Sunday, December 31, 2006

Uusi vuosi, uudet kujeet - mistähän aloittaisi -- New Year's resolutions - I wish I knew where to start

Jouluntienookin meni ohi melkein huomaamatta. Nyt kun oon ollut äiskän nurkissa jo kuukauden verran, aloin tuntea olevani jonkinasteinen rasite... ja niin varmaan olinkin. Vaikka kuinka yritin sairasloman alussa sanoa, että mua ei tartte auttaa ellen erikseen pyydä ja että pärjäisin kyllä kaikissa touhuissa vaikkakin tietty tavallista hitaammin, niin kehittelihän se tietysti kaikenlaisia ylimääräisiä hommia itelleen. Ihan vaan kaikkien elämän helpottamiseksi ehdotin sitten, että mennään edes jouluksi jonnekin valmiiseen pöytään, ja ihme kyllä äiskä jopa suostui lähtemään. Wilmakin pääsi mukaan, kun lemmikkihuoneita oli vielä vapaana, joten me koko konkkaronkka lähdettiin Ikaalisten kylpylään. Vesiliukumäkeen Wiltsu ei suostunut sentään tulemaan, mutta että se matkusti hienosti autossa ja asettui myös hotellihuoneeseen kuin kotiinsa. Vähän vaan naapurihuoneissa haukkuvat ja ulvovat koirat sai sen heristelemään korviaan, mutta varsinkin kotiinlähtöpäivänä se venytteli hotellihuoneen sohvalla kuin kotona konsanaan.

Etukäteissuunnitelmissa oli neuloa pitsihuivi, kehrätä tai kerrata yksi kohtapuoliin esiteltävä lanka valmiiksi, käyttää kylpylän liikuntaohjelmia, nukkua kissan kanssa päiväunia ja tietysti nauttia joulupöydän antimista. Viimeksi mainittu onnistui ihan kiitettävästi – noku siellä oli melkein jatkuvasti joko aamiainen, lounas, päiväkahvit tai juhlaillallinen katettuna. Ai juu, annoinhan mä yhtenä päivänä houkutella itteni matkustajaksi mönkijäsafarille, josta tulikin ikimuistoinen. Kihi-kihi. Nythän on satanut aika paljon, ja sitten joulupäiväksi tulikin pakkanen. Meitä ajatettiin rantapolkua pitkin letkassa, ja sitä mukaa kun useampi mönkijä ajoi samaa reittiä, yöllä jäätynyt jääkerros rikkoutui eikä sitä muutenkaan osannut arvioida, missä kohtaa hyväkuntoisimman ajopolun piti kulkea. Niinpä sitten kuski onnistui saamaan mönkijän jumiin jorpakkoon, ja kun retken vetäjä tuli neuvomaan miten sieltä parhaiten pääsisi pois, niin se holahti itte haarojaan myöten jäiseen veteen. Siinä tarakalla istuessani ja nousuvettä väistellessäni kävi vaan mielessä, että tätä tilannetta ei kenenkään työkaverin tarttis kyllä nähdä. Valitettavasti olin jättänyt kameran kämpille, joten todistusaineistoa ei saatu. Mönkijä saatiin kyllä ylös sieltä kuraprunnista, samoin meidät safarilaiset, ja loppuletka ajatettiinkin sitten toista reittiä pitkin perille. Mutta sen mä vaan sanon, että en näe niin sitten minkäänlaista järkeä tuommoisessa mettiä pitkin ajamisessa. Vesiskoottereita mä vihaan yli kaiken, ja hyvänä kakkosena tulee nyt sitten nämä mönkijät. Vaan tulipahan kokeiltua eikä kinttuihinkaan tullut uusia vammoja.

Nyt menee taas jorinaksi. Parasta siis siirtyä ihanuuksien esittelyyn. Kaikkihan tietää, miten vaikea väri vaaleanpunainen saattaa olla kuvattavaksi, ja niinpä tässäkin kuvassa näkyy niin oikeita kuin vääristyneitäkin sävyjä. Mikään ei kuitenkaan estä sonnustautumasta näihin kaikkiin kerralla ja kantamasta tuota yksinäistä pinkkiä saapasta vielä kainalossaan. Jaa että mikä se on? Se on kerrassaan ihq pinkki säästösaapas, johon on merkitty läpinäkyvä mitta-asteikko. Alkuperäinen namisisältö hävisi alta aikayksikön ja aloin laittaa kolikoita syrjään ihan sitä varten että voisin laskeskella, paljonko tuonne mahtuu rahnaa sisälle. Voin sanoa että paljon. Toisaalta on lohduttava ajatus, että kun se on täynnä, niin varmasti saa ostettua asteikon lupaamat bootsit (asteikkona on siis flip flops, sandals, stilettos ja boots). Kunnon elokuvatyyliin kiitän sponsoreita eli tässä oli takana

Katin blogi
Knitter's Block
Marjutin neuleet
Villiä Villaa

Mitäs muuta siellä näkyi? Ihan sairasloman alussa ostaa täräytin tuommoiset hempeänväriset citylenkkarit, vaikka jalat oli niin turvoksissa ettei ollut toivoakaan niiden mahtumisesta. Itse asiassa en ole vieläkään kokeillut, mutta eiköhän ne nyt viimeistään keväällä ala olla normaalit. Samalta reissulta lähti mukaan käsilaukku, jonka väriyhdistelmä tuntui aikas erikoiselta, ja nyt taas joulun alennusmyynneistä sen vuoriin sopivat nahkakäsineet.

Tampereen neuletapaamisessa ähelsin kasaan tuota roosanväristä pitsineuletta. Alkuperäinen idea perustui vanhan ihan-kaupasta-ostetun ruskean kaulahuivin tuunaamiseen. Se oli joskus jäänyt pahasti takin vetoketjun väliin ja korjausyrityksetkin olivat turhia: aina jokin kohta kinnasi. Päähän pälähti sitten ajatus, että neuloisin ohuesta sinisestä/turkoosista mohairista pitsikerroksen sen ruskean huivin ympärille ja kiinnittäisin reunat virkkaamalla. Kaikki hyvät suunnitelmat haihtui kuitenkin välittömästi astuttuani lankakauppaan. Marssin sieltä ulos roosan mohairlangan kanssa, joka oli sitäpaitsi paksumpaa kuin piti, mutta kun muutakaan ei oikein ollut tarjolla ja alottamaan piti päästä heti. Uskottelin aika pitkään itselleni, että kyllä vaan tästä saisi ihan käyttökelpoisen kokonaisuuden, mutta kun sitten asettelin kaksi mohairkerrosta ja yhden tavallisen huivin päällekkäin, niin eihän sitä mokomaa tönkköä saisi kunnolla edes solmuun. Uusiksi siis meni. Eiköhän Villapuodin Fonty Kidopale -valikoimasta löydy parempi vaihtoehto.




The lengthy rambling above describes our Christmas celebrations - nothing really interesting there, except for the goodies shown in this photo. The pink boot is my absolute favourite, its official name is "Shoe Fund Money Box" and it's supposed to help me reach my goals...when it comes to shoe shopping, that is. There are four steps: flip flops, sandals, stilettos and boots. Judging by the amount of money I've already tucked in, I should afford a helluva pair of boots once it's full. Thank you, girls - it's courtesy of

Katin blogi
Knitter's Block
Marjutin neuleet
Villiä Villaa



Seuraavaksi esittelemme pienen ongelmanpoikasen. On taas uudenvuodenlupauksien aika, ja mä vähän aattelin semmoista että ottaisin aina jonkun isomman kuukauden nimikkoprojektin (ja jotain pienempiä lisäksi jos sattuu ehtimään). Tammikuun työtä pääsisi kohta aloittamaan jos vaan osaisi päättää. Kandidaatteina olisi lohikäärmehuivi "Heere be Dragone" tai sitten samasta japanilaiskirjasta kuin tuo edellinenkin monsteri "Mondnacht", jonka ajattelin neuloa mustasta Kidsilk Hazestä. Sen kanssa ongelma on just tuo synkkä väri, jota ei ole ihan helppo neuloa Suomen sydäntalvessa kun aina on pimeää. Lohikäärmeelle taas on yllättävän vaikea valita oikeaa väriä.
- vasemmalla olisi ihanan ohutta suomenlampaan lankaa joko vaaleanharmaana tai mustanruskeana - kumpikin väri vaan tuntuu epälohikäärmemäiseltä
- seuraavana purppuranpunaista babyalpakkalankaa, jota ei ole kuin kaksi vyyhteä eikä enempää saa ihan samaa väriä. Pieni riski siis on olemassa, että joutuisin kehittelemään jonkin oman virityksen ainakin reunapitsiin, ellei lanka riitä
- sitten olis virolaista liukuvärjättyä villaa, joka on ensinnäkin paksua ja toiseksi karheaa. Positiivisenä puolena taas on se, että tämä olisi näistä ehkä lohikäärmemäisin vaihtoehto, mutta viittiikö sitä taas neuloa itelleen puolijoukkueteltan? Ja entäs jos se ei pehmenekään eikä kutistu huovutuksessa?
- etualalla näkyy kaksinkertaiseksi kerittyä merinosilkkiä, joka kai vahvuutensa puolesta kävisi tähän hyvin...mutta väri on taas niin onnettoman mitäänsanomaton vaaleanvihreä
- taka-alalla puolestaan hyvin marinoitunutta italialaista muka-mohairia jostain hämärältä 80-90-luvulta. Tämän käyttöä puolustelin sillä, että johonkinhan se pitää joskus tärvätä, ja sikstoiseks voisin neuloa ensin yhden harjoittelulohikäärmeen ja katsoa, tuleeko siitä neulomisesta ylipäänsä yhtään mitään. Malli kun on lievästi sanoen haastava.

Niin että jos on hyviä ideoita, niin anti tulla vaan!


Edit: Lohikäärmemallin voipi siis tilata täältä (lähetä sähköpostia) ja Yahoon knit-along-ryhmä löytyy puolestaan täältä. Mountainashin ystäville on myös polkaistu porukka pystyyn.






Then, once again, I have developed myself quite a dilemma. As of January 2007, I'd like to start (and finish!) a challenging knitting project, but I just cannot decide where to start. I have two strong candidates here: either the unique "Heere be Dragone" or another Japanese challenge called "Mondnacht", from the same book as the Mountainash shawl. For the latter I've already purchased some Rowan Kidsilk Haze, but since it's black, it'll be really difficult to see what I'm doing (I'm still living as a guest until my legs heal and I return to Belgium, so it's not always easy to find a comfortable, well-lit place to sit and knit). And I just can't make up my mind about the colour of the dragon. It might be
- light brown or brownish black. I have some lovely Finnsheep yarn in these shades, but they feel very un-dragony.
- next, there's some purple baby alpaca yarn, and when I say 'some', it's two hanks and no more. It's not available any more, so I'd have to risk not finishing the edging with the 200 grams I have now.
- Then there's some Estonian wool in greenish colourway... but the yarn might be a bit too thick, and for sure it's rather coarse. It might benefit from some careful felting but you never know. I might end up with an itchy tent around me.
- on the front there's a ball of lovely Italian blend of merino wool and silk. Blend, I said. And bland. Can't be bothered. And behind it some more Italian yarn. You know the type: there's *some* mohair in it but mostly consists of man-made fibers. My excuse to even suggest knitting the shawl using this yarn was that I'd sacrifice it to see whether the pattern was even feasible. If I could figure it out once, I'd make another later.

Help. I need help. Please.

Edit: the dragon pattern is available here (send an e-mail) and the Yahoo knit-along-group here. There's also a group for the Mountainash enthusiasts.

7 comments:

Villasatu said...

Hyvää uutta vuotta, ensiksikin :-)

Noista langoista tuo merinosilkki väristään huolimatta vois olla lohikäärmeisin. Siinä kun on se hyvä puoli että se on villaa ja silkkiä eli siis värjättävää. Neulot vaikka vaaleana (oivallinen talvineule) ja värjäät valmiina. Värikin on senverran hailakka että melkein mikä vaan käy sen päälle :-)

Se muuten oli upea se pihlajahuivi, onnea!

tikru said...

Oih.. tuo lohkarihuivi. Onko se ohje tuosta kirjasta? Piti heti kuukeloida ja löysin siitä mainintoja ja KALin yms. Ohje on suunnittelijalla myytävänä ja laitoin jo mailia... Pakko saada.

Ja tuo vihreä lanka on ihan selkeesti lohikäärme :)

Hyvää uutta vuotta!

Petra said...

Kannatan vihreää, kyllä se loharimaisin on...
Ja voih, osaisinpa tehdä tollasen, lohari kolahti muhun heti!

Johanna K said...

Mä kanssa päätyisin merinosilkkiin, vihreä tietty olis paras väri...

Mönkijäsafari kuulosti aika hilpeältä. Varmaan oiva keino kuntoutua, hehe. Niin sunhan piti ottaa täällä ny vähän iisimmin...?

Vilmalle erityisterkut Artulta, joka on mm. Rosendahlissa karannu huoneesta ja vipeltäny pitkin hotellin käytäviä.

routa said...

fantasiakirjojen perusteella lohikäärmeitähän voi olla vaikka minkä värisiä, vaaleanpunaiset vois olla söpöjä, ai! niitä ei nyt ollutkaan tarjolla. vaaleanharmaahan olisi sitten hopeinen lohikäärme. äsh mulle kävis kaikki värit. onkos se mondnach pakko tehdä mustasta? valkosena vois olla aika näyttävä.

Emily said...

Ok, second try. If you are interested I can get you some lovely 100% mohair yarn in a deep green/blue colour. It's only €8 for 100gr and there's a lot of yardage! It's super quality, straight from the mill. I love using it!

Of course it's buying yarn again, but still, for such a special scarf you need the perfect yarn, right? (I can swap if you want). I can send you a picture of a scarf I made with the yarn for Christmas!

Oh, and I might have missed the post completely, but what did happen to you? I mean, seems like you have some serious injuries. At least you are able to recover with your family!

Love!

Kati E said...

Kiva kun tykkäsit lahjasta. :D Ja muuten en ota kantaa mut ehdottomasti toi lohikärmes-huivi sun pitää tehdä.