Mitä tänään koulussa opit , tytär silkkihapsinen?

Jaa-a. Silkkihapsista en tiiä eikä se oikein koulukaan ollut, mutta osallistuin siis Kaffe Fassetin ja Brandon Mablyn neuletyöpajaan Saksan puolella. Kurssi sattui niin sopivasti Kölnin messujen yhteyteen, etten oikein raaskinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Jäin siis Kölniin vielä sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi, ja tarkoitus oli startata aikaisin maanantaiaamuna, jotta ehtisin aamuruuhkan alta pois ja jotta kurssipaikkakunnalla jäisi hyvin aikaa etsiä parkkipaikka. Ihan hyvä suunnitelma, toteutus ei mennyt ihan nappiin. Kuten ei myöskään se kaunis ajatus, että heti lankamessujen jälkeen ottaisin itseäni niskasta kiinni ja kutaisisin tuosta vaan hupsista toosi upean mallitilkun, jota herrat Fassett ja Mably sitten kilvan ihastelisivat. Meille kun oli ennen kurssia lähetetty saksalaiseen tyyliin iso kirjekuori, joka sisälsi tiukahkot ohjeet, mitä kurssille tullessa piti olla ja mitä saisi olla mukana. Ehdoton vaatimus oli mallineule, joka olisi neulottu jostain Kaffe Fassetin kirjasta; enhän mä semmoista ehtinyt siinä kurssia edeltävässä hässäkässä neuloa.

Totuus iski vasten kasvoja sunnuntai-iltana hotellilla. Aurinko oli jo laskenut, ja mun mukaan ottamat langanpätkät ei tosiaankaan sopineet väreiltään yhteen - eikä sommittelu ollut helppoa tummasävyisen hotellihuoneen surkeassa valossa. Seuraava ongelma olikin sitten mallin valitseminen. Muutamaa mallia kokeilin, mutta purin ne muutaman kerroksen jälkeen. Kello tikitti eteenpäin, ja lopulta oli vaan pakko valita satunnaisgeneraattorilla "joku" malli ja "jotkut" väriyhdistelmät, ja sitten vaan puikot heilumaan!

Kameran tietojen mukaan kello oli tässä vaiheessa 21.47...



...ja noin 21.50 totesin, että tästä tulee ainakin oikeaoppinen intarsianeule, ellei mitään muuta. Langanpäätä oli ilmassa enemmän kuin tarpeeksi.



Klo 22.50 taistelin vieläkin saman kuvion kanssa. Miten tää edistyy näin hitaasti? (Niin, tähän kohtaan olis tietysti voinut lisätä myös kännykkälaskusta poimitut tiedot lähetetyistä tekstiviesteistä. Langanpätkät ja muut söhellykset sai mut epätoivoiseksi, ja useampikin kännykästäni löytyvä neuloja taisi saada valitusviestin, jossa ehdotin että tekniikka ristittäisiin uudelleen into-arsiaksi.)



Puoliltaöin oltiin tässä..



ja noin klo 2.23 päättelin silmukat ja menin nukkumaan. Olipahan ainakin jonkinlainen läpyskä, jos sitä kyseltäisiin. Pesaisin tilkun, jätin sen kylppäriin kuivumaan ja painuin itte pehkuihin.




Maanantaiaamuna olisin kyllä mielelläni jäänyt nukkumaan, mutta ei auttanut, oli lähdettävä sompailemaan kohti Jülichia. Olin vielä laskenut sen varaan, että mahdollisesti ehtisin neuloa toisen pienemmän mallitilkun ennen kurssin alkua, mutta geepeeässä reititti vähän ohi... Olin kuitenkin suht hyvissä ajoin kurssipaikalla eli valoisassa kasvihuoneessa, johon tipahteli väkeä vähitellen. Kurssilaiset olivat enimmäkseen eri puolilta Saksaa, joukossa 1-2 ranskalaista, hollantilaista, belgialaista ja kaukaisin tulija taisi matkustaa Sveitsistä asti. Sen kummempaa esittelykierrosta ei tehty, vaan herrat Fassett ja Mably pyysivät joko mallitilkkuja arvosteltavikseen tai kävivät kädestä pitäen taluttamassa mallinukeiksi ne, jotka olivat pukeutuneet oikein Fassett-neuleisiin.

"Kun yhdistelette lankoja, melkein kaikki on sallittua. Älkää kuitenkaan käyttäkö liuku- tai pätkävärjättyjä lankoja", sanoi KF.
Minä vedin muistivihkoa mallitilkkuni päälle.
"Älkääkä yhdistelkö erityyppisiä lankoja kuten mohairia, bukleelankaa ja villalankaa."
No enhän minä yleensä, mutta kun nyt en tosiaan raaskinnut napsia kovin pitkiä pätkiä aina yhdestä langasta, niin otin sitten vähäsen sieltä täältä, kunhan vaan langan paksuus oli kutakuinkin sama.
"Ja katsokaapa, miten tässä tilkussa on selvästi mietitty ja sommiteltu tummat, vaaleat ja kontrastisävyt aina samoille kohdille, vaikka värit ovatkin täysin erilaiset kuin mallikirjassa."
Nykersin surkean tilkkuni rullalle, piilotin laukkuuni ja päätin, että sitä ei sitten ainakaan esitellä julkisesti.




Briiffaukseen meni yllättävän paljon aikaa, ja kurssilaiset himoitsivat selvästi lankakasoja, joita oli keräilty kasvihuoneen keskellä olevalle lavalle. Ennen sinne pääsemistä meidät suitsittiin kuitenkin vielä tiukempiin ohjiin: jokainen sai valita postikortin, jonka värimaailma tuntui kaiken puhuttelevimmalta. Suurin osa korteista oli eri taiteiljoiden maalauksia, joukossa muutama valokuvakin, mutta joka tapauksessa mä jäin ihan jalkoihin kun saksalaistädit rynnisti eteenpäin. Ohjeena oli siis ensin valita itseä miellyttävä kortti, minkä jälkeen pääsi penkomaan näitä lankakasoja ja etsimään sieltä seasta maalausta toistavia sävyjä. Tämän jälkeen piti taas valita uusi mallineule ellei sitten halunnut ruveta neulomaan toisintoa maalauksesta (uskokaa pois, sellaisiakin joukostamme löytyi, samoin kuin eräs tiukka täti, joka ensin marmatti että häntä ei inspiroi kuin yksi ainoa taiteilija maailmassa; eikö teillä ole hänen maalauksiaan? Jostain poijjaat semmoisen kehittivätkin, ja sitten ei tädin auttanut muuta kuin ruveta neulomaan. Toinen puolestaan kiukutteli, että hänen taideteoksensa oli muuten kiva ja puhutteleva, mutta hän ei koskaan, *koskaan* käytä mitään keltaista vaikka alkuperäistyössä sellaista olikin. Eikä sitten käyttänyt.)




Päivän ohjelma oli aika tiukka ja työmoraali korkea, mutta jostain löytyi tilaa pienelle hulluttelullekin.



Lounastauon alkaessa kiertelin vähän smyygailemassa muiden töitä ja napsin niistä kuvia.



Välillä meidän piti käydä kiinnittämässä tilkkumme korkkitaululle ja katsoa sitä pienen välimatkan päästä - oliko kaikki kohdallaan, niin väri kuin tunnelmakin?



Tässä on eräs suosikkilapuistani. Tilanne tosiaan lounasaikaan



ja sama työ myöhään iltapäivällä, kun oli loppupalautteen vuoro.




Valitettavasti jouduin takariviin silloin kun lopullisia töitä esiteltiin, ja sieltä sitten ihmisten päiden välistä yritin zoomailla kuvia. Osasta tuli harmittavan epätarkkoja, ja osaa taas säästän kamerassa siltä varalta, jos ehtisin kirjoittaa Ullaan vähän yksityiskohtaisemman tarinan kuvineen.




Tässä oli mun briiffi.



Ja tämmöinen oli sitten lopullinen tilkku. Fassetin setä tosin jossain vaiheessa kävi ihmettelemässä, että hetkinen, sinä et kyllä ole tuota koko tilkkua neulonut tämän päivän aikana, mikset antanut sitä heti alkuesittelyyn. Kun siinä sitten vinguin että olin tehnyt just kaikki ne jutut mitä erikseen kiellettiin, niin hän pyörsi kaiken aiemmin lausumansa - who cares, it still works. Ja lisää selityksen makua: lounaan jälkeen tuli tosiaan hirvee kiire saada lappunen valmiiksi ja meitä kiellettiin purkamasta, vaikka tulisikin virheitä. Mä olin onnistunut pudottamaan koristani muutaman langanpätkän, jotka ehdottomasti halusin työhön mukaan, joten läiskäsin ne vaan sinne sekaan välittämättä siitä, että kuvio meni muka vähän sekaisin.

Se vaan oli aika jännää, että vaikken sitä ollut ääneen sanonutkaan, guru Fassett poimi työstä joitakin yksityiskohtia, joita olin neuloessa ajatellut ja jotka halusin välittää kortista valmiiseen tilkkuun. Yllättävästi myös valmiista mallista eli taideteoksesta neulominen ei välttämättä rajoittanutkaan ideointia, vaikka aluksi porukka olikin aika vastentahtoista ja olisi halunnut sooloilla omien värimieltymystensä kanssa. Vieruskaverin kanssa vaan naureskeltiin, että juu, värien käyttö tuntuu heti paljon helpommalta kun töitä tehdään valoisassa kasvihuoneessa, kaksi värigurua kiertää koko ajan kommentoimassa ja lattia on täynnä kasoja, joihin langat oli valmiiksi ryhmitelty väriperheittäin. Harvemmin kotivarastosta löytyy kymmeniä eri sävyjä samaa lankaa, joita sitten voisi soinnutella harmonisiksi kokonaisuuksiksi.

Sen verran tunnustan, etten ole uskaltanut katsoa Visa-erittelystäni, paljonko kurssi tuli maksamaan. Perustelin vaan osallistumista sillä, että parikymmentä vuotta sitten kun Fasset-kuume oli Suomessa kovimmillaan, mulla oli kieltämättä enemmän aikaa ja inspiraatiota sommitella värikkäitä neuleita, mutta silloin ei olisi ollut rahaa osallistua tällaiselle kurssille. Nyt taas alkaa olla viimeiset hetket, sillä Fassethan on 70-vuotias (vaikkei kyllä uskoisi) ja kai se joskus meinaa eläkkeellekin jäädä. Olis ainakin enemmän aikaa neuloskella.