Just in short: I was released from the hospital in Belgium, but couldn't manage on my own in my flat in Belgium, so I had to fight for a permission to travel to Finland - normally my employer's rules forbid travelling during sick leave. I have some fractions in both of my legs, and some other things which still need to be examined, so I have no further comments on them at the moment.
At my mother's place in Finland there's no net connection, and quite frankly, I don't feel like searching for an internet café in the city (this posting was realised with a friend's help). I would benefit from a wheelchair and would be at least a bit more mobile with it, but since I live abroad and am not covered by the Finnish health care, I'm not allowed to borrow one from the city's medical services. The taxi company of the Tampere area has got a wheelchair, but if I want to reserve it, I'll have to pay for the chair's trip from the office to my mother's place as well, plus the normal fare wherevere I'm going. And believe you me, taking a taxi in Finland isn't too cheap...
So, at the moment I prefer spending my days at mummy's place with Wilma the Cat. We can easily manage 16 hours of sleep in a day. Besides, Wilma has shown some previously unknown talents as a therapy cat: she'd carefully climb on top of me and stretch herself over my legs while I'm laying down. She's so warm and careful that my heart just melts: I practically forget all my pains when she keeps me company.
But basically everything is fine: I'm just tired to do anything too complicated yet - knit-wise. I've found a lovely Japanese shawl pattern and have been trying to figure that out before I start knitting, but I've run into trouble right away. Judging by the photos, there's a vertical row of yarnovers in the middle of the shawl, but it's not indicated in the chart. Besides, if it's only one yarnover in the middle, where am I supposed to make the decrease so that the row stays vertical? Any good ideas?
Lyhyesti: Pääsin/lähdin pois belgialaisesta sairaalasta. Lensin Suomeen, tulin äiskän ja Wilman hoiviin. Päädiagnoosina on murtumia molemmissa jaloissa ja sit muuta pientä sälää, jota pitää vielä tutkia. No comments toistaiseksi.
Äiskän luona ei ole nettiä enkä ole oikein siinä kunnossa että lähtisin kylille etsimään nettikahvilaa. (Tämä postaus on toteutettu avustajan välityksellä.) Pyörätuolilla voisin liikkua, mutta kun ulkomaanelävänä en ole Kelan korvauksen piirissä, en saa semmoista edes lainaksi. Tampereen taksikeskuksesta saa kyllä lainaksi pyörätuolia jos on esim. menossa lääkäriin, mutta matkustaja maksaa tietysti ensiksi tuolin haun taksikeskuksesta plus sitten sen varsinaisen taksimatkan, ja kun sairasloma on vasta alussa, niin en viittis ihan kaikkea rahoja hassata tähän kyyditysralliin.
Makoilen siis kotona ja pidän Wilman kanssa nukkumiskilpailuja. 16 tuntia vuorokaudessa onnistuu ihan hyvin. Wilma on pyytämättä ja opettamatta alkanut toimia terapiakissana. Se tulee makoilemaan mun jalkojen päälle ja asettautuu mahdollisimman pitkäksi ja leveäksi, että paino jakautuu tasaisesti. Aiemmin se on nukkunut mieluiten kerällä vatsan tai rinnan päällä. Voi että. Kyllä eläimet on sitten viisaita.
Sen verran tästä kolhusta opin, etten etukäteen vouhota siitä, mitä olen ensi viikolla tekemässä ja minne menemässä. Katsotaan päivä kerrallaan. - Ja vielä loppuun vähän sisäpiirin tietoja: jokin aika sitten äiskä kaatui tässä pihallaan ja teloi kylkensä niin ettei tahtonut pystyä hengittämään. Kävi lääkärissä ja sai komennon ottaa rauhallisesti. (rauhallisesti? Meidän muori?) Samaan syssyyn tuli uutisia äitin siskolta: siltä oli varastettu lompakko, ja mun siskolta puolestaan kännykkä. Sit mä jäin auton alle enkä uskaltanut ensin kertoa äiskälle kun ei ollut mitään varmaa tietoa mistään. Viikonlopusta alkaen äiti oli yrittänyt soittaa mun Ruotsissa asuvalle siskolle kertoakseen tämän toisen tuhlaajatyttärensä uutisen, mutta siskopa ei vastannut puhelimeen. Tänään sitten selvisi, miksi on ollut hiljaista: sisko puolestaan oli kompastunut viikonloppuna, hajottanut polvilumpionsa ja joutunut eilen leikkaukseen, kipsi jalassa 6-8 viikkoa. Mitähän seuraavaksi? Mikä planeetta on naksahtanut väärään asentoon?
Muutakin kohta naksahtaa tai napsahtaa. Kaappasin lähtiessäni mukaan matkalaukkuun yhden japanilaisen huivimallin, jonka olen jo kauan halunnut neuloa mutta kun koskaan ei muka ole sellaista yhtäjaksoista neuleaikaa. No nyt olisi, jos vaan jaksaisi neuloa. Olen vasta käännellyt kaavioita ja vertaillut kirjassa olevia kuvia valmiista huivista, ja mun mielestä ne ei vaan oikein matsaa keskenään. Miten ihmeessä kolmiohuiviin tehdään keskelle yhden langankierron suuruinen reikärivi, ja vielä niin että se pysyy pystysuorassa? Jos mä lisään yhden silmukan, niin kavennanko sen sitten kans vaan toisella puolella? Jos on hyviä ideoita tai jos joku ratkaisee ongelman, miksi valokuva ja kaavio ei näyttäisi vastaavan toisiaan, niin anti tulla vaan, mulla on taas hyvä syy vääntäytyä sängynpohjalta ylös parin päivän päästä ja vaatia päästä tietsikalle. Siihen asti jätän teidät nauttimaan muutamasta kameraan tallentuneesta kuvasta "tilapäisvammaisen" elämästä.
Jumankekka! Tää pitää vielä kertoa! Laskeuduttiin Helsinkiin lauantaiyönä noin klo 02.00. Istuttiin koneen etuosassa, mutta kun oltiin perillä, taaemmilta riveiltä alkoi painaa väkeä ohitse. Lentoemäntä tuli mulle ehdottamaan, että josko te jäisitte odottamaan että koko kone on tyhjä, niin pääsette sitten viimeisenä ulos. Ei käy! Muutenkin roikutin kinttuja hirvittävän epämukavassa asennossa koko matkan ajan ja olin vaan laskenut minuutteja siihen, että saisin jalat suoristettua ja veren kiertämään. Totesin vaan, että mulla on nyt kipuja ja koneesta pitää päästä just nyt ulos. Aika monta siitä vielä punkesi puoliväkisin ohitse. Olis tietysti pitänyt todeta, että juu, tietysti mä istun alas, että IHMISET PÄÄSEE KULKEMAAN.
Tuesday, November 28, 2006
Inhorealistisia kuvia. Belgialaisessa sairaalassa ei noi apuvälineet edustaneet ihan kehityksen huippua (anteeksi nyt että sanon näin). Sopii vaan kuvitella ittelleen kaksi tönköksi kipsattua painavaa jalkaa ja sitten toimittamaan asioitaan tuohon pytylle. Juu, onhan siinä tukikahva. Yksi. Vähän on vaan hankalassa paikassa, ja toinen kahva puolestaan on vastakkaisella seinällä. No hetkinen, minä nyt vähän venytän tätä bionic-käsivarttani, niin het' saan siitä hyvän otteen.
Rollaattori, ilmeisesti maan viimeisen kyläsepän takoma joskus 1830-luvulla. Taustalla sairaalan vakiokokotyyny, mitat noin 80 x 80 x 45 cm. Jaa mikä niskavaurio? Kavereilta tuli tekstiviestejä Suomesta, ja mä meinasin naurusta pudota sängystä kun tuli puheeksi sängyn selkänojan säätö. Se oli ihan hoitajasta kiinni, ei todellakaan ollut mitään sähkösäätöistä sänkyä, jota olis voinut itse operoida ylös tai alas. Jos ei kukaan ehtinyt nostamaan tai laskemaan selkänojaa, niin sitten istuit ja söit ja nukuit miten parhaaksi katsoit.
Sitäkin kyllä naurettiin, että näissä vähemmän teknisissä vehkeissä oli se hyvä puoli, että kännykän käyttö oli sallittua. Ilmeisesti niillä ei ole sairaalassa mitään niin high tech -vehkeitä, että kännykän käyttö olisi saanut ne sekaisin.
Ou jeah, pyörätuoli! Veskikäynnit sentään helpottui, mutta ei tässä mitään huviajoja tehty. Jalkatuet? Nehän on vaan tiellä.
Ja sitten kun laskeuduttiin Helsinkiin ja sain viettää muutaman tunnin hotellin invahuoneessa, olin jo ihan valmis jäämään sinne. Sairaalassa ei onnistuttu järjestämään edes suihkumahdollisuutta ja kun olin lyönyt onnettomuudessa pääni ja se veri-, kudosneste- ja hiuskakku kun oli viikon puhdistamatta ja pesemättä, niin aloin olla jo epätoivoinen. Voitte varmaan kuvitella, miten ihana oli vaan istua ja antaa lämpimän veden valua. Aah.
Ja vessa-asiointikin onnistui vähän useammin kuin kerran päivässä kun ei tarvinnut pelätä jumiutuvansa avuttomana pytylle.
Mikään inhimillinen ei siis ole neuleblogaajalle vierasta.
Rollaattori, ilmeisesti maan viimeisen kyläsepän takoma joskus 1830-luvulla. Taustalla sairaalan vakiokokotyyny, mitat noin 80 x 80 x 45 cm. Jaa mikä niskavaurio? Kavereilta tuli tekstiviestejä Suomesta, ja mä meinasin naurusta pudota sängystä kun tuli puheeksi sängyn selkänojan säätö. Se oli ihan hoitajasta kiinni, ei todellakaan ollut mitään sähkösäätöistä sänkyä, jota olis voinut itse operoida ylös tai alas. Jos ei kukaan ehtinyt nostamaan tai laskemaan selkänojaa, niin sitten istuit ja söit ja nukuit miten parhaaksi katsoit.
Sitäkin kyllä naurettiin, että näissä vähemmän teknisissä vehkeissä oli se hyvä puoli, että kännykän käyttö oli sallittua. Ilmeisesti niillä ei ole sairaalassa mitään niin high tech -vehkeitä, että kännykän käyttö olisi saanut ne sekaisin.
Ou jeah, pyörätuoli! Veskikäynnit sentään helpottui, mutta ei tässä mitään huviajoja tehty. Jalkatuet? Nehän on vaan tiellä.
Ja sitten kun laskeuduttiin Helsinkiin ja sain viettää muutaman tunnin hotellin invahuoneessa, olin jo ihan valmis jäämään sinne. Sairaalassa ei onnistuttu järjestämään edes suihkumahdollisuutta ja kun olin lyönyt onnettomuudessa pääni ja se veri-, kudosneste- ja hiuskakku kun oli viikon puhdistamatta ja pesemättä, niin aloin olla jo epätoivoinen. Voitte varmaan kuvitella, miten ihana oli vaan istua ja antaa lämpimän veden valua. Aah.
Ja vessa-asiointikin onnistui vähän useammin kuin kerran päivässä kun ei tarvinnut pelätä jumiutuvansa avuttomana pytylle.
Mikään inhimillinen ei siis ole neuleblogaajalle vierasta.
Harmi kun en saa tähän samaan postaukseen näkyviin röntgenkuvia kintuistani, joilla pitäisi kiivetä näitä portaita - ainakin belgilääkäreiden mukaan. Mä siis asun tuolla ylhäällä.
I just wish I could show you the x-rays of my legs in the same posting where I present the stairs up to my flat. According to (some) Belgian doctors, I could happily live in my flat in Belgium - which would mean climbing up and down these stairs.
I just wish I could show you the x-rays of my legs in the same posting where I present the stairs up to my flat. According to (some) Belgian doctors, I could happily live in my flat in Belgium - which would mean climbing up and down these stairs.
Thursday, November 23, 2006
Happy Thanksgiving! - Aihetta kiitospäivään
I know I'm late with this posting, the Thanksgiving already passed...but it was close I'd missed it totally. Pathetic as this may sound, I am thankful for the way things went, it could have been so much worse. And most of all I'm thankful for all the wonderful friends I have and their help and support. Lately I feel that my sentences have always begun by "I want..." and then someone has found a way of realising that idea. (The only thing that seems to be truly impossible is having a shower in a Belgian hospital.)
Currently I'm overwhelmed by all the messages I've got, so please bear with me, the reply may take a while. There are plenty of administrative things to arrange and they take the main part of my time and energy, but once they're over, I'll be back with a vengeance.
So, this is is one of the things I was knitting for the Finnish campaign where we make warm garments for the homeless. While a homeless person might appreciate a turkey as well, it wasn't the what it was supposed to be. More photos once it's truly finished.
---
Kiitospäivä oli ja meni, ja oli hilkulla etten missannut sitä kokonaan. Sillä uhallakin että kuulostan teatraaliselta, olen silti kiitollinen siitä miten asiat meni. Tietysti jos olisi valita saanut, en olisi tätäkään kolhua ottanut, mutta jos kerran jotain oli tapahtuakseen, niin pääsin sittenkin suhteellisen vähällä. Erityisen kiitollinen olen ystäväpiiristä ja turvaverkosta, ihan uskomattomasti on asiat järjestyneet tällain kauko-ohjauksella. Minä vaan teen listaa ja aloitan melkein kaikki lauseeni "Mä haluan/tarvitsen..." ja sitten joku keksii siihen ratkaisun. (Ainoa jutska tähän asti, joka ei ole onnistunut, on suihkuun pääseminen belgialaisessa sairaalassa.)
Sähköposti ja kännykkä pullistelee viesteistä, joten tätä kautta vielä kiitokset kaikille, vastaaminen voi vähän venähtää. Vielä on hoidettavana paljon paperisotaa, ja kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista, eikä ketään tahdo tavoittaa puhelimella, niin tähän kuluu suurin osa valveillaoloajastani ja energiastani. Vaan kunhan hommat saadaan paremmalle tolalle, eiköhän neulominenkin taas maistu, kun kädetkin kerran pelaa.
Tämä ajankohtainen neuleprojekti oli siis yksi kontribuutio neulo asunnottomille -kampanjaan. Vaikka he ehkä ilahtuisivat kalkkunastakin, tarkoitus oli kuitenkin tehdä jotain ihan muuta. Valokuvakavalkadi jatkuu, kunhan tuote on loppukäsitelty. Hihi.
Currently I'm overwhelmed by all the messages I've got, so please bear with me, the reply may take a while. There are plenty of administrative things to arrange and they take the main part of my time and energy, but once they're over, I'll be back with a vengeance.
So, this is is one of the things I was knitting for the Finnish campaign where we make warm garments for the homeless. While a homeless person might appreciate a turkey as well, it wasn't the what it was supposed to be. More photos once it's truly finished.
---
Kiitospäivä oli ja meni, ja oli hilkulla etten missannut sitä kokonaan. Sillä uhallakin että kuulostan teatraaliselta, olen silti kiitollinen siitä miten asiat meni. Tietysti jos olisi valita saanut, en olisi tätäkään kolhua ottanut, mutta jos kerran jotain oli tapahtuakseen, niin pääsin sittenkin suhteellisen vähällä. Erityisen kiitollinen olen ystäväpiiristä ja turvaverkosta, ihan uskomattomasti on asiat järjestyneet tällain kauko-ohjauksella. Minä vaan teen listaa ja aloitan melkein kaikki lauseeni "Mä haluan/tarvitsen..." ja sitten joku keksii siihen ratkaisun. (Ainoa jutska tähän asti, joka ei ole onnistunut, on suihkuun pääseminen belgialaisessa sairaalassa.)
Sähköposti ja kännykkä pullistelee viesteistä, joten tätä kautta vielä kiitokset kaikille, vastaaminen voi vähän venähtää. Vielä on hoidettavana paljon paperisotaa, ja kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista, eikä ketään tahdo tavoittaa puhelimella, niin tähän kuluu suurin osa valveillaoloajastani ja energiastani. Vaan kunhan hommat saadaan paremmalle tolalle, eiköhän neulominenkin taas maistu, kun kädetkin kerran pelaa.
Tämä ajankohtainen neuleprojekti oli siis yksi kontribuutio neulo asunnottomille -kampanjaan. Vaikka he ehkä ilahtuisivat kalkkunastakin, tarkoitus oli kuitenkin tehdä jotain ihan muuta. Valokuvakavalkadi jatkuu, kunhan tuote on loppukäsitelty. Hihi.
Monday, November 13, 2006
Pikakelauksella eteenpäin
Yritän tässä päästä ajan tasalle kertomuksissani. Lontoon messuilta vielä muutama kuva. Miten olis tämmöinen autoilevalle neulojatytölle sopiva pirssi?
Omat neulomukset on tilapäisesti jäissä. Selkä/hartiat kiukuttelee ja tietysti nyt just huonoimpaan aikaan kun pitäis olla niin maan perusteellisen vetreässä kunnossa. Laitoin oma-aloitteisesti neuleet telakalle ja tilasin fysioterapeutilta kuntokuurin. Tai älkää kertoko sille; oon mä vähän silti neulonut. Jotain sijaistoimintoja keksiäkseni on taas väripata porissut. Ja neulekirjat on järjestetty pariinkin kertaan. Niin ja lankakaapissa tehty arkeologisia kaivauksia. Mikähän siinäkin on, että jos jotain tiettyä lankaa lähtee hakemaan, niin sitä ei löydy, mutta sen sijaan noin kahtakymmentä muuta joita himottais rupea neulomaan. Istu siinä sitten ja läpsi itseäsi sormille. Valkoista lankaakaan ei sentään määrättömästi riitä värjättäväksi, ja kun täälläkin jo ilmat on viilenneet, ei terassillakaan voi touhuilla värijauheiden kanssa, ei ainakaan pitkiä aikoja kerrallaan. Jaa että mikset värjää sisätiloissa? You haven't seen Anne in action - täällä olis kaikki paikat kirjavina jos sen tekisin. Täytyy siis edelleen keksiä itselleen muita aktiviteettejä ja harhautuksia, ettei tulis liikaa langat mieleen.
Toissapäivänä käytiin pitkästä aikaa Kölnissä. Virhe. Virrrhe! Samaan aikaan kuin Belgiassa vietetään ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivää ja tunnelma on harras koko maassa, niin Kölnissä avataan karnevaalikausi. En ole tuommoista tungosta, älämölöä ja sotkua nähnyt pitkään aikaan. Se oli kuin suomalainen vappu, juhannus ja jääkiekon MM-juhlat yhdistettynä. En oikein uskaltanut edes kameraa kaivaa esiin siinä pelossa, että joku tuuppaa mut nurin, kaataa olutta kameran päälle tai muuten vaan sabotoi niitä mahtavia taidekuvia, joita yleensä otan. Tässä nyt siis muutama vauhdissa napattu otos. (ja mental note itselle: ei *ikinä* enää tuollaisena päivänä Kölniin, tai sitten täytyy pysyä tiukasti kaupungin toisella puolella).
Omat neulomukset on tilapäisesti jäissä. Selkä/hartiat kiukuttelee ja tietysti nyt just huonoimpaan aikaan kun pitäis olla niin maan perusteellisen vetreässä kunnossa. Laitoin oma-aloitteisesti neuleet telakalle ja tilasin fysioterapeutilta kuntokuurin. Tai älkää kertoko sille; oon mä vähän silti neulonut. Jotain sijaistoimintoja keksiäkseni on taas väripata porissut. Ja neulekirjat on järjestetty pariinkin kertaan. Niin ja lankakaapissa tehty arkeologisia kaivauksia. Mikähän siinäkin on, että jos jotain tiettyä lankaa lähtee hakemaan, niin sitä ei löydy, mutta sen sijaan noin kahtakymmentä muuta joita himottais rupea neulomaan. Istu siinä sitten ja läpsi itseäsi sormille. Valkoista lankaakaan ei sentään määrättömästi riitä värjättäväksi, ja kun täälläkin jo ilmat on viilenneet, ei terassillakaan voi touhuilla värijauheiden kanssa, ei ainakaan pitkiä aikoja kerrallaan. Jaa että mikset värjää sisätiloissa? You haven't seen Anne in action - täällä olis kaikki paikat kirjavina jos sen tekisin. Täytyy siis edelleen keksiä itselleen muita aktiviteettejä ja harhautuksia, ettei tulis liikaa langat mieleen.
Toissapäivänä käytiin pitkästä aikaa Kölnissä. Virhe. Virrrhe! Samaan aikaan kuin Belgiassa vietetään ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivää ja tunnelma on harras koko maassa, niin Kölnissä avataan karnevaalikausi. En ole tuommoista tungosta, älämölöä ja sotkua nähnyt pitkään aikaan. Se oli kuin suomalainen vappu, juhannus ja jääkiekon MM-juhlat yhdistettynä. En oikein uskaltanut edes kameraa kaivaa esiin siinä pelossa, että joku tuuppaa mut nurin, kaataa olutta kameran päälle tai muuten vaan sabotoi niitä mahtavia taidekuvia, joita yleensä otan. Tässä nyt siis muutama vauhdissa napattu otos. (ja mental note itselle: ei *ikinä* enää tuollaisena päivänä Kölniin, tai sitten täytyy pysyä tiukasti kaupungin toisella puolella).
Nämäkin kuva-arvoitukset on näpsitty messujen jälkitunnelmissa.
Mikähän se tämä on? (oikeasta vastauksesta yksi piste)
Juu, tämä oli helppo. Henk.koht. olen muuten sitä mieltä, että kerimislaitteita pitäisi jaella ilmaiseksi kaikille neulojille. Vehje helpottaa elämää ihan uskomattoman paljon. (Uskomatonta on myös se vyyhtien määrä, joka kämpästä paljastuu nyt kun on pelit ja vehkeet niiden kerimiseen. Hähhää, merinosilkki, päiväsi ovat luetut!) - Mutta mikä näissä oikein maksaa? Lähtöhinta on ihan järjetön, ja silti näistä käytännöllisesti katsoen tapellaan. Minäkin sain sen messuständin viimeisen kappaleen, ja sitten seison kassajonossa aarrettani varjellen kun kolme ihmistä käy kysymässä, mistä mä olin sen löytänyt kun he ei nähneet niitä enää missään.
Entäs tämä? (5 pistettä)
Minä ja minun itsehillintäni. Olin ollut messuilla neljä minuuttia, kun törmäsin tähän Namasten neuletarvikelaukkuun. Väriyhdistelmä oli se sama turkoosi+ruskea, jota kesällä hamstrasin kaikissa olomuodoissaan, ja olihan tämäkin laukku ostettava. Kojulla ei kelvannut Visa, joten matkakassaan tuli turhan iso lovi. Vielä kun ihminen jaksaisi ja ehtisi keräillä neulepuikkonsa kaikista muista säilytyspaikoista ja järjestää ne tähän välineeseen, niin elämä olisi taas hiukkasen helpompaa. Ehkä.
Ja jos joku ratkaisee tämän arvoituksen, niin siitä heltiää het'kymmenen pistettä.
Se on upouusi koivuinen Brittanyn neulepuikko, joka otti ja putosi Eurostar-junassa penkin ja ikkunan väliin. Alemmasta kuvasta näkyy miten ahdasta siellä on. No, ainakin vaunuseurueella oli hauskaa kun ähelsin ja ongin puikkoa piilostaan peläten samalla mihin inhaan töhnään sormet saattaa osua.
Olen jo joissakin yhteyksissä ylistänyt koivupuikkoja ja jatkan samalla linjalla. Ne tuntuu vähän erilaisilta kuin bambupuikot; lämpimämmiltä, toisaalta pehmeämmiltä ja toisaalta kovemmilta. Kevyet tietysti ja sitten mulle ainakin välittyy semmoinen tunne, että ne ei letkuile eikä katkea yhtä helposti kuin bambuiset (ei silti, ei mulla ole yhdetkään bambuisetkaan katkenneet, mutta nää nyt vaan tuntuu käteen sopivammilta). Hinta on edullisempi kuin eeben- tai ruusupuisten puikkojen (nää maksoi vähän yli 4 puntaa eli 6-7 euroa), sekä puikkojen pituuksia että paksuuksia on kattava valikoima - metrijärjestelmän mitat käytössä - ja sitten vielä viiden vuoden takuu korvaa käytössä hajonneen puikon. Mitä muuta voi ihminen toivoa? Näitä saa Martinalta ja brittiläisistä nettikaupoista, puskii!
Mikähän se tämä on? (oikeasta vastauksesta yksi piste)
Juu, tämä oli helppo. Henk.koht. olen muuten sitä mieltä, että kerimislaitteita pitäisi jaella ilmaiseksi kaikille neulojille. Vehje helpottaa elämää ihan uskomattoman paljon. (Uskomatonta on myös se vyyhtien määrä, joka kämpästä paljastuu nyt kun on pelit ja vehkeet niiden kerimiseen. Hähhää, merinosilkki, päiväsi ovat luetut!) - Mutta mikä näissä oikein maksaa? Lähtöhinta on ihan järjetön, ja silti näistä käytännöllisesti katsoen tapellaan. Minäkin sain sen messuständin viimeisen kappaleen, ja sitten seison kassajonossa aarrettani varjellen kun kolme ihmistä käy kysymässä, mistä mä olin sen löytänyt kun he ei nähneet niitä enää missään.
Entäs tämä? (5 pistettä)
Minä ja minun itsehillintäni. Olin ollut messuilla neljä minuuttia, kun törmäsin tähän Namasten neuletarvikelaukkuun. Väriyhdistelmä oli se sama turkoosi+ruskea, jota kesällä hamstrasin kaikissa olomuodoissaan, ja olihan tämäkin laukku ostettava. Kojulla ei kelvannut Visa, joten matkakassaan tuli turhan iso lovi. Vielä kun ihminen jaksaisi ja ehtisi keräillä neulepuikkonsa kaikista muista säilytyspaikoista ja järjestää ne tähän välineeseen, niin elämä olisi taas hiukkasen helpompaa. Ehkä.
Ja jos joku ratkaisee tämän arvoituksen, niin siitä heltiää het'kymmenen pistettä.
Se on upouusi koivuinen Brittanyn neulepuikko, joka otti ja putosi Eurostar-junassa penkin ja ikkunan väliin. Alemmasta kuvasta näkyy miten ahdasta siellä on. No, ainakin vaunuseurueella oli hauskaa kun ähelsin ja ongin puikkoa piilostaan peläten samalla mihin inhaan töhnään sormet saattaa osua.
Olen jo joissakin yhteyksissä ylistänyt koivupuikkoja ja jatkan samalla linjalla. Ne tuntuu vähän erilaisilta kuin bambupuikot; lämpimämmiltä, toisaalta pehmeämmiltä ja toisaalta kovemmilta. Kevyet tietysti ja sitten mulle ainakin välittyy semmoinen tunne, että ne ei letkuile eikä katkea yhtä helposti kuin bambuiset (ei silti, ei mulla ole yhdetkään bambuisetkaan katkenneet, mutta nää nyt vaan tuntuu käteen sopivammilta). Hinta on edullisempi kuin eeben- tai ruusupuisten puikkojen (nää maksoi vähän yli 4 puntaa eli 6-7 euroa), sekä puikkojen pituuksia että paksuuksia on kattava valikoima - metrijärjestelmän mitat käytössä - ja sitten vielä viiden vuoden takuu korvaa käytössä hajonneen puikon. Mitä muuta voi ihminen toivoa? Näitä saa Martinalta ja brittiläisistä nettikaupoista, puskii!
Niin kaanis oli ilima, vaan kaaniimpi oli Vilima...
Osuin sitten Tampereelle just silloin pahimman lumimyräkän aikaan, tai siis ensin oli aikas mielenkiintoiset lentokelit Ruotsin ilmatilasta alkaen ja sitten vähän myöhemmin tulla rysähti lunta niin että varmasti riitti. Tämmöiset näkymät oli äiskän ikkunasta. Lumi roikkui hienosti vastapäisen talon räystäältä..
...mutta ei se meitä tyttöjä häirinnyt, me vaan tunnelmoitiin sisätiloissa.
Jumankekka! Minä olen aina kehumassa sitä meidän Wilmaa, Vilma-Hilmaa, Vilma Villahousua, kun se on niin kiltti ja mukava. Ja eikö mitä! Pirulainen näyttää mulle tässä keskisormea. Tai ainakin keskikynttä. Ettäs kehtaa!
Muutenhan Wilma on vähän tosikko. Se ei juurikaan leiki, eikä toisaalta meidän äiskä oikein ittekään ymmärrä, miksi kissaa pitäisi erikseen leikittää. Leikkiköön ittekseen, jos leikityttää. Yhdessä mielessä kissan körttiläinen mielenlaatu on ihan hyväkin asia: kun Vilma hiirestää, se ei leiki saaliillaan eikä kiusaa sitä. Wilma means business.
Kattokaa ny, eiks sillä ookkin isot tassut noin niinku tyttökissaksi? Vilman koura kun heilahtaa, siinä ei hiirellä oo kauheesti mahdollisuuksia.
Ja jos Johannan koira ymmärtää hyvän päälle ja mammii Colinette-huivien seassa, niin kyllä Vilmandeeroskin osaa. Se oli lievästi sanoen ekstaattinen kun ensin imppasi hahtuvan tuoksua nenäänsä ja köllötteli sitten lämpöisen lampun valossa niin että taisi tulla lapsuus mieleen. Leipoi mun orvokkihuivia (tuoteselosteessa mm. Debbie Bliss / Pure Silk ja Rowan / Kidsilk Haze) aikansa kunnes sammui. Mutta eihän siltä raaski mitään kieltääkään kun toinen on niin onnellinen.
...mutta ei se meitä tyttöjä häirinnyt, me vaan tunnelmoitiin sisätiloissa.
Jumankekka! Minä olen aina kehumassa sitä meidän Wilmaa, Vilma-Hilmaa, Vilma Villahousua, kun se on niin kiltti ja mukava. Ja eikö mitä! Pirulainen näyttää mulle tässä keskisormea. Tai ainakin keskikynttä. Ettäs kehtaa!
Muutenhan Wilma on vähän tosikko. Se ei juurikaan leiki, eikä toisaalta meidän äiskä oikein ittekään ymmärrä, miksi kissaa pitäisi erikseen leikittää. Leikkiköön ittekseen, jos leikityttää. Yhdessä mielessä kissan körttiläinen mielenlaatu on ihan hyväkin asia: kun Vilma hiirestää, se ei leiki saaliillaan eikä kiusaa sitä. Wilma means business.
Kattokaa ny, eiks sillä ookkin isot tassut noin niinku tyttökissaksi? Vilman koura kun heilahtaa, siinä ei hiirellä oo kauheesti mahdollisuuksia.
Ja jos Johannan koira ymmärtää hyvän päälle ja mammii Colinette-huivien seassa, niin kyllä Vilmandeeroskin osaa. Se oli lievästi sanoen ekstaattinen kun ensin imppasi hahtuvan tuoksua nenäänsä ja köllötteli sitten lämpöisen lampun valossa niin että taisi tulla lapsuus mieleen. Leipoi mun orvokkihuivia (tuoteselosteessa mm. Debbie Bliss / Pure Silk ja Rowan / Kidsilk Haze) aikansa kunnes sammui. Mutta eihän siltä raaski mitään kieltääkään kun toinen on niin onnellinen.
Wednesday, November 08, 2006
Knitting and Stitching Show - an epic journey
As always, I'm falling behind in my schedules. Travelling between two countries doesn't really help, neither does the fact that when visiting Finland a couple of days ago, there were some delays in European air traffic. It was a classic example from the series "things you don't want to hear from the pilot": there's something wrong with the plane but we don't quite know what it is. And please keep your seatbelts fastened at all times, we're expecting to have a rough ride tonight. But here I still am, alive and kicking, though not knitting as much as I'd like to.
The Knitting and Stitching Show ended almost a month ago and I still haven't told you the rest of the story. And to be quite honest, I don't think I'll ever tell you everything what happened there. Hihi. Here are some highlights, though.
If you've followed this blog for a longer period of time, there has been an introduction of the Knitting and Stitching show and what is on display there. It's quite a mix of international exhibitors, who are both selling crafts materials and artists showing their work. There are knitting gurus like Sasha Kagan and Debbie Bliss (Nicky Epstein wasn't there this year but she was surely missed), as well as other prominent figures of the arts and crafts world. Personally I've enjoyed most the displays of the Japanese artists - but they weren't there this year either. And when I've got myself started on complaining, let's go on: I really think that the yarn manufacturers' fashion shows should be free - now they're charging 3 £ per show. First, the entrance tickets cost 12 £ per day and then there were four different fashion shows by Patons, Rowan, Bernina and Sirdar. Attending all of them would bring the total to 24 pounds - then go and have some lunch and maybe two cups of coffee..and you'll find that your yarn-buying budget has been seriously dented. Missing the fashion shows doesn't really bother me, but this performance being fully booked really p*ssed me off. Then I considered travelling back to London another time - they're playing there next Monday - but that would have meant taking two extra days off from work (and using next year's holidays in advance), and while I was pondering this matter, even that show became fully booked. Great.
But let's have a look at the best bits of the show before I bore you all with this whining. Sarah Lawrence's work is exquisite. (and as often happens, I had found her web pages by accident a while ago, I think it was via Falklandwool. If you're into spinning, just have a quick look inside that link. But beware, if your self control isn't on high alert.) Then there's this brand new type of ecologically friendly knitting yarn. I'm kicking myself because I didn't buy any samples of Eco-Annie yarns. Some yarns felt rather coarse but I guess they wouldn't stay that way when washed a couple of times. Next time when I have a chance of collecting some samples, I'll definitely grab it. That's what I did at Selvedge's stand: last year I saw some back issues I wanted to buy but didn't want to carry around for two days, and when I returned to their stand on the last show day, they had sold out. Luckily there were huge piles of magazines this year and I got the ones I wanted. If you're looking for a all-round textile oriented magazine (and eye candy), this might be something for you. This is what they promise to deliver: " Selvedge Magazine... offers the world's finest textile photography, unparalleled design and peerless writing..." A-hum, they sure aren't too modest, are they?
Now, my strategy is to throw some photos at you and come back with some (shopping) links later. Let's start with samples of The Knitted Textile Students Awards 2006
Kyllä vain, ne ON tutteja tuossa neulepinnassa.
What a clever construction:
Inspiring, isn't it? Now, who's got any leftover yarn?
Vibrant reds
Sorry, I have trouble imagining how the hairy bits would add to my personal charm, if I were to knit socks like this.
And no-one told you that you could create the same effect more easily by using Online Solo yarn?
Woo-hoo! Meilläpä on apinankarvalankaa - eikä me pelätä käyttää sitä!
Voi sinua, äitin pikku vääräsääri, kyllä sinä olet sitten suloinen!
This garment is hugging you from every direction.
Colour, structure, feathers and frilly bits. What else can you ask for?
Kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä... vai miten se meni?
Jane Waller's work - too bad that the publishing of her book was delayed.
The Knitting and Stitching Show ended almost a month ago and I still haven't told you the rest of the story. And to be quite honest, I don't think I'll ever tell you everything what happened there. Hihi. Here are some highlights, though.
If you've followed this blog for a longer period of time, there has been an introduction of the Knitting and Stitching show and what is on display there. It's quite a mix of international exhibitors, who are both selling crafts materials and artists showing their work. There are knitting gurus like Sasha Kagan and Debbie Bliss (Nicky Epstein wasn't there this year but she was surely missed), as well as other prominent figures of the arts and crafts world. Personally I've enjoyed most the displays of the Japanese artists - but they weren't there this year either. And when I've got myself started on complaining, let's go on: I really think that the yarn manufacturers' fashion shows should be free - now they're charging 3 £ per show. First, the entrance tickets cost 12 £ per day and then there were four different fashion shows by Patons, Rowan, Bernina and Sirdar. Attending all of them would bring the total to 24 pounds - then go and have some lunch and maybe two cups of coffee..and you'll find that your yarn-buying budget has been seriously dented. Missing the fashion shows doesn't really bother me, but this performance being fully booked really p*ssed me off. Then I considered travelling back to London another time - they're playing there next Monday - but that would have meant taking two extra days off from work (and using next year's holidays in advance), and while I was pondering this matter, even that show became fully booked. Great.
But let's have a look at the best bits of the show before I bore you all with this whining. Sarah Lawrence's work is exquisite. (and as often happens, I had found her web pages by accident a while ago, I think it was via Falklandwool. If you're into spinning, just have a quick look inside that link. But beware, if your self control isn't on high alert.) Then there's this brand new type of ecologically friendly knitting yarn. I'm kicking myself because I didn't buy any samples of Eco-Annie yarns. Some yarns felt rather coarse but I guess they wouldn't stay that way when washed a couple of times. Next time when I have a chance of collecting some samples, I'll definitely grab it. That's what I did at Selvedge's stand: last year I saw some back issues I wanted to buy but didn't want to carry around for two days, and when I returned to their stand on the last show day, they had sold out. Luckily there were huge piles of magazines this year and I got the ones I wanted. If you're looking for a all-round textile oriented magazine (and eye candy), this might be something for you. This is what they promise to deliver: " Selvedge Magazine... offers the world's finest textile photography, unparalleled design and peerless writing..." A-hum, they sure aren't too modest, are they?
Now, my strategy is to throw some photos at you and come back with some (shopping) links later. Let's start with samples of The Knitted Textile Students Awards 2006
Kyllä vain, ne ON tutteja tuossa neulepinnassa.
What a clever construction:
Inspiring, isn't it? Now, who's got any leftover yarn?
Vibrant reds
Sorry, I have trouble imagining how the hairy bits would add to my personal charm, if I were to knit socks like this.
And no-one told you that you could create the same effect more easily by using Online Solo yarn?
Woo-hoo! Meilläpä on apinankarvalankaa - eikä me pelätä käyttää sitä!
Voi sinua, äitin pikku vääräsääri, kyllä sinä olet sitten suloinen!
This garment is hugging you from every direction.
Colour, structure, feathers and frilly bits. What else can you ask for?
Kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä... vai miten se meni?
Jane Waller's work - too bad that the publishing of her book was delayed.
Subscribe to:
Posts (Atom)
