Iih, kyllä voi ihminen tulla pienistä asioista onnelliseksi! Ensinnäkin tuo askelmittari: Berliinin-keikalla se ei ollut vielä toimintakunnossa, mutta eilen sain siihen uudet patterit ja illalla sen kanssa leikittyäni sain sen jopa toimimaan. Nyt vaan katsotaan, saanko siihen viikonlopun aikana yhtään täytettä.

Sitten tuo hajuvesinäyte. Tarina lähtee taas vähän kaukaa. Aiemmin tänä vuonna olin saanut samanlaisen näytteen Kölnissä käydessäni, se on siis Lacosten uutuustuoksu 'Inspiration'. Mietin pitkään ja hartaasti, lähettäisinkö sen edellisen SP-kierroksen vaihtokaverille vai pitäisinkö itse. Päädyin sitten kuitenkin laittamaan sen pakettiin, ja sitten kaikki menikin plörinäksi. Vaihtokaveri ei *miten tämän sanoisin * ilmeisesti oikein arvostanut ilmaista näytettä miksikään, ja mua tietysti harmitti ensinnäkin sen vuoksi, että en edes ollut laskenut sille mitään arvoa, se oli vaan kylkiäinen siinä ostetun tavaran ohessa, ja sikstoiseks olisin ihan mielelläni pitänyt sen itsekin, kun mun mielestä on vaan vitsikästä, että nyt ne on näköjään onnistuneet laittamaan inspiraatiota pulloon. Siitä voisi sitten vapauttaa tipan inspistä, kun mikään ei huvita ja kaikki menee pieleen. Yritin saada itselleni samanlaisen näytteen, mutta eihän niitä enää missään ollut. Nyt sitten kiertelin Berliinissä erikokoisia kosmetiikkaputiikkeja ihan siinä toivossa että niillä olisi näitä näyteputkia vielä jäljellä, ja yhdestä kaupasta semmoinen sitten löytyikin. (Älkää vaan kysykö, paljonko käytin rahaa normaalikokoisiin kosmetiikkaostoksiin ihan vaan saadakseni tämän kylkiäisen.)

Ja sitten viimeisimpänä muttei vähäisimpänä tämä soolosilmukkamerkki, jonka sain Berliinin neuletapaamisen johtohahmolta, Tamminalta. Hän on ollut 80-luvulla Tukholmassa töissä ja heitteli sujuvaa, elävää ruotsia ihan tosta vaan. Toinen vaikutuksen tehnyt asia oli muiden osallistujien esittelemät neulotut huivit. Ilmassa lenteli MysteryStole kolmosia erilaisina variaatioina, Sheep-pitsihuivi ja ties mitä muuta - kauheesti niitä oli, toinen toistaan hienompia. Sen mä vaan sanon että aika moneen neuletapaamiseen olen minäkin osallistunut ja monessa paikassa, mutta vielä missään ei ole nähty tuommoisia huiveja, uskokaa pois!

Sain tosiaan tämän silmukkamerkin ja olin siitä tosi iloinen: mulla oli mukana taas yksi Hyrna, ja puikolla niin paljon silmukoita, että keskikohta meinasi aina mennä huomaamatta ohitse. Kyllä helpottui, kun sain tämän sinne keskelle keikkumaan.




Even though these things may look small, they bring me most joy and happiness at the moment. First, there's the pedometer, which I should have had with me in Berlin but it wasn't in working order. Now it should be. Then, there's this fragrance sample which I finally managed to get in Berlin. I spent a small fortune on cosmetics, hoping that the sales person would throw in some free samples, and more to the point, that they would have a sample-size bottle of this Lacoste perfume. Earlier this year, I'd got a bottle of this 'Inspiration' but I sent it to my secret pal who didn't quite appreciate the gesture. I'd thought long and hard about sending it and finally did it, but apparently she thought it was just cheap to send free samples. I don't know what the real reason was, but I can honestly say that I just found it funny and thought that 'hey, finally they've captured inspiration and you can buy it buy the bottle now'. Also, I would have wanted to keep that bottle by myself, but away it went, apparently offended the SP, and when I tried to find another sample for myself, there weren't any left and I didn't want to buy a whole big bottle, I think that the whole idea is to have a tiny bottle and keep it for emergencies when you're down and nothing really seems to succeed ;-) And I managed to get this in Berlin, yay! (Just don't usk how much money I spent on all the normal-sized cosmetics bottles in order to get this tiny sample.)

And last but certainly not least, look what I got from Tammina at the local knitting meeting which I sort of forced my way in without even asking whether I could come. And then they say that Finns are supposed to be quiet and withdrawing people. My only regret is that I'd brought a bit too difficult knitworks - or ones that just need good concentration - with me and spent most of the time counting stitches. The grey thingy I had with me was Hyrna Herborgar shawl, and the stitch marker is really handy to mark the middle stitch because all of the other action you sort of see coming, but there's some strange action around the middle stitch about all the time. Thank you very much, Tammina, and I just can't believe how fresh your Swedish is! It was so nice to meet you all, Berlin knitters, and the shawls you presented were exquisite! Believe you me, I've been to lots of knitting meetings and seen some serious action there.

Täsä se ny sitte o. Jonkinlainen kilpailuvietti nosti taas päätään, ja vaikka kesän kuluessa olin jo tavallaan luopunut ajatuksesta että työ valmistuisi vielä tänä vuonna ja yritin vaan saada sen 3/4-valmiiksi, jotenkin tuonne kukkaosaan päästyä työ helpottui ja nopeutui. Niinpä sitten taas tapani mukaan otin puoliksi epätoivoisen tavoitteen, että jospa sittenkin saisi käytettyä kaiken mahdollisen päivänvalon hyväkseen ja homman valmiiksi ennen kuun loppua - ja vaikka Berliinissä vierähti yksi viikko ja sieltä palattua olin toisen viikon ihan sekaisin unenpuutteen vuoksi, niin silti työ valmistui. Tai valmistui ja valmistui, siinä on edelleen muutama kohta, jonka väreihin en ole ihan tyytyväinen, mutta kun kehyksiä etsiessä varmaan vierähtää muutama kuukausi, niin nehän voi käyttää pikku yksityiskohtien viilaamiseen.

Kuvasta ei sitä erota, mutta vasemmalla reunalla kulkee mittanauha. Onhan pohjakankaassa paljon tyhjää tilaa, mutta koko korkeus oli siis 140 senttiä. Olo on aika tyhjä, mutta kieltämättä helpottunut - nyt tartun taas ihan uudella innolla neuleisiin.



Ta-dah! It's finally over and done with! I had given up hope (well, almost) of finishing this this summer, but the higher up in the flower I got, the quicker it went. There are still some areas I'm not 100% happy with, but just right now I don't feel like correcting them. I know there are lots of empty areas, but still, the whole works measures some 140 centimetres, so you could say it's more or less a real-size sunflower.

If there's anything good to say about this thing, it is that it really gave me new energy and inspiration to get back to knitting. Woo-hoo, can't wait!

Älä unta nää...

Taas kerran kuljen kaiman jalanjäljissä. Anne kertoi alkuviikosta kolmesta mieleenjääneestä unestaan, ja mä kans tässä muutaman päivän pähkittyäni päätin kuitenkin laittaa nämä tänne muistiin ja kaiken kansan reposteltaviksi. Ei tartte lukea jos ei kiinnosta. Neulomista ei näissä unissa todellakaan tapahdu. -- (Oikeakin blogipäivitys on kyllä tulossa, kuvia täytyy vaan kaivella useammalta muistikortilta.)

Aloitetaan tuoreimmasta. Tämän unen näin kuluneella viikolla ja heräsin aamulla hihitellen. Ensin vähän taustaa - mullahan on oikeesti vaatimaton mutta rakas kesämökki isohkossa saaressa, jossa on jonkin verran muitakin mökkejä. Tontti on jyrkässä kallioisessa rinteessä, ja pihaan on ihan lapiolla kaivamalla saatu aikaan edes vähän isompi tasanne, ettei tarvitse koko aikaa kulkea viistossa rinteessä.

Unessa olin kaikessa rauhassa mökkeilemässä, kun metsästä alkoi kuulua kauheaa ryskettä. Sieltä tuli armeijatyylinen kulkuneuvo, joka ruopi sammalia ja raapi puunrunkoja tullessaan. Kuski parkkeerasi tyynesti meidän pihaan, nosti ajoneuvon sivuoven katokseksi ja pisti jonkinlaisen grillikioskin pystyyn, ihan ilman lupaa tietysti. Joka puolelta alkoi tulla ihmisiä grillijonoon; niitä saapui veneillä niin että meidän ranta alkoi olla melkoisen täynnä. Metsästä johti polkua pitkin jatkuva ihmisvirta, isät kantoivat lapsia olkapäillään, muksut hihkuivat innosta haistaessaan paistetun makkaran, ja kauan tyhjillään olleelta naapurimökiltäkin tultiin jonon jatkoksi. Kaikki oikein kehuivat, että onpas tässä oiva paikka grillille, kun on niin tasaistakin, ei heidän tontillaan vaan...

Mulla keitti oikein tosissaan. Kukaan ei ollut kysynyt minulta lupaa tämmöiseen myyntiin, ja oma mökkirauha oli tiessään. Kukkamaassa seisoi ihmisiä, ikkunoista kurkittiin sisälle ja puuceehen oli jatkuva jono. Käskin kaikkia häipymään. Huusin ja melttosin niin että silmät pullistui päästä ja otsasuoni tykytti. Juoksentelin raivottarena paikasta toiseen ja heittelin ihmisiä niska-perse-otteella järveen. Vähemmästäkin sitä säikähtää, ja piha tyhjeni vähitellen. Kävelin sitten yksistäni tarkastelemassa vahinkoja ja huomasin, että meidän puucee oli kakittu aivan täyteen. Mitähän tämä uni tietää?

Tämän seuraavan unen olen nähnyt jo ennen Harry Pottereita, mutta idea on kai samantyyppinen kuin HP-kirjojen portkeyt. Ilmeisesti olen kolunnut reissuillani liikaa museoita, sillä aloin nähdä unta, että koskettamalla tai vaan katsomalla joitain esineitä pystyin siirtymään ajassa taaksepäin. Etukäteen ei voinut mitenkään tietää, mikä maalaus tai ruukku tai joskus jopa pelkkä pääsylippu saisi tämän ilmiön aikaan. Kävelin siis jossain museossa kerroksesta toiseen, ja jos jäin vaikka katsomaan jotain giljotiinia, niin hupskeikkaa olinkin yhtäkkiä siirtynyt 1700-luvun lopun Ranskaan ja giljotiini oli täydessä käytössä, veri vaan roiskui. Tässä maailmassa kulkiessani osuin sitten taas ihmettelemään jotain vanhaa linnaa, niin enkös siirtynyt seuraavaksi siihen aikakauteen kun sitä rakennettiin, taas muutama sata vuotta taaksepäin.

Muutenhan tämä seikkailu sujui hienosti, mutta sitten kun piti päästä takaisin omaan elämään ja aikakauteen, niin olikin vaikeampi löytää niitä siirtymisapuvälineitä kun niiden tietty piti luoda yhteys tulevaisuuteen. Kävin mm. ennustajilla ja tiesin suurin piirtein, mitä halusin nähdä - tai mitä mun *tarvitsisi* nähdä, että pääsisin takaisin nykyaikaan, mutta eihän ennustajilla ollut edes sanoja kuvaillakseen, mitä oli tulossa. Muistan sellaisenkin yksityiskohdan, että pääsin kurkkaamaan sameaan kristallipalloon, jossa näkyi ilmeisesti avaruusraketti, mutta se oli rakennettu puusta ja sen pinnasta sojotti epämääräisiä laudankappaleita vähän joka suuntaan. Mutta niinhän nykyään avaruussukkulatkin alkaa vähän harittaa aina lähdön jälkeen...

Siinä vaiheessa aikamatkailu vähän helpottui, kun onnistuin löytämään Jules Vernen ja kuvailin hänelle nykyajan vehkeitä ja vimpaimia. Tapasin nuoren Vernen ihan sattumalta eräässä majatalossa, jonne olin siirtynyt katseltuani vanhaa viinilasia jonkin museon vitriinissä, ja hänen persoonansa teki jo silloin lähtemättömän vaikutuksen. Kaikesta mahdollisesta kiinnostunut, lahjakas, kohtelias ja kaikkinensa elämästä utelias nuori mies. Miekkosen mielikuvitus oli jo silloin aikalaisiaan edellä, mutta kun me muutaman kerran juteltiin, niin sain ikään kuin lisättyä siihen ylimääräisiä kierroksia. Oli aina pientä hienosäätöä siinä mun siirtymisessä nykyaikaan; jotenkin paluu meni aina vähän pieleen, joten jouduin palaamaan takaisin useita kertoja ja aina syöttämään uusia yksityiskohtia keksinnöistä, joita jonakin päivänä tehtäisiin. Istuimme takkatulen loisteessa, minä silmät kiinni tarinaa kertoen ja yrittäen ympätä siihen niin paljon yksityiskohtia kuin ikinä muistaisin, Jules puolestaan piirsi ja kirjoitti kaiken ylös kynä sauhuten. Siinä sitten tietysti romanssinpoikanenkin puhkesi, ja molemmat oltiin onnettomia: hän siitä syystä, ettei voinut päästä mukaan tälle aikamatkalle ja minä puolestaan sen vuoksi, että nämä yhteiset hetket oli aivan ihania, mutta aina kun saatiin juttu oikein kunnolla kulkemaan, Jules olikin pystynyt kuvailemaan jonkin 1900-luvun keksinnön niin tarkasti, että taas mua vietiin tukka suorana toiseen aikaan ja paikkaan ja Jules jäi sinne takkatulen ääreen huokailemaan.

Niin että jos joskus luette Verneä ja ihmettelette, mistä hän on aikoinaan saanut kaiken tiedon nykyajan keksinnöistä, niin minultahan ne.

Tässä on vielä mielenkiintoinen BBC:n artikkeli aikakäsitteestä noin yleensä.

Ja kun nyt kerran paljastuslinjalle lähdettiin, niin heitetään nyt tämä yksi uni vielä kehiin. Kyllä se Juleskin oli ihan kiva, mutta mun oikea Elämäni Mies on valintansa tehnyt ja asuu mieluummin jonkun toisen eukon kuin mun kanssa. No joo, mä en ihan tarkkaan tiedä heidän suhteensa nykyistä laatua ja syvyyttä, mutta me nyt silloin tällöin vieläkin soitellaan toisillemme, ja minulle on kerrottu tästä "Minnasta" sellaisia asioita, joita minä en ainakaan haluaisi itsestäni leviteltävän. Ei nyt siis mitään rikosrekisterimerkintöjä tai muuta sellaista, mutta sanotaan nyt esimerkinomaisesti että joitakin heidän suhteensa kriisikohtia on keskusteluissa sivuttu ja minä tietysti kiltisti kuunnellut ja painanut kaiken mieleeni.

No eniveis, nyt siirrytään tosiasioista unen puolelle. Mä olin muka ihan muissa kuvioissa tavannut tämän Minnan ja mitä siinä nyt juteltiin, sille rupesi vasta vähitellen selviämään minun asemani tässä triangelidraamassa. Mitä enemmän juteltiin, sitä enemmän se ihmetteli, miten paljon mä tiedän hänen/heidän elämästään, vaikken sitä mitenkään erikseen ääneen toitottanutkaan, jostain sen vaan huomasi. Edelleen se ihmetteli, että hänelle taas ei ollut koskaan kerrottu minusta oikeastaan mitään ja sitten tämä kokonaiskuvio rupesi sitä harmittamaan oikein tosissaan. Kehitteli oikein täysimittaisen mustasukkaisuuskohtauksen ja rupesi syyttämään minua ja exää, että meillä täytyy olla vielä jotain vipinää keskenämme ja että häntä on pidetty vuosikausia pimennossa.

Eihän meillä oikeesti mitään enää ollut, mutta eihän semmoista voinut mennä Minnalle myöntämään. Piruuttanikin rupesin siis hyräilemään sille vanhaa Lenny Kravitzin kappaletta "It ain't over 'til it's over" ja sain se raivostumaan yhä vaan enemmän. Kyllä teki hyvää.

Kuva-arvoituksia: missähän se on taas koohottanut? - Wonder where she went this time... here are some clues

Huhheijaa, melkein viikko vierähti taas reissussa. Viikko sitten maanantaina pakkasin epätoivoisesti kamojani, ja nyt toissapäivänä palasin reissusta siten että tulin yöjunalla Brysseliin ja menin aamulla suoraan töihin. Reissu oli kiva mutta rankka; virikkeitä ainakin kertyi sen kummemmin yrittämättä. Aloitetaan nyt tällä kuvakavalkadilla, joka kertoo hyvin kohteen monipuolisuudesta.

Gee, a while ago I spent a week on my sofa just doing cross stitches, and the week after that was well and truly spent "on the road". Just returned to Brussels on Monday morning (arrived by a night train and went straight to work, and have been trying to recover ever since). Had such a good time and the city provided a wide range of stimulating events and sights - here's a small collection of them. But where was I?


Eikös tää oo ruottalainen firma? - I thought Vattenfall was a Swedish company.


Vuoria ei taida tällä kohdalla näkyä, mutta Sveitsin alueella taidettiin käväistä. - Can't see any mountains in this photo, but I think we were on Swiss soil at some point.



Maltan ritarien risti koristi erään talon seinää; nappasin kuvan vauhdissa. - Remember the Maltese knights? Their symbol was there, too.

Hmm, mielenkiintoinen kielivalinta. - Instructions were given in two languages.

Suuri ja mahtava... - All that was missing was the Red Army chorus
Paikallisessa neuletapaamisessa näkyi tämmöisiä lankakarttoja. - Finnish yarn samples at a local knitting meeting - and I didn't bring them!


Se Elvis mitään kuallu oo, siellä se hyppelehti ja lauleli keskellä kaupunkia. - Nope, The King isn't dead. There he was, shaking his hips and singing in the middle of this city.
Nyt viimeistään alkaa tulla turhan helppoja vihjeitä. Rekisterikilvet on puolalaiset. - The clues are getting easier and easier now. Just in case you can't see it, the register plates are Polish.
Mutta vielä mahtuu mukaan yksi harhaute. Pysti on kyllä aikas kaukana kotoaan. - This statue is far away from home.

Tätä rakennusta tuskin kukaan tunnistaa, mutta sepä onkin mukana vain tuon pipaskuukelin vuoksi. Maailma tosiaan on erilainen neulojan silmin. - Which building is this? Who cares, all a knitter sees is the woollen cap in the front of it.



Ei mitään paineita, lapsikulta... Mitenkäs korkea keskiarvoraja sinne lukioon nykyään onkaan? - Poor child, the pressure to graduate must be huge.

Ars longa, vita brevis

My summer holiday wouldn't have been complete, had I not visited a couple of art exhibitions. One of them was called "Pimp my handicrafts" and this is exactly what the artists had done - although I must confess that when looking at some of those pieces of art, I could claim my whole home is an art gallery. And an expensive one! I just wish I live long enough to release all my artistic creativity.


Who wouldn't love to sew with these sewing machines.


I chose to show you the following objecs because of the cringe effect they had. First, this cat was just evil!




And this mattress material reminds me of the experiments I did when I was little. Take a burning candle and test your mattress. It's amazing I'm still alive. Afterwards, the material felt just disgusting.


Now, if you have too many childhood dolls left, why not give them a good old red Indian treatment and harvest their scalps? You can use them to make a poodle.


Recognise them?






This exhibition was held in an old mansion, and one of its late owners was extremely interested in clothes and different kinds of puppets. While most of her collections have been moved into a separate museum, these old family premises still provide a nice venue for all all the rural objects and artefacts, like this traditional Finnish rug on the wall of the cafeteria there.



There were various types of puppets on display too, like this primitive cow.



And this couple was sort of keeping an eye on the whole room.


Again, some old craftmanship caught my eye - sunflower wood carvings.



And despite what you might think, these were pieces of art as well. They're called "Mission Impossible" I and II. Wonder why...

Kenellä tässä vippaa? - Is it just me or is this design a bit weird?

Oon taas vähän aikaa poissa koneen äärestä, joten jätän tämän postauksen siksi ajaksi kalastamaan kommentteja. Ristipistolaatikkoa tonkiessa löytyi tämmöinenkin monsteri, "Olde World Map". En ole tätä nyt ihan lähiaikoina aloittamassakaan, mutta mitä enemmän katselen edes pakkauksen kansikuvaa, sitä enemmän rupeaa jurppimaan ja aloittaminen kiinnostaa koko ajan vähemmän. En mielestäni ole mikään huippunipottaja, mutta tämä malli on niin epäsymmetrinen, että silmää särkee. Vedin nopeasti nuo pinkit viivat osoittamaan ruutupiirroksen mukaisia keskikohtia, ja kuten näkyy,
- päiväntasaaja ei ainakaan ole keskellä (miksei keskuskuviota ole kohdistettu sen mukaan?)
- alareunassa oleva simpukkakuvio ei ole keskellä
- miksi ylä- ja alareunan reunuskuvio on erilainen?

Onko kenelläkään hyviä ehdotuksia, miten tätä lähtisi korjailemaan? Pistelijäät, apuaa!



I'll be absent for a while, so I leave this cross stitch pattern here fishing for comments. I have bought this "Olde World Map" quite a while ago but haven't started yet - and the longer I keep looking at it, the less I even feel like starting. I don't think I'm a perfectionist, but don't you agree that this pattern isn't symmetrical and there are some quite disturbing features:

- the Equator is not in the horizontal middle line (while the border triangles are)
- the big seashell pattern in lower margin isn't in the middle either,
- and why oh why are the upper and lower parts so different?

If you have any good ideas on making corrections, I'd be grateful to hear them.

Katsaus huippujännittävään viikkooni - Now, how exiting can one's life get? Here's my week

Hyvä on, tunnustan: auringonkukan varresta puuttuu vielä yksi isompi ja pari pienempää lehteä, mutta koska varsi oli jo täydessä mitassa, päätin tehdä kukkaa niin paljon kuin töistä päästyä iltaisin ehtisi. Lehdet on suht simppeleitä ja niissä on korkeintaan kolmea väriä, mutta tämähäntä kukkaosuus on vaikeampi tehdä, joten kaikki irti päivänvalosta! Mutta jälleen täytyy marista tästä Rosenstandin kitistä: terälehtien värit ei todellakaan vastaa mallin kuvaa. (Jatketaan tästä aiheesta jahka koko rojekti on kasassa, ehkä sitten joskus ensi vuonna. Lähiaikoina ei taas ole pahemmin aikaa pistelyyn.)

Right. I must confess that some of the upper leaves of this cross stitch sunflower are still missing but since the stalk had reached its full height, I decided to see how far I'd get with the petals. The leaves are of relatively simple design and sport only three different colours, but this flowerhead is a bit more complicated and with more colours, so I thought I'd use all of the daylight I'd get. The days are getting shorter, after all. However, once again I must say that I'm not totally satisfied with this Rosenstand kit. The sunflower looks totally different from the photo included in the kit - the colours still don't match. But let's continue on this subject once the whole darn thing is finished; in the next few days there'll be no progress whatsoever.

Tässä oltiin 6.8. aamutuimaan.
Here's the situation last week, August 6.

Iltaan mennessä olin jotakuinkin epätoivoinen. Pirullista pistellä tuommoista "säännöllisen epäsäännöllistä" pintaa: siemeniä tuli sinne tänne tuonne, ja yksittäiset pistot huomasi yleensä vasta sitten kun oli lähtenyt etenemään toiseen suuntaan. Eikä nuo tiilenruskeat piikitkään olleet mitään herkkua: just kun pääsi sinne kärkeen, pitkin palata takaisin ja aloittaa uusi.

By the evening my desperation was growing fast. There were irregular stitches here and there, and you'd only see them once you'd decided to stitch right to the opposite direction. And those spikes weren't exactly fun, either. Just as you'd reached the peak, you were supposed to go back and start another one.

Tiistaiaamu / Tuesday morning


Keskiviikkoaamu / Wednesday morning


Torstaiaamu / Thursday morning


Perjantaiaamu / Friday morning


Lauantai olikin sitten lepopäivä. Siis neulomispäivä. Tähän pisteeseen olin päässyt uuden monsterihyrnani kanssa neulottuani junamatkan Kölniin ja takaisin, niin ja tietysti viikolla työmatkat, vaikka näin elokuun lomakautena työmatkat sujuu paljon sutjakkaammin kuin talvella. Hyrnasta tulee muuten varmaan aika iso. Jatalle lainatussa oli vain viisi reunaviuhkaa kummallakin sivulla; sitten neuloin toisesta langasta semmoisen, jossa on kuusi - jospa tähän merinosilkkiseen laittaisi vaikka seitsemän. Kukahan laskisi tarvittavat silmukat uudelleen? Anyone?

Ja jos ette ole vielä käyneet katsomassa, niin hus-mars nyt ihailemaan tämän kolmikon luovuutta; on siinä muu hääväki varmaan ollut ihmeissään, kun nämä tytöt ovat pölähtäneet paikalle. Tarvittaessa värjätään kengät, uudelleenmuotoillaan korut ja tuosta noin vaan kehitellään mätsäävä iltalaukkukin.
Jatta
Vilma
Kate (lisää kuvia on toivottu, niitä on kai tulossa?)


I'm not Jewish, but Saturday was my day of resting... rest from cross stitching, that is. I took a train to Cologne and this is what was accomplished during the journey...well, the week's commuting included. By the way, the holiday season in August is really pleasant for those of us who are commuting: you can easily get a seat on the subway or the bus, and the journey takes much less time than normally.

Once again, it's the Icelandic scarf called Hyrna made of Grignasco's merinosilk in silver. I borrowed it to Jatta who was invited to a wedding, and despite of having several knitted lace shawls and scarves, a silver one was missing from her collection. Go and check out the lovely outfit she made all by herself, including the evening bag. And while you do that, can you believe that all these bloggers were in the same wedding, and all of them had some incredible colour co-ordination in their outfits. They even dye their shoes, if needed, and rearrange their jewelry.
Jatta
Vilma
Kate (Photos to be added, we hope.)


Reissu otti vähän koville, joten sunnuntaiaamuun mennessä ei tullut paljon edistystä.
It was a tough day, Saturday, so didn't make much progress before Sunday morning.


Kun taas maanantaiaamuna oltiin jo paljon paremmassa jamassa. Tuommoinen pieni viipale puuttuu vielä enkä saanut sitä millään kasaan. Tosin eipä se paljon auttaisikaan, sillä tässä on vasta tuosta keskuspylpyrästä lähtevät isot terälehdet. Ulkokehälle tulee vielä paa-aljon pikkusälää ja sitten vielä muutama vihreä lehti ihan reunoille. Yritän olla itselleni armollinen ja sanoa että tätä ei tarvitse saada elokuussa ihan valmiiksi (vaikka olisi tietysti kiva saada kokonaan pois käsistään). En vaan halua pilata hommaa hosumalla, joten ei haittaa mitään vaikka pysyisinkin alkluperäisessä aikataulussa ja saisin homman hoideltua vasta kesällä 2008. Mikäs kiire tässä...

And this is how it looked like this Monday morning. A small slice is still missing, I just wasn't able to fill it. Anyway, it's no big deal since these are only the largest petals, there's plenty of small stuff still to be added. I just don't want to ruin this by rushing and making eventual mistakes - if it's not finished this summer, there's always next year. Hopefully.

Waiting for Godot...

Somehow the summer holiday season sort of crept upon me and I just wasn’t prepared. Spent almost the whole July back home in Finland, and most of the time there was wasted on waiting for something. First, my luggage got stuck somewhere (note to myself: avoid connecting flights at all costs) and it took it five days to reach me. Let me tell ya, it’s not nice to first spend hours and hours thinking of your whole summer elegance, choosing shoes and outfits and just cramming them into your suitcase – and then it stays behind for a good part of your stay. Other parts of the waiting game was to have a car serviced and one of its warning lights turned off. Couldn’t quite drive around as much as I would have wanted, so most of the time was spent waiting. Waiting for the weather to become sunnier and warmer so that one could go swimming or inline skating, waiting for Harry Potter releases, just killing time the best possible way I know: bought a cross-stitch kit in advance and had it delivered directly to Finland, and there it was waiting when I arrived. Here’s the darn sunflower thing I left behind, photo taken just before I left and took the flight up north,


then a photo of the kit, taken only 8 hours after I'd landed in Helsinki.



And here's the whole cross stitch project finished. Too bad I forgot to take a photo of mummy's cat who likes to take a nap in an outdoor storage room - it's almost similar to the situation pictured here. (Kit: Vervaco's Garden Shed)



I only made one prolonged weekend trip, visited Mikkeli area in Eastern Finland. One of the attractions there is Kenkävero, an old vicarage turned into an art and crafts center. There’s a lovely old fashioned cafeteria in one of the buildings (ok, I confess, I did buy some yarn and other things but let me introduce them a bit later on).











Our accomodation was provided by Satulinna where I found these lovely dark red lilies. Aren't they gorgeous?

While their sheep remained a bit suspicious and just wouldn't let me touch them, no matter how hard I tried to convince them I was harmless.




I guess the highlights of this holiday were, once again, staying at my primitive summer cottage, that round trip around Mikkeli and knitting meetings in Tampere. Not that I did too much knitting, I was on a schedule to get that cross stitch project out of my hands so that it could be finished and framed and ready to be given to mummy as a Christmas present. Funnily enough, I made her another thing too and what a great timing: just as I’d finished knitting an Icelandic Hyrna shawl, it was put into good use. One of the members of Tampere knitting group was invited to a wedding, and as often is the case, she had plenty of shawls in other colours but not quite the gray shade she’d set her heart on. Jatta has promised to send me photos of her and Hyrna in action, so I’ll be back later to add them.

In the meantime, here’s list of the weirdest google searches which have brought people to this *a-hem, a-hem* knitting blog. Yes, I know that there hasn’t been much knitting around lately, but there’s a reason behind that fact. I will be back in a while, hoping to show some items finished earlier but till then, enjoy these:

- fancy useless anteeks [anteeks is ’sorry’ in Finnish]
- mari perankoski [a Finnish actress] naked
- convertible cars’ meeting 2007
- ideas for viking costume making(dull)
- closest airport to kiire [rush / hurry] in japan ?
- rollaattori [walking aide] city guide
- puffy sleeves
- stiff legs
- unbearable towards everybody
- let’s rent a castle in Italy
- paintings with angel, horses and boys from finland
- knitting Tampere [my home town where I spent most of this summer holiday] pregnancy

Ja sitten me ooteltiin

Loma tuli, loma meni. Jotenkin oli koko ajan päällä jonkinlainen odottelufiilis: ensin odottelin viisi päivää matkalaukkuani saapuvaksi, sitten odottelin että saisin osaomistusauton huoltoon / huollosta pois / että varaosa saapuisi Ranskasta / koko halvatun pirssin katsastuksesta (niin ja että olisivat saaneet korjaamolla sen 'vian' korjattua myös). Kun vihdoin auto oli saatu kuntoon, alettiin odottaa Mikkelin raveja (siksi että meillä kotona asuu joka kesä persauksiin ammuttu karhu, joka mörreilee varsinkin raveja edeltävällä viikolla. Telkkarista ei tuu mitään muuta kuin pelivihjeitä ja videolla hevoset juoksee eteenpäin ja taaksepäin, ravituloksia etsitään jostain Kurtakon ravien raviohjelmasta helmikuulta asti ja piperretään niitä sitten StMichel-ohjelmaan oikeille kohdille. Lyhyesti sanottuna siis tunnelma on katossa jo reilua viikkoa ennen niitä konikisoja.) Harry Potteria odotettiin niin elokuvan kuin kirjankin muodossa – molemmat on nyt suoritettu.

Koko ajan odoteltiin ilmojen paranemista, uuden pankkikortin saapumista (kas kummaa, se nökötti Helsingissä jossain pankkiholvissa, vaikka olin käynyt sen tilaamassa heti ekalla lomaviikolla), uimavesien lämpenemistä, sopivia rullaluisteluilmoja, kanttarellien nousemista näkyviin ja ties mitä muuta. Loppulomasta ei ollut sitten enää oikein mitään isompaa odoteltavaa, joten keskityin haikailemaan niitä nopeasti kuluneita alkuloman päiviä.

Siispä mökkeily, ravit ja Tampereen neuletapaamiset taisivat olla ne kohokohdat. Wilmaakin yritin vähän viirottaa, mutta se on kahdessa vuodessa niin keski-ikäistynyt ettei siitä oikein saa leikkikaveria. Mehän ei tiedetä mitään Vilmandeeroksen taustasta, mutta lapsia se ihan ilmiselvästi varoo ja karttaa. Yhtenä päivänä oltiin sitten oltu takapihalla koko tyttöporukka, äiskä, minä ja Wilma, ja kun me ensiksi mainitut tultiin sisälle kahvinkeittoon, niin Wiltsu jäikin vielä ulkoilemaan. Sitten rivitalopihan aidan takana alkoi naapurin vauva itkeä. Wilman teki mieli tulla sisälle, muttei uskaltanut liikkua mihinkään kun kuului niin outo ääni, kyyristeli vaan marjapensaan alla. Viimein se rohkaisi hurjan luontonsa ja laukkasi sisälle häntä pörröllään ja silmät lautasina ja vilkuili koko ajan taakseen, ettei kukaan taaperoikäinen vaan seurannut perässä. Hassu kissa! Ei tosiaan taida olla pelkoa, että se menisi vauvanvaunuihin makoilemaan, ei ainakaan vapaaehtoisesti.


Mikkeli-keikalla kävin sentään Kenkäverossa, ettei nyt ihan päässyt tulemaan mökkihöperöksi.



Kahviossa oli esillä tämmöinen himmeli, kuten eräs kanssakahvittelija ääneen totesi.



Yhdessä rakennuksista oli Marttojen käsityönäyttely, ja sukkaakin olisi päässyt neulomaan. Tosin joku oli jo neuloskellut siihen sen verran omiaan, etten viittinyt jatkaa siitä. Mutta virkatut pitsit oli hienoja.







Tämmöinen vettä kengässä –tunnelma kiteyttää oikeastaan koko kesäloman.



Reissulla yövyttiin Satulinnassa (joka sivumennen sanoen ei ole tanssipaikka, kuten joku jo epäili vaan entinen kunnalliskoti, nykyinen majoitus- ja ravitsemusliike). Pihapiirissä kasvoi upeita tummanpunaisia liljoja. Ihana, harvinainen väri.

Satulinnan lampaat eivät tulleet kosketusetäisyydelle vaikka kuinka lirkutin ja lauleskelin.


Entäs loman käsityöosuus? Pääpaino oli – yllättävää kyllä – ristipistoissa. Tämä auringonkukkatyöhän jäi Belgiaan oottelemaan emännän lomaltapaluuta. Tässä tilanne lähtöpäivänä eli 1.7. klo 19 aikoihin. Sen jälkeen lähdin sitten Suomeen, jossa oli odottelemassa etukäteen sinne tilaamani ristipistokitti. Miksi, oi miksi piti semmoiseenkin taas langeta? Tämän edistymisestä teki mieli laittaa väliaikakuvia blogiin, mutta en voinut. (Selitys tulee ehkä seuraavassa tai sitä seuraavassa postauksessa.) Aika hyvä saavutus, että vajaan parin tuhannen kilometrin reissaamisen jälkeen jaksoin vielä aloitella pistelyäkin, eli tässä taas tilanne 2.7. aamukymmeneltä.




Sarjastamme "kuva joka jäi ottamatta": Wilma tykkää mennä ulkovarastoon seikkailemaan, ja mun piti ottaa valokuva kun se maata röhnöttää ylimmillä säilytyshyllyillä. Äiskällä on varastossa säilytyksessä esim. puutarhatyökaluja ja mattoja ja välillä siellä roikkuu sipuleita kuivumassa. Tunnelma on siis hyvin samankaltainen kuin tässä ristipistotyössä. Vähän piti kissan väritystä korjailla vastaamaan paremmin meidän pöppiäistä. Mutta että valmis on, ja tämä sai siis luvan olla heinäkuun nimikkotyö.




En ole vielä päässyt sille asteelle, että ristipistotyö kulkisi luontevasti mukana reissuilla... tai siis että se myös edistyisi raveissa ja muissa koohotuksissa. Niinpä otin matkakäsityöksi vanhan tutun Hyrna-huivin, jollaisia valmistui loman aikana kaksikin kappaletta. Jaa että kuvia? No tuota, ensimmäinen on kylläkin valmis mutta pingoittamaton, ja toinen Hyrna puolestaan palasi tällä viikolla Suomeen ennen kuin ehdin sitä edes kuvaamaan. Katsotaan, josko joku nappaisi siitä nätimpiä kuvia kuin mitä itse otan.

Niin ja loma päättyi melkein samoissa merkeissä kuin alkoikin: paluulennon jälkeen istuin matkatavarahihnan vieressä oottamassa laukkuani. Ja ootin ja ootin, vaan eipä tullut laukku ainakaan samalla lennolla. Tällä kertaa se sentään löytyi suht nopeasti ja toimitettiin vuorokauden sisällä kotiin, mutta oli silti ikävä ootella kamojaan.


Täytyy tehdä myös muistilappu itselle. Tulevien blogipostausten aiheita:
- secrets and lies
- matchmaker, matchmaker, make me a match
- ars longa, vita brevis
- luomisen tuskaa. Tai ainakin sitä tuskaa.

(ja kyllä, neuleasiaakin on tulossa, kunhan sen verran malttaisin sen verran pitää hyppyseni irti tuosta auringonkukkatyöstä että ehtisin järkkäillä vanhoja kuvia ja kirjoittaa edes vähän asiaan liittyvää juttua. Jälleen kerran ollaan siinä tilanteessa, että *joku* on asettanut itselleen tavoitteen, johon mennessä työn pitäisi olla valmis. Tai ei kai tässä mitään takarajaa sinänsä ole, mutta kun päivät ne vaan lyhenee koko ajan, yritän epätoivon vimmalla käyttää kaiken liikenevän vähänkin valoisan ajan pistelyyn ettei kukkaosuus jäisi tyhmästi kesken. Talvella tätä kun ei pysty tekemään ja pelkään vähän sitäkin, että pistelykäsiala saattaa muuttua usean kuukauden tauon aikana. Noita reunoilla olevia lehtiä ja muita täytekohtia voi kyllä lisäillä vaikka ensi vuonna, mutta jospa ainakin noi isoimmat terälehdet sais keskustan ympärille kohdalleen. – Niin ja töissä tilanne on vieläkin ennallaan. Työkaverin siirto venyy ja vanuu ja eräiden hermo kiristyy siinä sivussa. Ittellä kaikki hyvin, mutta noi kaksi on virtuaalisesti toistensa kraiveleissa kiinni koko ajan.)