In like a lion, out like a lamb - Leijona talvella

It's been a bit quiet here, so I thought I'd make a roaring comeback. How about this? It's a crocheted, hollow lion, designed to "eat" and store yarn.



Täällä on ollut vähän hiljaasta, joten tehdäänpä tämmöinen vähän äänekkäämpi paluu, gräyh!


On the top the lion is empty and below it's filled with yarn. Not even full, it held more than 4 kilos of if. Its chest measures 89 cm and stretched to full length, it's 180 cm long. Takes up the whole couch, actually.

Yläkuvassa näkyy paastonnut jellona ja tässä alemmassa sitten langalla täytettynä. Ei tullut edes ihan täyteen, kun tungin sinne yli neljä kiloa lankaa. Vartalonympärys on 89 senttiä ja koko pituus, häntä mukaan lukien, 180 senttiä. Ei ole sohvalle asiaa, jos tämä on siellä rötköttämässä.


You can feed it through mouth, but it took such a long time to take yarn in or out as well as find the one ball you were looking for that I made a hole in its stomach and closed it with velcro.

Aluksi syötin tätä kerä kerrallaan suun kautta, mutta kun huomasin miten paljon massuun mahtuu lankaa, kuinka hidasta täyttäminen ja varsinkin jonkun tietyn kerän etsiminen oli, niin tein vatsaan leikkausarven, jonka saa kiinni tarranauhalla.

It's also a gender-blender or has some transvestite tendencies: the mane was crocheted separately and can be taken off (and used by humans as well, should they want to mimic Tina Turner).

Jellonan sukupuoli ei ole ihan selvä tai sitten sillä on lieviä transutaipumuksia. Virkkasin harjan erikseen enkä ole kiinnittänyt sitä vielä, joten sitä voi itsekin käyttää jos haluaa vaikka leikkiä Tina Turneria.


Last addition were the teeth. Ran out of thread, so I'll have to find some more when I have some time to go shopping in the city. Wonder when that'll be.

Lopuksi virkkailin vielä hampaat. Lanka vaan loppui kesken, joten täytyy tässä joskus maalikylillä käydessään ostaa 'hammaslankaa'. Hahhahaa, mikä puujalkavitsi.


This amount was crammed inside - more than four kilos!

Tämän verran mahtui lankaa jellonan massuun, yli neljä kiloa. Ainoa huono puoli on se, että tässä just pari päivää sitten etsin hulluna paria kerää enkä löytänyt mistään. Olin kertakaikkiaan unohtanut, että sohvalla rötköttävä peto piilotteli niitä sisuksissaan.

Koko projektihan sai alkunsa Hirviöstä kaunottareksi -ryhmäblogista, jossa haastettiin tarttumaan siihen lankavaraston viheliäisimpään, epäinspiroivimpaan ja kauimmin nurkissa pyörineeseen lankaan ja kehittelemään siitä jotakin, joka toisi langan (mahdolliset) hyvätkin puolet esille. Mä olin joskus kultaisella 80-luvulla ostanut Novitan Raffinoa, ensinäkemältä aika karmeaa, paksua mohairsekoitelankaa, ja ikään kuin se ei vielä olisi ollut tarpeeksi haastavaa, niin väri oli vielä omituinen keltainen, joka kuvissa vääntyy sinapinsävyiseksi, mutta luonnossa se on yllättävänkin kirkasta keltaista. Jopa siinä määrin, että Tampereella bussissa virkatessani eräs naisihminen koputti mua olkapäälle ja kysyi, mitä olin tekemässsä noin aurinkoisesta väristä. Kuvitelkaa, Tampereella! Jurottava hämäläinenkin tulee ulos kuorestaan tämän langan nähdessään. Alun perin olin suunnitellut tekeväni langasta pitkän neuletakin ihan vaan kokeilumielessä, ja taisin ihan silloin projektin alussa heittää kommentin, että sai mennä syteen tai saveen, pitäisin takkia vain pimeällä koiraa ulkoiluttaessani. (Little did I know then että muutamaa viikkoa myöhemmin olisin intoa piukassa ottamassa ittelleni koiraa. Ans kattoo mitä tästä tulee, mutta hirveesti tekis mieli. Rekku olis jo katsottuna, ei tarvis käydä kuin hakemassa. Mitä mä teen, mitä mä teen?)

Leijonan vartaloon kului siis kaikki 700 grammaa Raffinoa, harjaan reilut puoli kiloa muita keltaisia, oransseja ja ruskeita jämälankoja, ja pää, tassut ja "reisilihakset" on täytetty (pestyillä) rikkinäisillä sukkahousuilla ja sukilla. Hihii, stay up -sukkien kumiosuus muokkautui aivan leijonamaisiksi kimmoisiksi reisilihaksiksi. Seuraavakin haastava lanka on jo odottamassa kohtaloaan, mutta ensin yritän saada lankavaraston jonkinlaiseen järjestykseen. Vuodenvaihteesta lähtien olen selvitellyt sekaisin menneitä lankahärdellejä - joka päivä pitää käyttää 30 minuuttia tähän hommaan, ja jos en oo kotona tai ei muuten huvita, niin sitten pitää kiriä tavoite kiinni joskus toiste. Alussa kuvittelin, että helmikuun loppuun mennessä olisi kaikki selvää, mutta höpöhöpö. Uusi tavoite onkin siis tämän vuoden lopussa. Mutta touhutaan täällä kaikkea muutakin. Parikin muistikorttia alkaa olla ääriään myöten täynnä kuvia; ohjelmassa on taas ollut kehräystä, matkailua, messuja ja muuta hömpöttelyä. Miten olis tavoitteena kymmenen kuvaa viikossa blogiin? Ja jos se koira tulee taloon, niin sitten loppuu kaikki muu koohotus ja vaihtuu koirakuviin. Koirakuume ei ainakaan parane näitä katsellessa.

Myyrään:

Taas on kamaa kertynyt siihen malliin, että jostain päästä täytyy ruveta luopumaan. Osa näistä on siis ihan uutta tavaraa - mulla kun on tapana ostaa uutuustuotteita tai muuten harvinaisempia tarvikkeita ihan siltä varalta että joku muukin on niistä kiinnostunut. Olen ensi viikon Tampereella, joten voin ottaa kirjat mukaan vaikka Kädentaidot-messuille tai tai voidaan sopia jokin muu vaihtopaikka - postikin tietysti kulkee, ellei tärskyt jostain syystä onnistu (olen Suomessa 17.-25.11.). Niin ja valitan vääristyneitä kuvia, yritin välttää heijastuksia kameraa liikuttelemalla mutten oikein onnistunut.


'Joustavat' minipyöröt vaikkapa sukanneulontaan, paksuus 2,75 mm. Siimaosa tosiaan joustaa vähäsen ja puikko-osalla on pituutta sen verran että näitä on vähän helpompi pidellä kuin ihan mikromittaisia pyöröpuikkoja (puikko n. 7 cm, siima 13 cm, eli kokonaispituus n. 27 cm). Lisäksi siimaosuus on sen verran pehmeä, ettei se estä puikkojen heiluttelua. - Näitä uutuuspuikkoja oli myynnissä Rotterdamin Stitch'N'Bitch-päivän kauppiailla, muualla en ole näitä nähnyt. Hinta on kyllä kieltämättä aika korkea mutta a) mä ainakin tykästyin näillä neulomiseen ja b) hinta on aivan sama jolla ostin nämä itse, eli en vedä välistä. Kahdet puikot jäljellä, hinta 12€/kpl.



Samasta tapahtumasta kaksi ruotsalaista kirjaa, Tvåändsstickning ja Smygmaskvirkning + nimenomaan tähän tekniikkaan sopiva alumiininen koukku. Molemmat K. Jönssonin itsensä signeeraamia; mukaan tulee vielä englanninkieliset lisäohjeet. Hinta 25 €/kirja (koukku tulee tuon vasemmanpuolisen kirjan mukana).


Sitten kaksi "käytettyä" kirjaa - todellisuudessa nää on melkein uutta vastaavia. Kotoa alkaa yksinkertaisesti hyllytila loppua eli jotain täytyy tehdä. Näiden hinta 10€/kpl. (lisääkin saattaa tulla myyntiin jos ehdin ratsaamaan kirjahyllyä...mutta kun pakatakin pitäis ja käydä kaverilla kastelemassa kukkia ja töissäkin pitäis kai käydä näyttäytymässä...)




Varaukset hoituu varmaan helpoimmin kommentoimalla suoraan tähän postaukseen.

Obsessive-compulsive behaviour?

A few months ago I bought some Isager alpaca yarn at Maschenkunst. I guess that's when this obsession started. The yarn is like solified cream, it just flows through your fingers feeling wonderful. There's 800 metres per 100 grams, and the two first balls I went through didn't have one single knot in them.

The goal was to knit three Hyrna Herborgar shawls but somehow things got out of hand. The yarn just wouldn't end - not before I'd made five of them. Then, somehow, I got my hands tangled in Grignasco's ultrathin merinosilk, and finally, seven (or was it eight?) Hyrnas later, I think I'm done with this pattern. (except for the bashful wish of Mari who might talk me into knitting just one more...but that'll only happen after New Year.)

I'm just a tiny bit worried that the whole episode makes me qualify for some traits of obsessive-compulsive behaviour. Therefore, I tried to snap out of it and continue knitting...




squares. Dozens and dozens of squares. Next threat: repetitive strain injury?


This has to have something to do with the fabulous yarns of Maschenkunst. Even this Noro Kashmere Flavor was bought there.

Sorry, I've got to go back to this addictive pattern and material. Even on the way to work, a fellow passenger started yanking a bit of this shawl and asked what it was going to be. (Nothing for you, so will you let go of it, pleez?)

________


Nyt mie en sitten jaksakaan kirjoittaa samaa juttua enää suomeksi, mutta kyllähän te tuosta pysytte kärryllä. Täytyy tästä tosiaan palata tuon koukuttavan ruutuneulonnan kimppuun, mutta pläjäytetään tänne taas pari linkkiä kun en muista kenen kaverin kanssa näistä on ollut puhetta, ja voi näistä toki joku muukin olla kiinnostunut.

Ensin tuo yllä olevaan wikipedia-artikkeliin suomenkielinen linkki - siinä muuten on semmoinen kohta, jota EN-tekstissä ei näyttäisi olevan.

pakko-oireinen häiriö Pakko-oireiseksi potilas voidaan määritellä silloin, kun pakonomaiseen ajatuksiin tai toimintoihin menee aikaa yli kaksi tuntia päivässä tai oireista on muuten merkittävää haittaa ihmisen toimintakyvylle. --- Köhköh, on tainnut olla semmoisia päiviä, jolloin on tullut pisteltyä Hyrnaa yli kaksi tuntia päivässä, ja takaraivossa on vaan jyskyttänyt että "pakko saada valmiiksi, pakko saada valmiiksi".

Sitten olis tämmöinen särkyneiden sydänten taidenäyttely ja
kissojen vessakoulutusta. Tunnelmasta toiseen, sano. Ai juu, ja sitten vielä tää: tooosi reipas kissa

Great day, lousy photos

Greetings from Rotterdam, where the second Dutch Stitch'n Bitch Day took place on Saturday! Last year I'd planned going there, but due to a reason, wasn't in a fit state to do so. Even this year, although things weren't as dramatic, it seemed for a while that one might miss this experience again. However, after some last-minute negotiations I was heading for Rotterdam with a knitting friend, and had made arrangements to meet someone else at the fair. Hihi, won't reveal R's identity, but thank you very much for guiding us around!

So, I'd been waiting for this event for such a long time, yet somehow missed the slot when one could sign up for the workshops. There should have been a workshop on twined knitting, Japanese knitting and spinning, but by the time I found out how to sign up, they were fully booked. After that I sort of lost interest and didn't even print the programme, and now I realise that I missed some 'open' workshops and happenings too..but on the other hand, the day was packed as it was and don't know how I'd been able to fit anything else in it.

The fair is held at an old coffee factory, and all the wide spaces are a bit tricky to photograph. The side alleys with the vendors' stands were terribly crowded, but luckily there were several seating areas as well where you could just sit down for a minute, knit at the table, have some coffee and then continue, hopefully refreshed. Met some friends, made some new ones, and then there was one more surprise waiting: found my very first BookCrossing book ever, and once I've finished it, it'll travel to Finland and be released at a local crafts fair.

(I'll return to this posting later on and add some links to other blogs which will tell you more about this special day, but first I'll check their privacy policy.)




Here are direct links of the Dutch and foreign vendors.

And believe it or not, I'm still trying to reduce my yarn stash, so it was like torture to walk past all those yarn stands - so many brands and materials I'd never seen or touched. The colours of hemp and linen yarn were just delicious.




But you know me, I wouldn't just go to a crafts fair and buy nothing even though yarn was off-limits. Here's a selection of cotton fabrics which should turn into a bag lining. The one on the top should be just perfect for the black felted thingy presented some weeks ago, and then I just couldn't resist the two with knitting terms printed on them.


Kerstin Jönsson's workshop on twined knitting was fully booked, so I had to make do with her books. (Ostin näitä muuten tuplat ihan siltä varalta että joku muukin on kiinnostunut. Kirjat on siis upouusia ja signeerattuja - täytyis vaan löytää kuitit jotta voin pistää ne myyntiin. Mutta jos kiinnostaa, hihkaise vaikka kommenteissa.)



One of the things I love about these fairs is that you get to meet your knitting gurus, and although the thought had crossed my mind, I still didn't carry all my old books of Jean Moss to Rotterdam to be signed by her. Instead, just bought one more. Was glancing through this new one as well, but somehow managed to leave it at the stand.



Last but not least, a quick look at the paraphernalia I bought (although now looking at it, I should have put in a measure tape to give you an idea of the scale). Might add that later, but here goes:

On the left, a special crochet hook for the Bosnian crocheting (smygmaskvirkning) technique, then two ultrathin crochet hooks for adding tiny beads to knitwear and then the 'pièce de résistance', an elastic circular knitting needle for making socks. The novelty about this whole thing is that the cord stretches a bit and it's supposed to make knitting easier... and it does. The packaging says that the needle is 10 inches long but actually it's just a bit under 11 inches (27 centimetres which consists of 7 centimetre needles and the cord of 13 cm). Again, there are some extras - will return with the details later on. (hirvee hinta mutta kun nää on olevinaan maailmanuutuuksia ja patenttihakemus on sisässä niin kai sen ymmärtää. Tulevat Tampesteriin ihmeteltäviksi ja extrat tosiaan lähtee uusiin koteihin.)



This shows how effortlessly the size 9 beads slide onto the crochet hook.

Life is not fair

Gosh, I don't know how many times I have started writing this posting and then erased everything. Can't tell you the details but once again, it's been a time to reflect upon life...but before you might get worried, let's move swiftly on and have a look at this wonderful parcel which my Secret Pal sent to me. Once again, I'm sorry for this delay in showing it.

Look! There was a October card, a magazine with a wide selection of knitted accessories, a natural soap and a soap dish both in leaf form (hihi, I really start to think you know me or have some insider information - have you seen my curtains? Or my favourite Villeroy & Boch series?), some chocolate and coffee to enjoy, and last but definitely not least, two hanks of superb lace yarn by Malabrigo. I could have eaten it, too, it's just so lovely to touch. Now, the only problem is where to find a good enough pattern for this yarn - I may spend some more months just playing with this yarn. Thank you, I loved everything in here!



This might be my next bag project:



and here's a closer look at the handpainted yarn and its wonderful changing tones:


Other readers, did you have a closer look at the coffee pouch? It's of Max Havelaar fair trade brand, a gesture which I truly appreciate. How many of us knitters refuse to sell our products for too low a price - how does it feel when you don't get compensated for the work you do? Wouldn't it be fair to follow the same principle when buying food? The people who do the hard work deserve their pay and shouldn't be exploited.

About two weeks ago, it was also the International Day for the Eradication of Poverty and to coincide with that occasion, one of the biggest local supermarket chains, Delhaize, organises a campaign to collect groceries for the less well-to-do in Belgium. According to statistics, 15 % of the population can be considered poor, which means an monthly income of 882 euros for single persons or 1726 euros for a household of four. During this special action week, when entering a Delhaize shop, the customers were given a plastic bag and basic instructions on what to buy (non-perishable food like tinned cans, rice, pasta, cooking oil, sugar, coffee etc. You'd paid for the stuff you bought and leave it at a collection point where it would be transported further and sorted before final distribution.

Now, although I don't find that too efficient a way to help, I still do it every year. But just for the sake of the argument, what do you think of it? For me, it's a bit strange that the shop obviously benefits too: the sales increase, and even though they say that they provide the logistics for free, is that really enough? If (and when) people are willing to help, is it fair to buy the food for full retail price when they could just collect the money and buy the products in bulk? Yeah, like my friends have pointed out, this is a very concrete and an easy way to help, but is it effective? Then there are the details: if you're doing your own shopping at the same time, is it fair if you buy yourself a high-end product but put the cheapest alternative to the help bag? And how much ahead should you think: should you buy a can of meatballs, for instance, if the package is going to a Muslim family? (Sigh. Do I have a tendency to make my life more complicated than it really should be?)

If you want to read more on the subject, here are a couple of links: food banks in Belgium
Poverty in Belgium (FR)
and a couple of Finnish knitting bloggers have also pondered on this "save the world" theme lately, Ziina (in Finnish) and Heidi (in Finnish and in English)

Oh, and one more thing under this title of fairness. Last weekend's big surprise was when one of the favourite couples of Strictly come Dancing were sent packing. It was only week four of the competition and the level of dancing was uneven, to say the least, but one thing is certain: it wasn't fair to drop
these two

Piiloviestintää - Hidden messages

Kaikenlaisia testejä on netti pullollaan. Laitetaanpas tähän "neuleblogiin" tämmöinen kotikutoinen testi, jolla pääsee testaamaan omia luulojaan. Onkohan nämä seuraavat jutut tarkoitettu juuri Sinulle? Saa sitten huutaa hep jos tuntuu osuvan kohdalle.

"Ne" keskeneräiset vähän työteliäämmät hommat on nyt sitten neulottu ja pingotettu. Muutama langanpätkä täytyy piilottaa paremmin. Lankaa jäi vielä sen verran, että siitä saa vielä yhden pikkuisen H:n, ja kuten joku sanoi, mä oon nyt tehnyt niin monta Hyrnaa, että yksi menee ihan huomaamatta siinä puikkoja jäähdytellessä. Samoin ex-työkaverille tarkoitettu ristipistokortti on pistelty valmiiksi, mutta korttipohja on vaihteeksi hukassa. Kateissa olevan tavaran määrä on vissiin vakio. Jotain löytyy, jotain muuta hukkuu.

Nyt voisi siis vihdoin aloitella jotain isompaa työtä, vaikka noita työmatkaneuleretaleitakin on roikkumassa siellä sun täällä. Yksi isompi työ on koetilkkuneulonta-asteella - semmoinen ihan kiva takkimalli on katsottuna, mutta ei tietenkään sitä voi semmoisenaan toteuttaa, sehän olisi ihan liian helppoa. Toista työtä varten olen piirtänyt kaavat, mutta se taas ei ole päässyt alkuun, koska ensinnäkin on ollut liian lämmintä neuloa siitä langasta vielä mitään (viikonloppu oli aurinkoinen ja melkeinpä kesäinen, 17,5 astetta lämmintä). Sikstoiseks sen työn kanssa on aikas kovat suorituspaineet, joten vähän pelottaa edes aloittaa. Kolmas työ taas olis sopiva kompromissi, mutta *köhköh* nyt täytyy vissiin olettaa, että joko se Suomen tai Belgian postipoika on taas jäänyt lukemaan mulle tulevia käsityölehtiä. Ei oo meinaan näkynyt. Mutta edelleen ihan rehellisesti: on tässä ollut projektia ilmassa ihan riittävästi muutenkin.

Niin ja siitä viikonlopusta: taas nähtiin, ettei kannata lyödä ohjelmaansa ihan lopullisesti lukkoon tai kantsii ainakin olla avoin kaikille ehdotuksille. Huovutuskurssi jäi nyt sitten käymättä, mutta oli muuta kivaa ohjelmaa. Ja tähän taas tämmöinen arvoituksellinen sivuhuomautus, että on se kyllä jännää, miten paljon sähköpostin kautta tulee viestejä ihmisiltä, jotka ei koskaan jätä kommentteja tänne blogin puolelle vaan tulevat ikään kuin takaoven kautta sisälle. Vaan haitanneeko tuo, kun vaan saisin kaikki jutskat poimittua talteen ja muistaisin ja ehtisin vastata jajaja. Tähän sopisi siirtymäksi vaikkapa Secret Pal. Jonkun salainen ystävä "tuulen alapuolelta" saa lähipäivinä paketin. Mun oma salainen semmoinen lähetti kortin ja lupaili lisää tällä viikolla, ja mun oma saajaystävä puolestaan... hähhää, enpäs menekään tähän halpaan. En kommentoi ennen kuin homma on kokonaan ohi.

Lopuksi vielä kuvan muodossa terveisiä jonnekin. Tässä taas nähtiin, että mitään ei kannata heittää pois. Kinder-munasta pomppasi Prince Charming -hahmo, joka koki uuden tulemisensa voodoohenkisenä neulatyynynä. Enhän minä edes tunne koko hemmoa, mutta siitäs saat! Ja siitä!

(Ja nyt sitten lukemaan koko viesti lopusta alkuun, jos sieltä seasta löytyisi vielä jotakin. Mulla on semmoinen tunne, että jotain unohtui, eli jos palaan myöhemmin sen lisäämään, niin ei tartte sitten ihmetellä jos teidän mielestä teksti oli alun perin lyhyempi.)



The internet is full of all sorts of tests and questionnaires. I know this is supposed to be a knitting blog but since I can't quite yet show you what I've been up to, please allow this posting which can also be used to test our paranoia. Is she talking about me?

Yes, the "things" I've been busy with for quite some time are finished now and just unpicked pins from the last of them which has been blocked now. Or, should I say that there's yarn for just one more of "them"? Someone just commented that I've made so many of them in relatively short time that one more is easily created while let the needles cool down. Another great relief is that a cross stitch card is finished too (although the stupid card I was going to attach it to, is lost. Or not really lost, just misplaced. It'll pop up one day.)

Having finished all of those, I could get my hands on something bigger. Rowan's Biggy Print would be big enough, it's just too warm for knitting that yarn. Then there's another idea being developed and swatches being knitted at the moment - I just wonder why I can't choose a pattern from a knitting magazine and follow the instructions. No, things shouldn't be too easy. Then there's a third pattern I might have the perfect yarn for but that magazine hasn't arrived in the mail yet. I've expressed this fear earlier on - the mailman might be a pervert who likes reading Finnish knitting magazines.

In the meantime, an easy new project has seen the daylight. Something I can knit while sitting on the bus or on the subway or in a cafe, waiting for somebody. Thus, that was the perfect project for past weekend which I spent mainly in local public transport. I'm glad that the two previous plans didn't materialise and I was free to do something else. Met some lovely people, and parts of this city look really different when seen through someone else's eyes. -- Is it too obvious, if I start talking about Secret pals now? Let me just say that someone's downstream pal should receive something later this week, my own upstream pal sent me a lovely autum card again and said that something else is on its way too (this suspense is killing me, help! And who *are* you?). And for my own downstream pal... ha-ha, I won't fall into that one. No comments before the whole round is over.

Finally, here's something I prepared earlier. Got this Prince Charming figurine out of a Kinder surprise egg, and due to recent events somewhere, just had this idea of using him as a pin cushion. Ha! Take that! and that!