kantaa ulos kirkuvana ja potkivana, kun en ehtinyt katsoa läheskään kaikkea mitä piti. Tämän ristipistokirjan ehdin napata vauhdissa mukaani, siitä kun saa inspiraatiota neulemalleihinkin.

Ristipistokirjan kansi

Sisältöä 1

Sisältöä 2

Sisältöä 3

Lauantaiaamuna erkanimme sitten kukin tahoillemme shoppaamaan. Alennusmyynnit olivat alkaneet paria päivää aikaisemmin, joten olimme varautuneet ruuhkaan. Mä olin aatellut keskittyä lankatarjontaan, koska edellisellä reissulla kesällä kävi nöpelösti: kippasin hedelmäsalaatin liemet hameelleni ja käytin ison osan lauantaipäivästä ajamalla metrolla takaisin hotellille vaatteidenvaihtoon. --Tässä vaiheessa kyllä hieman harmittaa, etten sittenkään lähtenyt suuriin tavarataloihin, sillä kaveri oli bongannut siellä John Kerryn ostoksilla tyttärensä (tai ainakin jonkin nuoren naisen) kanssa. Voi että! Suurkaupunki ja julkkiksia! Ei silti, olisko mulla silloinkaan ollut kamera käyttövalmiina. Näin jälkikäteen harmittelen sitäkin, etten edes yrittänyt näpätä kuvaa eräästä pyöräilevästä pariisittaresta. Oli pukeutunut vimpan päälle sporttisesti ruutuhousuihin, saapikkaisiin ja samettijakkuun, ajoi tosiaan polkupyörällä.. ja ruman pyöräilykypärän sijaan oli laittanut päähänsä samettisen ratsastuskypärän. Eh voilà! Tyyli oli täydellinen.

Printempsin ja Lafayetten sijasta suuntasin ensin kartan avulla Phildarin lankakauppaan, jonka piti sijaita sivukadulla sen takana. Näkemättä jäi – olinko sitten porhaltanut vauhdilla ohi vai olinko niin aikaisin liikkeellä, että liikkeen ikkunan edessä oleva metalliverkko oli vielä vedettynä alas. Tästä ei kuitenkaan jäänyt isompaa traumaa, sillä Phildarin liikkeitä on kotikaupungissakin, kunhan vaan viitsii ottaa metron ja ajella toiselle puolelle kylää. Jäin siis miettimään, kävelisinkö vielä muutaman sata metriä ”Mode et Travaux” –liikkeeseen, jossa kävin kesällä ja johon olin vähän pettynyt. Toisaalta, miksi kävisin uudelleen pettymässä, vaikka se lähellä olisikin? Tämän loistavan järkeilyn jälkeen hyppäsin metroon (ja jouduin välittömästi myös lipuntarkastajien kynsiin) ja ajoin Halleille La Droguerie
-tilpehööriparatiisiin . Tämänkin kaupan kanssa oli kana kynimättä. Viimeksi yritin tänne liian aikaisin lauantaiaamuna (aukeaa vasta klo 10.30) enkä sitten viitsinyt jäädä odottelemaan. Nyt mulla oli missio: Kati halusi lepakkonappeja ja samalla piti katsoa uusia hahmoja mun tarinatakkiin. Löytyi!

Onnistuneen ostosavauksen jälkeen menin kahville luomaan strategiaa loppupäiväksi. Olin tietysti pohjustanut matkaa etsimällä netistä lankakauppojen osoitteita, ja muutaman tiesin ennestään. Tarkoitus oli ensisijaisesti tsekata ennen näkemättömät, ja jos niistä ei löytyisi mitään kivaa ostettavaa, niin sitten lohduttautumaan tuttuihin ja turvallisiin. Tänne oli vain lyhyt kävelymatka Pompidou-keskuksen ohitse ja kauppa löytyi helposti... tosin aikani siellä pyörittyäni tulin ulos ilman lankaa. Jaa miksi? Noku en oikeastaan tartte lankaa, ei ollut hyviä tarjouksia, odotin löytäväni vielä paremman kaupan lauantaipäivän aikana ja aikaa oli vaikka kuinka vielä siinä vaiheessa, eli tarvittaessa olisin ehtinyt vielä palata tänne. Lehden sentään ostin, kun tämmöistä ei ole koskaan ennen tullut vastaan. Neulonnan perustermit ranskaksi ja selkeät kuvat, huokea hinta ja kissankuva kannessa. Mitä muuta voi enää toivoa?

Anny Blatt

Trucs (AB)

Tepsuttelin tämän kauan ympäristössä vähän enemmänkin, etsiskelin lounaspaikkaa mutta kaikki alkoi olla täynnä. Kaikkea muuta kivaa tuli vastaan, muttei just semmoista pikkukuppilaa, jota olin etsimässä. Sukelsin siis ensimmäiseen löytämääni metroon ja ajoin tois puol jokke, jossa piti nettitietojen mukaan olla Plassardin lankakauppa. P:n langat ovat harvinaista herkkua, joten voitte uskoa että olin innoissani löydettyäni netistä tämmöisen tekstin: ”I found a Plassard shop on Rue Monge near Metro Place Monge and Rue Mouffetard in the 5th.” Eihän siinä ollut tarkkaa osoitetta, ja kieltämättä oli vaikea käsittää, miten kadut Monge ja Mouffetard auttavat paikallistamista, koska ne ovat samansuuntaiset; numero 5 taas viittaa vaan kaupunginosaan. Kävelin siis Mongea eestaas niin että tulin sekä edeltävän että seuraavan metroaseman kohdalle. Kyselin parilta mummelilta, josko heillä olisi tietoa lankakaupasta, samoin käväisin yhdessä tekstiililiikkeessä kysymässä – molemmista lähteistä sanottiin vain että Phildarin liikkeen he tiesivät. Sen olinkin jo löytänyt, joten päätin mennä paremman puutteessa sinne. Ja suomalaiskansalliseen tyyliin ”mitähän se minusta ajattelee” päätin ostaa ensin vähän lankaa ja kysyä sitten muina miehinä, olisko lähistöllä mitään muuta lankakauppaa. Pari kerää Ondea lähti täältä siis mukaan, mutta myyjätäti sanoi, että kyllä heidän kauppansa on ainoa niillä seuduilla. En voi siis oikeastaan muuta kuin olettaa, että viestin kirjoittajalta on mennyt Phildar ja Plassard sekaisin – ennen reissuakin yritin etsiä Plassardia puhelinluettelosta, vaan eipä löytynyt.

Tässä vaiheessa alkoi olla jo kova nälkä, eikä sitä helpottanut ainakaan herkkukadulla eri Rue Mouffetardilla pyörähtäminen.
Rue Mouffetard - tai ainakin lähistöllä

Kuten myös

Poikkesin myös romu- eiku siis antiikkiliikkeessä, jonka ikkunassa olin näkevinäni vilauksen neulelehdistä, vaikka ne olikin piilotettu ristipistolehtien alle. Eikä muuta kuin sisälle liikkeeseen solkkaamaan frengelskaa. Hyve päive, mine tahto nähä teiti ikkunasta yks lehti joka olla neulettu. Tai jotakin sinnepäin. Ehei, sanoi täti, ei ole meillä mitään neulelehtiä, ristipistoja vain. Jaha, oikke paljo kiitos ja näkkemii. Poistuin siis liikkeestä häntä koipien välissä, mutta ulos tultuani katsoin tarkemmin sitä näyteikkunaa. Kyllä, neulelehteä pilkotti näkyvissä noin sentin verran mutta kuitenkin tunnistettavasti. Takaisin liikkeeseen ja vaatimaan tätiä kurkottelemaan just tämä lehti sieltä ikkunalta pois. Vähän nyrpeänä hän sen kyllä onki ja antoi minulle, ja minä voitonriemuista näyttämään, että kyllä, neulelehti todellakin on kyseessä. Kauppias piti kuitenkin aiheellisena opettaa ulkomaanpellelle lisää ranskaa, sillä kannessa todellakin puhutaan virkkaamisesta. Hyvä rouva, ei tämä ole neulelehti, tämä on virkkauslehti. Oli mikä välinsä, anna nyt se tänne vaan! Hah! Kyllä minä neuleen tunnistan vaikka ranskaksikin!

Ouvrages crochet

Kaupan ikkuna

Siis mikä tää on?

Nyt alkoi jo olla niin nälkä että näköä haittasi. Menin siis lähimpään löytämääni ravintolaan, joka sattui olemaan italialainen. Tilasin ruokaa ja juotavaa, ja tarjoilijapoika vaikutti tavattoman tohelolta. Hän otti kyllä tilaukseni, mutta sen jälkeen ei tapahtunutkaan mitään pitkään aikaan, paitsi että kaksi eri miestä kävi mitään sanomatta tutkimassa sitä tilauslappua, jonka tarjoilija oli sujauttanut pöytäliinan alle. Minäkin aloin siinä huolestua ja tein saman tempun; onneksi lappuun oli raapustettu saman annoksen nimi jonka tilasin. Juotavankin tulo kesti ja kesti, sitä kiikutettiin pöytään vasta kun olin saanut ruoka-annoksen pöytään. Vaan selvisihän se syy tähän tonttuiluun. Syöminen oli vielä kesken, kun tarjoilijapoika tuli tekemään itseään tykö. Että mistäs kaukaa neiti on tullut ja maistuuko ruoka ja onko kaikki hyvin ja miten olis pienet Pariisi-kiertoajelut illalla, hän voi tulla oppaaksi. I am at your service. Yritin siinä nieleskellä ruokaani ja kirosin hiljaa mielessäni. Turomagneetti oli taas päällä – miten mä aina keräänkin kaiken maailman sönkkääjät ympärilleni. Onneksi kaverin puhelinsoitto pelasti (olin naputellut pöydän alla tekstiviestin, jossa pyysin soittamaan – kiitos!) Poistuin siis hyvässä järjestyksessä ja jätin ihanuudestani sokaistuneen tarjoilijan jatkamaan töitään seuraavan turistin kimpussa. En minä nyt sentään NOIN sinisilmäinen ole. (Ja olen sitä paitsi ruskeasilmäinen.)

Iltapäivä alkoi olla pitkällä ja olin vielä joen toisella puolella. Kassejakaan ei ollut kertynyt niin paljon kuin etukäteen pelkäsin, joten päätin mennä vielä tsekkaamaan Le Bon Marché –tavaratalon lankaosaston. Ostoksia siellä on ikävä tehdä, kun kaupanteko on tehty niin hankalaksi. Langanvalmistajia on useita, jokaisella oma pilttuunsa, jossa langat on esillä. Sitten pitää saada kiinni just sen kojun myyjätär, joka kirjoittaa haluamasi laadut ja määrät lapulle, minkä jälkeen jonotat erikseen kassalle maksamaan. Sitten taas takaisin kuitin kanssa hakemaan langat. Sama rituaali tietysti toistuu joka osaston kohdalla, eikä niitä valmistajia ihan vähän olekaan: Rowan, Colinette, Noro, Phildar, Plassard, Anny Blatt tulee ekaks mieleen; taisi olla muitakin. Niin että siinähän singahtelet edestakaisin ja jonotat. Mun piti olla niin hillitty ja hallittu lankaostoksissani vaan kuinkas kävi? Phildarin liukuvärjättyä Onde-lankaa oli tyrkyllä useampia värejä, ja kun se on tuotannosta poistuva lanka, niin sitähän piti ostaa ihan paniikissa. Plassardin langat oli aika vähissä, jotain sentään sain itselleni ongittua, ja mikä parasta: Nordic Secret Pal saa ainakin puoliksi toivomustensa mukaista lankaa. Että osaa olla vaikea ostaa toiselle lankaa!

Phildar Onde

Tämän pikku langanostokieltounohduksen jälkeen kasseja alkoikin olla enemmän kuin pystyin kunnolla hallitsemaan, joten heitin itselleni kuljetusteknisen haasteen: miten päästä mahdollisimman vähillä metrovaihdoilla hotellille. Matkaseuruekin alkoi olla koolla ja niin nälkäisenä, että ruokapaikan löytäminen oli harvinaisen helppoa. Massu täyteen ruokaa, viime hetken vierailu siihen puolilleöin asti auki olevaan kirjakauppaan ja sitten tutimaan.