My widdwe dwagon eef teefing - Mun pikkuinen wohikääwme faa hampuleita

I did what I promised: mixed a dark dyelot for the baby-green dragon shawl and threw it in. Little did I know that the yarn would behave in this way. I'd run out of yarn just before the longest part of the edging was done, but managed to get some more, although obviously not of the same dye lot. Well, I thought, I'll dye it anyway so it doesn't matter, and when I first knitted the edging, there was no visible difference where the old ended and the new started.

In order to find a rich green shade, I threw in several different hues of green textile dye and dipped some pure white wool in the liquid to see the effect. When I thought it was strong enough, in went the dragone. Even during the first swirls in the bucket it seemed that the top edging would remain brighter than the rest of the shawl, so I let it simmer for quite a while, hoping that the dye would stick evenly. Nope. Didn't happen. Frustrated, I threw in the rest of the white sock yarn and let it soak up the remaining green liquid; then I just rinsed the dragone and waited it to dry so that the final colour effect would show.

Yep. There was and is quite a difference, and since the whole project is a bit too large, I decided to rip the top part. Still haven't decided whether I should take out the whole edging and change it into a narrower one, or would I just leave the top part out and be content now that the shawl is a bit shorter. Or should I put the rascal into the washing machine for a little spin, hoping that it'd felt just ever so slightly.

Couldn't decide yet, so I grabbed a needle instead as well as some mother of pearl grains which look a bit like teeth. I do have some more beads and sequins to add once I've decided what to do about the size problem.



Peto se vaan hangoittelee vastaan. Elämänsä haalean baby-vihreänä aloittanut lohikäärmehuivi on nyt sitten värjätty tummemman vihreäksi. Ja osa vielä tummemmaksi. Tulipahan taas pieniä yllätyksiä vastaan.

Siltä varalta että ette muista koko saagaa alusta asti, niin tästähän loppui lanka siinä kohdassa kun reunuksen pisin osuus oli neulomatta (vasen ja oikea sivu oli tehty). Sain kyllä tilalle samanväristä lankaa kuin alkuperäinen oli ollut, mutta tietysti värjäyserä oli vaihtunut tässä välissä. Vaan eipä tuo haittaa, aattelin hyväuskoisena, sehän on joka tapauksessa pääsemässä värikylpyyn kun tuo vaaleanvihreä oli niin kovin pliisua - ei edes vauvalohikäärmeet ole niin vaaleita.

Sekoittelin siis kuplivan vihreän liemen useamman tekstiilivärin yhdistelmästä ja kastoin aina välillä sekaan valkoista villalankaa ihan vain varmistuakseni värin voimakkuudesta, ja sitten sekaan sukelsi lohikäärme. Jo ensimmäiset pyöräytykset ämpärissä näytti vähän huolestuttavilta, sillä seasta vilahteli vaaleampana näkyvä reunus. Jätin siis rutjakkeen likoamaan lämpimään liemeen siinä toivossa että väri tasaantuisi. Ja pyh. Ei toivoakaan. Ei siis auttanut muu kuin heittää loput sukkalangat liemeen värjäytymään ja huuhtoa lohikärmes puhtaaksi sekä odotella kuivumista ja lopullis(t)en värisävy(je)n näkymistä.

Eihän se ero mihinkään hävinnyt kuivuessakaan, ja kun nyt kerran koko vehje oli vähän liian suuri varsinkin korkeussuunnassa, päätin purkaa yläosaa vähäsen. Vieläkään en ole päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen siitä, puranko koko reunapitsin ja teen siitä kauttaaltaan kapeamman vai nipistänkö tosiaan vaan yläosasta sen reunuksen plus muutaman tavallisen neulekerroksen verran. Vai pistänkö koko pirulaisen varovaiseen pyöritykseen pesukoneeseen ja toivon ehtiväni hätiin ettei se pääse kutistumaan liikaa.

Tätähän vois tarvittaessa pähkiä vaikka kuinka pitkään, joten ihan vain jotain tehdäkseni rupesin ompelemaan hampaita paikoilleen. Olin ostanut jonkinlaista helmiäisrouhetta, josta yritin valikoida eniten hampailta näyttäviä palasia, jotka ompelin sitten suuvärkin kohdalle. Vihreitä helmiä ja paljettejakin olisi, mutta niitä en kiinnitä ennen kuin saan tehtyä jonkinlaisen ratkaisun tuon loimen koon suhteen. (Oli tää jo neuletapaamisessa tosin mukana eikä kukaan mitenkään kommentoinut että yläreunasta näyttäisi puuttuvan mitään. Täytyy siis haastatella omaa sisäistä perfektionistiaan ja kysellä siltä, paljonko huivia vielä viilataan.)


But on a much more positive note: the sock yarn I dyed this time is absolutely gorgeous, at least when on skein. The colourway reminds me of snowdrops - which have come up in neighbour's garden but I'm too shy to zoom in to take photos of them. Instead, go and have a look here - there's a lovely photo of snowdrops.



Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Samassa liemessä pätkävärjätty sukkalanka muuntui oikeaksi kaunokaiseksi, ainakin jos vyyhdin lupauksiin on uskominen. (Valmiista sukistahan ei koskaan ole takeita.) Värit on ihan kuin naapurin lumikelloissa, joista tekisi mieli mennä kuvaamaan mutta kun en kehtaa. Tästä kuvasta voi verrata sävyjä.


And while we're on the subject of beads, here's what I did a while ago. I'd just had a horrendous morning at work - not because there was too much work but everything just seemed to go wrong. As soon as I had finished the most urgent tasks, I decided to sacrifice half a day from my yearly holiday quota and headed for the travel and tourist fair held on the other side of Brussels. Got there, fought a gang of local pensioners for the goodies (excellent yarn bags, by the way) and just happened to pass the rather large Czech stand where they had a swimming pool full of glass beads. Ok, maybe not a full pool but enough to generate a lot of interest. We were given some thread and were encouraged to make a necklace. Didn't need much pep talk, I just stood there, trying to catch the elusive beads and before I noticed, the fair was closing. I grabbed a brochure presenting Czech glass-making factories, museums, schools and glassmakers' fairs, and here are a couple of links I found in it. The camera is out of juice right now, so you won't get a photo. Now, is it too late to start planning a short break in the Czech republic?

AAC
Liglass
Glass Lucie
Bead Export Import
Bijoux Components
Museum of glass and jewellery in Jablonec


Vielä vähän helmiasiaa, kun nyt kerran taas niihinkin olen hiljattain sekaantunut. Jokin aika sitten oli töissä oikea Aamujen Aamu - töitä sinänsä ei ollut kovin paljoa, mutta muuten kaikki meni alusta asti pepulleen. Tein siinä sitten nopean ratkaisun ja päätin uhrata puoli päivää vuosilomista; kiireellisimmät hommat vaan reippaasti halki-poikki-pinoon ja sitten köröttelin metrolla matkailumessuille kaupungin toiselle puolelle. Turha kuvitella, että viimeisenä aukiolopäivänä olisi ollut turhan rauhallista. Ihan samalla tavalla siellä sai turpiinsa belgi-eläkeläisiltä heti kun oli jotain kivaa ilmaista kamaa jaossa. Suomalaisella sisulla kuitenkin taistelin itselleni mm. pari tilavaa lankakassia, ja kun sitten kiertelin eri osastoilla, kävelin suunnilleen pahki Tsekin osastolla olleeseen uima-altaaseen, joka oli täynnä lasihelmiä. No okei, ei se ollut uima- eikä edes kahluuallas, mutta kohtalaisenkokoinen laari kuitenkin, ääriään myöten täynnä lasihelmiä. Vierailijoille annettiin pätkä siimaa ja kehotettiin tekemään vaikka ranne- tai kaulakoru. Minähän en paljon tarvinnut houkuttelua semmoiseen hommaan; seisoin siellä useampaankin otteeseen ja yritin pyydystää pikkuruisia lasihelmiä siimaan. Siinä sitä aikaa vierähtikin. Onneksi ehdin pois lähtiessä napata mukaani esitteen, johon oli kerätty tsekkiläiseen lasiin liittyviä kohteita: oli tehtaita, museoita, kouluja ja erilaisia paikallisia häppeninkejä. Kamera on nyt vähän väsynyt, joten kuvaa esitteestä ei oo saatuvilla, yritän muistaa ja ehtiä lisätä kuvia/infoa myöhemmin. Pitäisköhän ruveta suunnittelemaan vaikka pyöräilylomaa sille seudulle?

Ja huomennahan on kuun loppu ja muutaman muun asian alku. Tai sitten ei. "Helmineule" on vielä vähän vaiheessa, olen taas touhuillut kaikkea muuta kuin neulonut ja sitten taas kun neulon, malli ei oikein meinaa asettua niin kuin pitäisi. Tai mistäs minä loppujen lopuksi tiedän, miten se pitäisi tehdä, nää jaappanilaiset kun lähestyy asiaa vähän eri näkökulmasta kuin keskivertoneuloja. No, jos ei siitä muuta tule niin ainakin parikymmentä sammakkoa.

Where should we start - Äiti, mitä mä tekisin?

I've been approached by someone who will do a tour of Europe and was looking for interesting places and fairs and shops - and just to clarify, they were supposed to be textile-related. I just thought that some other people might find something interesting here as well.

Let's start by something I really wanted to see myself but after a lot of thinking, I decided to give it a miss. There would have been a show opening in Norway last weekend:

Norway knits
European Textile Network this has also been mentioned before, but let's keep on the list anyway
Global craft fair list, although not complete, of course
What's on in Belgium
Selvedge magazine / Events

Wolle & Design
Textile week on Jersey
Textile Showcase / Jersey
Wonderwool Wales
Wonderwool Wales
Organic Woolies
Artis-Anne
Woolfest

Minua on hiljattain lähestytty erään ulkoeurooppalaisen toimesta. Hän etsi mielenkiintoisia tekstiiliaiheisia tapahtumia, messuja ja kauppoja rapakon tältä puolen, ja kun nyt kerran niitä rupesin listaamaan, niin laitetaan ne nyt saman tien tänne blogiinkin. Mun ongelma ei ole suinkaan löytää niitä tapahtumia, vaan pikemminkin se, miten keksin syitä pysyä poissa kaiken maailman kissanristiäisistä. Kuulostaa ehkä kahelilta, mutta paras ja tehokkain perustelu on ollut ilmastonmuutos. Viime viikonloppuna olis ollut Norjassa tosi mielenkiintoiselta vaikuttaneen näyttelyn avajaiset, ja mä pähkin pitkään sinne lähtemistä. Ei se mitään, jos reissu olis ollut vähän hankala lentojensa puolesta, ja mitä siitä jos oli vähän kallis, rahaa se vaan on, nipistetään sitten vaikka ruokamenoissa... mutta lopulta huono omatunto huuteli sen verran etten ostanut lippuja. Jospa muutenkin yrittäis vähentää tätä turhan langan ostamista ja koohottamista paikasta toiseen (kauankohan yritys kestää).

Kaksoisolentoja - Doppelgänger (separate English version below)

Istuksin tässä tietsikalla ja odottelen asunnonvälittäjää + muuta revohkaa tänne lauantaiesittelyyn. Sairaslomani aikana kaverit kävi ansiokkaasti aukomassa ovia ja päivystämässä täällä tarvittaessa, mutta talo ei siitä huolimatta ole vielä mennyt kaupaksi. Julkisivun myyntikyltti oli kyllä otettu pois, tosin kuulemma vain siksi että se oli ollut huonosti kiinni. Hintapyyntö on pudonnut 25.000 euroa, mutta eipä vaan ole tosiostajia löytynyt. Niinpä minä jatkan langan hamstraamista ja kauhistelen vaan etukäteen itsekseni sitä mahdollisuutta, että täältä on lähdettävä pois.

Aamupäivä menikin potkiessa siivoojaa liikkeelle. Täällä oli nyt eri ihminen kuin yleensä; vähän laiskanpuoleinen ja hidas ja huolimatonkin mutta minkäs teet, hyvää palvelusväkeä on nykyään niin vaikea saada. Kaverithan motivoi siivoojiaan mm. viinipalkalla - täällä ei tepsinyt edes se. Oikeastaan ainoa asia josta se ilahtui oli kun lattialta löytyi kultasormus (mulla on tapana öisin touhuta mitä sattuu ja joskus innostun unissani repimään sormuksen ja korvakorut irti). Niin että nyt on sitten siivottu ja kohta joudun siivoamaan uudelleen kun nämä asunnonkatsojat saapastelee sisälle koirankakkaisissa kengissään. Charming.

Asiaan. Eiks oo jännää miten jotkut mallit ja teemat ja ideat kulkee ja toistuu, vaikkei mihinkään Project Spectrumeihin tms. osallistuisikaan? Ilulta valmistui hiljattain sinivalkoiset perinnelapaset, ja voisi melkein kuvitella kuinka ne on käytössä huopuneet ja päätyneet Hämeenlinnan Anu Tuomisen näyttelyyn. "Kesäpäivät talviunta" on auki vielä 18.3. asti. Kävin tsekkaamassa näyttelyn tammikuussa, mutta siellä oli kuvaaminen erikseen kielletty, joten tyydytään siis Googlen apuun. Anu Tuomisen teoksia





Neulova lehmä oli osallistunut kehruuvaihtoon teemalla "Tuli kytee jään alla", ja vähän samanlaisissa tunnelmissa olen vääntänyt ittelleni lisukelankaa. Sain tammikuussa Tampereen lankavaihtopäivillä Tipiltä ihanohutta harmaata mohairlankaa, ja kun itsellä oli pieni nöt... ööh... siis piti sanomani että määrä oikein kaunista vaaleanlilaa villaa, niin ajattelin yrittää kehrätä siitä hennon säikeen harmaan kanssa kulkemaan. Tarkoitus oli yrittää vangita sellaisen perinteisen hiihtoretken tunnelma, kun taivas on sininen ja hangella kimmeltää timantteja. En ole mitenkään kiiltävän perään, mutta nyt en edes epäröinyt ostaa paljetteja ja ohutta hopealankaa. Paljetit on jo pujoteltu mohairiin, sitten löysin vielä tuommoisia valkoisia kidemäisiä helmiä, ja nyt enää mietin, pistäisinkö kunnolla ranttaliksi ja laitan vielä sen hopeasäikeenkin sinne sekaan loistamaan. No eipähän tarttis ainakaan taiteilla hopeafoliosta suojakypärää, tämä kyllä hoitais senkin puolen.





Edelleen palaan Suomessa vietettyyn laatuaikaan. Näin jälkikäteen ajatellen enhän mä silloin ehtinyt paljon mitään, luulin saavani huomattavasti enemmän aikaan. Arkistoja penkoessa löytyi kuitenkin mm. yksi jo 80-luvulla laskeutunut UFO. Kodin Kuvalehdessä oli aikoinaan tosi kaunis pitsimalli, josta saattoi neuloa pyöreän liinan tai sitten pikkutytölle oikean söpöstelymekon. Siihen aikaan kun muutenkin neulottiin vähän eri tavalla kuin nykyään, mä värkkäsin muutaman ylhäältä alaspäin tehtävän kaarrokepuseron, joka siis alkoi tällä pitsimallilla. Kaappiin oli jäänyt hautumaan yksi ressukka, josta loppui lanka kesken. Oli varmaan tarkoitus jatkaa jollain toisella, mutta eipä ollut koskaan materialisoitunut tämä suunnitelma. Nyt sitten Di tutto cuoresta löytyi sama malli ja vieläpä ihan suunnittelijan itsensä tekemänä. Tää on tosiaan jäänyt mieleen niiden kaikkien vuosien jälkeenkin.





Nyt tulee taas ikävä. Isän kuolemasta tuli juuri kaksi vuotta, ja niinhän sitä sanotaan että vuosipäivät tuo muistot vielä elävämmin mieleen. Äitille tää on tietysti vielä vaikeampaa - aika hyvä saavutus, että kumpikin oli toista kertaa naimisissa, ehtivät olla yhdessä vielä hyvän matkaa yli neljäkymmentä vuotta. Niitä asunnottomien lapasia väkrätessäni kävi mielessä, että voi kun sais äitille edes symbolisesti jonkun jota pitää kädestä, ja sitten kun valokuva-albumista löytyi isän nuoruudenkuva, olisin niin halunnut siirtää sen kuvan äiskän lapaseen.

Mielittyhän näitä tekee - miten olis semmoiset, joissa on vanhempien nuoruudenkuvat?


Jostain Ranskan tv-kanavalta on tullut ohjelmaa neulotuista graffiteista. Höh, mitäs uutta tuo nyt on. Kirsi on jo pitemmän aikaa ilahduttanut tamperelaisia ulkoilijoita kaupunkimaisemaan piilotetuilla poikkitaiteellisilla teoksillaan.
knitted graffiti or
Knitting community
Knitta - knitted graffiti
Houston Press
Space and Culture


Loppuun vielä yksi kohtalonyhteys. Rupesin nyt sitten reippaasti neulomaan oikein puseroa siitä japanilaisesta neulekirjasta, jota on muutenkin tullut pyöriteltyä käsissä viime kuukausien aikana. Laskin tietysti tiheydet ja sensemmoiset, loin silmukat ja luulin työn edistyvän hyvinkin, kunnes aloin ihmetellä noita tammenlehvien kärkiä. Häh? Kaaviokuvan sisällä oli toinen kaaviokuva, jonka silmukkamäärät ja kerrokset ei taaskaan täsmänneet kokonaislaskelmiin, joten ei muuta kuin google laulamaan. Selitys löytyikin tästä blogista, ja voin vain sanoa että sen nimi kuvaa täydellisesti mun suhtautumista tähän projektiin. Vielä minä sinut neulon, vaikka se olisi viimeinen tekoni! (toivottavasti alkuperäisen blogin pitäjälle ei ole käynyt niin, päivityksiä ei nimittäin ole vähään aikaan ilmestynyt).
knit you sucka

Doppelgänger

This time I don't have a theme (well, do you ever have one). I just started wondering and gathering connections between similar patterns and ideas which just happen to occur more or oless simultaneously.

It was a while ago when Ilu finished a pair of traditional Finnish mittens in very patriotic colours, and had the posters and cards not been printed by then, one could almost imagine how they were felted and later formed the symbol of Anu Tuominen's exhibition in Hämeenlinna, Finland. I visited the local art museum in January while still in Finland, but photography wasn't allowed, so we'll just have do entertain ourselves with whatever Google brings up. Like these.





The knitting (and spinning) cow participates in interesting swaps - one of the recent ones was with the theme "fire under the ice". I don't know about fire, but at least I wanted to catch a sparkle or some twinkle on the surface of this yarn combination. I'd got some thin grey mohair from Tippi, and then there was a tiny ball of pale lilac merino wool in my stash. Despite my best efforts I couldn't get my hands on any more of it, so I had to try to make the yarn both as thin as I could while still keeping in enough strands so that the lilac colour would show through. Sorry if this sounds completely stupid but I tried to capture a moment from any Finn's childhood in it: you're out skiing and the sun's rays just play in the snow. I'd bought some lilac sequins to combine with the grey mohair, and just yesterday I came across some superb white beads which look just the part. Now I'm just wondering whether to go the whole hog and add the silver strand or not. Maybe the mohair's fluffyness will cut at least some of the sparkle. No?







Again, did some stash diving while in Finland. This pattern was published in a Finnish magazine in the 80's, and one could either make a doily or a lovely dress for a little girl. Well, knitting was a different business those days, and I remember making several sweaters where I'd use the lace pattern for the yoke and then just continue from top to bottom. This poor thingy was abandoned after I ran out of yarn. Just haven't had the heart to rip it either. And lo and behold! what did I find while browsing some knitting blogs? Di tutto cuore sports the same pattern, which isn't a big surprise because she's the original designer. Lovely, isn't it?




Walking down the memory lane...and shedding some tears. Here's my father at the age of 24. It's just been two years since he died, and flipping through some family albums brought back so many memories. Obviously, my mother misses him very much, and thought it would be nice if she could just hold someone's hand (even though if she got herself a boyfriend, he'd have to be about 20 years younger since she's just so active and quick as a cat. No man at her age could match her.) Anyway, just when I was knitting mittens a few weeks ago, I thought it would be nice if this photo could be transferred onto them.

Mielity already makes mittens of that sort - how about a pair with your (grand) parents' photos on them?

Apparently, there's been a program on some French tv channel about knitted graffiti. Ho-hum, that's a bit old news. Kirsi has been doing that for ages, much to the amusement of the people living in Tampere.

knitted graffiti or
Knitting community
Knitta - knitted graffiti
Houston Press
Space and Culture

And finally, a connection between a pattern and whatever comes out of your mouth. For February's "big" project I finally chose a sweater pattern from the same Japanese knitting book with which I've spent so much quality time lately. Re-calculated the amount of stitches and rows, cast on and made some good progress... until reached the tip of those oak leaves. Once again, the Japanese had a new trick or two up in sleeve , and I just wouldn't had solved had it not been for this blog. That's exactly how I feel at the moment, that's what I'll do even if it was the last thing I ever did. (I just wish that the original bloggers would be back... or has the Herbstlied won?

Secret Pal 10 and KidSilk Haze Knit-along

It's been a while since I participated in any swaps, so as a new year's resolution I thought I'd get back on that track as well. Secret Pal round 10 has just started, or actually you can join until February 28. You'll find the instructions here. For once I haven't left things to the last minute; here are my answers, although there are a couple of points I'll add later.


1. What is/are your favorite yarn/s to knit with? What fibers do you absolutely *not* like?
I'm easy to please. To me it's more about the colours, the texture, the possibilities of an interesting yarn than its material. Having said that, I can't bring myself to knit 100 % squeaky acrylic yarns.

2. What do you use to store your needles/hooks in?
I have several places to hi…keep them in: metallic boxes for crocheting hooks, a felted hanging thingy for circular needles, an embroidered canvas case for straight needles. And just last year I bought a Namaste bag which I really like but somehow that's about the only place where I don't keep needles in.

3. How long have you been knitting & how did you learn? Would you consider your skill level to be beginner, intermediate or advanced?
It's been 30-odd years, and I just can't pinpoint a moment when I learnt how to do it – it was something which was always there in my family. My mother was always busy making something, and my late father knew how to knit, too. I was 11 when I wore something I'd made by myself in a school photo, so that's the first piece of evidence which can be dated. However, there was a lengthy period of time when I didn't knit at all. – Skill level? Fearless intermediate or modest advanced.

4. Do you have an Amazon or other online wish list?
There should be one on Amazon.com. And you know my name, dear secret pal, you can search with it, but I don't want to put it here on public display. Also, I really don't expect you to send anything from that list - it just gives an idea of the type of books I like.


5. What's your favorite scent?
Fresh, green apples. (Therefore I've stocked up all the different DKNY 'Be Delicious' items I could find in Belgium, but there aren't too many of them.)

6. Do you have a sweet tooth? Favorite candy?
I wouldn't say no. Again, green apple and cinnamon tickle my taste buds.

7. What other crafts or Do-It-Yourself things do you like to do? Do you spin?
If you have a look around this blog, you'll find that I certainly like to experiment with things. Crocheting, dyeing, cross-stitching, felting, spinning: been there, done that. Last year I even made a basic yarn swift. It's not pretty but it's working. - I do spin with a drop spindle but don't enjoy it too much. Occasionally I succeed in creating colour combinations which I really like but somehow the whole exercise doesn't seem to be worth the effort. I don't have enough time for knitting, so how could I find time to first spin the yarn, then knit it? (and then spin some more because it's likely to run out)

8. What kind of music do you like? Can your computer/stereo play MP3s? (if your buddy wants to make you a CD)
CD should be ok, don't know about MP3s.

9. What's your favorite color(s)? Any colors you just can't stand?
You're probably desperate by now, but again I'd have to say I don't have any special favourites (come on woman, you keep slipping off your secret pal's fingers). If I had to name a few favourites, I'd go for red, purple and green. Blue shades are the only no-no I can think of, and I'm not big on glitter either. Oh, and I prefer strong colours to pastels.

10. What is your family situation? Do you have any pets?
My family situation is good. No-one is complaining about the amount of yarn. I live alone - due to my working hours (and a hint of allergy), I can't keep any pets. I would like to have a cat or a dog but that's not possible right now.

11. Do you wear scarves, hats, mittens or ponchos?
When it's cold enough, yes. Of this category, hats and ponchos are the rarest.

12. What is/are your favorite item/s to knit?
Lately it's been a variation of shawls. Easy to wear, nice for swatching some patterns and perfect for getting rid of a few remaining balls of yarn.

13. What are you knitting right now?
This year I set myself a target of finishing one big, challenging project a month and then I got stuck with the first one. After I finish (and I WILL finish, darn it) I'll start making a sweater with cables, twisted stitches, some simple lace and to top it off, there'll be some oak leaves on the front. And not to make things too simple, the pattern is from a Japanese knitting book. In March it'll be something else. Don't want to jinx it, so just watch this space.

14. Do you like to receive handmade gifts?
Why not. Isn't that what we all do? Show me your creativity!

15. Do you prefer straight or circular needles? Bamboo, aluminum, plastic?
Me likes circular bamboo (or rosewood/ebenholz) - anything you are allowed to take with you on a plane.

16. Do you own a yarn winder and/or swift?
Yes, both, and thank goodness for these timesavers!

17. How old is your oldest UFO?
Now, why is this question here? We're not swapping UFOs, are we? I recently dug up something that has been buried since 1986-87 or so. Embarrassing. But it still looks good, I just ran out of yarn back then. And what a surprise, the yarn is still extinct so I might as well rip it.

18. What is your favorite holiday?
I guess you mean the traditional holidays like Christmas. Since I don't have any children, these occasions don't feel so special to me and I don't make any special arrangements for them. What I really enjoy are the few weeks in the summertime when I can leave behind the hustle and bustle of Brussels go back to my home country. Spending some time in a clean, quiet environment is essential.

19. Is there anything that you collect?
Other than yarn? Not actively, no. I do hold a fondness towards sunflower items, though.

20. Any books, yarns, needles or patterns out there you are dying to get your hands on? What knitting magazine subscriptions do you have?
I subscribe to Vogue Knitting, a Finnish knitting magazine called Moda, 'Handarbeit zonder grenzen' in Dutch, and when visiting Germany, I buy a lot of special local issues like doily knitting or knitted animals. - Somehow I missed the Holiday issue 2006 of Vogue Knitting. Interweave Knitting is nowhere to be found in Belgium, and since they charged me twice for a subscription and then compromised my credit card details so that I had to annul my Visa card, I just won't make another subscription. That doesn't stop me from occasionally wanting to buy an issue.

21. Are there any new techniques you'd like to learn?
Twined knitting is something I've never tried. Too bad that the book I have on the subject is in Japanese. And in 'Knitting for anarchists' Anna Zilboorg describes a perfect buttonhole. Should find some time to practice that.

22. Are you a sock knitter? What are your foot measurements?
Usually I have a small knitting project with me everywhere I go, and sock knitting is just perfect when commuting. My size is about 37 1/2 - US size 7 (sole length about 24 centimetres / 9.5 inches).

23. When is your birthday?
Let's just say that it doesn't happen during the lifespan of SP10 (I'm a Scorpio).

---

And while we're on the subject of getting involved, joined a KAL which concentrates on items made of Rowan's KidSilk Haze or equivalent. I did this in anticipation of the days getting longer and brighter so that the combination of black yarn and Japanese knitting symbols wouldn't be quite so daunting. There's just a small matter of finishing the previous Japanese project I have on hand and then the journey will begin.

KSH KAL

Book review - it's been a while since I last did this

Let's go back in time... three months or so. I remember mentioning this book in a blog posting, stating that I've found the perfect book to lull me asleep at night. Too bad that it's not what it's meant for.

The book is Arctic Lace by Donna Druchunas, ISBN 9780966828979 or 0966828976. 192 pages, photos in black and white only. 15 knitting projects (mainly scarf and headwear patterns).




When first glancing through the book, it was difficult to decide whether it was supposed to be about knitting, history, biology or geography. The author takes a look at Alaskan communities and the womens' co-operatives there and weaves in all the ingredients about the native peoples of Alaska, its history and fauna as well as the development of modern communities and preserving local culture. While all this is interesting to a point, one starts to wonder whether they ever reach the subject of knitting and more importantly, where are the lace patterns which the title sort of promises.

They are there, albeit fewer in number and less striking that what I'd expected. I do understand that the co-operative may want to protect some of its more complicated patterns in order to sell the finished products, I just wish they'd published at least one or two of them in this book. The lack of colour in the photos adds to the feeling of blandness, not helped by a pattern which consists of slanted holes travelling from left to right. Sorry, I may sound harsh but that's not why I bought this book, I expected something unique and truly inspiring.

On a more positive note, the instructions/patterns are both charted and written, and personally I appreciate a lace pattern where the amount of plain knit stitches are marked with numbers (try counting 17 empty squares and you know what I mean). The stories (most of them) are interesting, too, but you don't normally use a knitting book to read about the climate and population of Alaska. Would I have bought this book if I'd had a chance to glance through it? Probably yes, but it wouldn't be something I'd run to rescue from a house fire.

Don't mind me, I'll just hover here for a while - Lohikäärmeet Brysselin yllä

Phew! Finally it's done... and so am I. After taking this photo in the afternoon, I've run into even more trouble but let's not dwell on that. Not today anyway. I'll post more details of the whole thingy later on but let's just say that my shawls have a tendency to become larger and larger. What next?


Se on siinä! Meinas tulla uskonpuute - langanpuute jo tulikin - mutta niistäkin selvittiin. Otin kiireesti kuvan valmiista huivista tänään iltapäivällä just ennen kuin rupesi satamaan, ja sen jälkeen onkin tapahtunut kaikenlaista (ette halua tietää inhottavia yksityiskohtia, ja vaikka haluaisittekin, mä en taas tahdo kertoa kaikkea). Tuikkasin huivin värikylpyyn, mistä olikin yllättäviä seuraamuksia. Riittääkö jos sanon etten varmaan huomenna kehtaa mennä meidän ruokalaan syömään kun sormet on kuin Shrekillä? Ja mistähän mahtaa johtua, että viimeaikaisten projektien kanssa on ollut pieniä mitoitusongelmia. Niin että mitähän seuraavaksi? Tämäkö?



Tempting as it is, I think I'll save this for December this year. Provided that all the other big projects for other months have been finished, I should have quite a good selection of leftover yarns. (picture source here)


Malli houkuttelisi jo nyt, mutta ehkä säästän tämän joulukuun työksi. Jos näistä muista kuukauden projekteista jää jämälankoja, nehän voi sitten käyttää tähän loimeen. (kuvalähde täällä )

Sitten kun olen saanut vihreän värin irtoamaan sormistani, tekisi mieli aloittaa jotain valkoista. Sairaslomalle lähtiessä piti pakata mukaan kilo Italiasta ostettua merinosekoitetta, mutta onneksi se jäi odottelemaan tänne kotiin; en olis millään saanut sitä kulkemaan matkalaukussa takaisin Belgiaan eikä se kuitenkaan olisi muuttunut langoista puseroksikaan. Kauheeta kun sairasloma meni ihan sairastamiseen (ja hoidoissa juoksemiseen, ihan vähän vaan). Mielessä on jo pitkään pyörinyt muutama ominaisuus, jotka puserossa saisi olla: valkoinen siitä siis tulee ja kuviona saisi olla ohuita palmikoita tai vähän pitsiä tai miksipä ei vaikka molempia. Helmassa saisi olla joku epätavallinen palmikkomalli, ja sitten kaulus voisi yltää aika korkealle ja siinäkin saisi olla jotain jujua. Vaan mistäpä semmoinen malli tähän hätään löytyisi?


Now, once I've scrubbed my fingers clean of the green dye, I'd like to start something white. I've had something on my mind for several months now: it would be nice to find a pattern for a white sweater which would either consist of cable or lace or both. And it would be nice if it started with an unusual rib pattern, and a high collar would be a plus, too. Wonder whether I'd find a pattern like that?

Bye bye blogini(?)

Nysse sitten tuli: pakkosiirtyminen uuteen Blogger-versioon. Tai nyt pääsi vielä kerran sisään vanhoilla tunnuksilla, mutta seuraavan päivityksen pitäisi jo tulla uudesta tuutista. Koska mun tuurilla kuitenkin kaikki häviää sen siliän tien, lausutaan tässä nyt sitten vielä varmuuden vuoksi jäähyväiset koko blogille. Ja jos nyt sattuisi käymään niin epätodennäköisesti että siirtyminen onnistuisi, niin ainakin haamuja suhisee kohta ilmassa. Onko mitään hyviä vinkkejä - mitä kantsisi tehdä tai olla tekemättä siirtymävaiheessa?


Ja kyllä vain, se oli Kaffe Fassett joka siellä kuvassa neuloskeli ihan muina miehinä. Tuossa vaiheessa näyttelyssä oli vielä hiljaista; vähän myöhemmin se olikin jo tätimuurin takana näkymättömissä. (Minä muiden mukana, varsinainen groupie. Hyvä etten kiivennyt polvelle istumaan.) Hasseltin muotimuseossa avattiin suurin koskaan Belgiassa ja Hollannissa pidetty retrospektiivinen Fassett-näyttely, ja sinnehän oli ihan pakko päästä vaikka sitten toipilaana. Harmittaa vaan niin julmetusti, etten ollut kuullut ajoissa noista workshopeista, eihän niihin enää millään päässyt ilmoittautumaan. Osaavatkohan edes neuloa ne jotka sinne menivät? Happamia, sano...

Esillä on niin Fassetin kirjoneuleklassikoita kuin jättimäisiä tilkkupeitteitäkin, painokankaita, kirjottuja kotitossuja, mosaiikkipintaisia huonekaluja ja muuta vastaavaa, mutta yhteistä kaikille on rönsyävä värikkyys.Kaikki kirjoneuleita tehneet on varmaan jossain määrin tuskailleet lankakerien kanssa - näitä katsellessa alkaa jo pyörryttää se langanpätkien määrä. Juu, tiedetään, fassetmaisesti neuloessa pidetään langat joko siististi 'kalojen' ympärillä tai sitten napsitaan vain lyhyitä pätkiä langasta ja neulotaan niillä, mutta kyllä siitä huolimatta hirvittää jo ajatuskin tuommoisen kirjohartiahuivin viimeisistä kerroksista. Ja vaikka ne päät kuinka kiertäisi ja punoisi sinne sekaan työn edistyessä, niin aina sinne kuitenkin jää jotain töröttämään, vai mitä turkkitäti?

Lisääkin kuvia olis kamerassa mutta katotaan nyt kuinka yhteistyö Bloggerin kanssa sujuu lähitulevaisuudessa.








Eiks oo ihana? Mummeli ei voinut vastustaa kiusausta kurkata nurjalle puolelle.

Gone fishing. No, gone wrestling with the dragon - Olen painimassa lohikäärmeen kanssa. Palaan pian.

I'm a bad, bad person. No, actually I'm just a very tired person who still hasn't finished her task for January - the Dragone shawl is still unfinished. This may be a character indicator: other people might find the dragon pattern too difficult, I had finished it in 9 days, but I'm totally stuck with the edging. Didn't follow the chart, thinking that I could produce something nicer by myself. Ha!

Then again, it would take only a few hours to complete if I just could put my mind to it, but since returning to Belgium, there are so many other things and chores to do before grabbing the needles, and I'm just too exhausted to think of any clever ways to connect the pieces of edging. It's getting a bit scary, since I'm determined to finish February's project on time... and I still haven't picked one yet. Who says I'm not an optimist?

In the meantime, let me just show you a couple of photos which I took while staying in Finland, as well as a spoiler of a future posting. Can you spot a knitting guru in the last photo? The healing process is progressing nicely, if you judge by the capability and interest of visiting a crafts show.

P.S. I just had to add that things ARE happening here despite what I may write. Just realised that it may sound like the dragon would be able to stop me completely, which isn't the case. I'll be so much wiser when I make another one.



Täällä on taas tää Ihan Huono Ihminen. Tai ainakin Hyvin Väsynyt Ihminen. Tammikuun projekti, siis se lohikärmes, on vieläkin ihan levällään. Olen taas hihitellyt ittelleni: siinä kun eräät kyseisen mallin tilanneet on olleet valmiita lyömään hanskat tiskiin heti alkuvaiheessa, mä tikuttelin kyllä sen varsinaisen pedon valmiiksi yhdeksässä päivässä mutta sen jälkeen olenkin ollut jumissa reunapitsin kanssa. Tietenkään ei voinut tehdä mallin mukaan, kun kuvittelin saavani itse kivemman lopputuloksen aikaan. Hah! Suuret on luulot.

Reunusta ei olisi enää tekemättä kuin yläreunaan tuleva osuus, siis jotain kolmisen metriä ;-) mutta oon jotenkin ihan jämiskuukelissa miettiessäni eri tapoja yhdistää ja kohdistaa pitsit huivin kulmissa. Eikä siinäkään loppujen lopuksi olisi mitään isompaa ongelmaa, muutaman tunnin työ jos vaan sais itsestään irti mutta kun oon iltaisin ihan rättiväsynyt. Kotityöt ei tosiaankaan houkuttele, mutta jotain on aina pakko tehdä iltaisin ennen kuin pääsee tarttumaan puikkoihin, ja sitten olenkin jo niin töötsis ettei mieleen tule mitään loistavia ideoita, joilla eri suuntiin kiertävät reikäpalmikot saa sopimaan yhteen. Ihme juttu. Kaikesta huolimatta täällä ei lannistuta: aion todellakin saada vielä helmikuunkin projektin valmiiksi tässä kuussa, mikä olisi tietysti paljon helpompaa, jos ylipäänsä tietäisin, mikä se tulee olemaan.

Mutta valaistumista odotellessa tässä vielä muutama kuva Suomessa oleskelun ajoilta samoin kuin spoileri yhdestä tulevasta postauksesta. (Etsi viimeisestä kuvasta neuleguru.) -- Joo, paraneminen on hyvässä vauhdissa ainakin jos siitä voi jotain päätellä, kiinnostaako uudet käsityönäyttelyt ja saako itsestään niin paljon irti että lähtisi toiselle paikkakunnalle niitä katsomaan. Kyllä! Keikkakalenteri täyttyy vinhaa vauhtia vaikka yritän harata vastaan.

P.S. Oli muuten pakko lisätä loppukaneetti, että kaikesta käninästä huolimatta täällä kyllä tapahtuukin jotain. Yksi lohikäärmehän ei minua pysäytä, mutta muita hommeleita on niin paljon kivempi tehdä kuin tuollaista vastaanpyristelevää isoa työtä, jolle on niin suuret odotukset. Äh. Taitais olla parasta vaan tarttua itteään niskasta kiinni ja tehdä se tavalla tai toisella loppuun. Seuraavan kanssa onkin sitten viisaampi.


Mommy´s Wilma with a pair of mittens I made from scratch. Handspun using a drop spindle, trying to catch the fluffiness of summer clouds. But why oh why did the biggest lumps end up in both thumbs?

Äiskän Wilma ja mun Katri-Helenat. Yritin kehrätessä vangita kesäpilvien pehmeyden, ja väritykseltään näistä tuli niin isänmaalliset että tippa kiertyy silmäkulmaan. Lankaa meni yhteensä 44 grammaa ja sitä jäi sen verran, että tiedä vaikka tekisin vielä toisen parin ja menisin Katri-Helenan keikalle antamaan sille tumput lahjaksi.


And if the sunshine is too bright for you dear, why do you choose to sleep in a sunny spot?

Voi sitä meidän hömppäeinaria. Mutta jos kerran kevätaurinko paistaa liian kirkkaasti, niin miksi pitää nukkua sillä aurinkoisella paikalla?

The following two photos are taken in a crafts exhibition in Finland.





Näistä oli ohimennen puhetta neuletapaamisessa - eipä pääse silmukat putoamaan.



So, who is hiding here?

Niin että kukas se täällä piileskelee?