Historian siipien havinaa sekä yleistä horinaa

Jaahas, taitaa olla taas syytä tehdä pieni katsaus viime viikkojen touhuihin, että itsekin muistaisi tästä ajasta jotain sanotaan nyt vaikka vuoden kuluttua. Jalat on vielä tönköt mutta kuitenkin koko ajan ollaan parempaan suuntaan menossa. Työllistän kaksi fysioterapeuttia, käyn akupunktiossa ja uimassa… niin ja koohotan taas ympäriinsä, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa kuin ennen. Iltasella jalkoja kyllä särkee, mutta kyllä ne yön aikana taas palautuvat... ja aamulla mennään taas.

Viime viikkojen ohjelmaan on kuulunut mm. yhdistetty neuletapaaminen ja sukulaisvierailu Turussa. Kiva oli nähdä sikäläisiä neulojia ja bloggaajia, ja lankavaihtopöytä vasta olikin näky. Kuvia ainakin Sarin blogissa. Vieläkin potkin itseäni, koska rupesin siinä ihan suotta kursailemaan – jotenkin ajattelin että mitä minä menen niiden lankoja rohmuamaan, antaa paikallisten nyt ostella. Noh, onhan tässä lankaa kertynyt ihan yllättävistä lähteistä ja vielä yllättävämpiä määriä. Laitetaanpa yksi linkkivinkki talteen: Piikkopirta saa minusta aina asiakkaan jos vaan Turkuun tulee asiaa. (Kuvia ostoksista en vielä laita, pelottelen teidät sitten kerralla kun palaan Belgiaan ja rupean etsimään niille säilytyspaikkoja.)

Paluulento on varattu tammikuun 30. päivälle, ja sitä ennen olisi vielä aikas paljon hoidettavia hommeleita sekä velvollisuus- että viihdepuolella. Yksi hyvä puoli tässä sairaslomassa on ollut: yleensä teen Suomeen niin lyhyitä ja suunnittelemattomia visiittejä, että teatterilippuja on ollut melkein mahdotonta saada kun en oo tilannut kuukausitolkulla etukäteen ja näytännöt on aina loppuunmyytyjä. Nyt sen sijaan on aikaa varautua etukäteen ja mennä vaikka iltapäivänäytökseen. Viime perjantaina käytiin äiskän kanssa TTT:ssä. Urpo Lahtisen elämästä kertova Lehtikeisari ei oikein kyllä sytyttänyt. En oikein osaa eritellä, mikä siinä tuntui olevan vikana – ainakin se, että vaikka Lahtisen elämä varmasti oli vauhdikasta ja värikästä, olisi sen varmasti voinut tuoda esiin muutenkin kuin juoksemalla ja huutamalla jopa niin että tyyli lähestyi kesäteatteri-iloittelua. Liian moni asia jäi roikkumaan ilmaan, ja vaikka yksi koko näytelmän (ja Hymyn historian) kulmakivistä oli Mukka-oikeudenkäynti, ei sen lopputulosta tuotu esille. Vuosien kuluminen ja aikakauteen sijoittuminen olisi kai pitänyt itse päätellä, mutta mitenkäs sitäkään teet, jos osalavasteina käytetyissä valokuvissa vilahtelee sekä vanhoja mustarekkarisia autoja, mutta jo näytelmän alkupuolella on ollut näitä nykyisiä? Ja anteeksi nyt vaan, tämä on taas aivan triviaali yksityiskohta, mutta luulis että sieltä tarpeistosta olisi löytynyt Hymy Lahtiselle jalkaan edes toinen kenkäpari – nyt se tepsuttelee 50-luvun lopusta 80-luvulle samoissa kenkuleissa. Aaah, juu, sekin häiritsi että näyttelijät esittävät vähän liian useaa hahmoa samassa näytelmässä. Kohtauksen vaihtuessa kuluu ensin aikaa sen ihmettelyyn, onko tämä nyt joku aiemmin nähty henkilöhahmo vain eri aikakautena vai joku ihan uusi heebo. Yllättävän hyvin tuli mielestäni esiin Veikko Ennala, vaikka Lahtisen koohotus tietysti kerää suurimman mielenkiinnon. – Ensi perjantaina on puolestaan vuorossa humoristisempi pläjäys Eila, Rampe ja likka, ja tein nyt sitten vielä nopean ratkaisun ja tilasin liput tähänkin, vaikkei kevään lomista olekaan päässyt vielä sopimaan työkavereiden kanssa. Voi siis olla, että kaupittelen kevään korvalla paria pääsylippua vaikka täällä blogissa.

Vielä muuten täydennystä historiakatsaukseen: Tampereen jossain neuletapaamisessa oli puhetta että olen ollut työssä ihan oikeana sentraalisantrana, siis tökkinyt puhelinpiuhoja kiinni seinässä oleviin reikiin. Löytyi pieni lehtileike, joka ehkä kuvaa sitä hommaa… ja Lehtimiehet liittyy tähän tarinaan siten, että yksi Tampereen alueen eniten käytetyistä ARP-numeroista oli varmaan heidän omistuksessaan oleva 33333. Ihan jatkuvasti tuli puhelutilauksia ”viisi kolmosta pyytää viiteen kolmoseen” – se oli sekä Lehtimiesten vaihteen että autopuhelimen numero. Ja Anne yhdisti, ainakin silloin kun ei väsymyksestä tokkurassa napsinut vääriä piuhoja seinästä irki.



Viime viikkojen aikana olen tehnyt myös varsinaisia löytöjä kotiarkistoista. Olen ollut aika pieni ruvetessani keräämään neulemalleja erilliseen käsityövihkoon, ja sitten kun sain vielä ylä-asteikäisenä kirjoituskoneen, mikään ohje ei ollut enää turvassa. Näin jälkikäteen katsellen ei voi muuta kuin ihmetellä, miten hyvä olin aikoinaan konekirjoituksessa. 'Ovela ptisipusero' lukee otsikossa ja ohjeissa puolestaan 'nelo'. Joopajoo. Eipä ole viime vuosikymmenien aikana tullut näitäkään malleja nelottua.






Mutta sen mä vaan sanon, että jos neulomisen taso kohenee samaan tahtiin kuin viimeisten 30 vuoden aikana, niin maltan tuskin odottaa eläkepäiviä. Tässäpä teitillen muutama kuva 70-luvun lopun ja 80-luvun alun neuleista. Kannattiko näitä muka laittaa talteen? (niih, jospa sitä tietäiskin mitä tulevaisuus tuo tullessaan)






Könöset on kyllä aika hianoja


Ja jos ette vielä ole saaneet nauraa tarpeeksenne, niin tässäpä vielä muutama loppukevennys:





Och samma på svenska.

P.S. Lohikärmes edelleen reunusta vailla; suunnittelijan antama ohje ei kelpaa mutten ittekään saa paljon parempaa aikaan. Vi-harmittaa.
Marjapuurohuivista puikoilla versio 3.0.
Mondnachtille edelleen liian hämärää.
Katri-Helena-tumput valamiit, pitäis vaan käydä kaupan vaa'alla punnitsemassa langanmenekki. Saattaapi riittää vielä toisiin samanlaisiin.
Lea-lankaa kehrätty lisää, kertaamaan en ole vielä ruvennut.
Helmikuun isompaa projektia varten neulottu n kappaletta mallitilkkuja, vaan minkäs niistä valitsen?

Time flies when you're having fun - Aika kuluu kuin siivillä

January's "big" project, the 'Heere be Dragone' shawl is progressing nicely, even though I do other things on the side as well. I do! I do! One of the signs of improved health is taking interest in other activities, and although I can't reach my mother's activity levels, I have done and seen and experienced other things than knitting.

Here's a link for those amongst us who'd like to see what's going on in European textile scene. European Textile Network lists exhibitions and activities, and I just can't wait to get going once again. But even my home town Tampere is - or at least it used to be - known for its textile industry. Nowadays the largest factories are turned into offices, movie theatres and even apartments, and they also host a variety of museums. Culture in cloth was something I really wanted to see, and managed to do that on the very last exhibition day. The other exhibition (of Finnish printed textiles) continues until early September - here's a link to both the Finnish and the English
pages, since the photos there are a bit different. And if that still didn't satisfy one's appetite, there's also a shoe museum on the premises.

Right. Must dash. I might attend an extra knitting meeting during the weekend and if I want to present a finished, dyed, blocked and embellished dragon there, I'd better get a move on. Not that I've been slow so far, or what do you think? Here's the progress after...



Day 3



Day 4



Day 5

Day 6






Day 7


Day 8


Mitäs mä olinkaan maininnut suunnitelmasta nimetä joka kuukaudelle jokin isompi työ? Tammikuun kalenterityttönä (vai onkohan tää poika?) esittelin jo vilauksen 'Heere be Dragone' -huivista, ja yllä näkyy kehitys ekan viikon aikana. Tampereen neuletapaamisessa viime torstaina huivi oli kyllä mukana, mutten neulonut sitä lainkaan, kunhan vaan känisin että siitä tulee liian pieni. Tämä tapahtui ennen kuin olin edes aloittanut siipikuvioita. Sen jälkeen olenkin pitänyt turpani tukossa. Kyllä meinaan piisaa kerroksella leveyttä! Tosin jos joku nyt etsii vinkkejä huivin toteutukseen, niin mä kyllä kehottaisin lisäämään tyhjää verkkoa vähän joka suuntaan. Yllättävän hyvin tuo huivinrehjale on kyllä edistynyt, vaikka olen taas touhunnut muutakin kuin neulonut. Ohjelmassa on ollut niin lääkärikäyntejä, kuntoutusta, kahviloissa istumista kuin myös ihan oikeaa sosiaalista elämää, neuletapaamisia sekä kylddyyririentoja.

Ihan entiseen tahtiin en ole vielä päässyt, vaikka menojalkaa kutkuttaakin. Laitetaan tänne kuitenkin vastaisen varalle linkki, josta voi etukäteen etsiä eurooppalaisia tekstiiliaiheisia häppeninkejä: European Textile Network Eipä silti, kyllä rakas kotikaupunki Tampere tarjoaa myös kaikenlaista tekstiileihin liittyvää museota informatsioonia muodossa jos toisessakin, vaikka isot tehtaat onkin jo ajettu alas. Kävin sunnuntaina tsekkaamassa Vapriikissa viimeistä päivää auki olleen näyttelyn Kaakkois-Aasian tekstiiliperinteestä. Englanninkielinen sivu toivottavasti aukeaa vielä, vaikka näyttely onkin jo suljettu. Culture in cloth Samalla keikalla käytiin äiskän kanssa verestämässä muistoja painokangasnäyttelyssä, joka tässä esitetään kahden linkin avulla, kas kun niistä avautuu vähän erilaiset kuvat. Kretongista printtiin ja sama toisella kotimaisella. Meillähän äiskä oli vuosikymmeniä Finlaysonilla töissä ja kuinka ollakaan, sieltä aina silloin tällöin kulkeutui kotiin jotain pieniä tilkkuja, joista sitten ommeltiin Annelle mekkoja. (Kai tämän voi tässä vaiheessa tunnustaa, kun rikos on jo vanhentunut.) Ihmeesti tuli lapsuusmuistot mieleen, kun näki palasenkin jostain rosollinvärisestä painokangashirvityksestä - sekin mekko on jo ajat sitten leikattu räsymattoon raidaksi. Ah muistoja, muistoja. -- Niin ja jos näistäkään ei vielä saanut kylläkseen, niin Vapriikissahan toimii myös kenkämuseo . Onko sitten ihme, että Tampere on Suomen vetovoimaisin asuinpaikka?

Tsimmottis. Täytyy tästä varmaan taas kääriytyä lohikäärmeen siipien suojaan, jos meinaan saada sen viimeisteltyä, värjättyä, pingotettua ja koristeltua ennen ensi viikonlopun mahdollista neuletapaamista. Tiedä vaikka tässä laajentaisi kokemuspiiriään. Onhan tässä vielä monta päivää aikaa, ja jos homma edistyy yhtä reippaasti kuin tähän asti, niin ei hätiä mitiä. Kai?

Knit from your stash - have you misunderstood the rules, dear? -- "Väkrää varastosta" -säännöt ei oikein ole hallinnassa

I didn't make a public commitment to the "knit from your stash" project but I must confess that I felt tempted to participate. It's been two days now, and my stash has grown larger instead of diminishing. Strictly speaking, I didn't buy it, I made it, and that's my only excuse. The carders are a Christmas present and there were some leftovers from the blue roving I used to cover the 'turkey turned winter headwear' of last November. And I'm not saying that I've become any better at spinning, but it seems that I simply can't make lumps any more...at least not the same kind of lumps I made last summer. I wanted to create something chunky for a pair of mittens, and this is what I got - a truly patriotic Finnish colourway:





Mää oon vähä huono lupaamaan mitään julkisesti, mutta pinnan alla saattaa silti piillä yllätyksiä. Mielessä on vähän pyörinyt osallistuminen "knit from your stash" -projektiin, näitä varastoja kun olisi pakko yrittää vähentää. Tätä vuotta on nyt kulunut kaksi kokonaista päivää, ja pienenemisen sijaan varastoon pullahti tämmöinen uusi tulokas. Puolustuksekseni haluan sanoa, että se ei tietenkään ole ostettu vaan itte väännetty alusta loppuun. Karstat on joululahja minulta minulle, sinisävyinen pieni villakökkäre jäi jäljelle siitä kun päällystin talvilakiksi muuntuneen kalkkunan ohuella villakerroksella, ja valkoista merinoa ostin Taito-shopista kun oikein mitään muutakaan ei ollut saatavilla. En todellakaan väitä mitenkään kehittyneeni kehrääjänä sitten viime kesän. Ainoa ero on oikeastaan se, etten enää osaa tehdä möykkyjä... ainakaan samanlaisia möykkyjä kuin silloin.

Sinisävyistä kertyi 25 grammasta 250 metriä ja rapiat päälle, ja sitten olinkin vaikeuksissa kun piti saada suunnilleen saman verran valkoista möykkylankaa mahtumaan värttinän päälle - puhumattakaan sitten kertaamisesta. Hihiteltiin jo sitäkin, että tässähän mulla on jo valmis tuotantolinja: Leidit Lavalla -lankasarja. Tämän nimihän ei voi olla mikään muu kuin Katri-Helena. Pikkuvärttinällä on jo kiertymässä ruskasävyistä Leaa, Paula on varmaan punamustaa, mutta entäs sitten Marion?




On the other hand, if the year continues like this, I'm going to be *so* productive. Here's the progress of the dragone shawl after two knitting days. From now on it's going to slow down since I have a lot of other things to do, plus the fact that the amount of stitches is increasing steadily. As you can see, I went for the thin Italian merino silk blend which I'm knitting in double. Not totally happy with it but I hope that blocking, dyeing and slight modifications to the edging will do the trick.




Voi kun vuosi jatkuisikin samaan tahtiin, niin kyllä kertyis hurja pino neulevaatteita! Uudenvuodenpäivänä, kun oltiin vähän toivuttu vuoden vastaanottajaisista, aloitin lohikärmeshuivin siitä pliisusta merinosilkistä, ja tässä on todistusaineisto kahden päivän neulomisesta. Tästä eteenpäin tahti pakostakin hidastuu, mutta mielessä on jo siintänyt kaikenlaiset suunnitelmat lohikäärmeen pään menoksi. On tää kanssa kun kaikkea pitää sorkkia: haluan tehdä toisenlaisen reunapitsin, väri pitää saada räyhäkkäämmäksi ja koko huivista näyttää tulevan sen verran pieni, että se pitää pingottaa niin että soi.

Ei vaan, täytyy tästä lähteä takaisin äitimuorin hoteisiin, pois tietsikan lumoista. Ohjelmassa on siivoussulkeisia, tyttären syyllistämistä, kissan hyysäämistä sekä yleistä nillitystä kunnes muori lähtee joogaan, uimaan ja punttisalille ja tuo vielä tullessaan säkillisen perunoita selässään. Äiti taitaa olla salajuonessa työpaikan lääkärien kanssa: töihinpaluu alkaa tuntua ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta.