Thursday, September 29, 2005

What have I been up to? Oh, nothing much.

Greetings from... Brussels this time.

As you may have noticed, Marjut ja Jussi paid a visit to Belgium, and although it was rather a short one, we managed to see all sorts of things. I'm adding here some photos which I couldn't see in Marjut's story.

I took Friday off and we headed for the European Parliament. Outside of that huge building stands this statue. I don't know about you, guys, but I'm convinced it was bought from the former USSR, just the hammer and the sickle were run over by a steam roller and hey presto! the statue was holding the € sign. (oh dear. maybe I shouldn't write this sort of things here)

The ancient Grand'Place was about to become a Gallic village. See the catapult? See the ammunition? See the loving couple greeting each other and narrowly escaping death? - The situation is real. I had pre-set my camera on 'sports' option so it took dozens of photos continuously. No humans were hurt when taking these photos...

Oh, and if you want to see a wider selection of beer glasses, please visit Kimberli's blog. Besides, she has caught Obelix Pis on camera which we didn't manage to do (on Friday he was wearing something else and on Sunday he was in his birthday suit).

Wednesday, September 28, 2005

Belgium is famous for its lace, and we spotted a great bookstore in Bruges. If you are interested in bobbin lace and you have a chance, please visit or contact Brugse Boekhandel in Dyver 2. There's a huge selection of bobbin lace books in several different languages, even in Finnish, and the prices aren't that bad. They gave me a list of their whole selection, so if you're interested, I'll scan it for you. There's no website yet.

And while I resisted the urge to buy more yarn, there was a lapse with these books:

Stitching books

Ethnic patterns whole 6 euros.

Dutch cross stitches

and finally, a knitting book I've been hunting for quite some time. There was one available on Amazon, and I though I had ordered it, but instead I kept receiving messages that the seller is trying to find one for me. After some six months they gave up.
The following day we drove to Bruges which is called the Venice of the North. Those Finnish tourists wanted to get their bearings so they climbed a tower. And what was my excuse for not doing that? Well, first of all I suffer from vertigo. I reckon climbing the Eiffel tower earlier this year was quite enough. Besides, I was struggling with the Pretty Ugly Sock you've seen elsewhere in this blog, and while I was sitting on the bench and spending quality time with The Sock, I overheard a British tourist saying to someone "That is seriously, SERIOUSLY, sad." Somehow I have a funny feeling he was talking about me ;-)

Anyway, the city was just as described: pretty and bustling with tourists.

Venice of the North - Bruges

Venice II

What a great place to give a sermon:

Saarnastu... eiku siis saarnaspallo

And while I was standing on a street corner, simply minding my own business and taking photos of the square, I was practically run over by a horse. It's like one of those "what did you find in the camera after that freaky accident?" stories.

Jag de Bellouet

Oh yes, our yarn shop visits weren't that successful. I'm a nasty person, but I couldn't help having a 'serves you right' feeling when I saw that one of local yarn shops was closed, maybe forever. That's where a sales person made the unforgettable comment "Thank you anyway" when I spent only about 24 euros on yarn. --Well, this is a totally different shop, situated in Wavre, about 35 kilometres from Brussels. And just to make things interesting, just try visiting it! It's open 2-5 pm. Except when it's closed, due to a wedding. Or some other reason.
Tuliaisiaaa! Olen ilmeisesti ollut kiltimpi kuin luulenkaan, eikä nyt ole edes syntymäpäivä. Sitäpaitsi värimaailma on hämmästyttävän yhtenäinen, kun nää on sentään kertyneet eri ihmisiltä. Marjutilta ja Jussilta sain kissa-aiheisen synttärikalenterin ja magneetin, Ninni oli tehnyt kaulakorun ja hoitokoiran omistaja toi Lapissa käydessään primitiivikuvioiset sukat sekä poronluisen neulan. Hih. Voin vaan kuvitella, kuinka blogia lukevat ulkomaanelävät miettii, että on se Suomi vaan takapajuinen maa, eläimetkin hyödynnetään noin tarkkaan että luista sorvataan neuloja - ja sitten joku ulkomailla asuva suomalainen vielä innostuu asiasta noin paljon.

Obviously I've been a good girl - just look what I got! And isn't it amazing how the colour scheme is so co-ordinated even though these are from several different people. There's a birthday calender and a magnet, both with a cat theme, courtesy of Marjut and Jussi. Then, in the middle, a necklace made by Ninni, and finally as a reward for taking care of the dog, a pair of socks with primitive figures and a needle carved out of reindeer bone, a souvenir from Lapland. Hihi. I can imagine all the foreigners reading this and picturing the hard life up in Finland - even the basic items are carved out of animal bones and the Finns who live abroad, can't think of a better present.

Jumankekka, rumasukkainsinööri! Teit sitten viimesen temppusi!

Prosessiblogi, sano... Laitetaas tähän pieni kuvakertomus. Tunnetaan myös nimellä "Rumasukan saga".

Tämmösessä kunnossa se oli viikko sitten lauantaina, kun vetäydyin sinne maaseudun rauhaan:

Paljon ei tuosta päästy etenemään, kun yhtäkkiä kerän sisältä alkoi tulla valkoista lankaa vaikka kuinka paljon.

Sitten tuli solmu. Sen jälkeen värit oli kääntyneet vallan toisinpäin, eli jos aiemmin oli punainen-keltainen-musta-vihreä, niin sitten mentiinkin ihan toisessa järjestyksessä eteenpäin. Jouduin siis kerimään jäljelläolevan langan ja etsimään siitä sopivan jatkoskohdan, jolla sitten pistelin sukan loppuun.

Valkoisia lankoja värjätessä otin rumasukkalangasta pätkiä ja sidoin vyyhdet niillä kiinni. Violetissa väriliemessä uineet langat saivat yllättävät luonnonsävyt: harmaata, ruskeaa ja upeaa iltataivaan tummuutta. Huonompi juttu vaan, etten tiennyt enkä tajunnut vielä silloin, että väri muuttuu noin kauniiksi Leicht&Bunt-väreillä, vaan heitin väriliemet menemään. Yritin sitten samaa efektiä karamelliväreillä, mutta vaikka nämäkin nyt vähän parantavat alkuperäisiä sävyjä, niin kyllä varmaan niillä toisilla olis tullu nätimmät. Mutta ainakin näissä on nyt tosi jännä värivivahde, vaikkakaan ei sellainen kuin halusin ja odotin.

Monday, September 26, 2005

Guess who

Tuesday, September 20, 2005

Carless Sunday? I couldn't care less, at least it wasn't colourless...

I'm slowly crawling back to normal life and schedule after 9 days of dog-sitting and commuting back and forth on the motorway. Although the doggy was extremely nice and behaved herself, it was really time-consuming and since I had to leave the house as early as possible every morning, I was just exhausted even at 9pm. And although it doesn't seem like I made much progress, I'm happy with the results, even if there were a couple of surprises and didn't quite stick to the plan (do I ever?)

A year ago I visited the Knitting and Stitching Show in London and bought some white yarn there. After returning home, I never saw that yarn again. I had some clear plans for it: dye it purple, knit a Clapotis. The dyeing sachets were easy to find and I kept them in an airtight box in the kitchen so they were never lost. Just the yarns had vanished from the earth. However, I did have some other balls of pure wool and white sock yarn at home, and just as I was searching for some dog-proof clothing in my closet, I just happened to find the original yarn bought for this purpose.

So, I had enough of yarn and differents kinds of it in order to try some dyeing. Texere yarns: Picasso Gimp and Super Slub (just like Colinette's Point Five), then some Novita's Florica wool and Regia's sock yarn in white.

The dyes used were German "Licht und Bunt" textile/batik colours, German food colouring bought at a hobby store over there and some other sort of food colouring bought at a Finnish pharmacy. Plus some vinegar and salt which should have fixed the colours a bit better. *ha-ha*
Well, there was some yarn and it took surprisingly long to unravel it all. I had just one thing clear: I didn't want any repetition or regular colour changes, so instead of even rounds, the yarn rounds had to change direction. Good plan. Just imagine what it was like to start untangling it when it was dyed and dry...

And since this was the first time I ever dyed anything, I really didn't know any good tricks and tips. Now I do: use a totally different colour scheme for attaching your skeins and yarn ends - just remember to make loose knots.
As you see, no two skeins were similar. The colour sequence was varied, to say the least.

But I can't pretend that I wasn't happy with this "family portrait" of finished, dyed yarns. From the right:
- Picasso Gimp (cotton + viscose) + Leicht&Bunt, first batch. Strong, vibrant colours.
- Regia sock yarn (wool + polyamid) + food colouring, second batch.
- two skeins of Super Slub (100% wool) + food colouring, first batch.
- four balls of Regia sock yarn, Leicht&Bunt, third batch (me and a friend of mine tried a bit different techniques, and hers were more successful. I'm not jealous -or maybe just a bit- I just wish that I'd taken a more detailed photo of her yarn.)
- two balls of Novita Florica (100% wool) + Leicht&Bunt, second batch, somewhat diluted and mixed colours

Saturday, September 17, 2005

Hi and bye! - Päivää ja näkemiin

Just came to show you at what stage things are today, and then I'll retreat to my mansion at the countryside for a week. (Actually, I'll be dog-sitting and live at my friend's place outside of Brussels, so that means a week of commuting by car and not having too much time for knitting - as if that wasn't the normal case. It also dawned on me, having just finished some laundry, that Sunday it's the carless day in and around Brussels, so I won't be able to fetch any clothes tomorrow. So, as soon I've finished this post, I'll pack my car and head for the countryside.) See you in a week!

Käytän tässä hyväkseni viimeista tilaisuutta bloggaamiseen ennen kuin vetäydyn viikoksi maaseutukartanooni. (Mä oon maailman huonoin valehtelija; itse asiassa meen hoitamaan kaverin koiraa ja myös asun siellä maaseudun rauhassa. Työmatka tietysti pitenee eikä neulomiseen jää sitäkään aikaa mitä normaalisti. Just tässä tajusin myös, että huomenna on autoton päivä Brysselissä ja ympäristössä, eli en pääse hakemaan just pesemiäni vaatteita täältä kotoa. Hmm. Voipi tulla mielenkiintoinen viikko noin logistisessa mielessä. Tämän jutun naputtelun jälkeen täytyy siis lähteä pakkaamaan autoa piripintaan ja koirulia paijaamaan. Katsotaan viikon päästä, mitä sieltä tulee takaisin kaupunkiin.

I'm leaving with these / Mukaan lähtevät nämä:

Neighbour's cat sitting and making noises on my terrace. You wouldn't believe how vocal and loud he is, and not even fully grown yet.

Tyhmä täti, päästä sisälle! -Naapurin kissa kävi vielä terassilla mekkaloimassa. Ei uskois, kuinka paljon ääntä lähtee yhdestä pienestä kissasta.

These were shown on the telly this morning and I just managed to take a photo of them. At the Beloeil castle there's a show of 100 famous Belgians throughout the times, and one of those wax figures is wearing these.

Onnistuin nappaamaan kuvan aamu-uutisista, joissa esiteltiin Beloeil'n linnassa pidettävää vahanukkenäyttelyä '100 kuuluisaa belgialaista aikojen saatossa'. Yhdellä vahanukella on tämmöiset töppöset jalassa.

Thursday, September 15, 2005

Aina saa kärsiä ja hävetä - jos osais

Horoskooppi Mentalwearin sivuilta: Skorpioni 24.10 –22.11.

Skorpionit hyppivät syyskuun alkumetreillä paikasta A paikkaan B kuin
Virtasi on kuitenkin loppumaan päin ja jo kuun puolivälissä sinusta on puristettu kaikki mehut irti. Mehulinkosi käy tyhjäkäynnillä ja akkusi napajännite on kohonnut vaarallisen korkeaksi. Maanisen vaiheen kourissa Skorpparit ovat lähetelleet räp-sanoituksia Iso Hoolle ja Elastiselle, laulaneet sankariheviä karaokessa, tai muutoin häpäisseet itsensä. Siksi merkin edustajat haluavatkin piiloutua ihmismassoihin taikka vallan vaihtaa henkilöllisyyttä. Ei kannata lannistua eikä piiloutua! Piikki vain esiin ja rohkeasti estraadeille, seuraasi kaivataan!
Kuukauden Mentalwear-paita: Aina saa kärsiä ja hävetä.

Höpöhöpö. Häpäissyt olen itseni, juu, mutten tunne tarvetta piiloutua. Häpeämistäkin pitäis ilmeisesti opetella.

Meillä oli tänään töissä pienimuotoinen ja suht epävirallinen kokous, joka kesti ja kesti ja kesti. Loppupuolella jutut rupes olemaan sitten sen verran levottomia, että mä kaivoin sukankutimen esiin. The Rumasukka ei sitten saanutkaan kansaa tainnoksiin, sen sijaan minä olen kuulemma herättänyt Syvää Pahennusta ulukomaalaisissa työkavereissa. Kokouksen jälkeen niitä oli kuulemma mennyt oikein delegaatio kokousta johtaneen pomon puheille, ja loput oli sitten kokoontuneet käytäville kaakattamaan keskenään. Dziis. Eikö ihmisillä todellakaan ole isompia murheita elämässään kuin puhua jonkun käsitöistä? Entäs ne, jotka räplää kännykkää kokouksissa? Tai mukapicassot, jotka sohraa ruutuvihon täyteen muotopuolia kasvokuvia?

Olis mielenkiintoista tietää, mitä pomo on niille sanonut. Ainakin joskus aiemmin hän on mulle sanonut olleensa opiskeluaikoina ihan samanlainen, eli neulominen auttaa keskittymään. On myös mielenkiintoista nähdä, ottaako hän sen joskus mun kanssa puheeksi - kähisee vaikka ennen kokousta: "oman terveytesi ja turvallisuutesi vuoksi kannattaa ehkä pitää puikot piilossa".

Hulluinta on se, että mä en reppana osaa edes hävetä. Rumasukka edistyi kummasti, kun olin just selvittänyt kantapään ja sitten vaan kilkuttelin jalkaosaa. Tai en edes kilkutellut, kun mulla oli käytössä hiljaiset bambupuikot. Enkä mä edes tietäis koko hulabaloosta mitään, ellei samassa kokouksessa ollut toinen suomalainen olis kertonut siitä ruokatunnilla.

Hui hai, koirat haukkuu, rumasukka kulkee. (Ja tätä postausta en nyt sattuneesta syystä kirjoita englanniksi.)

Ja tän mä laitan päälle seuraavaan tiimikokoukseen.

Neulepäivitys: Rumasukka I valmis. Japanese Feather -huivia neulottu noin 12 senttiä. En kauheesti tykkää. Kuvio menee vähän itte edestään ohuessa kirjavassa mohairlangassa. Purkaiskohan? Vai jatkaisko ja toteais sitten vasta, että ehei, ei tästä mitään tuu. Vai jatkaisko ja luottais pingotuksen salaisiin voimiin? Ei se nyt sinänsä paha ole, erilainen vaan mitä kuvittelin. Ja Kristel, joko tässä alkaa olla prosessiblogin aineksia?

Ja koska olen hiljattain sivistänyt itseäni ja lukenut, että jonkin määritelmän mukaan blogissa pitäis olla linkkejä bloggaajaa kiinnostaviin asioihin, niin täsä tulee. Sanon nyt vielä kerran, että mä en ymmärrä, miks toisilla muka on oikeus puuttua toisten elämään ja tekemisiin, jos niillä ei vahingoiteta ketään. Mitä pahaa nämäkään naiset on muka tehneet?
Belgialainen nunna pistää ranttaliksi ja vammainen yksinhuoltajataiteilija herättää pahennusta. Ai miten? Tulemalla raskaaksi, olemalla taiteilijan mallina ja nyt hiljattain saadessaan näköispatsaansa esille Lontoon keskustaan.

Tuesday, September 13, 2005

...vai väittääkö joku vastaan? Miss International Rumasukka tulee tässä:

Kombinaatio, variaatio, pii-är-toiseen ja yks dilemma muuten vaan

Susanna kertoo istuvansa koulunpenkillä ja neulovansa. Ei pöllömpi idea. Mä haluaisin kans jonnekin istumaan ja miettimään ja kuuntelemaan ihan rauhassa, ettei olis koko ajan semmoinen kauhee meno ja meininki päällä. Antakaa mun olla! Mitä varten joku kantaa niitä töitä ovesta sisään ihan jatkuvalla syötöllä? (mutta tänäänpäs olin hullunrohkea ja neuloin yhdessä kokouksessa. Istuin pomon vieressä ja kuuntelin silmät kirkkaina. Sama saksalaispomo, jolle keväällä kerroin Normandian maihinnousurannikolla käynnistä jotain tyyliin 'ja saksalaiset ne vaan lasetti konekiväärillä sieltä bunkkeristaan'. No joo, kuka tässä ylennyksiä muutenkaan havittelis - happamia, sano...)

Edelleen Kristel luokitteli jokin aika sitten erilaisia bloginpitäjätyyppejä, ja vaikka ihan iloisesti hyväksyn "sekakäyttäjä"-määritelmän ja tunnustaudun sellaiseksi, niin mitäs jos rikkois vähän rajojaan ja kokeilis toisenlaista lähestymistapaa. Eli miten neule syntyy? Onko ensin idea vai lanka? Jos ootte tätä blogia lukeneet, ootte ehkä huomanneet, että mun jutuilla on vähän taipumusta mennä överiksi (mitä, ei kai?). Tällä hetkellä on 'overkill'-tilanne siinä mielessä, että haluaisin vihreän hartiahuivin, johon olen jo ostanut kolmea erilaista lankaa ja hahmotellut samalla kolmea erityyppistä mallia. Mutku en osaa päättää - kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.

Tässä kolme lankatarjokkia. Kaapeissa vois olla enemmänkin, mut pysytään nyt vaan näissä. Kaikki on jo aiemmin vilahtaneetkin blogissa, mutta otetaanpa vielä lyhyt esittelykierros.

Idénan mohairia on neljä kerää eli 200 g, puikkosuositus vissiin vitosen tienoilla.
+ Inspiroi mua tällä hetkellä eniten. Haluaisin kokeilla, miten värisävyt vaihtuu neuloessa.
- Tässä on toosi pitkiä ja takertuvia säikeitä. Ei kauheesti auttais kokeilla eikä ainakaan tehdä virheitä vaan pitäis onnistua suht. kerrasta.

Grignascon merinosilk, ostettu 100 grammaa (metrejä noin 1400). Lisää saa tarvittaessa. Puikkosuositusta ei ole, tätä voi neuloa yksistään tai kerrottuna.
+ Sileä, kierretty lanka tuo varmaan pitsimallin hyvin esiin eikä takkua, jos joutuu purkamaan.
- Vähiten innostava väri, vähän tylsä yksivärinen vihreä.

Ohutta pätkävärjättyä Kid Mohairia on vajaat kolme kerää eli 75 grammaa. Metrejä tässä kyllä pitäis riittää, puikkosuositus on 4.
+ Tätä olen kokeillut jo virkatessa, tuntuu miellyttävältä ja voisin kuvitella sopivan mille tahansa seuraavista malleista.
- Langan menekkiä on vaikea arvioida, ja jos tää loppuu kesken, lähin ostopaikka on Kööpenhaminassa.

Ääh, saakohan mallihahmotelmasta mitään tolkkua? No eipähän ole pelkoa teollisuusvakoilusta.
Vaihtoehtoina on pyöreä, pelleriinimäinen huivi, jonka pitäis leventyä sopivasti pitsimalliin upotettujen lisäsilmukoiden avulla, tai sitten suuri suorakaide, jonka pitsimalli muotoilee aaltomaiseksi tai sitten kolmas vaihtoehto on kolmiohuivi. Otetaas taas kunkin mallin plussat ja miinukset.

Pyöreä huivi, kukka- ja lehtikuvio
+ haastava
+ tämmöistä ei vielä ennestään kaapista löydykään
- oon löytänyt jonkinlaisen kukkakuvion, mutta se täytyis kääntää ylösalaisin eli siis mallia pitää muokata heti kättelyssä aika radikaalisti (voishan silmukat tosin neuloa ensin apulangalle, neuloa kukkaosuuden oikein päin ja jatkaa sitten taas joko ylä- tai alareunasta jollain toisella kuviolla)
- samoin tämä tietäis aika paljon laskelmia/kokeiluja/kiroilua, kun yrittäis saada aikaan kupruilemattoman ja kiristämättömän ympyrän. Tjsp. Ei siis mielellään ihan mahdottomasti takertuvaa lankaa tähän malliin. Kai.

+ ei isompaa ongelmaa langan riittävyydestä. Tulee semmoinen kun tulee, pitsimallin voi lopettaa mihin kerrokseen tahansa.
+ erikoinen mallikerta, silti helppo neuloa
+ vaikea saada epäonnistumaan
- eikö näitä ole jo nähty? Montako perushuivia mahtuu yhteen huusholliin?

+ olis valmis malli saatavilla, (Mystery tai joku muu), ei tarttis kehitellä itte, antais palaa vaan
+ oli kuvio mikä välinsä, se pääsee varmaan parhaiten oikeuksiinsa kolmiohuivina
- mä en oo mikään kauhee kolmiohuivien ystävä, tai siis jotenkin muun muotoiset tuntuu enemmän omilta ja käyttökelpoisemmilta.

Että tämmöisiä täällä pohditaan. Jos jollakulla on intoa tehdä totuustaulukoita tai omaa muita hyviä ongelmanratkaisutapoja, niin vassakuu, kommenttikenttä on vapaa temmellettäväksi. Mä tiedän, mitä mä teen: ritsipitsoja niin kauan kuin kämpässä valoa piisaa ja siirryn sitten tekemään maailman ruminta sukkaa. Sitä kun ei juurikaan kehtaa päivänvalossa tehdä.

Monday, September 12, 2005

Iih! Tänään tää nyt sitten vihdoin tuli. Muutama viikko sitten kävin Maastrichtissa Pipoos-kaupassa, jossa on niinmaanperusteellisen laaja valikoima askartelutarvikkeita, joukossa myös käsityölankoja ja ristipistotöitä. Mä kyllä kattelin siellä yhtä ristipistojutskaa, jossa oli ruskearaidallinen kissa ja auringonkukkia, mutta mikä lie säästövimma iski just silloin päälle enkä ostanut sitä. Kadutti kyllä melkein heti jälkikäteen, semminkin kun hinta oli pudotettu puoleen alkuperäisestä - tosin jos sitä olis taas lähtenyt samasta paikasta hakemaan, bensoihinhan sekin alennus olis kulunut. Sikstoiseks tiesin, että kalenterissa ei oo lähiviikkoina yhtään vapaata viikonloppua, pääsisin ostoksille vasta lokakuussa.

En tietenkään ollut ottanut talteen tarkempia tietoja valmistajasta enkä mallin nimestä. Guuglailin kyllä, mutta jotenkin tuli aina ihan vääriä malleja esiin. Ristipistopalstalta löytyi sitten apua todella nopeasti, kiitoksia vain kaimalle! Soitin liikkeeseen ja kysyin, onks malli vielä jäljellä (50 prossan alesta vois kuvitella tavaran häipyvän aikas nopeasti). Oli tallella, sain myyjähenkilön taivuteltua lähettämään sen mulle postissa, kunhan ensin lähettäisin rahat ja osoitetietoni. Aikaa siinä kului, olin jo kuvitellut joko rahakirjeen tai sitten tän pehmeän paketin hävinneen matkalla, mutta vielä voi näköjään Belgian postiin luottaa. Raha ei niille kelpaa, ainoastaan Novitan neulelehdet, hee-hee.

Kattokaa ny kuinka kivan yhteisen joululahjan tästä sais äiskälle ja Wilmalle. Paitsi että meillä ei kauheesti joulua vietetä eikä lahjotakaan... ja hulttiotyttärelläkin on sen verran menoa ja meininkiä joulun alla, että ristipistot ei ehkä ole päällimmäisenä mielessä. Heh, jospa kehystäisin sen pakkauksessa olevan mallikuvan, on sitten ainakin jotain lahjoitettavaa jos vaikka rp-työ ei valmistuiskaan ajoissa.

Ja Johanna, laitetaan korvan taakse se esittämäsi kenkämallia koskenut toivomus. Tää vaan menee sattuneesta syystä nyt prioriteettilistalla kenkätyön ohi.

Sunday, September 11, 2005

Ensivaikutelma äiskän kissasta mököttämässä sohvan alla.
Takajalat on vielä menossa ulos, etujalat vaihtoi jo suuntaa.
Suhteellisen rento otus.
Äiskän silmäterät, Wilma ja bougainvillea (ja meillähän ei kissat hypi pöydillä). Paitsi kuvausta varten.
Lelujakin olis, mutten taida jaksaa leikkiä.
Ja sitten vielä sanotaan, että Wilma ei muka olis nätti.

Ei aina käy niin kuin haaveillaan

Pöh! Ette kyllä arvaa, missä tilassa mun pitäis olla tällä hetkellä. Ei, vastaus ei ole 'siunatussa', vaan mun pitäis olla tulossa täältä (rullaluisteluosuudelta), väsyneenä, jalat täristen ja joko vieläkin naama punaisena hehkuen tai sitten vilusta väristen, jos verenkierto olis jo palautunut normaaliksi. Vaan enpä edes päässyt starttaamaan, rullaluistimet ei oo tässä säässä kovinkaan turvalliset pelit. Muistatteko ikivanhaa Friendsien jaksoa, jossa Rachel oli menossa hiihtämään, mutta myöhästyikin lentokoneesta? Mulla on vähän samanlainen fiilis. Listen, smirky. Samoin eilen illalla Brysseliin iski oikein kunnon rajuilma, vettä tuli kaatamalla ja pitkään. Pääsenpähän tästäkin känisemään: mun alakerran naapureilla on ilmeisesti oikea kissalauma kämpässä (tähän asti oon nähnyt viis erilaista), ja niille on viritetty asiointihiekkalaatikko heidän pihalleen. Voitte varmaan arvata, minkälaiseen peruskuntoon se tulee viiden kissan käsittelyssä, mutta pystyttekös kuvittelemaan, millainen soossi siitä tulee rankkasateella? Tänään on ollut edes sen verran kaunis päivä, että olisin vienyt pyykkiä terassille kuivumaan, mutta ei ihminen kestä sitä hajua. Voihan pee. Aina välillä iskee ajatus, josko yhdeksän vuotta samassa pienessä kämpässä olis tarpeeks... pitäisköhän tästä tosissaan ruveta etsimään asuntoa? Mutku mä vihaan muuttamista.

Ja palataas vielä sääolosuhteisiin. Eilen olis ollu Rysälässä mielenkiintoinen puistokonsertti englesmannien perinteiseen Night of the Proms -tyyliin, esiintyjänä mm. yhden sortin pianomies Michael Nyman, vaan niinpä tuli tietysti sielläkin vettä niin että roikui. Lämmäsin sitten vaan muutaman nyymanni- ja minimalistisäveltäjäceedeen soittimeen ja annoin tulla ämyrien täydeltä. Melkein. Siitäpä saivat kissanpissanaapurit taide-elämystä kerrakseen.
Silk fibers, bought at the crafts fair in Helsinki which I visited last weekend. And can you believe it, these 30 grams were my only purchases there. Honestly!

When looking back at the past week, it's been a busy one but also rather productive considering the long working hours I've put in, trying to catch up for the days I spent in Finland. And talk about spending, let's see what I've bought in the past seven days, but not only bought, made and finished too. Ta-dah, let's have a small cavalcade.

Tässä tulee vielä kiitokset ja terveiset kaikille teille, jotka tapasin messuilla viime viikon lauantaina ja Tampereen neuletapaamisessa maanantaina! Mukavasti oli porukkaa koolla; harmi vaan, että aikaa on aina liian vähän, kaikkien kanssa ei millään ehdi jutella.

Tampereen tapaamisesta pieni anekdootti. Joku esitti mulle kysymyksen, ostinko messuilta mitään... ja sitten koko pöytäseurue hörähti nauruun. Mutta kylläpä hiljenivät, kun näytin ainoat ostokseni: kolme 10 gramman pussillista silkkikuituja, joita voi käyttää huovutuksessa tai kehrätä villan sekaan tai mitä nyt keksiikin niistä rakennella. -- On muuten ollut tässä hieman kiireinen viikko. Töissä oli parin lomapäivän aikana kertynyt jo aikamoinen rästipino, jota olen nyt sitten yrittänyt tappaa. Kummasti silti viikon aikana olen ehtinyt jahdata lisää lankaa ja tehdäkin siitä jo jotakin, puhumattakaan sitten muista shoppailukohteista. Heitetääs peliin pieni viikkokatsaus - tämmöttis on matkaan tarttunut tai käsissä syntynyt:
Yarn from my green period, i.e. last week's purchases. The ones on the left hand side may meet their destination later this week when commuting starts in earnest. It's Idéna's Mohair Lux, yarn which has swept through Finnish knitting blogs.

Vihreän kauteni hankintoja. Siis viime viikolta, en tiä kestääkö tää sen pitempään. Vasemmanpuoleiset Idénan Mohair Luxit tunkee vastaan monestakin neulontablogista; nämä mun eksemplaarit alkaa varmaan muotoutua huiviksi ensi viikon työmatkojen aikana. Väki palailee lomilta, liikenne on aamuisin aika takkuista, joten tää saattaa jopa edistyä. Oon ajatellut suorakulmiohuivia, kolmiohuivia en oikein osaa käyttää ja puseroa tästä ei voi tehdä, on sen verran karheaa kuiteski. Joku kiva nätti lehtikuvio, kiitos.
Retro colours, to say the least. Oh my word...Retro colours, to say the least. Oh my word...-This is Soft Mohair of Sandnes, and the colour scheme is rather interesting. I just wonder whether the person who is in charge of the dyeing has done any experiments with mushrooms (you are free to interpret that sentence as you wish). Ziina has bought some as well, in green and lilac. Yes. Green and lilac.

Hopsistakeikkaa, onpas 70-lukulaiset värit. Tää on Sandnesin Soft Mohairia, jota Ziinalla on viherlilana. Kyllä. Vihreää ja lilaa. Ettei vaan Sandnesin värimestari olis kokeillu mitään sieniä (ymmärtäkää tämä ihan miten haluatte).

Tulkoon syys ja talvi, ne kyllä kestetään... Hurautin samalla tuommosen ruskakaulaliinan Onlinen Smash-langasta. Lappiin kun matkustaa ja sonnustautuu näihin asusteisiin, niin eiköhän maastoudu yllättävän hyvin.

Should I need a title for these accessories, they'd be called fall in New England". -funny thing, googling autumn gives slightly different colours.

Ja vielä spesiaaliterkut Minnalle. Onko sun kahvoissa jo jotain roikkumassa? Eikös pitänyt muka säästää tekemällä mahdollisimman monta laukkua vaihdettavaksi näihin kahvoihin? Täällä muhii jo seuraavakin idea.
Once again the camera is playing havoc, in real life the colours are much more similar. It's been a while since I've shown any new shoes here. Also, this yarn has gone through a metamorphosis:

Kameralla on taas ihan omat värimääritykset menossa, oikeesti nää näyttää enemmän samansävyisiltä. -Siitä onkin muuten aikaa, kun blogissa on viimeks esitelty uusia kenkiä. Lanka puolestaan on jo löytänyt uuden olomuodon.

Let's use this drill and go and see what the Chinese are up to!

Siitä tuli tämmöinen poranterä! Käydäänkö vilkaisemassa, mitä Kiinaan kuuluu?
Funny is the name. Funny, that I had an idea for a scarf made of this yarn, but I just lost it. Seriously funny.
Wanted: In a previous post Nanna suggested I should try whether I'd change my opinion on Graffiti if it was sprayed with a pleasant fragrance. I don't know about that, but this reminds me of a 'missing link'. I just love this scent, DKNY Be Delicious, and earlier in the summer I saw its EdT being sold in four tiny round bottles. I didn't buy it then because I had just started the summer holiday, I thought I'd buy it on the way back. Just guess whether it was available then. So, if anyone spots a package of 4 bottles, please buy it and I'll pay you back.

Luckily I found some products at the airport - this concludes the list of 'didn't have these last week'.

Etsintäkuulutus: Tuossa edellisessä kohdassa Nanna ehdotti, että pitäis roiskia Graffitiin jotain haisulittia, josko se tekis langasta miellyttävämpää. Suvaitsen vähän epäillä, mutta käytetään tätä nyt aasinsiltana tähän aiheeseen. Mä sitten tykkään tästä tuoksusta, DKNY Be Delicious. Kesäloman alkaessa satuin näkemään pakkauksen, jossa oli neljä miniatyyripulloa tätä samaa, mutten ostanut kun olin siinä vaiheessa vasta aloittanut loman ja menossa vähän niin kuin väärään suuntaan. Aattelin ostaa kotio palatessa, mutta eihän niitä enää silloin ollut. Nyt on sitten ratsattu useampi myymälä neljällä lentokentällä, mutta ei missään ole semmosia enää. Siis jos joku teistä löytää semmoisen pakkauksen, jossa on neljä pientä pyöreää hajuvesipulloa (siis samanlaisia kuin tuo oikeanpuolimmainen mutta minikokoisia), niin ostakaa pois kuleksimasta, mä lunastan sen kyllä.

Onneks jotain puteleita sentään löytyi, ettei tullu paha mieli. Päätän siis tähän listaukseni viikon aikana kertyneestä ryönästä.

Thursday, September 08, 2005

My mucho macho yarn: Colinette Graffiti - lanka, jossa on m*naa

A month ago I bought some Colinette Graffiti, and boy oh boy did that yarn leave a tag on me. I would compare this yarn with a macho man: gorgeous to look at, with such wonderfully vibrant colours that it instantly catches your eye. The moment you see it, you just can't keep you fingers to yourself, all sorts of wild images run through your mind when you try to figure out what to do with it... You take leave of your senses, run home with it, thinking how jealous all the other women will be when they see your together, not to mention all the fun you'll have at your place; just the two of you.

Sooner later than later you realise that it lives up to other parts of macho reputation as well. After emptying your wallet, it runs short, it smells and no matter how gently you try to twist it around your finger, it'll leave you sore and aching.

I bet that even though knitting a basic swatch may be satisfactory, by the time you've committed yourself to a larger project and are halfway through it, either one of you has lost interest. The yarn may not look as spectacular as it should - it does not deliver its promises and may give you a nasty surprise of not following the size or colour scheme YOU thought you'd agreed on. Or, it may well be that you get tired of the irritation on your finger: why, why does it have to be so harsh? It didn't feel like that in the beginning. Now you only need to see it next to you on the sofa and you'll flinch.

Is it really worth it? Is this what I really want? Aren't there plenty of yarns that are much easier to live with and give you more satisfaction? Oh well, at least you tried. It wasn't all an unpleasant experience - and when you're old and grey, you can look back to all the things you've done, and with a glimt in your eye you'll mutter to yourself "oh yes, *that* one".

Kuukausi sitten ostin Lontoon-keikalta Colinetten Graffiti-lankaa, ja sehän jätti minuun jälkensä. Tätä lankaa vois monessakin mielessä verrata latinalaistyyppiseen machomieheen: kertakaikkisen upea katsella, niin näyttävä ja värikäs, että siihen iskee heti silmänsä ja sormensa. Kaikenlaiset villit kuvitelmat alkaa laukata mielessä... mitäs tästä ja tämän kanssa vois tehdä. Järkikulta häviää vallan, kuvittelet vaan miten upealta te kaksi näytättekään yhdessä ja kuinka kaikki muut naiset on tästä kateellisia. Kotio on päästävä mahdollisimman pian, ja kuinka kivaa teillä kahdella siellä sitten siellä onkaan.

Todellisuus palaa kuitenkin nopeasti. Muutkin machoilijan elkeet ja maine osoittautuvat ansaituksi. Lompakkosi on tyhjä, Graffiti haisee ihan oikeesti, ja vaikka kuinka hellästi yrittäisit kietoa sitä sormesi ympäri ja saada sen taipumaan haluamaasi muotoon, kehität ennen pitkää varmasti sekä ruumiillisia että henkisiä kipuja.

Kyllähän siitä vielä nätin pienen mallitilkun saa neulottua, ei se siinä vielä todellista luonnettaan paljasta. Väittäisin kuitenkin, että jos olet sen kanssa tosissasi ja päätät haluta siitä jotain enemmän, toinen teistä lyö hanskat tiskiin ennen kuin pääsette pitkällekään. Lanka ei ehkä sittenkään näytä niin upealta kuin olisit toivonut - isompi kappale tuo esiin kaikenlaisia yllätyksiä niin rakenteesta kuin väreistäkin, niitä ei vaan näkynyt siinä alkuvaiheessa. Tai sitten vaan yksinkertaisesti kehität jonkinlaisen yliherkkyyden tälle kumppanille; miksi sen pitääkin olla niin karkea ja ärsyttävä? Miksei sitä voinut huomata heti alussa? Nyt on sormi kohta verillä. Ei tarvitse kuin katsoa siihen viereensä sohvalle, niin pieni inhon värähdys käy selkäpiissä.

Sitten onkin itsetutkiskelun paikka. Oliko tämä nyt sen arvoista? Tätäkö minä tosiaan halusin? Eikö nyt maailmassa ole muita paljon helpompia ja enemmän tyydytystä tuovia lankoja? No, tulipahan sitäkin kokeiltua. Eikä se nyt pelkästään epämiellyttävä kokemus sentään ollut - voipahan sitten mummona muistella lankakokeilujaan. Ehkä tämä siinä vaiheessa nostaa pienen pilkkeen silmäkulmaan - ai niin, *se* lanka.

Hey, I confess: it gives a wonderful warm feeling inside although touches only your shoulders.

Tunnustan: kyllä se vaan kummasti lämmittää, vaikka koskettaakin vain hartioita.

And should you feel a need for revenge: let a cat pee on it. Or scratch it. Or....

Ja jos kostonhimo jostain syystä iskee, anna kissan pissiä siihen päälle. Tai teroittakoon kyntensä, ei sen väliä.

Lopuksi vielä toivotan Susannalle lykkyä tykö (sattuneesta syystä).