Täällä on ollut vähän hiljaasta, joten tehdäänpä tämmöinen vähän äänekkäämpi paluu, gräyh!
On the top the lion is empty and below it's filled with yarn. Not even full, it held more than 4 kilos of if. Its chest measures 89 cm and stretched to full length, it's 180 cm long. Takes up the whole couch, actually.
Yläkuvassa näkyy paastonnut jellona ja tässä alemmassa sitten langalla täytettynä. Ei tullut edes ihan täyteen, kun tungin sinne yli neljä kiloa lankaa. Vartalonympärys on 89 senttiä ja koko pituus, häntä mukaan lukien, 180 senttiä. Ei ole sohvalle asiaa, jos tämä on siellä rötköttämässä.
You can feed it through mouth, but it took such a long time to take yarn in or out as well as find the one ball you were looking for that I made a hole in its stomach and closed it with velcro.
Aluksi syötin tätä kerä kerrallaan suun kautta, mutta kun huomasin miten paljon massuun mahtuu lankaa, kuinka hidasta täyttäminen ja varsinkin jonkun tietyn kerän etsiminen oli, niin tein vatsaan leikkausarven, jonka saa kiinni tarranauhalla.
It's also a gender-blender or has some transvestite tendencies: the mane was crocheted separately and can be taken off (and used by humans as well, should they want to mimic Tina Turner).
Jellonan sukupuoli ei ole ihan selvä tai sitten sillä on lieviä transutaipumuksia. Virkkasin harjan erikseen enkä ole kiinnittänyt sitä vielä, joten sitä voi itsekin käyttää jos haluaa vaikka leikkiä Tina Turneria.
Last addition were the teeth. Ran out of thread, so I'll have to find some more when I have some time to go shopping in the city. Wonder when that'll be.
Lopuksi virkkailin vielä hampaat. Lanka vaan loppui kesken, joten täytyy tässä joskus maalikylillä käydessään ostaa 'hammaslankaa'. Hahhahaa, mikä puujalkavitsi.
This amount was crammed inside - more than four kilos!
Tämän verran mahtui lankaa jellonan massuun, yli neljä kiloa. Ainoa huono puoli on se, että tässä just pari päivää sitten etsin hulluna paria kerää enkä löytänyt mistään. Olin kertakaikkiaan unohtanut, että sohvalla rötköttävä peto piilotteli niitä sisuksissaan.
Koko projektihan sai alkunsa Hirviöstä kaunottareksi -ryhmäblogista, jossa haastettiin tarttumaan siihen lankavaraston viheliäisimpään, epäinspiroivimpaan ja kauimmin nurkissa pyörineeseen lankaan ja kehittelemään siitä jotakin, joka toisi langan (mahdolliset) hyvätkin puolet esille. Mä olin joskus kultaisella 80-luvulla ostanut Novitan Raffinoa, ensinäkemältä aika karmeaa, paksua mohairsekoitelankaa, ja ikään kuin se ei vielä olisi ollut tarpeeksi haastavaa, niin väri oli vielä omituinen keltainen, joka kuvissa vääntyy sinapinsävyiseksi, mutta luonnossa se on yllättävänkin kirkasta keltaista. Jopa siinä määrin, että Tampereella bussissa virkatessani eräs naisihminen koputti mua olkapäälle ja kysyi, mitä olin tekemässsä noin aurinkoisesta väristä. Kuvitelkaa, Tampereella! Jurottava hämäläinenkin tulee ulos kuorestaan tämän langan nähdessään. Alun perin olin suunnitellut tekeväni langasta pitkän neuletakin ihan vaan kokeilumielessä, ja taisin ihan silloin projektin alussa heittää kommentin, että sai mennä syteen tai saveen, pitäisin takkia vain pimeällä koiraa ulkoiluttaessani. (Little did I know then että muutamaa viikkoa myöhemmin olisin intoa piukassa ottamassa ittelleni koiraa. Ans kattoo mitä tästä tulee, mutta hirveesti tekis mieli. Rekku olis jo katsottuna, ei tarvis käydä kuin hakemassa. Mitä mä teen, mitä mä teen?)
Leijonan vartaloon kului siis kaikki 700 grammaa Raffinoa, harjaan reilut puoli kiloa muita keltaisia, oransseja ja ruskeita jämälankoja, ja pää, tassut ja "reisilihakset" on täytetty (pestyillä) rikkinäisillä sukkahousuilla ja sukilla. Hihii, stay up -sukkien kumiosuus muokkautui aivan leijonamaisiksi kimmoisiksi reisilihaksiksi. Seuraavakin haastava lanka on jo odottamassa kohtaloaan, mutta ensin yritän saada lankavaraston jonkinlaiseen järjestykseen. Vuodenvaihteesta lähtien olen selvitellyt sekaisin menneitä lankahärdellejä - joka päivä pitää käyttää 30 minuuttia tähän hommaan, ja jos en oo kotona tai ei muuten huvita, niin sitten pitää kiriä tavoite kiinni joskus toiste. Alussa kuvittelin, että helmikuun loppuun mennessä olisi kaikki selvää, mutta höpöhöpö. Uusi tavoite onkin siis tämän vuoden lopussa. Mutta touhutaan täällä kaikkea muutakin. Parikin muistikorttia alkaa olla ääriään myöten täynnä kuvia; ohjelmassa on taas ollut kehräystä, matkailua, messuja ja muuta hömpöttelyä. Miten olis tavoitteena kymmenen kuvaa viikossa blogiin? Ja jos se koira tulee taloon, niin sitten loppuu kaikki muu koohotus ja vaihtuu koirakuviin. Koirakuume ei ainakaan parane näitä katsellessa.
17 comments:
no onpas hauska leijona. Kävinkin jo viikonloppuna kurkkimassa onko multa jäänyt päivitys huomaamatta tai jotain, kun ei ole näkynyt listoilla...
Quite hilarious and the challenge has been fulfilled more than satisfactory! Although a two-humped camel could have transported even more yarn, only a lion can make a roaring comeback...
Mä en tajunnut että jellona on noin iso! Sen mahaanhan mahtuu pieni lankakauppa, heh. :)
Ota vain koira niin unohtuu bloginpäivityshuolet. :) Mä en ainakaan oo ehtinyt näiden muutaman päivän aikana käsitöitä ajatellakaan, kun Hertta pitää koko ajan kiireisenä. Vaikka tällä hetkellä käynnissä olevat yksinoloharjoitukset on hiukka työläitä meille molemmille, niin on toi vaan niin suloinen vesseli ettei muusta väliä.
No jopas, täällä olikin tullut jo hiukkaisen ikävä!!! Ihana jellona ja hauska teksti :D.
Koirakuumetta voi aiheuttaa myös siskoni blogi, alkukantaisuuksia.blogspot.com (ei jaksa nyt vääntää linkkiä...) :D
Petohan siitä tuli. Mutta hoitaa hommansakin niin kiltisti, että lankoja ei näy missään :-) On se niin hieno, kyllä te ootte sen ansainneet, että käyt ostamassa sille paikallisesta jotain herkkupaloja (hih).
Onkos tuossa otsikossa muuten pikkasen in/out vaihtaneet paikkaa: lammasta (villaa) sisällä, leijonaa ulkoa?
Sisua lankahärdellien selvitykseen!
ihanaa, you're bäk! olen käynyt täällä kurkkimassa aina vähän väliä, tämmöinen säännöllinen lukija. Jellonan näinkin rumalankaosiossa. -Koiraa suosittelen juuri niin lämpimästi kuin koiranomistaja vain voi, meillä on tuon Hertta-söpöliinin karkeakarvainen versio, joka on nyt söpöstyttänyt elämäämme jo kolme vuotta!
Jaa että kaipailtu on? No niin on minunkin ollut blogia ikävä, vaikka se kuulostaakin ihan omituiselta.
Ja jos nyt kerran lähdetään omituisuuksia kaivelemaan, niin otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä koira-asia. En siis olis ottamassa pentua, vaan aikuisen, koiratarhalle hylätyn haukun. Tässä on vaan iskenyt päälle semmoinen ihmeellinen pelkotila: mitä jos mä en osaakaan?(mulla ei oo koskaan ollut omaa koiraa, mutta jonkin verran oon niitä hoitanut.) Mitä jos pilaan joko koiran elämän tai oman elämäni tai molemmat? Välillä sitten taas järjen ääni huutelee sinne toiseen korvaan että hei haloo, ei se nyt voi olla niin vaikeeta, ja kuinka moni miettii lapsia hankkiessaan, että pystyykö niitäkään kasvattamaan.
Hoitorinkiä olen tässä jo koonnut, miettinyt asunnon vaihtoa tai ainakin muutamia muutoksia tähän nykyiseen... ja mikä kaheleinta, muutama viikko sitten päällystin vanhan petauspatjan puuvillakankaalla; tarkoituksena oli viedä se täällä hylättyjen koirien tarhalle mutten vaan saanut aikaiseksi. Nöppelille olis jo petikin valmiina. Ja kelanaru jostain vuosien takaa. Ja leikkikaluja. Enää ei puutu kuin kuivamuonaa ja se koira.
Yarnlot: A camel!!! Oh yes! If I find enough of dull beige yarn, I know just what to do with it. Or green will turn into a yarn-holding crocodile. Grey -> seal. Yellow -> banana. Oh my goodness, there are enough of projects to keep me busy for the next ten years!
Oi, se on palannut! Kivaa! Mullakin oli hirveä hinku ottaa tarhalta koira, mutta Puoliso oli niin sitä vastaan että en sit kuitenkaan. Ei se muuten mutta se sanoi ettei kaipaa enää yhtään lisää vastuuta elämään... no, ehkä ens vuonna?
Upea leijona, muuten. :)
Alunperin aloin kommenteeraamaan leijona, ihkupihku! Tositosi ihana, harmi että meillä se raadeltais kymmenessä minuutissa pitkin kämppää ;)
Mut sit: ota ihmeessä koira! Kyllä sa osaat, ihan varmasti! Kovia kokeneelta koiralta saat niin varauksetonta rakkautta ja palvontaa, en usko että mitään muita ongelmia tulis kuin eroahdistus EHKÄ. Mut emmää usko sitäkään :)
Jos jotain osviittaa johonkin kaipaat niin suomalaiset Tuire Kaimio ja Pertti Vilander on ihan guruja, samoin kumikana.org on oikein hyvä neuvosivusto. Me vaadimme koirailun sietämätöntä keveyttä :D
ahaa, tässä oppii ihan uutta, en tiennytkään että jellonat syö lankaa. niin ja ihanaa että oot tullunna takaisin palstalle!
jep mie voin sitten virtuaalihalia sitä koissua.
Tervetuloa takaisin, on kaivattu. Ja Jellona on kiva, niin kuin koiratkin - kahden käppänän omistajana sanottuna :)
How darling and how fun! That's one fabulous looking, yarn eating lion.
When I was little there was a program with parsley the lion. He looked very similar. You should name him parsley!
http://www.davethewave.co.uk/theherbs/pics/parsley-4.jpg
Ihana jellona!
Mutta tulin kysymään että jokos olet sen sata kansanomaista saanut jostain? Mietin jos vaikka tekisin lisätilauksen niistä kirjoista... Laita viestiä blogiini jos olet vielä vailla kirjaa.
Anne,
I laughed so hard, I couldn't read the next sentence..after the gender-blender line. Great use of the English language. Your webpage is one of the funniest and interesting I've seen. Catherine/Ghent
Post a Comment