Jo vain. Akvaarioliikkeistä voi ostaa 4 mm:n (joistakin myös 6 mm:n) läpimittaista akvaarioletkua, johon vain tökätään virkkuukoukku perään ja voilà, meillä on käsissämme pitkä koukkuamiskoukku. Tavallinen koukkuamiskoukkuhan on vain noin 28 senttiä pitkä ja niitä valmistetaan vain suht pieniä kokoja, oliko se nyt 4 mm:iin asti. Vaan tässäpä meitillä on koukkuamispyöröjä kokoa 5, 6 ja 8 mm. Etuna on ensinnäkin puikon pituus; näillä voi tehdä isojakin kappaleita ja sitten tosiaan vaikka pyöröä.
Majapaikassani on pino vanhaa postia, joukossa myös Mustin ja Mirrin esite, jota jämähdin tässä iltana muutamana selailemaan. Paitsi että Wilma tarvitsisi tietysti kaikkea hyvää naminamiruokaa ja kivoja leluja (vaikkei niillä leikkisikään), niin nämä karstat oikein hyppäsivät silmille. Olikohan sillä mitään tekemistä asian kanssa, että nämä Suomen valoisat kesäyöt saa mut ihan sekaisin. Jäin yhtenä yönä sormistani kiinni Ebaylle ja ostin neljä värttinää. Kauan se kehräysvastarinta kestikin. Syksyllä täytyy sitten kai ruveta karstailemaan toisesta kotoa löytyviä villoja.
8 comments:
Meanwhile in Espoo... Jos hankit karstan ja toisenkin, niin käyttöä voit tulla harjoittelemaan meille vaikkapa anopin kissan turkkiin. :)
Nimim. "Kuinka sillä on niin paljon karvaa?"
Haudi.
Hitsit mä unohdin eilen näyttää sulle, miten uudessa Novitassa oli (oliskohan ollut peräti päkirjoituksessa) kirjoitettu jotakin Neulomisen Sietämättömästä Keveydestä. Ei siis sun blogista, mutta olipahan ryövätty sama ilmaus. Hahaa, ne hakevat siis sittenkin inspiraationsa netistä - ja blogeista.
Kiitos muuten vielä ihqusta Nalle Puh -penaalista, sitä ihasteltiin kotona myös tulevan DI:n voimin.
Käytän tuollaista puuvartista karstaa (ensimmäinen vasemmalta) meidän koirien turkkiin. Bichoneiden turkkihan on kuin lampaan villaa paitsi lyhyempää :)
Eiköhän sillä villan karstaaminenkin onnistu...
Et olis kertonut kaikille noista koukuista. Oisit voinut ruveta tehtailemaan noita ja myymään niitä kovaan hintaan käsityömessuilla! Mä (kauhulla / innolla) odotan milloin täällä on kuvia keritystä (tai huovutetusta) kissasta...
Noi letkutetut koukut on huisa idea :-) Neulojan (tai koukkuajan) innovatiivisyyttä ei voi tukahduttaa sitten millään.
Mä käytän tuollaisia karstoja korien (puudelit) turkin hoidossa. Kerran sitten iski idea jotta mitenköhän näillä saisi karstattua sitä irtoavaa karvaa.... Taitaa vaatia harjoitusta enemmänkin tai jossain muualla on tekniikkavirhe mutta ei sillä välineellä saa sellaista kehrättävää jutskaa aikaan.
Jotenkin on tunne, että vastaus pitäisi jo tietää, mutta senkin uhalla: mihin letkukoukkuja siis käytetäänkään ja miksi on hyvä saada niille lisää pituutta?
Tapu-tapu värttinöiden hankinnan johdosta. Oletko jo opetellut? Tervetuloa vain kylään...
Neljä? NELJÄ! Ja minä kun erehdyin luulemaan että yhdellä pärjäisi... Pitäkää mut poissa eBaysta!
(Ääääh... eka työpäivä loman jälkeen. En oo vielä päättänyt, rupeanko itkemään, nukunko päiväunet byroossa vai kaivanko käsityön esiin. Jotenkin ei nyt nää työt vaan suju.)
Juuli: rakensin letkukoukut, kun halusin harrastaa koukkuamista (Tunisian crochet) pyörönä tai siis niin ettei tulisi saumaa. Kohtalaisesti onnistuikin, pieni ongelma tuli vain värin vaihtumisesta. Kuvia valmiista laukusta tulossa kunhan tästä pääsen kotiin, saan matkalaukut purettua ja jääkaappiin vähän jotain syötävää ja muutenkin palattua taas työarkeen.
Iona: Juu, neljä on vähimmäismäärä ;-) Ei vaiskaan. Mun oma erehdys oli se, että kuvittelin pystyväni vaikka myymään "muutaman" näistä neljästä. No mitä kun ne tuli samassa paketissa ja kaikki on vähän erilaisia (joko ylä- tai alapainotteisia ja sitten vielä se ---öötota mikähän sen painavan osan virallinen nimi on ---- no sanotaan vaikka että näitä on kahta kokoa, isoja ja pieniä. Painavia ja kevyempiä. Enkä mä osaa tehdä millään niistä yhtään mitään ja mua harmittaa.
Värttinän käyttö = kärttynä.
Post a Comment