My widdwe dwagon eef teefing - Mun pikkuinen wohikääwme faa hampuleita

I did what I promised: mixed a dark dyelot for the baby-green dragon shawl and threw it in. Little did I know that the yarn would behave in this way. I'd run out of yarn just before the longest part of the edging was done, but managed to get some more, although obviously not of the same dye lot. Well, I thought, I'll dye it anyway so it doesn't matter, and when I first knitted the edging, there was no visible difference where the old ended and the new started.

In order to find a rich green shade, I threw in several different hues of green textile dye and dipped some pure white wool in the liquid to see the effect. When I thought it was strong enough, in went the dragone. Even during the first swirls in the bucket it seemed that the top edging would remain brighter than the rest of the shawl, so I let it simmer for quite a while, hoping that the dye would stick evenly. Nope. Didn't happen. Frustrated, I threw in the rest of the white sock yarn and let it soak up the remaining green liquid; then I just rinsed the dragone and waited it to dry so that the final colour effect would show.

Yep. There was and is quite a difference, and since the whole project is a bit too large, I decided to rip the top part. Still haven't decided whether I should take out the whole edging and change it into a narrower one, or would I just leave the top part out and be content now that the shawl is a bit shorter. Or should I put the rascal into the washing machine for a little spin, hoping that it'd felt just ever so slightly.

Couldn't decide yet, so I grabbed a needle instead as well as some mother of pearl grains which look a bit like teeth. I do have some more beads and sequins to add once I've decided what to do about the size problem.



Peto se vaan hangoittelee vastaan. Elämänsä haalean baby-vihreänä aloittanut lohikäärmehuivi on nyt sitten värjätty tummemman vihreäksi. Ja osa vielä tummemmaksi. Tulipahan taas pieniä yllätyksiä vastaan.

Siltä varalta että ette muista koko saagaa alusta asti, niin tästähän loppui lanka siinä kohdassa kun reunuksen pisin osuus oli neulomatta (vasen ja oikea sivu oli tehty). Sain kyllä tilalle samanväristä lankaa kuin alkuperäinen oli ollut, mutta tietysti värjäyserä oli vaihtunut tässä välissä. Vaan eipä tuo haittaa, aattelin hyväuskoisena, sehän on joka tapauksessa pääsemässä värikylpyyn kun tuo vaaleanvihreä oli niin kovin pliisua - ei edes vauvalohikäärmeet ole niin vaaleita.

Sekoittelin siis kuplivan vihreän liemen useamman tekstiilivärin yhdistelmästä ja kastoin aina välillä sekaan valkoista villalankaa ihan vain varmistuakseni värin voimakkuudesta, ja sitten sekaan sukelsi lohikäärme. Jo ensimmäiset pyöräytykset ämpärissä näytti vähän huolestuttavilta, sillä seasta vilahteli vaaleampana näkyvä reunus. Jätin siis rutjakkeen likoamaan lämpimään liemeen siinä toivossa että väri tasaantuisi. Ja pyh. Ei toivoakaan. Ei siis auttanut muu kuin heittää loput sukkalangat liemeen värjäytymään ja huuhtoa lohikärmes puhtaaksi sekä odotella kuivumista ja lopullis(t)en värisävy(je)n näkymistä.

Eihän se ero mihinkään hävinnyt kuivuessakaan, ja kun nyt kerran koko vehje oli vähän liian suuri varsinkin korkeussuunnassa, päätin purkaa yläosaa vähäsen. Vieläkään en ole päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen siitä, puranko koko reunapitsin ja teen siitä kauttaaltaan kapeamman vai nipistänkö tosiaan vaan yläosasta sen reunuksen plus muutaman tavallisen neulekerroksen verran. Vai pistänkö koko pirulaisen varovaiseen pyöritykseen pesukoneeseen ja toivon ehtiväni hätiin ettei se pääse kutistumaan liikaa.

Tätähän vois tarvittaessa pähkiä vaikka kuinka pitkään, joten ihan vain jotain tehdäkseni rupesin ompelemaan hampaita paikoilleen. Olin ostanut jonkinlaista helmiäisrouhetta, josta yritin valikoida eniten hampailta näyttäviä palasia, jotka ompelin sitten suuvärkin kohdalle. Vihreitä helmiä ja paljettejakin olisi, mutta niitä en kiinnitä ennen kuin saan tehtyä jonkinlaisen ratkaisun tuon loimen koon suhteen. (Oli tää jo neuletapaamisessa tosin mukana eikä kukaan mitenkään kommentoinut että yläreunasta näyttäisi puuttuvan mitään. Täytyy siis haastatella omaa sisäistä perfektionistiaan ja kysellä siltä, paljonko huivia vielä viilataan.)


But on a much more positive note: the sock yarn I dyed this time is absolutely gorgeous, at least when on skein. The colourway reminds me of snowdrops - which have come up in neighbour's garden but I'm too shy to zoom in to take photos of them. Instead, go and have a look here - there's a lovely photo of snowdrops.



Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Samassa liemessä pätkävärjätty sukkalanka muuntui oikeaksi kaunokaiseksi, ainakin jos vyyhdin lupauksiin on uskominen. (Valmiista sukistahan ei koskaan ole takeita.) Värit on ihan kuin naapurin lumikelloissa, joista tekisi mieli mennä kuvaamaan mutta kun en kehtaa. Tästä kuvasta voi verrata sävyjä.


And while we're on the subject of beads, here's what I did a while ago. I'd just had a horrendous morning at work - not because there was too much work but everything just seemed to go wrong. As soon as I had finished the most urgent tasks, I decided to sacrifice half a day from my yearly holiday quota and headed for the travel and tourist fair held on the other side of Brussels. Got there, fought a gang of local pensioners for the goodies (excellent yarn bags, by the way) and just happened to pass the rather large Czech stand where they had a swimming pool full of glass beads. Ok, maybe not a full pool but enough to generate a lot of interest. We were given some thread and were encouraged to make a necklace. Didn't need much pep talk, I just stood there, trying to catch the elusive beads and before I noticed, the fair was closing. I grabbed a brochure presenting Czech glass-making factories, museums, schools and glassmakers' fairs, and here are a couple of links I found in it. The camera is out of juice right now, so you won't get a photo. Now, is it too late to start planning a short break in the Czech republic?

AAC
Liglass
Glass Lucie
Bead Export Import
Bijoux Components
Museum of glass and jewellery in Jablonec


Vielä vähän helmiasiaa, kun nyt kerran taas niihinkin olen hiljattain sekaantunut. Jokin aika sitten oli töissä oikea Aamujen Aamu - töitä sinänsä ei ollut kovin paljoa, mutta muuten kaikki meni alusta asti pepulleen. Tein siinä sitten nopean ratkaisun ja päätin uhrata puoli päivää vuosilomista; kiireellisimmät hommat vaan reippaasti halki-poikki-pinoon ja sitten köröttelin metrolla matkailumessuille kaupungin toiselle puolelle. Turha kuvitella, että viimeisenä aukiolopäivänä olisi ollut turhan rauhallista. Ihan samalla tavalla siellä sai turpiinsa belgi-eläkeläisiltä heti kun oli jotain kivaa ilmaista kamaa jaossa. Suomalaisella sisulla kuitenkin taistelin itselleni mm. pari tilavaa lankakassia, ja kun sitten kiertelin eri osastoilla, kävelin suunnilleen pahki Tsekin osastolla olleeseen uima-altaaseen, joka oli täynnä lasihelmiä. No okei, ei se ollut uima- eikä edes kahluuallas, mutta kohtalaisenkokoinen laari kuitenkin, ääriään myöten täynnä lasihelmiä. Vierailijoille annettiin pätkä siimaa ja kehotettiin tekemään vaikka ranne- tai kaulakoru. Minähän en paljon tarvinnut houkuttelua semmoiseen hommaan; seisoin siellä useampaankin otteeseen ja yritin pyydystää pikkuruisia lasihelmiä siimaan. Siinä sitä aikaa vierähtikin. Onneksi ehdin pois lähtiessä napata mukaani esitteen, johon oli kerätty tsekkiläiseen lasiin liittyviä kohteita: oli tehtaita, museoita, kouluja ja erilaisia paikallisia häppeninkejä. Kamera on nyt vähän väsynyt, joten kuvaa esitteestä ei oo saatuvilla, yritän muistaa ja ehtiä lisätä kuvia/infoa myöhemmin. Pitäisköhän ruveta suunnittelemaan vaikka pyöräilylomaa sille seudulle?

Ja huomennahan on kuun loppu ja muutaman muun asian alku. Tai sitten ei. "Helmineule" on vielä vähän vaiheessa, olen taas touhuillut kaikkea muuta kuin neulonut ja sitten taas kun neulon, malli ei oikein meinaa asettua niin kuin pitäisi. Tai mistäs minä loppujen lopuksi tiedän, miten se pitäisi tehdä, nää jaappanilaiset kun lähestyy asiaa vähän eri näkökulmasta kuin keskivertoneuloja. No, jos ei siitä muuta tule niin ainakin parikymmentä sammakkoa.