Can't keep a good woman down - photos added to yesterday's message

First of all, I'd like to thank my namesake Anne in Denmark - she was my secret friend on this first round. I hope I didn't seem unthankful even though I hadn't mentioned the parcel earlier... it's just that I got it only today. And what a lovely surprise it was: Stripe of Hjertegarn, in soft tones of mainly grey and brown (funnily enough, my camera brings out the blues). I think it's this one.




Oh, and I just had to laugh out loud when I read the message she had written: "I'm almost sorry to send you more yarn, my God, you have a lot." Yep, I have a lot but didn't have any Hjertegarn yet and I was really happy to receive this. And it might just become a Clapotis, since it seems that I've lost the yarn I had bought for that purpose. It should be somewhere in this flat... haven't just seen it since October... but I think that Stripe is even better for Clapotis. Mange tak!

A week ago there was a local knitting meeting here in Brussels, and I even went there this time. Met a bunch of nice, talented and inspiring knitters, some of whom had joined the group after hearing about it on the tv. So, this time there wasn't a tv crew present, "just" one lady doing an interview on the radio. --And our group "mom" Stéphanie held a crash course of spinning on the spindle - a very interesting but a bit scary activity. I took some photos of the group, but unfortunately most of them are rather blurred. People were knitting so fast. In fact, I thought I'd make a cavalcade of pictures and name it like "European knitting styles". Or "Busy hands". It was truly fascinating to see how many different ways there were to hold the needles.

Judging by the items on the table we might be somewhere more exotic than Brussels.


That meeting took place on Wednesday. On Thursday I had to pack since I flew back home to Finland directly after work on Friday. Well, "packing" was too ambitious a word, I just threw everything into a carrier bag, hoping that it wouldn't be too heavy. Oh, and on Friday another knitting meeting: Jorun from Luxembourg had a meeting in Brussels, so we met over lunch - it was nice to see her but I think neither of us was showing our best sides. She had the mother of all flus, and I was rather preoccupied with my private problems - let's just hope that next we meet, things look a bit brighter.

The weekend was nothing but misery, so on Monday I allowed myself a small-scale shopping spree. Bought some beads, went hunting for any green yarn as long as it was feltable (didn't find too much of it, or the shop owners looked horrified when I grabbed a ball of green mohair and asked whether it was feltable. Err... we don't know... never occurred to us to even try.) Bought a couple of books and magazines - and left the magazines at home when returning to Belgium. In one of them they were showing the basics of Tunisian crocheting which was discussed on a Finnish forum a while ago. If you should have access to one of Burda's basic crochet booklets, Tunisian crochet is taught there rather well. And I managed to find those long hooks at three different shops, so go on, have a go at that technique as well! Oh, and two weeks ago I had ordered some extra long knitting needles at Taito-Shop, the local crafts center. I admit that my wish was rather vague: "as long needles as you can find, and as small/thin as possible". The lady who wrote down this order did understand me, but she wasn't responsible for making the order. And the person who was, didn't understand it, so she decided to ignore it. Result: I had no needles whatsoever waiting for me. Oh well. Next time, then.

And the books? First of all, I bought another copy of Bill Bryson's "A short history of nearly everything". I have recommended it earlier, and repeat everything I've said about it. My copy has been through a couple of adventures, dozens of hours on the subway, and all this shows. I thought I'd submit it to bookcrossing, so needed another copy for myself. And then there was a cheap book on Egyptian gods, which I should finish before next weekend... what a stressful life.

Tuesday was dedicated for staying at home, doing laundry and untangling an unruly lilac yarn that has been nothing but a mess for months. Finished that on Tuesday evening plus took some photos of my local stash. That was so horrible that I just couldn't bring myself to finishing it. I had forgotten about half of this amount.

And you really thought there were in-line skates inside?


Speechless. Again.


Does it get any yuckier than this?


That'll be the day...when this is finished.


Spot two pairs of handbag handles here.


An overall for a fat little boy.. who might be in the Army by the time this is finally finished.


On Wednesday there was another knitting meeting, this time in Tampere. Seven knitters gathered there, and books, projects and yarn went flying throug the air. Also met Johanna who is considering a trip to the yarn fair in Cologne - highly recommended, again! and Kirsi, another force-felting person.

Two frantic persons diving into a plastic bag


Today is Thursday. So, after a week's absence I returned to Belgium - woke up at 4.45 am this morning, took the morning flight to Brussels. There was a parcel waiting for me at the doorstep, and another at the post office. As mentioned earlier, yarn from a secret Nordic friend, and two old issues of Vogue Knitting, won at an Ebay auction. Some lovely timeless patterns, especially a "musical" afghan - again, having a photo of it wouldn't hurt. -Went shopping, changed the sheets, unpacked my bag and picked up a friend at the airport. Tomorrow I'll go back to work, and the weekend is fully booked, too.

And why all this rambling? Well, I know this wasn't an ordinary week but I'm still amazed how little time I've got for knitting. If it wasn't for knitting on the plane, there wouldn't be practically anything to mention. In the Brussels meeting I had a scarf project which was finished on the way home (2 hours at the café, then about an hour on the tram + bus). On the way to Finland: about 20 cm of a sock; really thin yarn + needles. In Finland: organising old yarn, buying some new yarn, then re-organising everything. It's an endless task. Oh, and my sister told me a sock heel technique she uses: the heel is knitted separately and as the last piece of the socks. If and when the heel is the first part to be worn, it's easy to unravel just that part and re-knit it. She didn't have any written instructions but she described the procedure and I made my own version of it. Doesn't look bad. One sock is finished, another progressed a bit when waiting for my guest at the airport.

First we leave a great big gaping hole.


Heelwork. Needs to be modified a bit.


I want more knitting time!

Emme lannistu - kuvien lisääminen onnistui vihdoinkin

Ensinnäkin lähetän kiitokset salaiselle pohjoismaiselle ystävälle - kaimani Anne oli lähettänyt lankapaketin, joka sain vasta tänään. Hjertegarnin Stripe-lankaa, pehmeitä ruskeita ja harmahtavia sävyjä - luultavasti samaa lankaa kuin tämä .




Hihittelin vaan ääneen, kun luin kaiman saatteeksi kirjoittaman tekstin: "I'm almost sorry to send you more yarn, my God, you have a lot." Onhan sitä lankaa paljon, mutta tuommoista Hjertegarnia ei ollut vielä ennestään ja tykkäsin kyllä kovasti. Saattaapa päätyä Clapotis-huiviksi, kun siihen alun perin varaamani langat on jollain käsittämättömällä tavalla hävinneet kämppään. Lokakuussa näin ne viimeksi.

Sitten katsaus menneeseen viikkoon: viime keskiviikkona oli Brysselissä paikallinen neuletapaaminen, johon jopa uskaltauduin menemään. Oli kiva tavata mukavia, lahjakkaita ja inspiroivia kanssaneulojia, joista osa oli liittynyt porukkaan vasta nähtyään sen tammikuussa nauhoitetun tv-ohjelman. Tällä kertaa ei ollut telkkariväkeä paikalla, "vain" yksi radiotoimittaja tekemässä jengistä haastattelua. Ryhmän "äiskä" Stéphanie esitteli villan kehräämistä värttinällä (kääk, meniköhän nyt termit oikein?) Projekti oli kyllä mielenkiintoinen, mutta vaikutti myös aika haastavalta, etten sanoisi. Otin muutaman valokuvan, joista tuli kuitenkin valitettavan epäselviä. Kuka käski neuloa niin nopeasti? Asetelmakuvat, joissa oli teekannuja ja sukantekeleitä, ovat ihan selkeitä, neulovat kädet suihkivat ilmassa liian nopeasti. Kävikin mielessä, että käsien kuvia voisi kerätä kavalkadiksi ja otsikoida sen vaikka "eurooppalaisia neulontatyylejä" tai "ahkeria käsiä". Jo pelkkä puikko-otteiden vertailu oli aikas kiehtovaa, jokaisella oli vähän oma tyyli. Jotkut jopa ankkuroi toisen pitkän puikon paikoilleen kainaloon ja temppuili sitten toisen puikon ja langan kanssa.

Kalustosta päätellen voitais olla vaikka jossain eksoottisemmassakin paikassa kuin Brysselissä.



Tämä tapaaminen oli siis keskiviikkona. Torstaina olis pitänyt pakata, sillä seuraavana päivänä lähdin Suomeen suoraan töistä. Pakkaamiseksi sitä touhua ei todellakaan voinut sanoa, kunhan heittelin kamat isoon olkalaukkuun ja toivoin sen kestävän painoa. Niin ja perjantaina oli vielä yksi neulejohdannaistapaaminen: Jorun tuli Luxemburgista erääseen kokoukseen perjantaina, käytiin yhdessä lounaalla. Oli hauska tavata häntäkin, vaikka kumpikaan ei tainnut esitellä parhaita puoliaan: hänellä oli kaikkien flunssien äiti ja mä taas märehdin omia murheitani. Noh, eiköhän seuraava tapaaminen osu vähän parempaan ajankohtaan.

Viikonloppu olikin sitten yhtä surua ja murhetta, joten maanantaina sallin itselleni pienimuotoisen piristävän shoppailukierroksen. Hakematta löytyi helmiä ja hakemalla taas huopuvaa vihreää lankaa (vaikkakin vain vähäisiä määriä, lankakaupan tädit olivat lähinnä kauhuissaan kun nappasin hyllystä mohairlankaa ja kysyin, saisiko sitä huopumaan. ööötota, ei ole tietoa, ei ole koskaan tullut mieleenkään edes yrittää. Mutta muutakaan huovutuskandidaattia ei ollut, joten kokeiltavahan se on.) Sit ostin vielä pari kirjaa ja lehteä - jotka lehdet puolestaan unohtuivat kotiin. Toinen niistä oli Burdan virkkauslehdykäinen, jossa esiteltiin myös koukkuamista, josta oli jokin aika sitten puhetta ainakin Ihanitse-palstalla. Jos nyt joku tamperelainen sattuu etsimään koukkuamiskoukkuja, niin niitä saa ainakin Taito-Shopista, Koskikeskuksen 3. kerroksen pienestä käsityöliikkeestä ja sitten vielä Hämeen neule ja ompelukone -nimisestä putiikista Tuomiokirkonkadulla. Taito-shopista olin tilannut pari viikkoa sitten itselleni erikoispitkiä pyöröpuikkoja. Tai siis olin yrittänyt, mutta olihan se mun toivomus tietysti vähän tulkinnanvarainen. Olin pyytänyt tilaamaan mahdollisimman pitkiä ja mahdollisimman ohuita puikkoja (mainitsin pitsin neulomisen ja Möbiukset). Tilauksen ottanut henkilö ymmärsi mitä tarkoitan, mutta hän puolestaan ei TEHNYT sitä tilausta. Siitä vastuussa oleva taas ei ymmärtänyt, mitä oikestaan olin halunnut, joten hän jätti koko asian sikseen. Ei siis saanut Anne hartaasti odottamiaan pyöröpuikkoja, jäävät ensi kertaan.

Niin ja ne kirjat. Ensinnäkin ostin uuden kipaleen Bill Brysonin "A short history of nearly everything". Olen meuhkannut siitä jo aiemmin; toistan kaiken aikaisemmin lausumani. Mun kappale on ollut mukana tuulessa ja tuiskuissa ja ruokatunnilla ja työmatkoilla ja vaikka missä, joten se alkaa olla jo aika surkeassa kunnossa. Aattelin laittaa sen kierrätykseen ja ostaa omaan hyllyyni toisen kappaleen. Tää bookcrossing on loistava juttu, ei muuta kuin kirjat kiertoon vaan! Ostin myös alekirjan Egyptin jumalhahmoista, joka pitäis opetella viikossa ulkoa. Ikään kuin ei olis muuta tekemistä.

Tiistaipäivä taas hujahti käsistä kotosalla touhuillessa, pyykkiä pestessä, selvitellessä yhtä todella raivostuttavaa sotkuista violettia putkilankaa. Sain sen lopulta kerittyä tosiaan tiistaina; otin kuvia Suomessa olevasta lankavarastostani, kunnes järkytyin niin pahasti etten voinut enää jatkaa. Eli aiemmin kuvissa esitelty lankavarasto oli ehkä puolet kokonaismäärästä. Äiskän varastoja ei ehditty edes pöyhäistä vielä.

Luulitteko todella, että laatikossa on rullaluistimet?


Mitä tämän edessä voi enää sanoa?


Aika kauheet värit, eikö?


Sen päivän kun näkis, että tämä on valmis.


Etsi kuvasta kaksi paria laukunkahvoja.


Haalari pienelle paksulle pojalle, joka saattaa olla jo armeijassa siinä vaiheessa, kun vaate valmistuu.


--Keskiviikkona olikin sitten vuorossa uusi neuletapaaminen vanhassa kotikaupungissa Tampereella. Seitsemän meitä loppujen lopuksi kertyi paikalle; kirjat, keskeneräiset työt ja langat vaan kiersivät pöydän ympäri. Mainittakoon, että ensimmäistä kertaa paikalla oli Johanna, joka suunnittelee matkaa Kölnin lankamessuille - ei muuta kuin reissuun! ja Kirsi, taas yksi hurja huovuttaja.

Mitä siellä pussissa oikein on?


Vaikka torstain pitäis olla toivoa täynnä, höh. Ei pidä paikkaansa. Viikon poissaolon jälkeen palasin tänään Belgiaan - siis herätys aamulla klo 4.45, täpötäydellä aamukoneella Rysälään. Kotona oli odotamassa jo yksi paketti, toisen hain postista. Sain siis jo mainittua lankaa ja sitten Ebayn huutokaupasta voittamani kaksi vanhaa Vogue Knitting -lehteä olivat suvainneet saapua. Ei muuta kuin retkelle postiin, ja päivän muita aktiviteettejä olivat kauppareissu, petivaatteiden vaihto, laukun purku ja sitten vielä vieraan hakeminen lentokentältä. Huomenna on taas työpäivä, ja viikonloppu on buukattu täyteen ohjelmaa.

Että miksikö tämmöisiä kaikkia horisen? No eihän tämä ole ollut mikään tavallinen viikko, mutta jäin silti oikein miettimään, kuinka vähän aikaa on ollut neulomiseen. Jos en olisi neulonut lentokoneessa, ei paljon olisi lapsille kertomista. Brysselin neuletapaamisessa pistelin huivia, jonka sain valmiiksi bussimatkalla kotiin (ensin 2 tuntia tapaamisessa, sitten vierähti noin tunti matkustaessa kotiin ensin raitsikalla ja sitten vielä bussilla). Suomeen lentäessä valmistui parikymmentä senttiä sukanvartta, vaikka lanka ja puikot oli aikas ohkoset. Suomessa päätehtävä oli sitten järjestellä lankavarastoa - sitten ostin vähän uutta lankaa ja järjestelin vähän lisää. Loputon suo. Sisko oli myös Suomessa käymässä ja kertoi mulle oman niksinsä sukan tekemiseen: kantapäähän yleensä kuluu ensimmäisenä hiuki, joten sisko jättää ensin sukkaan kantapään silmukat odottamaan ja neuloo sen sitten viimeiseksi valmiiksi, jolloin se on helppo tarpeen tullen neuloa uusiksi. Eihän sillä mitään kirjallisia ohjeita ollut, joten mä jouduin vain kokeilemaan tuota tapaa itsekseni, eikä siitä tullutkaan pöllömpi. Eka sukka tuli valmiiksi Tampereen tapaamisessa, toista aloitin palatessani Suomesta ja pistelin sitä hyvän palan odottaessani illalla Suomi-vierasta lentokentällä.

Ensin jätetään silmukat odottamaan, vaikka siitä tuleekin jumalattoman iso reikä.


Vaan eipä tullut kovin paha ottaen huomioon, että kyseessä oli vaan kokeilu. Otan vielä auki ja päättelen loput silmukat nopeammin, ettei tule noin terävää kulmaa.


Sukan kantapään ohje - nauhakavennus

Tarvii lisää neulonta-aikaa!

Just a light snack before next update - Pieni välipala ennen seuraavaa kunnon päivitystä

Quoting Minna here: "Japanese sites have always the cutest things." Yes, indeed. Let's take a quick Japanese tour now, since it seems to be a rising trend.

Remember the cat knit book I showed you earlier? I managed to order it from Amazon's Japanese site, which is rather amazing, come to think of it. And here are the instructions, if I want to return it. Clear as mud. If you don't believe me, just check the link. I think I'll rather keep the book.




Lainaus Minnalta: "Japanilaiset sitten osaavat tehdä kaikkea kaunista ja söpöä." Nii-in. Tehdäänpä tässä joutessamme pieni Japani-kierros, kun näyttää muutenkin olevan suosittu aihe tällä hetkellä.

Muistatte varmaan kissakirjan, joka vilahti kuvissa jokin aika sitten. Onnistuin tilaamaan sen Amazonin japaninkielisiltä sivuilta, mikä on näin jälkikäteen arvioiden aika hyvä saavutus. Kirja saapui mukanaan palautusohjeet. Asiakas on aina oikeassa, eikö? Jos ette usko, katsokaa itse, mihin linkki vie. Taidan suosiolla pitää kirjan.


It's getting late. Let's calm down and read some Japanese knitting poems. No, don't read the second one! Or don't follow its idea. Good night everyone.

Ilta alkaa jo olla pitkällä. Luetaan vielä muutama rauhoittava neuleruno. . Paitsi että älkää lukeko toista runoa. Tai älkää ainakaan jääkö toteuttamaan sitä. Hyvää yötä.

Aren't you cute? Nice sweater, by the way - Heippa, mitä söpöliini? Eikä paitakaan ole pöllömpi

You won't believe this. How low can you go? I've just taken a photo of a tv program. And it's up to you to decide whether I did it for the sake of the sweater or its contents. Tee-hee.


Uskomatonta, miten alas voi vajota. Otin kuvan telkkariohjelmasta. Tai siis nyt teidän pitäisi päätellä, oliko tarkoitukseni kuvata neulepaitaa vaiko sen sisältöä. Hih. Vaikea paikka.

Did I do anything else during the weekend? Oh yes. Went to a charity concert on Saturday. First of all, I'm a great fan of pianist Martha Argerich and she was performing there. And it was for a good cause: ChildFocus, the Centre for Missing and Sexually Exploited Children in Belgium. --About five years ago when I had just started working in Luxembourg, I heard that Martha Argerich was playing there. The concert was sold out, of course, and despite pestering the organisers with my phone calls, I was still without a ticket on the very evening of the concert. To top it all, I had a stand-by evening at work - we were not allowed to leave before a special permission. Well, I had the time and motivation to make a board at work: a bold text in English, French and German, saying that I wanted to buy an extra ticket. I dashed towards the concert hall, stood at the entrance and endured even more laughter and ridicule than I'd expected - how could I imagine that anyone would have an extra ticket. Until there was an chic elderly lady. She approached me smiling and said that her son had just called her that he was caught up at work and couldn't make it to the concert. She had two season tickets, excellent seats, and she was more than happy to "practise" her English, as she put it, Luxembourg being mostly French speaking. To thank her, I bought us some champagne, and it was just one of those nights you won't forget - the concert was simply fabulous.

Vuorossa kertomus aiheesta "mitä tein viikonloppuna". Lauantai-iltana mentiin likkojen kanssa hyväntekeväisyyskonserttiin. Olen pitemmän aikaa ollut pianisti Martha Argerichin suuri ihailija, ja villit hevosetkaan ei olis pidellyt mua pois hänen konsertistaan, silloin kun semmoinen lähitienoilla järjestetään. Illan tuotto meni ChildFocuksen hyväksi - järjestö, joka toimii kadonneiden ja seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten hyväksi. Ja tässä maassahan sille riittää työsarkaa. --Viitisen vuotta sitten olin juuri aloittanut työt Luxemburgissa ja satuin sitten lukemaan paikallislehdestä, että Madame Argerich oli tulossa konsertoimaan. Eihän siinä vaiheessa tietenkään enää mitään lippuja saanut, vaikka kuinka pommitin lipputoimistoa puhelimitse. Eivät suostuneet ottamaan edes jonotuslistalle muuta kuin konsertti-iltana ja silloinkin piti henkilökohtaisesti käydä lippukassalla jonottamassa. Kaiken kukkuraksi mulle sattui töissä päivystysvuoro, eli ei saanut lähteä kotiin ennen kuin siihen annettiin erityinen lupa. No mitä siinä töistäkään olisi tullut, olin niin täpinöissä. Askartelin kuitenkin itselleni pahvitaulun, jossa luki kolmella kielellä, että haluan ostaa yhden ylimääräisen lipun. Lähtöluvan saatuani hyökkäsin siis konserttisalia kohti, asetuin ovenpieleen pahvilappuineni ja valmistauduin henkisesti naureskeluun ja ihmettelyyn: kuvittelinko tosiaan, että joku luopuisi lipustaan. Kunnes ovesta tuli sisään vanhempi, hyvin elegantti rouva. Hymyili jo kaukaa ja sanoi, että hän käy yleensä konserteissa poikansa kanssa, mutta poika oli tänä iltana töiden takia estynyt tulemasta. Kausilippu, loistavat istumapaikat, ja rouva oli vielä niin onnellinen, kun sai "kerrankin harjoittaa" englantiaan - hän selitti jotakin, että nuorena puhui sitä paremminkin mutta naimisiin mentyään oli lähinnä puhunut ranskaa. Ostin meille väliajalla samppanjaa, eikä ilta enää paljon paremmaksi olisi voinut muuttua. Yksi niitä elämän unohtumattomia iltoja - kertakaikkiaan upea konsertti.

What else did I do? Nothing much, just look at the weather. - And hereby we made a passage to talk about the weather on a larger scale.


Mitäs muuta tuli puuhailtua? Ei paljo mittään, ei tuohon säähän laittaisi koiraakaan. - Klippeti-klop. Kipitämme aasinsiltaa pitkin sääkeskusteluun.

A week ago I was in my old home town, Tampere. It was late at night and I had just stepped out of a bus. Then I saw these:


Olin tasan viikko sitten vanhassa kotikaupungissa Tampereella. Astuin iltamyöhällä ulos bussista ja näin nämä.

Didn't know what this was all about but have heard later that this was an international campaign against global warning... Snowmen in Sweden, Finland and Russia were pleading for help, they're endangered and may become extinct. Judging by the photos, some of them are in a hopeless situation. Or what do you think?
Snowmen against global warming

Ei ollut aavistustakaan, mistä oli kyse. Sittemmin olen sivistänyt itseäni ja kuullut, että tämä oli kansainvälinen tempaus ilmaston lämpenemistä vastaan. Ruotsin, Suomen ja Venäjän lumiukot pyysivät apua, ovat uhanalainen laji ja saattavat kuolla jopa sukupuuttoon. Kuvista päätellen monilla niistä ei ole enää paljon toivoa. Vai mitä? Lumiukot ilmastonmuutosta vastaan

Still going strong - but for how long?


A seal?

Onk tää hylje?

This is not a snowman, but isn't it pretty? A winter cover of a fountain.


And while we're on the subject, the Earth & Space Week has kicked off here in Brussels. I almost missed my bus one night because I just had to stop and stare at this huge globe that constantly changes colour and different pictures and scenes are projected on its surface. Should you want to read more, here's an official link:
Earth and Space




Greetings from outer space!


and just one more


Ja nyt kun kerran päästiin vauhtiin, niin kerronpa teille vielä senkin, että Brysselissä on potkaistu käyntiin Earth & Space -tapahtuma, jonka symboliksi on erään liikenneympyrän keskelle pykätty tämmöinen 20 metriä läpimitaltaan oleva pallo. Hämärään aikaan se vaihtaa jatkuvasti väriä, ja lisäksi pinnalle heijastetaan erilaisia kuvia sekä maapallolta että avaruudesta. Hyvä jos maltan iltaisin loikata bussiin, kun tuppaan unohtua katselemaan sitä suu auki.

Jos aihe kiinnostaa, täältä löytyy vielä lisätietoa: Earth and Space

******************

I can almost hear you guys yawn, and most of you have made your way to another KNITTING blog a long time ago. IF you're still around, you must be thinking that I just couldn't make a connection between the previous item and knitting. Ha! Will prove you wrong, or at least I'll try.

Had I received an invitation to the opening of that Earth and Space show, this is what I would have liked to wear. It's an old Vogue Knitting pattern, and I know there's another one that's more detailed. Should anyone have that, could you please let me know?




Höh. Teidän haukotukset kuuluu melkein tänne asti... siis niiden teistä, jotka eivät ole jo kauan sitten hakeutuneet muihin NEULEblogeihin.. Jos olette täällä vielä, ihmettelette varmaan, miten muka saan sidottua edellisen aiheen ja neulomisen yhteen; ei oo mahdollista. Hah! Katsokaapa vain, ainakin mä yritän.

Jos olisin saanut kutsun Maa ja Avaruus -näyttelyn avajaisiin, tämmöinen paita olis pitänyt pistää päälle. Kyseessä on vanha Vogue Knitting -lehden ohje, ja mä tiedän, että on olemassa myös yksityiskohtaisempi malli. Jos kenelläkään sattuu olemaan sitä, voisitteko ottaa yhteyttä tai siis ilmoittautua tavalla tai toisella?


And I'm done for tonight. Tomorrow there should be a new knitting meeting after the tv-program was broadcast last week. Let's see whether we fit into the cafe any more. Oh my, what will I take along? I have nothing nice going on. Well, it'll be so crowded that a tiny sock project will probably be the best option.

Nyt alkaa pikkuhiljaa riittää tältä illalta. Huomenna olis tarkoitus mennä paikalliseen neuletapaamiseen, siis siihen, jossa edellisellä kerralla meni pupu pöksyihin, kun siellä olikin tv-ryhmä kuvaamassa. Lähetys tuli telkkarista viime viikolla ja nyt odotellaan varsinaista yleisöryntäystä. Mahdutaankohan enää koko kahvilaan? Ja mitä mä oikein otan mukaani käsityöksi, ei mulla ole mitään...

The Finns are at it again!

The Finnish online knitting magazine Ulla is has just come out and it's worth seeing, believe you me. "All" the Finnish readers probably flock the site at the moment, but let's hope you'll get in as well. And here's a challenge to all the foreigners who read this: go and figure out what's "cast on", "knit" and "yarn" in Finnish. And I'm sure that the designers are just as kind as they are talented - if you fancy a pattern, I'm sure that it can be translated into English as well.

Spoiled rotten - piloille hemmoteltu

I can't help thinking that I'm totally spoiled: things just arrive at my house and I could stay there, being entertained and fed. Just look what the mailman has carried in recently:

Alan tuntea itseni täysin piloille hemmotelluksi: ei tartte edes lähteä kotoa mihinkään, postimies kantaa kaikkea kivaa ovesta sisään. Tässä esimerkkejä viime aikojen paketeista:

These are from Kati - thanks again! Pure Finnish chocolate, and if you look carefully enough, the one on the bottom contains some chili. Yummy!

Tässä Katin lähettämät aidot suomalaiset suklaat; kiitos vielä kerran! Maya-suklaa oli mulle uutta, ja chiliin saattaa tulla jopa himo. Nampsis!

And this is from Wendy. What can I say? Zibibbo is good! But you still haven't answered me what can I get you in return. I'll be back and pester you about this. This is the funniest thing ever! Believe it or not, I'll put it into good use - watch this space!

Tämä vimpain taas on peräisin Wendyltä, jonka blogi on aika hulppea sekä sisällöltään että ulkoasultaan. Putkineulekone on kyllä kaikkien aikojen paras neulekapine! Se tulee jopa hyvään käyttöön - pitäkää silmällä tätä blogia.

The guts of an Egg Boy.

Munapojan sisukset.

And this is from Ziina. She had bought this book but wasn't too impressed herself - and this has been on my "must have one day" list forever. Luckily, I had an extra copy of a book she fancied… so we swapped. Don't know about you, hon, but I'm over the moon!

Kirja puolestaan saapui Ziinalta. Z oli ostanut sen itselleen, muttei ollut täysin tyytyväinen sisältöön, ja kun puolestaan mulla sattui olemaan tarjolla yks ylimääräinen pitsikirja, niin tehtiin sitten vaihtokaupat. Toivottavasti Ziina on yhtä tyytyväinen kuin minä. Mulla tää oli pitkän aikaa roikkunut "mä haluun, mä haluun" -listalla.

Hihi. And this is from me to me. Cat knits in various forms... in Japanese. Actually, the language doesn't matter because the pictures and patterns are so good.

Okei, tunnustetaan nyt sitten, että tämän kirjan saapuminen ei ollut kovin suuri yllätys, koska sen oli tilannut joku Anne. Erilaisia kissaneuleita... japaniksi. Kieli ei sinänsä pahemmin haittaa, sillä kuvista ja ohjeista pääsee aika hyvin kärryille.

catscatscatscatscatscats

kisukisukisukisukisukisu

Again, from me to me. How selfish am I?

Heh, lisää itsepaapomista. Meneekö itsekkyyden puolelle?

Should I ever have the time to knit the Gromit pattern on the left, I think I'll leave his unfinished knitwork hang free. (and again, you may ask how old I am)

Jos joskus on aikaa neuloa tämä Gromit-malli, aattelin jättää Gromitin neulomuksen lieputtamaan irrallaan.

This creature really tested my nerves and patience. It's an unfinished Möbius scarf - you know, the one that twists half a loop around itself. I'm in awe of the person who first figured out how to knit one... and can't help feeling a bit proud of myself, having finished it, too, instead of tearing it apart in fury. This was just a test, I really didn't think it would be of the right size or anything.

Sitten siirrymme verta, hikeä ja kyyneleitä -osastolle. Kuvassa keskeneräinen Möbius-huivi; siis sellainen lenksu, joka kiertyy puoli kierrosta itsensä ympäri. Ei voi muuta kuin ihailla sitä ihmistä, joka on ensimmäisenä keksinyt, että semmoisen voi jopa neuloa... ja samalla olen vähän ylpeä itsestäni että sain sen jopa valmiiksi enkä raivoissani purkanut koko kyhäelmää. Tää eka oli vasta kokeilu, mulla ei ollut mitään käsitystä silmukkamääristä tai mistään muustakaan.

So, imagine how happy I was when the result was just perfect. Beginner's luck, I suppose.

Niinpä ilo ja hämmästys oli suuri, kun päättelin silmukat ja totesin, että tämä sopii kuin valettu. Aloittelijan tuuria vissiin.

What a good idea. Should you have any swatches, especially crocheted ones, be sure not to throw them away since they come in handy this summer. For inspiration, please go and see some photos from Paris fashion shows, for instance here. Just scroll down until you find the heading "MODE - Mycked hud på catwalken".
Source: AP/Expressen