Knit from your stash - have you misunderstood the rules, dear? -- "Väkrää varastosta" -säännöt ei oikein ole hallinnassa

I didn't make a public commitment to the "knit from your stash" project but I must confess that I felt tempted to participate. It's been two days now, and my stash has grown larger instead of diminishing. Strictly speaking, I didn't buy it, I made it, and that's my only excuse. The carders are a Christmas present and there were some leftovers from the blue roving I used to cover the 'turkey turned winter headwear' of last November. And I'm not saying that I've become any better at spinning, but it seems that I simply can't make lumps any more...at least not the same kind of lumps I made last summer. I wanted to create something chunky for a pair of mittens, and this is what I got - a truly patriotic Finnish colourway:





Mää oon vähä huono lupaamaan mitään julkisesti, mutta pinnan alla saattaa silti piillä yllätyksiä. Mielessä on vähän pyörinyt osallistuminen "knit from your stash" -projektiin, näitä varastoja kun olisi pakko yrittää vähentää. Tätä vuotta on nyt kulunut kaksi kokonaista päivää, ja pienenemisen sijaan varastoon pullahti tämmöinen uusi tulokas. Puolustuksekseni haluan sanoa, että se ei tietenkään ole ostettu vaan itte väännetty alusta loppuun. Karstat on joululahja minulta minulle, sinisävyinen pieni villakökkäre jäi jäljelle siitä kun päällystin talvilakiksi muuntuneen kalkkunan ohuella villakerroksella, ja valkoista merinoa ostin Taito-shopista kun oikein mitään muutakaan ei ollut saatavilla. En todellakaan väitä mitenkään kehittyneeni kehrääjänä sitten viime kesän. Ainoa ero on oikeastaan se, etten enää osaa tehdä möykkyjä... ainakaan samanlaisia möykkyjä kuin silloin.

Sinisävyistä kertyi 25 grammasta 250 metriä ja rapiat päälle, ja sitten olinkin vaikeuksissa kun piti saada suunnilleen saman verran valkoista möykkylankaa mahtumaan värttinän päälle - puhumattakaan sitten kertaamisesta. Hihiteltiin jo sitäkin, että tässähän mulla on jo valmis tuotantolinja: Leidit Lavalla -lankasarja. Tämän nimihän ei voi olla mikään muu kuin Katri-Helena. Pikkuvärttinällä on jo kiertymässä ruskasävyistä Leaa, Paula on varmaan punamustaa, mutta entäs sitten Marion?




On the other hand, if the year continues like this, I'm going to be *so* productive. Here's the progress of the dragone shawl after two knitting days. From now on it's going to slow down since I have a lot of other things to do, plus the fact that the amount of stitches is increasing steadily. As you can see, I went for the thin Italian merino silk blend which I'm knitting in double. Not totally happy with it but I hope that blocking, dyeing and slight modifications to the edging will do the trick.




Voi kun vuosi jatkuisikin samaan tahtiin, niin kyllä kertyis hurja pino neulevaatteita! Uudenvuodenpäivänä, kun oltiin vähän toivuttu vuoden vastaanottajaisista, aloitin lohikärmeshuivin siitä pliisusta merinosilkistä, ja tässä on todistusaineisto kahden päivän neulomisesta. Tästä eteenpäin tahti pakostakin hidastuu, mutta mielessä on jo siintänyt kaikenlaiset suunnitelmat lohikäärmeen pään menoksi. On tää kanssa kun kaikkea pitää sorkkia: haluan tehdä toisenlaisen reunapitsin, väri pitää saada räyhäkkäämmäksi ja koko huivista näyttää tulevan sen verran pieni, että se pitää pingottaa niin että soi.

Ei vaan, täytyy tästä lähteä takaisin äitimuorin hoteisiin, pois tietsikan lumoista. Ohjelmassa on siivoussulkeisia, tyttären syyllistämistä, kissan hyysäämistä sekä yleistä nillitystä kunnes muori lähtee joogaan, uimaan ja punttisalille ja tuo vielä tullessaan säkillisen perunoita selässään. Äiti taitaa olla salajuonessa työpaikan lääkärien kanssa: töihinpaluu alkaa tuntua ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta.