Syksyn harmauteen Paavo-rap... ja harmaata lankaa

En tarvi mä metsässä illalla valoa
seuraan vaan loistavan koirani haloa.
dum-dum-tshh, dum-dum-tshh





Sienet se etsii kuin kurssin ois käynyt,
tuotakaan oisi en itse mä nähnyt.
dum-dum-tshh, dum-dum-tshh




Vauhtia riittää, pöly jälkeen vain jää,
emäntä perässä läähättää.
duh-duh-dididdi-dididdii



Kuka mittaisi matkan? Kauas se ehti,
kauriskin polulla hyppelehti.
(pahus, tähän kohtaan olisi pitänyt olla videonpätkä mutta se ei suostu lataantumaan. ei siitä kyllä kaurista erota, mut mä *tiedän* että se oli siellä.)

---

Toi nyt oli wähän wanha juttu, Paavokin on aikalailla pulskistunut noista ajoista mutta aina syksyn tullen tää sama räppi palaa mieleen. Nyt ei enää tarvitse laukata yksistään pitkin metsiä; Sanni-koiru on aina mukana siellä missä tapahtuu ja sen haukku ainakin kuuluu. Marraskuussa meidän pitäis päästä jäljestyskurssille ja sen jälkeen ruvetaan tosissaan harjoittelemaan nenänkäyttöä metsässä - siinä on vaan se vaara että nuo joutuu kantamaan sieltä pois sitten kun oikein tajuavat mitä kaikkea siellä voipi asustella. Suomi-lomalla mä olen kyllä tehnyt verijälkeä muutaman kerran, mutta kuluneena kesänä oli niin tukahduttavan kuuma että sinne meinasi kuukahtaa niin omistaja kuin koiratkin kun rymyttiin pitkin saloja.

Joskus ihan alkuvaiheessa mä muistan kun tein Paavolle ekoja hajujälkiä metsään. Tungin säilyketonnikalaa sukkahousuihin (siis tyhjiin, ei jalassa oleviin) ja vedin niitä sitten perässäni pitkin sammalikkoja. Hullunmaine sen kun kasvoi, eikä itsekään ollut aina ihan homman järkevyydestä vakuuttunut; ei ainakaan siinä vaiheessa kun sukkahousut jäi kiinni oksiin ja kantoihin ja sitten kun irtosivat, niin takinselkämykseen pläjähti aimo annos kalanhajuista töhnää. Jipii.

-
Jaa niin, hetkonen, olikos tämä neuleblogi? Mää nääs sitä sytyck-haastetta edelleen vaan pyörittelen mielessäni ja vähän vaan rukissa. Kas kun villaa on edelleen kehräämättä. Osa on toki jo rullalla yksisäikeisenä, ja sen verran olen aloittanut kertaamista että pistin epätasaisimmat kohdat yhteen ja ihan vaan kokeilin, minkälaista kaksisäikeistä niistä syntyisi. Huu. Aika karkeaahan tuo on, mutta ainakin haasteen pohjimmainen idea toteutuu: liikun tukevasti oman mukavuusalueeni ulkopuolella, opin jotain uutta ja ehkä tästä aikanaan syntyy jopa palmikkoa, kunhan nyt saan kotikirjastoni jonkinlaiseen järjestykseen. Viime torstaina mulla kävi asennusmiehet nikkaroimassa kirjahyllyn pystyyn, ja sinne on nyt purettu kymmenen muuttolaatikon verran kirjoja. Eikä loppua näy. Sitten kun kaikki on tosiaan saatu paikoilleen, niin käyn palmikko-ohjeet läpi ja katsotaan sitten miten paljon erilaista krumeluuria ja kommervenkkiä yksiin sukkiin saadaan mahtumaan. Raglanan kommentti tuossa edellisessä postauksessa sai mut kokeilemaan ihan vaan tämmöistä suonsilmäke-imitaatiota. Suossa ollaan ja syvällä.

Ai juu, se piti vielä sanoa että tuo ohut harmaa parsintalanka tuossa välissä on tarkoitettu myös näihin sukkiin jo ennen kuin niissä on ensimmäistäkään reikää. Aion kerrata osan langasta kolmin- tai siis nelinkertaisena niin että kantapää sekä neulotaan vahvistettuna että vahvistetulla langalla. Haha, ihan niin kuin mä näitä sukkia pitäisinkin niin paljon että ne pääsevät edes kulumaan rikki. Hirvittää jo ajatuskin siitä miten kutittavat näistä taitaa tulla.