Saturday, May 26, 2007

Mistä kaikki alkoi?

Susanna muisteli hiljattain ompelu-uransa alkuvaiheita, ja mä olen nyt sika ja varastan saman otsikon tähän muistelujuttuun. Vintille on tosiaan mytätty kymmeniä vanhoja neuleita (enkä kyllä käsitä miksi) ja kun nyt siellä muutenkin mylläsin, niin nostelin osan sitten kuvattavaksi arkistoja varten. Kai se on ihan niin kuin kengissäkin että sitten ne raaskii heittää menemään, kun jäljelle jää edes valokuva. Valmistautukaa nauramaan ja kauhistelemaan.

Pikkupikkupitsipusero kolminkertaisesta langasta - eikä se silloinkaan vielä ollut mitenkään paksu. Valmistui muistaakseni 8. luokan keväällä. Jos olis kouluaikoina senkin ajan käyttänyt lukemiseen eikä neulomiseen, voisi olla pitkällä tänä päivänä. Eihän tämä ollut ensimmäinen neulomani pusero, mutta yksi niistä, joiden valmistumisen ja käyttämisen muistaa aika tarkasti.

Ylioppilaskevään lukuloman satoa. Tikutettu kolmessa päivässä, eikä oo kovinkaan paksua lankaa.




Yksityiskohta olkapäältä: mää mitään saumoja tähän tee, mä kiinnitän kappaleet toisiinsa ohuilla nahkanauhoilla.


Pikkuruinen mohairpusero. Vyötäröresori oli nipin napin 60 senttiä. Näitä oli vintillä n kappaletta erilaisin muunnoksin. Oli savupiippukaulusta, puhvihihoja, pitsiä, palmikkoa, sileää ja kuviota. Osassa kainalot huopuneet ihan pannulapuiksi tai mohairlanka lähtenyt purkautumaan saumoissa, mutta yhteistä kaikille oli vähäinen langankulutus; mitähän näihin olisi mennyt, muutama hassu sata grammaa kuhunkin. Silloin on täytynyt olla tosi hyvät mohairvalikoimat Tampereen lankakaupoissa. Neovius oli vielä Kauppa-aukiolla, Aili Jokisella oli toinen liike Tammelantorin lähellä ja Vapaa Valinta roudasi Italiasta vaikka minkälaisia ihanuuksia.



"Vähän" kesken jäänyt meksikolaistakki. Kappaleet on periaatteessa neulottu, mutta kirjoneuleessa olisi niin paljon yksityiskohtia, että ne oli tarkoitus tehdä jälkikäteen silmukoita jäljitellen. Ja saanen huomauttaa, että nuo harmaat EI ole koiria, ne on aaseja. Korvia ei vaan voinut neuloa, koska langanjuoksuista olisi tullut ihan liian pitkiä.




Anu, näyttääkö tutulta?

Novitan Caribbean-lankaa, muistaakseni. Näytti hyvältä ruskettuneella iholla. Miten sitä silloin on päässyt ruskettumaankin, kun kesät kului kesätöissä?




Whoa! Tuota vihreää ei olekaan nähty kaupoissa vähään aikaan. Luojan kiitos.




Yksityiskohta neuleen pinnasta. Nostelin nuo lankalenkit irralleen kun ne näytti sillain hauskemmilta kuin neulottuina. Ja tietysti leikkasin jäljellejääneestä langasta loput kirjavat osuudet talteen ja tein niistä korvakorut.





Löytyi kaivauksissa varhaisemmalta usvasalokaudelta.




Myöhäisemmältä usvasalokaudelta.



Ainakin Raija tunnistanee langan. Siitä syreeninvärisestä Silkystä oli tarkoitus tehdä samalla kuviolla huivi.



Tähän oli aikoinaan ohje Filatura di Crosan lehdessä. Mistä hemmetistä oon kerännytkin noin kauheesti erivärisiä mohairlankoja? Tämä pusero on nähnyt monenlaista - se on kokenut niin ihania talvi-iltoja kuin lämmittänyt mua viileinä kesäöinäkin. Ai-ai sentään...
Kihi-kihi. Nykyään ei välttämättä tuu mieleen yhdistellä mintunvihreää, lilaa ja beigeä. Eikä varsinkaan noin päällekäyvää hapsulankaa.
Kesäpusero, joka on kestänyt ajan hammasta yllättävän hyvin. Puhun siis neulepinnasta, en kuvioista tai värityksestä.


Tämän puseron ongelmat tulee hyvin esiin. Pohjaväri tai siis -lanka on silkkisekoitetta, joka venähtää muiden lankojen painosta aika uskomattomiin mittoihin.

Ja tämä se oli mun neulonnan lippulaiva joskus 80-luvun alkupuolella. Malli eräästä ruotsalaisesta lehdestä. Kaikissa reunoissa hiirenhammasnirkot, tuommoinen erittäin pukeva kolmionmuotoinen venyke edessä ja takana, jumalattoman leveät lampaanlapahihat, jotka kuroutuu kapeiksi ranteessa. Koko komeutta pidetään mustien housujen kanssa ja vyötärö kiristetään leveällä mustalla vyöllä. Eihän tätä voi hävittää?



Taas taattua italialaista tyyliä. Voi pyhä Sylvi! Tämäkin on nuhraantunut ja venynyt, mutta pois ei heitetä!


Sitten sarjastamme "kerran päällä ja heti pilalla". Loistava innovaatio neuloa jotain vinottain. Kauhee lankojen metsästys ympäri Suomea. Rrraivokasta neulomista muutaman päivän ajan. Tosiaan yhden käyttökerran jälkeen pusero pesuun, niin eikös punasävyt ota ja leviä. Lievästi harmitti silloin.


ja vielä puserossa puoli Venetsiaa. Mallia piti suurentaa että sain kaikki rakennukset mukaan, ja valmiiseen puseroon olisi mahtunut aika monta minua.

6 comments:

KK said...

Ihan mieletön aikakone-elämys! Kasari muistui mieleen vähän turhankin eloisana, muistista kun oli armeliaasti *lähes* kadonnut lohenvärinen lepakkohihainen pörröneule ja siihen sopiva patellavyö... auts. Kiitos, näistä tuli hilpeälle tuulelle!

KirsiÄr said...

My life, my sweaters... Kiitos loistavasta historiapläjäyksestä. Mä vein Mustaan lampaaseen pari kasarituotetta. Niihän sitä sanotaan, että mitä reiskoilla yllään tänään, sitä trendiväellä vuoden päästä.

Anna said...

Herramunjee, vieläköhän Irene Usvasalo vaikuttaa jossain? Ihan mahtavia neuleita, huhhuh! :D

TiinaV said...

Wau! Näistähän sais vaikka näyttelyn seuraavaan Neule on irti-tapahtumaan! :)

Susanna said...

Hihi, ihania juttui. Kaikkee sinäkin oot ehtiny tekemään!

Terhi said...

Kylläpä piristi aamua, aivan mahtavia neuleita! :D Tuli hymy huulille vaikka itse oonkin vasta 80-luvun loppupuolella syntynyt. Aina silti toivonut eläneeni nuoruutta jo 80-luvulla juurikin vaatteiden takia, ne on vaan niin upean kamalia :D