Sunday, August 20, 2006

Esittelyssä ajansyöjät, hartianpuuduttajat, rahanreiät ja muut mieliharmit - A glimpse of my favourite waste of time. And money. And a lot more

Nyt on sitten auringonkukkakausi sitten ohitse. Olen yrittänyt tehdä tätä iltaisin kotiin päästyäni kun on ollut edes vähän valoisaa, mutta nyt on pakko antaa periksi, ei näe enää. Työ menee siis noin seitsemäksi kuukaudeksi rullalle ja kaappiin odottamaan ensi kevättä ja valoa (mikä kamala ajatus). Ehkä neljännes on valmiina, joten ensi vuonnakin saa pistellä ihan tosissaan että tää valmistuisi edes 2007.


This project has taken most of my free time lately; I've been trying to stitch it after work when there's even a bit of daylight left. Not any more, though. I'll roll it up and put it away for the following seven months. Somewhere in the end of March the sun will be there again and I'll continue the work (what a frightening thought - seven months!) I'd estimate that about one fourth is done now, so it'll still keep me occupied for the best part of 2007.



Seuraavaksi esittelyyn tämän kesän murheenkryyni: kehräys. Näiden villanöttösten karstaus (tai miksi sitä koirakarstoilla leikkimistä nyt sitten sanoisi) tosin on kivaa.

This summer's top activity must have been spinning. Even though I haven't been able to spend as much time doing it as I would have liked, I've made some progress. Or at least I've had some fun carding the wool.


Heitin sekaan vähän silkkikuituja, jotka näyttää enemmänkin rakeilta tässä kuvassa. Tekivät kuitenkin ihmeitä langan kestävyydelle.

Those dark spots are silk fibers which worked small wonders making the yarn more durable.


Tää on niin ruma, että se on rumuudessaan melkeinpä sievä. Mitähän mä olin tässä tekemässä? Joka tapauksessa olin jo kertaalleen ottanut nöttösen pois värttinästä ja sitten jostain syystä yritin laittaa sen takaisin - lankahan rupesi kiertymään ihan mihin sattui.


This is so ugly that it's bordering on pretty.


Kaksi ensimmäistä vyyhteä, tekonimenä "Oodi koivulle". Ensimmäisistä värttinän kiepautuksista on yli kuukausi ja nyt kun yritin tehdä vielä vähän lisää samanlaista lankaa, sepä ei enää onnistunutkaan. -- Nämä on vasta menossa pesuun, eli kierre toivottavasti vähän tuosta vielä tasoittuu. Ja sitten pitäis päättää, miten nämä kannattais kerrata: a) samanlaisen langan kanssa, vai b) täysvalkoisen vai c) yksivärisen vihreän kanssa. Neuvoja ja mielipiteitä kehiin, kiitos!


Here are the two first hanks I've created (still unwashed, so the twist might settle there. Now I'm just trying to figure out what would be the best option when plying: a) use this same multishade green/white throughout, or b) combine it with white or c) just green. If you have good advice or an opinion, let's hear it.


Pari muutakin kokeilua on ilmassa.

And that's not all, folks.


Sit kun mä lopullisesti hermostun ja kyllästyn tähän touhuun, nämä villat voi vaikka huovuttaa kenkien pohjallisiksi. (Miten tässä taas näin kävikin - monta kuukautta olen hokenut ittelleni, etten rupea kehräämään, en rupea kehräämään, mutta miksi noita villanöttösiä sitten on kertynyt tuollaiset määrät? Mun vauhdilla näistä riittää kehrättävää seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.)

Judging by the speed (or rather slowness) of my spinning, this amount of wool should keep me occupied for the next 10 years or so. When I finally give up or get tired of my futile attempts to spin, I might as well felt all these rovings. Should be more fun and much easier to do.




Että on aikaa tärvääntynyt näidenkin kanssa! Osan värjäsin Suomessa, osan värjäsin täällä jo ennen kesälomaa; ne on ollut täällä vyyhdellä odottamassa aikaa ja inspiraatiota (ja se joka väittää, että sisältä aukeavan kerän tekeminen on yhtä nopeaa kuin tavallisenkin, saa tulla meille kerimään ja todistamaan väitteensä oikeaksi. Mulla ainakin tärvääntyy niihin aikaa ihan liikaa.)

It's incredible how small and innocent these balls of yarn look like, yet they've taken a major chunk of my time lately. Dyed, washed etc. then wound into neat(ish) balls which you start from the inside. But if anyone says that balls like that are as quick to make as normal ones, please feel free to come for a visit and prove you're right. Otherwise I won't believe you.)


Mun lemppari, varmaan jonkun toisen yökkäri.

I don't care what people might think, here's my favourite.



Ja lopuksi vielä vinkki lankavärjäreille. Ainakaan sen mukaan mitä mä nyt olen noita värjäyskuvia katsellut, monikaan ei näyttäis näin tekevän. Sukkalankoja värjätessä (oletettavasti 2x50 gramman keriä) kannattaa vyyhdetä langat kaksinkertaisina, eli jos tekee pätkävärjäyksiä tai muita läiskiä, ne osuu ainakin todennäköisemmin kohdalleen kuin värjäämällä kaksi erillistä vyyhtiä. Aaai kun tässäkin menee nätisti kohdakkain.

And let's conclude tonight with a piece of advice: if you're dyeing sock yarns and wish to have as identical socks as possible, make one double hank instead of two separate ones. The colour spots are more likely to be similar, as you can see here.

6 comments:

Minna said...

Joo-o, kiitos vaan viimeisestä vinkistä, päädyin itse suhtkoht samaan ajatelmaan epäidenttisten kaksossukkien omistajana (esittelyssä blogissani lähiaikoina). ;-)

Anonymous said...

Ahaa, täällähän se auringonkukka piilottelikin. Unohdin, jos missä tätä vilauteltiin aikoinaan. Hyvinhän tuo on edistynyt ja keväällä kun aloittaa heti, niin ehtii enemmän... =)

Hyvä vinkki toi vika kuva.

Anonymous said...

Ole varovainen sen värttinän kanssa tai tuossa voi olla sulle kehrättävää seuraaviksi 110 vuodeksi ;).

AnneV said...

Heh. Mulla näitä niksejä riittää. Eilenkin tuli mieleen yksi: jos olet aikeissa värjätä lankaa, kokeile ensin jollain pikkupätkällä, värjäytyykö se ylipäänsä lainkaan. Ostin pari viikkoa sitten sellaista sukkalankaa, jota en ollut koskaan kokeillut mutta jonka koostumus antoi ymmärtää että sen vois värjätä. Vaan ehei, kaikki värit vaan lirui pois.

Hieman harmitti, kun olin ensin purkanut vyyhdeiksi ja sitten vielä jakanut ne pienempiin osiin, että oisin saanut liukuvärjättyjä lankoja.

Mustikka: eiks ookin raivostuttavaa, kun joskus näkee jossain blogissa jotakin ja sitten kun sitä etsii jälkikäteen, ei oo enää mitään muistijälkeä missä se oikein oli.

Ja Karoliina: eikös pahimmassa tapauksessa ne riitä 410 vuodeksi, jos jokaisella värttinällä on sama sadan vuoden latinki ;-)

Anonymous said...

Tuota noin. Ajattelin, että opit ensimmisestä kerrasta...

AnneV said...

Nääh, mä oon kova tyttö nukkumaan... ja jos joka kerta heräis siihen että joku tulis ja pussais tulisesti, niin saattaisin jopa törkkiä puolihuolimattomasti niillä värttinöillä mihin sattuu (ihan niinku nyt en tekis sillain. eilen yks putos jalkapöydän päälle kun tuli liian ohutta lankaa. Teki vähän aikaa tosi mojeeta.)