Thursday, February 08, 2007

Bye bye blogini(?)

Nysse sitten tuli: pakkosiirtyminen uuteen Blogger-versioon. Tai nyt pääsi vielä kerran sisään vanhoilla tunnuksilla, mutta seuraavan päivityksen pitäisi jo tulla uudesta tuutista. Koska mun tuurilla kuitenkin kaikki häviää sen siliän tien, lausutaan tässä nyt sitten vielä varmuuden vuoksi jäähyväiset koko blogille. Ja jos nyt sattuisi käymään niin epätodennäköisesti että siirtyminen onnistuisi, niin ainakin haamuja suhisee kohta ilmassa. Onko mitään hyviä vinkkejä - mitä kantsisi tehdä tai olla tekemättä siirtymävaiheessa?


Ja kyllä vain, se oli Kaffe Fassett joka siellä kuvassa neuloskeli ihan muina miehinä. Tuossa vaiheessa näyttelyssä oli vielä hiljaista; vähän myöhemmin se olikin jo tätimuurin takana näkymättömissä. (Minä muiden mukana, varsinainen groupie. Hyvä etten kiivennyt polvelle istumaan.) Hasseltin muotimuseossa avattiin suurin koskaan Belgiassa ja Hollannissa pidetty retrospektiivinen Fassett-näyttely, ja sinnehän oli ihan pakko päästä vaikka sitten toipilaana. Harmittaa vaan niin julmetusti, etten ollut kuullut ajoissa noista workshopeista, eihän niihin enää millään päässyt ilmoittautumaan. Osaavatkohan edes neuloa ne jotka sinne menivät? Happamia, sano...

Esillä on niin Fassetin kirjoneuleklassikoita kuin jättimäisiä tilkkupeitteitäkin, painokankaita, kirjottuja kotitossuja, mosaiikkipintaisia huonekaluja ja muuta vastaavaa, mutta yhteistä kaikille on rönsyävä värikkyys.Kaikki kirjoneuleita tehneet on varmaan jossain määrin tuskailleet lankakerien kanssa - näitä katsellessa alkaa jo pyörryttää se langanpätkien määrä. Juu, tiedetään, fassetmaisesti neuloessa pidetään langat joko siististi 'kalojen' ympärillä tai sitten napsitaan vain lyhyitä pätkiä langasta ja neulotaan niillä, mutta kyllä siitä huolimatta hirvittää jo ajatuskin tuommoisen kirjohartiahuivin viimeisistä kerroksista. Ja vaikka ne päät kuinka kiertäisi ja punoisi sinne sekaan työn edistyessä, niin aina sinne kuitenkin jää jotain töröttämään, vai mitä turkkitäti?

Lisääkin kuvia olis kamerassa mutta katotaan nyt kuinka yhteistyö Bloggerin kanssa sujuu lähitulevaisuudessa.








Eiks oo ihana? Mummeli ei voinut vastustaa kiusausta kurkata nurjalle puolelle.





















10 comments:

Pirkko said...

Ei uuteen Bloggeriin siirtymisessä mitään ongelmia pitäisi olla (paitsi, että en näköjään saa jätettyä sulle kommenttia omalla Blogger-tunnuksellani - eikä ole eka kerta). Templatesta saattaa hävitä skandit, mutta ne on helppo ja nopea korjata. Aiheet (labels) on kiva uusi ominaisuus. Voi mennä hetki, ennen kuin olet lisännyt ne kaikkiin postauksiin ;)
Ja kiitos noista värikkäistä kuvista. Kaffe on yksi mun suosikeista!

särmä said...

Heippa!Vastailin tiedusteluusi omassa lootassani, enkä jaksa sitä tähän kopioida ( juu, en oo yhtään laiska). Lankaa luvassa;)

Petra said...

Enpä edes nähnyt häntä ensin kuvassa, mutta heti kun tiesi ketä etsiä, niin johan löytyi... :)
Aika rauhassa tosiaan tuossa istuu, ehkä neulepiireissä se fanittaminen on hillitympää?

KirsiÄr said...

On muuten ensimmäinen kuva ikinä, jossa näen Kaffen kutovan. On sillä kyllä silmää. Ehkä särmää sais olla enemmän? Mumokuva on kyllä nappiotos.

ainaoikein said...

Juma, Fasset ilmielävänä! En ole enää Fasset-fani, kuten vuosia sitten, mutta miäs saa kunnioitukseni edelleen. Pyysitkö nimmaria?

AnneV said...

*nyt oli ihan pakko tulla kommentoimaan kesken työpäivää*

No mitä sä luulet että mun pakarassa lukee?

Dominique said...

Loved your pictures of the Fassett exhibition !

Raglana said...

Vaikka onhan noita nähty jos jossakin kirjoissa ja kuvissa, livenä on eri asia (pääsee kurkkaamaan nurjallekin). Kaffella tietty oranssi-violettiraidalliset (!) sukat jalassa.

Et sitten pyytäny nimmaria puikkoihin, kirjaan tms. myäs, vai mitäs aiot esitellä meille neuletapaamisessa? ;-)

Langanpätkät tiedetään. Yritin joskus omasta päästä "sadan langan soinnutusta" jämälangoista puseroksi: pieniä ruutuja, kolmioita ja viivanpätkiä siellä täällä, pohjaväri liukuen tummasta vaaleaan. 20 cm jaksoin. Ihana oli, mutta ei tarpeeksi sisua.

AnneV said...

Nyt kun lohikärmes on pois puikoilta, voi kai tehdä jonkinasteisen paluun normaalielämään. Näitä kommentteja on kommentoimatta vaikka kuinka paljon, samoin vastaamattomia sähköposteja. Tarttisin melkein sihteerin avukseni.

Niin joo, kyllähän mä silloin tammikuussa kirja-alennusmyyntien aikaan vouhotin Kaffe-kirjasta mutta se jäi tietysti Tampereelle mun sivuneulekirjastoon. Täällä mulla on kaksi KF-kirjaa, jotka nyt sitten signeerautin. Ja jos kerron tässä salaisuuden, niin eihän sitä kovin moni huomaa: ilmoittauduin Saksassa pidettävälle Fassett-kurssille. Eilen illalla kymmenen aikaan tuli sähköpostia ja minätyttö heti ilmoittautumaan, vaikka edes hintatietoja ei ollut laitettu näkyviin. Pöljä mikä pöljä. (no, eiköhän se ole suunnilleen saman verran kuin mitä heidän muutkin kurssinsa maksavat ja se ei nyt budjettia kaada. Nipistetään sitten vaikka ruokarahoista.)

Johanna K said...

Ootko jo käyny suihkussa nimmarin saannin jälkeen...? :-D

Joo toi mummojuttu on kerrassaan hilpeä.

Mulla on viha-rakkaus-suhde noihin Kaffen juttuihin. Voisin kattoa niitä vaikka kuinka ja kuolaan ihastuksesta, mut ei sit kuitenkaan iske tehdä ite saati laittaa päällensä.