Amsterdam, Aachen, Anne and Angst

There will be no knitting items to show you this time, except if you click on the last link of this posting, and even then they're in disguise.

The past two weekends were full of activities, even though I haven't had an opportunity to show any gory details. Two weeks ago I was in Amsterdam (that's where I found those first balls of Tapestry. And in case you're interested, I take Clapotis to work almost every day and knit as much as I can during the bus or metro trip. It's just that Clapo has grown so much that the bus driver wants me to buy a separate ticket for it.)


Mummy, I want one of these.

Anyway, Amsterdam was great, and before heading home on Sunday, I sat on the scaffoldings on the Dam square, knitting and listening to some classical music. It was quite an experience, there were two orchestras and two conductors simultaneously on the stage. Whoo!

I also found a new beads shop there, a quilt shop and then a real Aladdin's cave for fabric enthusiasts. Go and visit A. Boeken if you ever have an opportunity. The address is Nieuwe Hoogstraat 31, and the shop is full of buttons, fabrics, sequins, zippers... you name it. Judging by the people roaming the streets of A'dam, there's a great market for this kind of speciality shop.



Would you zip me, dear?


If you ever get tired of crocheting when making a flower poncho, help is near.


And sometimes an ordinary zipper just will not do.



Just what I need: a cap made of yak wool, costing 90 euros.


One would certainly get noticed wearing this.


Nope, it's not a hot iron, it's a shoe.




There's something similar in these photos, isn't there? Last weekend the World Equestrian Games ended in Aachen, and the city was even more vibrant than normally. (If you like horses, check the photo section in the previous link.) Even if you didn't manage to get a ticket to the day's events, you could always watch them in the city center for free. And Belgium got a gold medal, yahoo!



Which inspires me to show you this brooche. When (not if) I finish my Clapotis, this will be used to attach it.






Görg & Görg yarn shop has got a new web page, while Junghanswolle's wonderful "yarn barn" wasn't there any more. Plenty of yarn, yes, but not the dirt-cheap plastic bags they used to have. Why can't things remain the same? Why?


And while we're on the horsey subject, here's a show I feel really ambivalent about:
Battuta horse circus. I would have liked to go there, almost reserved some tickets, but then I took a look on the photos available on the site. It seems that they had a riding bear in the show, and that's why I decided not to go. However, another photo looks like it's a fake. Too bad that I made the decision after seeing a bear riding a horse which was protected by a thick leather coat - that looked real to me. Oh well, now it's sold out anyway. As is this one, well, almost. So many attractions, so little time.

Maybe I should just stay at home and watch the telly. Has everybody seen this ad?
Ariston commercial

All I want is to do is to finish my Clapotis

If there's anything I hate, it's running out of yarn when the thing I've started is meant only as a between-other-more-serious-stuff projects and should be finished within days. The Clapotis I started last weekend progressed rather well until I saw the end of the fifth ball of yarn approaching on Wednesday... which meant that I had to find a Rowan distributor here in Belgium. (Those first five balls weren't bought here, I've just kept schtum about my recent adventures, hihi.)

It all started very well. A friend of mine needed a ride to Leuven, just outside of Brussels, where she wanted to raid a sports equipment shop while I'd visit a yarn shop, buy the necessary three balls of Tapestry and nothing else. My place is full of yarn as it is, there's a long list of things to finish before Christmas, not to mention all the "almost ready" pieces of work, just waiting to be blocked or sewn together. So really, I WAS determined to come home with maximum 200 grams of Tapestry, nothing else. And I did, look!


Here we are, 4 x 16.50 grams of Rowan's Tapestry, in "Rustic".
Well, to be completely honest with you, I bought some Swiss alpaca yarn as well.


The same again, four balls of Rustic, each weighing 16.50 grams.
Yeah, right. These were either novelty yarns or on sale, and I chose them simply because of their name - the word "Print" is in all of them.

And I was so lucky to come across some of Rowan's Tapestry on sale, these little beauties here. Five times 16.50 grams.
Who could resist buying, when the price is 1 euro / ball? Some Italian yarn called "Fashion Multi".

But then I wasn't sure whether I had enough, so I bought three more balls of it. So, altogether I bought 12 balls of it, and now I can finish my Clapo. Just you wait and see.
Yes, you've seen all this before. It's Online's Solo 194 and I've got some crazy plans waiting...


Lana Grossa's Stella Print

Lana Grossa's Binario Print.

Lana Grossa's Piccolo Print.

And finally, Lang's Twin Color Print.


Oh, despite what you might think, this wasn't produced by little Suri Cruise but little old me. Dyed some wool so that I could spin a bit more of green yarn before finally starting to ply it. The pressure is on. So far I've never even tried plying and the treshold to start doing it is quite hard to get over.

The Mother of all Clapotii - Kaikkien Clapotissien äiti

Oh - my - word. What have I got myself into now? Just as I had decided not to buy anything else than what I really need to finish a project, I just fell off the wagon (yarnwise). This is Rowan's Tapestry, launched a few months ago and just coming to the shops. It's 70 % wool and 30 % soy fibers, so I guess that makes it a perfect company to take on a deserted island: in the case of emergency you'll survive by gnawing the yarn. What I really really like about are the soft shades and how they keep changing. Not so nice features are the tendency to collect loose fibers as rings around the yarn and the fact that it's practically impossible to rip. I can just blame myself for choosing a pattern like Clapotis where you're supposed to let some stitches drop. There's no fear of losing a stitch here, they certainly don't run anywhere. Normally I can't wait to the point in the Clapotis pattern where you start dropping stitches, but now I dread it.

I bought 5 balls of it but that's probably not enough. We'll see. I've just started the fourth ball, and it seems that the scarf is going to be too wide and too short, just as its owner. But just as I wrote earlier,ripping is out of the question so I'll just keep buying more yarn until the desired length is reached. If there ever was a world record for the size of a Clapotis scarf, I guess this individual would do rather well.

And just a friendly reminder for myself: once the Clapotis is off the needles, I should concentrate on this book and also present it here in the blog. Even though I still don't master spinning, that doesn't keep me from buying theory books about it. In my defence I'd like to say that I simply haven't had the time to even poke those spinning thingies for a week or so - whatever I might have learned earlier, is quickly forgotten.








Voi hyvä jysäys, mitähän on taas kerran tullut tehtyä? Nyt taitaa olla pahin lankamorkkis kautta aikojen; edellinen oli muutama viikko sitten kun tulin Lillen lankamarketista noin nelikiloisen säkin kanssa, vaikkei mitään olis tarvinnut. Ihan oikeesti piti perjantaina käydä yhdessä lankakaupassa vain ja ainoastaan katsomassa oisko siellä yhteen keskeneräiseen jutskaan tarkoitettua lisälankaa, että sais sen valmiiksi ja pois päiväjärjestyksestä. Jotenkin juutuin käsistäni kiinni tähän Rowanin uutuuslankaan, josta ei pienen hiplauksen jälkeen enää voinut irrottaan otettaan. Tapestryn vyöte lupailee 70 prosenttia villaa ja 30 prosenttia soijakuitua, mikä tekee tästä ihanteellisen kumppanin autiolle saarelle. Ensi siitä voi neuloa ja sitten nälän uhatessa voi hätätilassa natustella vaikka lankaa. Vaikka pelkät kerätkin on jo kauniita, pehmeiden värisävyjen vaihtumisen huomaa tietysti paremmin neulomisvaiheessa; hyvä kun malttaa mennä nukkumaan, kun aina on houkuttimena uusi raitayhdistelmä.

On tässä kyllä huonojakin puolia. Lanka on hyvin löysäkierteistä ja siitä irtoaa pientä katkokuitua, joka hyvin äkkiä muodostaa semmoisen inhan renkaan langan ympärille ja sitä saa sitten olla jatkuvasti leikkaamassa pois. Lanka vaatii myös neulojakseen joko täydellisen ihmisen, joka ei koskaan tee virheitä, tai sitten pikku homssantuun, jota virheet ei haittaa niin paljon että pitäisi purkaa. Se on nimittäin melkomoisen mahdoton suoritus. Oma ei-niin-loistava idea oli aloittaa langasta Clapotis. Yleensä siinä mallissa odottaa silmukanpudotuskohtia ihan innoissaan, mutta nyt se on lähinnä pelottava ajatus. Eipä tarvitse aamumetrossa pelätä silmukoiden putoamista.

Ostin lankaa viisi 50 gramman kerää, ja vaikka ne pudotetut silmukat vähän lisääkin kokonaispituutta, niin 250 grammaa ei varmaan tule riittämään. Yleensä mä teen Clapotiksen viidestä kerästä niin että lisään silmukoita niin kauan kuin ensimmäistä kerää riittää, sitten neulon kolme kerää samalla silmukkamäärällä ja sitten viimeisen kerän aikana kavennan. Tuolla suunnitelmalla näyttää jostain syystä nyt syntyvän ihan liian leveä ja lyhyt Clapotis, mutta kun ei tosiaan purkaminenkaan oikein onnistu, niin täytyy kai sitten ostaa vaan lisää Tapestryä. Pääsen kohta ennätysten kirjaan maailman suurimman Clapon kanssa.

Päivän sitku-osuudessa heitetään vielä syötti tulevaisuudessa esiteltävästä kirjasta. Mää edelleenkään mitään ymmärrä siitä kehräämisestä (en ole taas yli viikkoon ehtinyt koskeakaan koko vempaimiin ja kaikki tähänkin asti opittu on vaarassa unohtua), mutta teoriakirjoja kyllä silti keräilen.

Knitting, yarn, Belgium, Brussels - yes, we do have some

Hello, stranger :-)
In my user statistics I have a listing of the search words which guide people to my blog, and it seems that someone is looking for knitting shops in Brussels. I've listed them in an earlier posting, but here's the link again, or you can check the list on the right margin of my blog (General inspiration - Yarn in Belgium).

If you have any questions, please don't hesitate to ask by e-mail.

Oih - sisäinen romantikkoni tunkee esiin

Kauan mä jaksoinkin piilotella pitsiliinanneulojaa sisälläni. Ei sillä että näistä kirjoista pitäisi pelkkiä liinoja neuloa; osa käy ihan sellaisenaan hartiahuiveiksi, osasta taas voi napata kuvion sieltä, toisen täältä ja käyttää vaikka reunuksissa somisteina. Tampereen neuletapaamisissa joku kysyi multa jotain näistä kirjoista, mutten yhtään muista kuka se oli ja mikä oli kysymys - jos siis tunnet jääneesi vastausta vaille, sana on vapaa kommenttilaatikossa.

Vasemmasta yläkulmasta myötäpäivään:
saksalainen Lea Handarbeiten "Strickdeckchen"
virolainen "Pitsilised Koekirjad" - Leili Reimann
espanjalainen Tricot Hogar -sarjan "Muestros y motivos no 1"
ja tanskalainen "Kunststrik II" - Sonja Esbensen

Lea Strickdeckchen

Saksassa ilmestyy liuta tiettyyn aihepiiriin liittyviä lehtisiä, ja upeimpia neulottuja liinaohjeitakin ilmestyy (mun mielestä) Diana-sarjassa. Lean ja Dianan erityislehtisten hinnat on yleensä alle viisi euroa, joten niissä on hinta ja laatu kohdallaan. Saksan puolella käydessä tarttuu usein mukaan lehtisiä jopa parilla eurolla; tämän kyseisen Lean vähittäismyyntihinta on 3,50€, siinä on 32 sivua ja 35 ohjetta hyvinkin helpoista neulotuista lautasliinarenkaista aina 146-kerroksiseen suureen pyöreään liinaan asti, samoin vähän tavallisesta poikkeavia muotoja kuten soikea liina tai sydämenmuotoisen liinan reunapitsi. Ohjekuvat on selkeät, erilaisia aloitusmuotoja esitellään teoriasivuilla ja neulesymbolit ovat loogisia - usein jo pelkästä symbolista tajuaa, miten silmukoiden ristiminen tai lisääminen pitää tehdä.

Jos nyt jotain negatiivista pitää etsiä, niin kuvat ei aina tuo työn parhaita puolia esiin. Jotkut värit hukkuvat taustaansa, jotkut näkyvät muuten vaan suttuisina ja joidenkin liinojen päälle on kasattu astioita suunnilleen Villeroy&Bochin puolivuotistuotannon verran. Mieleen hiipii epäilys, mitä liinan päälle kasatuilla tavaroilla oikein peitellään... virheitäkö?

Yleisarvosana vanhanaikaisella kouluasteikolla kiitettävä 9½.

Pitsilised koekirjad

Leili Reimann: Pitsilised koekirjad, ISBN 9985-54-016-6, 181 sivua, 311 neulemallia, joita esitellään sekä pelkkinä mallitilkkuina että vaatteiksi tai huiveiksi neulottuina (eli sama mallikuvio on saatettu laskea kahteen kertaan tuohon 311:een), vähän toistakymmentä reunapitsiä. Jonkin verran tekniikkakuvia kuten silmukoiden luominen. Muutama värikuva, suurin osa kuitenkin mustavalkoisia. Teksti ainoastaan viroksi, osa neulesymboleista on sellaisia, etten ole moisia nähnyt muualla kuin tässä kirjassa. Suomalaisena sitä tietysti lukee ja lukee tekstiä niin kauan että luulee ymmärtävänsä siitä jotakin, harmittavan paljon neulomisen historiaa ja muuta kirjasta löytyvää taustatietoa jää varmasti ymmärtämättä (ellei sitten oikein erikseen ota asiakseen kiusata viroa osaavia kavereita, heippa vaan, vilkutuksia täältäpäin).

Positiiivisina puolina on ehdottomasti mallien omaleimaisuus ja kauneus. Harmi vaan, että osa niistä kärsii huonosta kuvauksesta tai painojäljestä. Tämä on ehdottomasti inspiraatiokirja, josta voi napsia mieluisia kuvioita itse suunniteltaviin neuleisiin. Vaatteiden neuleohjeet on puolestaan hyvin ylimalkaisia tyyliin "neulottu 400 grammasta puuvillalankaa, etukappaleeseen luodaan 120 silmukkaa ja hihoihin 80" tai "Valge pitspluus (288). Pitspluus on kootud puuvillasestlõngast koekirja 122 järgi." Enkä sano tätäkään mitenkään pahalla, mutta kuvat saattaa aiheuttaa älytöntä hihitystä: miesten pitsipusero on kaiken muun hyvän lisäksi tungettu housujen sisään. Okei, joo, kirjat ja käsityöt on tietysti aikansa lapsia, mutta en mä silti pysty ihan vakavalla naamalla katselemaan kuvia.

Yleisarvosana ehkä 8. Potentiaalia olisi paljon parempaankin ja toisenlaisella painotekniikalla tästä saisi upean kirjan. En nyt kuitenkaan luopuisi tästä kun nyt kerran tuli ostettua, ja ainakin yksi pitsimalli oikein himottaa aloittamaan.

Edit: kirjassa käytetyt neulesymbolit englanniksi selitettyinä

Tricot Hogar - muestras y motivos

Espanjankielinen 44-sivuinen lehtinen, nopeasti laskien 20 neule- ja virkkausmallia, joista kymmenkunta on reunapitsejä. Muuten tarjolla upeita suuria pyöreitä ja soikeita liinoja sekä suikaleista tai paloista koottuja sängynpeittoja. Suurimmat liinat läpimitaltaan n. 180 senttiä, eli jos kaipaa haasteita, tästä lehdestä niitä kyllä saa. Aloitussilmukoiden luominen ja ketjusilmukkaketjujen virkkaaminen työn reunaan on selitetty yhdellä sivulla, muuten näyttäisi siltä, että ohjeita ei paljon jaella. Mallikuviot sen sijaan on selkeitä ja nurjallakin neulottavat kerrokset on merkitty niihin. Suurin osa valokuvistakin on niin selkeitä, että niistä saa tarvittaessa apua neulesymbolien tulkintaan - koko lehti on espanjaksi, mutta mitään ihmeellisempää ei läpiselailussa tullut vastaan, josko sitten neuloessa tulisi.

Yleisarvosana on ehkä 8½. Hinta ei taaskaan ole paha (mä maksoin 4,50€), mutta jotain jää silti puuttumaan. Plussaa kuitenkin mallien "espanjalaisuudesta", niissä on jälleen jotain sellaista mitä kotinovitasta ei löydy ja joka houkuttelee kokeilemaan taitojaan. Voi tietysti olla, että jos/kun alkaisin neuloa sitä soikeaa liinaa ja esquemaa numero 7,tulisi hyvin äkkiä äitiä ikävä. Jotenkin näissä on sellainen asenne, että turhia ei selitellä, joko osaat tehdä tai sitten et. Jos et, niin pistä lehti pois ja ole hiljaa.

Kunststrik II

Sonja Esbensen: Kunststrik II, ISBN 87-7847-031-5
80 sivua, jälleen parisenkymmentä mallia (vähän vaikea päättää miten laskisi, koska jotkut kuviot on toteutettu liinan kokoa hieman muunnellen ja laskettu sama perusmalli useampaan kertaan). Tässä kirjassa on kuitenkin vain pyöreitä liinoja eikä erityisen näyttäviä reunapitsejä. Oman totuttelunsa vaatii myös mallikuvion lukeminen, varsinkin jos on tottunut saksalaisiin kaavioihin, joista näkee lähestulkoon suoraan mitä on neulomassa. Tässä kirjassa yksittäiset symbolit ovat kyllä selkeät, osasta on piirretty jopa mallikuva, ja kirjan kannesta löytyy piirrokuvioiden selitykset tanskaksi ja englanniksi. Ongelma on kuitenkin se, että vaikka ohje koostuu neulesymboleista, niitä ei kuitenkaan ole piirretty mihinkään ruudukkoon, vaan esim. väliin neulottavien oikeiden silmukoiden määrä on ilmaistu numeroina, esim. 7, joka seuraavalla kerroksella on vaihtunut numeroksi 5. Näin kuvion muodostumista ei pysty seuraamaan suoraan mallipiirustuksesta, ja jos jotain menee pieleen, se saattaa selvitä vasta myöhemmillä kerroksilla. Tämä on varmaan tottumiskysymys ja tällainen esittämistapa sopii ihmisille, jotka oppivat helposti lukusarjoja. Itse tykkään kyllä enemmän saksalaistavasta piirtää kuvio suunnilleen sellaisena kuin se tulee näyttämään valmiissa neuleessa, eli siirtyvät kavennukset ja lisäykset ovat omilla kohdillaan ja tyhjät ruudut sitten vaan jätetään huomioimatta. Mutta kukin taaplaa ja neuloo tyylillään.

Edelleen ihan vaan henkilökohtainen mielipide: kuka kumma antaa PITSIliinamalleille miesten nimet? Tekiskö nyt tuommosen Michaelin vai oisko Erik nätimpi? Kaikkein kaunein liina on nimeltään Valde. Älkää nyt viittikö naurattaa. - Enkä muutenkaan ole mikään kaunosielu, mutta muutamasta kirjan kuvasta ei jäänyt muuta mieleen kuin että kuvausrekvisiittana oli käytetty muovikukkia.

Tästä kirjasta saattaisin jopa olla valmis luopumaan, siis sitten kun saan ison inspiksen ja neuloa päräytän ensin Valden valmiiksi. Don't hold your breath, though.

Yleisarvosana: 8- Keskiverto mikä keskiverto.

Esittelyssä ajansyöjät, hartianpuuduttajat, rahanreiät ja muut mieliharmit - A glimpse of my favourite waste of time. And money. And a lot more

Nyt on sitten auringonkukkakausi sitten ohitse. Olen yrittänyt tehdä tätä iltaisin kotiin päästyäni kun on ollut edes vähän valoisaa, mutta nyt on pakko antaa periksi, ei näe enää. Työ menee siis noin seitsemäksi kuukaudeksi rullalle ja kaappiin odottamaan ensi kevättä ja valoa (mikä kamala ajatus). Ehkä neljännes on valmiina, joten ensi vuonnakin saa pistellä ihan tosissaan että tää valmistuisi edes 2007.


This project has taken most of my free time lately; I've been trying to stitch it after work when there's even a bit of daylight left. Not any more, though. I'll roll it up and put it away for the following seven months. Somewhere in the end of March the sun will be there again and I'll continue the work (what a frightening thought - seven months!) I'd estimate that about one fourth is done now, so it'll still keep me occupied for the best part of 2007.



Seuraavaksi esittelyyn tämän kesän murheenkryyni: kehräys. Näiden villanöttösten karstaus (tai miksi sitä koirakarstoilla leikkimistä nyt sitten sanoisi) tosin on kivaa.

This summer's top activity must have been spinning. Even though I haven't been able to spend as much time doing it as I would have liked, I've made some progress. Or at least I've had some fun carding the wool.


Heitin sekaan vähän silkkikuituja, jotka näyttää enemmänkin rakeilta tässä kuvassa. Tekivät kuitenkin ihmeitä langan kestävyydelle.

Those dark spots are silk fibers which worked small wonders making the yarn more durable.


Tää on niin ruma, että se on rumuudessaan melkeinpä sievä. Mitähän mä olin tässä tekemässä? Joka tapauksessa olin jo kertaalleen ottanut nöttösen pois värttinästä ja sitten jostain syystä yritin laittaa sen takaisin - lankahan rupesi kiertymään ihan mihin sattui.


This is so ugly that it's bordering on pretty.


Kaksi ensimmäistä vyyhteä, tekonimenä "Oodi koivulle". Ensimmäisistä värttinän kiepautuksista on yli kuukausi ja nyt kun yritin tehdä vielä vähän lisää samanlaista lankaa, sepä ei enää onnistunutkaan. -- Nämä on vasta menossa pesuun, eli kierre toivottavasti vähän tuosta vielä tasoittuu. Ja sitten pitäis päättää, miten nämä kannattais kerrata: a) samanlaisen langan kanssa, vai b) täysvalkoisen vai c) yksivärisen vihreän kanssa. Neuvoja ja mielipiteitä kehiin, kiitos!


Here are the two first hanks I've created (still unwashed, so the twist might settle there. Now I'm just trying to figure out what would be the best option when plying: a) use this same multishade green/white throughout, or b) combine it with white or c) just green. If you have good advice or an opinion, let's hear it.


Pari muutakin kokeilua on ilmassa.

And that's not all, folks.


Sit kun mä lopullisesti hermostun ja kyllästyn tähän touhuun, nämä villat voi vaikka huovuttaa kenkien pohjallisiksi. (Miten tässä taas näin kävikin - monta kuukautta olen hokenut ittelleni, etten rupea kehräämään, en rupea kehräämään, mutta miksi noita villanöttösiä sitten on kertynyt tuollaiset määrät? Mun vauhdilla näistä riittää kehrättävää seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.)

Judging by the speed (or rather slowness) of my spinning, this amount of wool should keep me occupied for the next 10 years or so. When I finally give up or get tired of my futile attempts to spin, I might as well felt all these rovings. Should be more fun and much easier to do.




Että on aikaa tärvääntynyt näidenkin kanssa! Osan värjäsin Suomessa, osan värjäsin täällä jo ennen kesälomaa; ne on ollut täällä vyyhdellä odottamassa aikaa ja inspiraatiota (ja se joka väittää, että sisältä aukeavan kerän tekeminen on yhtä nopeaa kuin tavallisenkin, saa tulla meille kerimään ja todistamaan väitteensä oikeaksi. Mulla ainakin tärvääntyy niihin aikaa ihan liikaa.)

It's incredible how small and innocent these balls of yarn look like, yet they've taken a major chunk of my time lately. Dyed, washed etc. then wound into neat(ish) balls which you start from the inside. But if anyone says that balls like that are as quick to make as normal ones, please feel free to come for a visit and prove you're right. Otherwise I won't believe you.)


Mun lemppari, varmaan jonkun toisen yökkäri.

I don't care what people might think, here's my favourite.



Ja lopuksi vielä vinkki lankavärjäreille. Ainakaan sen mukaan mitä mä nyt olen noita värjäyskuvia katsellut, monikaan ei näyttäis näin tekevän. Sukkalankoja värjätessä (oletettavasti 2x50 gramman keriä) kannattaa vyyhdetä langat kaksinkertaisina, eli jos tekee pätkävärjäyksiä tai muita läiskiä, ne osuu ainakin todennäköisemmin kohdalleen kuin värjäämällä kaksi erillistä vyyhtiä. Aaai kun tässäkin menee nätisti kohdakkain.

And let's conclude tonight with a piece of advice: if you're dyeing sock yarns and wish to have as identical socks as possible, make one double hank instead of two separate ones. The colour spots are more likely to be similar, as you can see here.

Frilly bits everywhere - Kauheita kurttuja joka puolella

Oh gee, time just flies by and even though you won't like me saying this, autumn is approaching. I've been trying to benefit from the last rays of sunlight at night when I get home - the sunflower cross stitch project won't be finished any time soon but at least I don't have to start from the very beginning next spring. And when the darkness falls, I do a bit of spinning (still not very good at it) and when even that feels too demanding, I resort to winding (and unwinding) all the sock yarn I've dyed lately.

As if all that wasn't enough, I've been watching some photos I took at the yarn fair in Cologne earlier this year. There was a novelty yarn, Online Linie 194 'Solo' which has just hit the shops over here. I couldn't resist buying some balls and trying to figure out how to handle that yarn. Hihi, it was so much fun! It's made of 50% merino wool and 50% polyacryl and feels really soft to touch. Recommended needle size is 15 to 20 mm and one ball of 50 grams only runs for 20 metres or so - meaning that you'd need about 850 grams to make a sweater in size 38. But as you can see, it makes some great accessories.

But first, let's have a look at the flower carpet of Brussels. This event takes place every two years and makes dozens of Belgian gardeners happy - the design requires the petals of about one million begonias scattered on 1,800 square meters. You'll find more information here.








Some of them had managed to escape the cull - these were hiding on the courtyard of the Town hall.

Muutama kukkanen oli päässyt karkuun joukkoteurastusta - nämä piileskelivät kaupungintalon sisäpihalla.














Sen uhallakin että joku hermostuu, kerron teille uutisen. Syksy tulee ja illat pimenee. Olen epätoivoisesti yrittänyt hyödyntää iltojen vähäistäkin valoisaa aikaa puurtamalla auringonkukkaristipistotyötä, jota ei tosiaankaan voi kuvitella tekevänsä pimeän talven aikana. Eihän se toki valmiiksi tule vaikka kuinka äheltäisin, mutta onpahan sitten puolen vuoden päästä mukavampi kaivaa se esiin kun ei tarvitse ihan alusta aloittaa. Illan sitten hämärtyessä pistän ristipistot pois ja hamuan värttinän käsiini (ja jos jotakuta kiinnostaa, en mä vieläkään tunne olevani sinut sen vehkeen kanssa. En vaan suostu tunnustamaan tappiotani, pistän jatkuvasti lisää villaa kierteelle. Viikonloppuna meinasin ostaa 500 grammaa lisää villahahtuvaa, mutta onneksi edes jokin järki voitti. 300 grammaakin on aika helkkarin paljon.) - Eli sitten kun kehrääminen rupeaa tosissaan nyppimään, illan viimeinen ohjelmanumero on värjätyn langan keriminen...ja vyyhteäminen uudelleen ja uusi keriminen. No, pysyyhän ainakin pois pahanteosta.

Kaiken tuon ajan tärväämisen lisäksi olen viettänyt illan jos toisenkin valokuvia pläräillen, siis näitä digitaalisia. Seuraava Ullakin taitaa ilmestyä niin hassuun aikaan, että pitää varmaan ruveta heittelemään kuvia syys- ja talvimuodista tänne omaan blogiin. Aloitetaan siis Online Linie 194 'Solo' -langalla, joka on juuri rantautunut täkäläisiin lankakauppoihin, tai siis ainakin yhteen niistä, joka ei sattunut olemaan lomalla elokuussa. Tätä olenkin odottanut! Oli ihan pakko ostaa muutama kerä ja ruveta kokeilemaan, miten tuota mallineuletta oikein saisi aikaan; lanka oli kyllä saapunut, mutta kirjallisia ohjeita ei vielä ollut saatavilla. Lanka tuntuu hurjan pehmeältä (50% merinoa, 50% keinokuituja). Puikkosuositus 15-20 mm ja kerässä lankaa vain noin 20 metriä. Valmistajan tietojen mukaan koon 38 puseroon tarvitaan noin 850 grammaa lankaa, joten ihan mitään halpaa lystiä tästä ei tule. Erilaisia asusteita sen sijaan kahdesta, kolmesta kerästä (à 5,75€) saa jo kummasti. Tämä ei sitten ole maksettu mainos, mutta Vihreään vyyhteen on tulossa tätä vekkulia verkkoa toivottavasti jo syyskuun alussa.

Ja kun nyt taas kerran röyhelöaiheeseen päästiin, niin sitä sivuaa mun mielestä myös tämä Brysselin kukkamatto. Kasvattajat ei kuulemma pysty tuottamaan tarpeeksi kukkia kuin joka toinen vuosi, ja ihmekös tuo kun niitä tarvitaan noin miljoona kappaletta peittämään 1800:n neliömetrin kokoista aluetta. Ainakin muutama kymmenen kukkienkasvattajaa ja muuta suunnittelussa mukana olevaa tahoa taitaa olla aika tyytyväisiä tähän projektiin. Lisätietoa täältä.