Katsaus huippujännittävään viikkooni - Now, how exiting can one's life get? Here's my week

Hyvä on, tunnustan: auringonkukan varresta puuttuu vielä yksi isompi ja pari pienempää lehteä, mutta koska varsi oli jo täydessä mitassa, päätin tehdä kukkaa niin paljon kuin töistä päästyä iltaisin ehtisi. Lehdet on suht simppeleitä ja niissä on korkeintaan kolmea väriä, mutta tämähäntä kukkaosuus on vaikeampi tehdä, joten kaikki irti päivänvalosta! Mutta jälleen täytyy marista tästä Rosenstandin kitistä: terälehtien värit ei todellakaan vastaa mallin kuvaa. (Jatketaan tästä aiheesta jahka koko rojekti on kasassa, ehkä sitten joskus ensi vuonna. Lähiaikoina ei taas ole pahemmin aikaa pistelyyn.)

Right. I must confess that some of the upper leaves of this cross stitch sunflower are still missing but since the stalk had reached its full height, I decided to see how far I'd get with the petals. The leaves are of relatively simple design and sport only three different colours, but this flowerhead is a bit more complicated and with more colours, so I thought I'd use all of the daylight I'd get. The days are getting shorter, after all. However, once again I must say that I'm not totally satisfied with this Rosenstand kit. The sunflower looks totally different from the photo included in the kit - the colours still don't match. But let's continue on this subject once the whole darn thing is finished; in the next few days there'll be no progress whatsoever.

Tässä oltiin 6.8. aamutuimaan.
Here's the situation last week, August 6.

Iltaan mennessä olin jotakuinkin epätoivoinen. Pirullista pistellä tuommoista "säännöllisen epäsäännöllistä" pintaa: siemeniä tuli sinne tänne tuonne, ja yksittäiset pistot huomasi yleensä vasta sitten kun oli lähtenyt etenemään toiseen suuntaan. Eikä nuo tiilenruskeat piikitkään olleet mitään herkkua: just kun pääsi sinne kärkeen, pitkin palata takaisin ja aloittaa uusi.

By the evening my desperation was growing fast. There were irregular stitches here and there, and you'd only see them once you'd decided to stitch right to the opposite direction. And those spikes weren't exactly fun, either. Just as you'd reached the peak, you were supposed to go back and start another one.

Tiistaiaamu / Tuesday morning


Keskiviikkoaamu / Wednesday morning


Torstaiaamu / Thursday morning


Perjantaiaamu / Friday morning


Lauantai olikin sitten lepopäivä. Siis neulomispäivä. Tähän pisteeseen olin päässyt uuden monsterihyrnani kanssa neulottuani junamatkan Kölniin ja takaisin, niin ja tietysti viikolla työmatkat, vaikka näin elokuun lomakautena työmatkat sujuu paljon sutjakkaammin kuin talvella. Hyrnasta tulee muuten varmaan aika iso. Jatalle lainatussa oli vain viisi reunaviuhkaa kummallakin sivulla; sitten neuloin toisesta langasta semmoisen, jossa on kuusi - jospa tähän merinosilkkiseen laittaisi vaikka seitsemän. Kukahan laskisi tarvittavat silmukat uudelleen? Anyone?

Ja jos ette ole vielä käyneet katsomassa, niin hus-mars nyt ihailemaan tämän kolmikon luovuutta; on siinä muu hääväki varmaan ollut ihmeissään, kun nämä tytöt ovat pölähtäneet paikalle. Tarvittaessa värjätään kengät, uudelleenmuotoillaan korut ja tuosta noin vaan kehitellään mätsäävä iltalaukkukin.
Jatta
Vilma
Kate (lisää kuvia on toivottu, niitä on kai tulossa?)


I'm not Jewish, but Saturday was my day of resting... rest from cross stitching, that is. I took a train to Cologne and this is what was accomplished during the journey...well, the week's commuting included. By the way, the holiday season in August is really pleasant for those of us who are commuting: you can easily get a seat on the subway or the bus, and the journey takes much less time than normally.

Once again, it's the Icelandic scarf called Hyrna made of Grignasco's merinosilk in silver. I borrowed it to Jatta who was invited to a wedding, and despite of having several knitted lace shawls and scarves, a silver one was missing from her collection. Go and check out the lovely outfit she made all by herself, including the evening bag. And while you do that, can you believe that all these bloggers were in the same wedding, and all of them had some incredible colour co-ordination in their outfits. They even dye their shoes, if needed, and rearrange their jewelry.
Jatta
Vilma
Kate (Photos to be added, we hope.)


Reissu otti vähän koville, joten sunnuntaiaamuun mennessä ei tullut paljon edistystä.
It was a tough day, Saturday, so didn't make much progress before Sunday morning.


Kun taas maanantaiaamuna oltiin jo paljon paremmassa jamassa. Tuommoinen pieni viipale puuttuu vielä enkä saanut sitä millään kasaan. Tosin eipä se paljon auttaisikaan, sillä tässä on vasta tuosta keskuspylpyrästä lähtevät isot terälehdet. Ulkokehälle tulee vielä paa-aljon pikkusälää ja sitten vielä muutama vihreä lehti ihan reunoille. Yritän olla itselleni armollinen ja sanoa että tätä ei tarvitse saada elokuussa ihan valmiiksi (vaikka olisi tietysti kiva saada kokonaan pois käsistään). En vaan halua pilata hommaa hosumalla, joten ei haittaa mitään vaikka pysyisinkin alkluperäisessä aikataulussa ja saisin homman hoideltua vasta kesällä 2008. Mikäs kiire tässä...

And this is how it looked like this Monday morning. A small slice is still missing, I just wasn't able to fill it. Anyway, it's no big deal since these are only the largest petals, there's plenty of small stuff still to be added. I just don't want to ruin this by rushing and making eventual mistakes - if it's not finished this summer, there's always next year. Hopefully.