Opiskelijoiden toteutuksia annetuista aiheista kuten "alkuperäiskansojen vaatetus". Lappalaisidea on sekin aika hauska, eikö?

Uusi aluevaltaus: organzahuovutus

Eipä mennyt taas viikonloppu hukkaan! Onnistuin mankumaan kaverin mukaan kurssille, jossa opittiin tekemään huiveja ainakin minulle uudella huovutustekniikalla. Juu, pesukoneessahan on kokeiltu vapaalankahuovutusta vaihtelevalla menestyksellä, mutta tällä kertaa huovutettiinkin käsin ja sitäpaitsi organzan päälle. Innostuksissani tosin unohdin ottaa välillä valokuva, ja sitäpaitsi kädetkin oli niin märät ja saippuaiset, että ehkä se oli hyvä vaan.

Tästä kuitenkin kaikki alkoi:



Kurssilaiset (joita oli ilmeisesti paljon enemmän kuin mitä vetäjät olivat odottaneet) saivat ensin valita kahta väriä merinovillaa. Mehän suomalaiset jäätiin ihan jalkoihin, flaamit ohitti meidät kahta puolta. Ei siinä paljon enää ollut lempivärejä jäljellä, kun me päästiin pöydän ääreen. Niinpä mä otinkin toisenlaisen lähestymisen, eli yritin löytää samanlaisia sävyjä kuin mitä oli niissä hiljattain kehräämissäni langoissa.

Jokaiselle jaettiin vielä suikale organzaa, ja sitten meidät komennettiin kuplamuovilla vuoratuille työpöydillemme.




Tarkoitus oli repiä villasta hahtuvia ja asetella ne ensin huolellisesti kankaan reunojen päälle. Organzan keskelle sai jäädä ohuempia ja kaljujakin alueita, miten nyt kukin halusi villansa asetella. Tämän jälkeen alettiin vähitellen roiskia lämmintä vettä villojen päälle, sitten niitä hierottiin varovasti kaksinkertaisen kuplamuovin välissä niin että kuidut alkoivat tarttua toisiinsa. Sen jälkeen hierottiin saippuaa ensin kuplamuoviin ja taas hinkattiin, kunnes pinta oli sen verran kestävä, että sitä saattoi möyhentää paljain, saippuaisin käsin. Näin käytiin läpi ensin huivin toinen puoli ja sitten toinen - ja ne kaljut kohdat oli vähän vaikeita löytää enää siinä vaiheessa kun huivi oli käännetty.

Kun pinta on kauttaaltaan hierottu niin tasaiseksi, ettei siitä enää irtoa erillisiä karvoja, huiville annetaan vähän kovempaa käsittelyä. Tämän idea jäi kyllä kieltämättä vähän epäselväksi. Jos me nyt oikein ymmärrettiin, niin ohjaajan mukaan sekä villa että sisään jäänyt organza alkavat nyt kutistua, ja ettei kutistumista tapahtuisi liikaa, pitäisi aina välillä pitää taukoa ja aukoa työtä. Huivista puristettiin saippuavetta ulos niin paljon kuin sitä lähti, ja tämän jälkeen huivia käsiteltiin kuin leipätaikinaa: välillä kerättiin se kasaksi käsien alle ja paineltiin lujasti, välillä hierottiin vielä kuplamuovin välissä mutta lujemmin kuin aikaisemmin. Mä en ensinnäkään halunnut oman huivini kutistuvan kovinkaan paljon ja sikstoiseks pelkäsin sen lähinnä kurtistuvan, joten jätin tämän viimeisen vaiheen aika lyhyeksi. Lopputulos tuossa seuraavan kuvan keskellä. Kuvasin tietysti myös muiden kurssilaisten tuotoksia - miks kaikki muut sai taas omansa onnistumaan niin paljon paremmin? (No osa oli ainakin jatkokurssilaisia eli ne osasi välttää tyhmimmät virheet).











Suomessakin kai tätä harrastetaan. Tässä ainakin Lahden työväenopiston näyttelykuvia

muutakin huovutusta, mutta alempana sivulla näkyy kaunis organzahuivi

Ja täältä ne vasta huovutusapajat löytyy.

Lankahärvelitutorial

Tuulia kyseli tarkempia ohjeita tuohon vyyhdinpuuhun. Ka mikä jottei, vaikka a) se ei tosiaan ole mikään insinööritaidon taidonnäyte ja b) mä en sitten myöskään osaa piirtää. Mutta jos kerran mun lankavarastoja kerran näytetään av(i)omiehille siihen sävyyn, että "eihän mulla vielä oo paljon lankaa, katto ny kuinka paljon tällä AnneV:llä sitä on", niin ehkä myös mun vyyhdinpuu voi olla samanlainen kimmoke. "Katto ny, jos kerran joku neuloja osaa sen verran hakata rimoja ristiin että saa itte tehtyä vyyhdinpuut, niin eksääny vois tehdä mulle vähän paremmat ja hianommat?"

Härvelissä on kolme osaa: A - jalka, B - varsi tai akseli ja C - pyörivä ja säädettävä lankateline. Käytin itse noin 3,5 senttiä leveää ja noin 1,5 senttiä paksua rimaa, jota kului noin 240 senttiä ja pyörörimaa oli suunnilleen metrin verran (rautakaupan hukkapätkä, en mitannut ihan tarkkaan).

A: Tehdään kuin joulukuusenjalka, eli tärkeää on että jalkaosa on tukeva ja pysyy tasaisesti lattialla. Sahasin ylimmästä ristikosta jäljelle jääneen riman ensin kolmeksi kappaleeksi niin että laskin leveyden siihen myös mukaan, muuten rististä ei tule symmetrinen. Siis jalkaa varten varatun riman kokonaispituudesta vähennetään ensin riman leveys, tämä lukema jaetaan kahdella ja rima sahataan siitä kohtaa poikki. Sitten se lyhyempi pätkä sahataan vielä puolivälistä poikki. Kiinnitä tukevasti joko vinoon menevillä nauloilla tai ruuveilla. Poraa keskikohtaan reikä pystyakselia varten - mielellään ei ihan pohjaan asti.

B: Pyörörimaa (itse käytin 6-millistä). Sitten tarvitaan jonkinlainen kappale, joka pitää pyörivän osan ja jalkaosan irti toisistaan; kuvassa tähän on kaksi vaihtoehtoa. Puukappale, jonka läpi on porattu vähän rimaa paksumpi reikä (tässä mulle tuli pieni tenkkapoo kun tähän tarkoitukseen kaavailemani puupala ei sopinutkaan). Eli vaihtoehtona on käyttää tukevaa kuminauhaa, joka kierretään tiukasti pyöröriman ympäri. Joka tapauksessa ylimmäksi on hyvä laittaa jokin ohut pyöreä metalliprikka, joka vähentää kitkaa. Oho, kuvassa siihen on tullut aikas pieni reikä.

C: pyörivä osuus, jonka siivekkeiden ei tarvitse olla kovinkaan pitkät (tämän huomasi käytössä, harvemmin sitä nyt kaksimetrisiä vyyhtejä kerii). Kaksi rimaa naulataan tukevasti ristiin, keskelle porataan läpimenevä reikä akselia varten ja siipiin useampi reikä, jotta voi keriä erikokoisia vyyhtejä. Älä poraa näitä reikiä pohjaan asti, mutta kuitenkin sen verran syvään, että puutapit eivät kaatuile.


Edit: Muoriska, niistä rakennussarjoista mie en tiiä mittään, mutta jos niitä voi liittää toisiinsa niin mikä jottei.

Seuraava haaste: näin rakennetaan puolauslaite legoista.

Eppur, si muove - Se pyörii sittenkin!

Earlier this week I had a moment of enlightment. I realised what I have been missing: power tools. This revelation came right after another one: I desperately needed either a pair of extra hands and arms, or alternatively some kind of yarn winding device. And although it's difficult to believe, sometimes I do try to save money, and no way am I going to pay dozens of euros for a yarn winder. Ventured a trip to a local DIY shop, borrowed an electric drill from a friend, and boy oh boy what a thrill that was! The power! The speed! The accuracy!

I know it's neither refined nor too beautiful, but I was quite proud of myself...until I saw what Tikru has made. The blog is in Finnish but please scroll down until you see the box she has made for her knitting paraphernalia. I truly envious, yet try to stay ever-so-positive as Pollyanna. Considering how little money, effort and time I spent on this thingy, and on the other hand how much easier it makes my life, I'm quite happy.





Voi minua onnellista: olen kokenut valaistumisen. Tai ainakin tiedän mitä elämästäni on tähän mennessä puuttunut: sähkötyökaluja. Täällä viikon vaikuttanut vieras toi tuliaisiksi lankavyyhtejä, ja kun edellisiäkin on muutaman kilon verran kerimättä, niin tilanne alkoi näyttää vähän epätoivoiselta. Joko tarvitsisin muutaman ylimääräisen käsiparin tai sitten jonkinlaisen vyyhdinpuun. Ja vaikkei sitä tätä blogia lukemalla aina uskoisikaan, mä aina silloin tällöin intoudun säästämään; en kyllä maksa kymmeniä euroja jostain lankatelineestä (semminkään kun se täytyisi joka tapauksessa tilata jostain nettikaupasta ja maksaa postikuluja ihan sairaasti). Niinpä hyppelehdin paikalliseen rautakauppaan ja lainasin kaverilta sähköporakoneen, ja yksi ilta menikin sitten ihan ekstaasissa kun otin siihen tuntumaa. Siis mikä voima! Ja nopeus, ja vielä tarkkuuskin! Vapisi Viivi Avellan, mä kohta kirjoitan Sinkkunaisen käsikirjan nro 2. Joka naisella pitäisi vähintään olla oma porakone.

Myönnetään, ettei tämä kyllä ole mitenkään erityisen kaunis tai huoliteltu, mutta kyllä se mulle kelpaa. Olin siitä jopa vähän ylpeä, kunnes osuin Tikrun blogiin ja näin minkälaisen puikkolaatikon hän oli tehnyt. Yritän kuitenkin pysyä positiivisenä oikein parhaaseen Pollyanna-tyyliin. Siihen nähden miten vähän tähän mun härveliin on satsattu rahaa, aikaa ja yritystä, mä olen siihen nähden ihan tyytyväinen. Olen sekä kerinyt että purkanut siihen lankaa värttinältä ja molemmat hommat sujuu huomattavasti helpommin kuin tähän asti.


Other things which are going round and round are my drop spindle. Just finished plying this yarn (You're in the army now) and calculated that I've got about 300 metres of it.

Tässä taas esimerkki miten kamera korostaa kuvissa jotain sellaisia puolia mitä paljaalla silmällä ei oikeastaan edes huomaa. Värttinä oli kovilla kun kertasin sillä kolmesataa metriä kehräämääni vähän ohkosempaa lankaa. (Sävy: You're in the army now) Langassa on kaiken maailman nöttösiä sekä kehruukurssilta että omasta villalaatikosta, yhdistelin vaan luonnonsävyjä eli ruskeaa, vihreää ja luonnonvalkoista. Kehruu on alkanut joskus kesällä ja meinasi tosissaan mennä hermot kun en osannut arvioida, paljonko lankaa pitäisi tehdä että siitä voisi kuvitella neulovansakin jotakin. Vyyhdinpuulla oli helppo laskea kiepautusten määrä, ja tosiaan tästä 300 metristä luulisi jotain valmistuvankin. Aattelin vähän kaulaliinaa asunnottomien keräykseen, mutta mitenkähän tällaisen täysvillan mahdollisen pesun kanssa? Voipi tulla kaulaliina asunnottoman Barbielle, jos tätä joskus pestään.


And since the theme seems to be "things that either go around or are round", here's our next entry. Just tried to make some wheels or flowers of this lovely yarn (Filatura di Crosa's Baby Kid Extra), but somehow it loses its colours on this kind of thin structure. Will have to experiment more.


Kun nyt kerran päästiin pyörivien ja pyöreiden asioiden teemaan, niin kokeilinpa tämmöisiä kärrynpyöriäkin. Lankana ihana Filatura di Crosan Baby Kid Extra, joka kuitenkin tuotti pettymyksen. Vielä kerällä värikkäältä näyttänyt lanka laimeni ihan pliisuksi tässä kokeilussa, ja on sitäpaitsi liian ohuttakin. Kokeilu siis jatkuu toisilla aineksilla tai muuten toisissa olosuhteissa.


...although this project is much more urgent now. The deadline is in less than 10 days. I want to wear a crocheted scarf which is covered with pansies. There are a couple of problems to solve, though. I have 250 grams of Pure Silk of Debbie Bliss (top of photo) but the shade is just a bit too pink, not lilac. Alternatively I'd have about 160 grams of Phildar's pure silk, but while the colour is better, the silk itself doesn't look too good when crocheted. I'd like to crochet some sort of mesh - maybe some simple Irish crocheting pattern like these ones - or I could make some chain stitches which would criss-cross the surface, and the pansies would be attached in a haphazard way. Gee, I really need to decide quickly. This whole thing should be ready by the 14th of this month.



Ja kokeilua tässä kämpässä kyllä riittää. Seuraavaksi pitäisi ratkaista muutama ongelma tässä viritelmässä, jonka pitäisi olla valmis reilun viikon päästä. Varastoissa on 250 grammaa Debbie Blissin raskasta Pure Silk -lankaa (virkattu verkko kuvan yläreunassa), mutta sävy on aavistuksen verran liian punertava. Pienen penkomisen jälkeen löytyi noin 160 grammaa Phildarin täyssilkkilankaa, joka on kyllä väriltään parempi, mutta joka ei näköjään pääse oikeuksiinsa virkkauksessa. Tarkoitus oli virkata hartiahuivin alustaksi jonkinlainen verkko, johon sitten kiinnittyy liuta orvokkeja. Irlanti-reissun kunniaksi voisi tietysti käyttää jotain simppeliä irlantilaista verkkomallia, johon sitten läiskitään orvokkeja kiinni aikas sattumanvaraisesti. Pitäisi vaan tehdä jonkinlainen päätös ja pistää sitten hihat heilumaan. Luomuksen pitäisi olla valmis 14. päivä tätä kuuta.


And let me conclude by showing a photo from Monschau on the German side of the border. A lovely little village in the middle of a green area.

Tuikkaanpa tänne lopuksi kuvan Monschausta, joka sijaitsee nipin napin Saksan puolella rajaa. Söpö pikkuinen kylä keskellä vihreää metsää; turisti-info opasti mm. sauvakävelyn alkeisiin.


Someone in Monschau is into felting.

Joku taitaa sielläkin olla hurahtanut huovutukseen.

Minä olen Taide, osa II - L'Art, c'est moi II

Vierasta viihdytän täällä edelleen, joten käsityöt ei ole edenneet mitenkään jättiaskelin. Vähän olen kehrännyt, vähän virkannut, vähän tehnyt puutöitä. Kuvia tulee, kunhan saan kameran muistikortille raivattua tilaa. Sitä tarkoitusta varten kaivelin sieltä näkyviin joitakin vanhoja kuvia taidenäyttelyistä, joissa kävin kesällä. Työpaikalla on useita pysyviä teoksia esillä, osa taas vaihtuu ennen kuin niitä ehtii edes tutkia tarkemmin, ja joistakin mä en ole ollenkaan edes varma, että niitä on tarkoitettu yleisön nähtäviksi. Saatte nyt ihan itse tutkailla näitä kuvia ja kertoa sitten, minkä niistä kelpuuttaisitte kotianne sulostuttamaan.

I've been entertaining my guest, so none of the "big" projects have made any significant progress. I've spun some yarn, done some crocheting plus some woodworks(!). Will show you details of those once I've cleared some memory cards of my camera. So far I've only done some reorganising and found a couple of photos of pieces of art - some of them were taken during my summer holiday when I visited some art exhibitions; some show the creations which hang on the walls of my working place. Feel free to guess which are 'official' pieces of art and which ones you'd like to hang on your walls.