The Mother of all Clapotii - Kaikkien Clapotissien äiti

Oh - my - word. What have I got myself into now? Just as I had decided not to buy anything else than what I really need to finish a project, I just fell off the wagon (yarnwise). This is Rowan's Tapestry, launched a few months ago and just coming to the shops. It's 70 % wool and 30 % soy fibers, so I guess that makes it a perfect company to take on a deserted island: in the case of emergency you'll survive by gnawing the yarn. What I really really like about are the soft shades and how they keep changing. Not so nice features are the tendency to collect loose fibers as rings around the yarn and the fact that it's practically impossible to rip. I can just blame myself for choosing a pattern like Clapotis where you're supposed to let some stitches drop. There's no fear of losing a stitch here, they certainly don't run anywhere. Normally I can't wait to the point in the Clapotis pattern where you start dropping stitches, but now I dread it.

I bought 5 balls of it but that's probably not enough. We'll see. I've just started the fourth ball, and it seems that the scarf is going to be too wide and too short, just as its owner. But just as I wrote earlier,ripping is out of the question so I'll just keep buying more yarn until the desired length is reached. If there ever was a world record for the size of a Clapotis scarf, I guess this individual would do rather well.

And just a friendly reminder for myself: once the Clapotis is off the needles, I should concentrate on this book and also present it here in the blog. Even though I still don't master spinning, that doesn't keep me from buying theory books about it. In my defence I'd like to say that I simply haven't had the time to even poke those spinning thingies for a week or so - whatever I might have learned earlier, is quickly forgotten.








Voi hyvä jysäys, mitähän on taas kerran tullut tehtyä? Nyt taitaa olla pahin lankamorkkis kautta aikojen; edellinen oli muutama viikko sitten kun tulin Lillen lankamarketista noin nelikiloisen säkin kanssa, vaikkei mitään olis tarvinnut. Ihan oikeesti piti perjantaina käydä yhdessä lankakaupassa vain ja ainoastaan katsomassa oisko siellä yhteen keskeneräiseen jutskaan tarkoitettua lisälankaa, että sais sen valmiiksi ja pois päiväjärjestyksestä. Jotenkin juutuin käsistäni kiinni tähän Rowanin uutuuslankaan, josta ei pienen hiplauksen jälkeen enää voinut irrottaan otettaan. Tapestryn vyöte lupailee 70 prosenttia villaa ja 30 prosenttia soijakuitua, mikä tekee tästä ihanteellisen kumppanin autiolle saarelle. Ensi siitä voi neuloa ja sitten nälän uhatessa voi hätätilassa natustella vaikka lankaa. Vaikka pelkät kerätkin on jo kauniita, pehmeiden värisävyjen vaihtumisen huomaa tietysti paremmin neulomisvaiheessa; hyvä kun malttaa mennä nukkumaan, kun aina on houkuttimena uusi raitayhdistelmä.

On tässä kyllä huonojakin puolia. Lanka on hyvin löysäkierteistä ja siitä irtoaa pientä katkokuitua, joka hyvin äkkiä muodostaa semmoisen inhan renkaan langan ympärille ja sitä saa sitten olla jatkuvasti leikkaamassa pois. Lanka vaatii myös neulojakseen joko täydellisen ihmisen, joka ei koskaan tee virheitä, tai sitten pikku homssantuun, jota virheet ei haittaa niin paljon että pitäisi purkaa. Se on nimittäin melkomoisen mahdoton suoritus. Oma ei-niin-loistava idea oli aloittaa langasta Clapotis. Yleensä siinä mallissa odottaa silmukanpudotuskohtia ihan innoissaan, mutta nyt se on lähinnä pelottava ajatus. Eipä tarvitse aamumetrossa pelätä silmukoiden putoamista.

Ostin lankaa viisi 50 gramman kerää, ja vaikka ne pudotetut silmukat vähän lisääkin kokonaispituutta, niin 250 grammaa ei varmaan tule riittämään. Yleensä mä teen Clapotiksen viidestä kerästä niin että lisään silmukoita niin kauan kuin ensimmäistä kerää riittää, sitten neulon kolme kerää samalla silmukkamäärällä ja sitten viimeisen kerän aikana kavennan. Tuolla suunnitelmalla näyttää jostain syystä nyt syntyvän ihan liian leveä ja lyhyt Clapotis, mutta kun ei tosiaan purkaminenkaan oikein onnistu, niin täytyy kai sitten ostaa vaan lisää Tapestryä. Pääsen kohta ennätysten kirjaan maailman suurimman Clapon kanssa.

Päivän sitku-osuudessa heitetään vielä syötti tulevaisuudessa esiteltävästä kirjasta. Mää edelleenkään mitään ymmärrä siitä kehräämisestä (en ole taas yli viikkoon ehtinyt koskeakaan koko vempaimiin ja kaikki tähänkin asti opittu on vaarassa unohtua), mutta teoriakirjoja kyllä silti keräilen.