Sanni sanoo ihan kuin yks mun kaverini sanoo alahuuli väpättäen: "Teillä on siellä aina kaikkea kivaa." No juu, ihan joka paikkaan ei edes ennätä. Kalenteri on taas buukattu moneksi viikoksi eteenpäin.
Tihihii, voi kun voiskin vaan tuupata kärmeksensiemeniä purkkiin ja sit vaan oottais että sieltä alkaa puskea näkyviin pientä siiventynkää ja torahammasta ja suomukylkeä!
Ja kyllävain, väriterapiaa siinä todellakin sai, jos vaan silmät kesti katsella. Lyövät vaan luun kurkkuun heti kättelyssä, kun vastassa on jäähallillinen atsaleoja. Kävelypolku risteilee messuhallista toiseen, ja näytillä on sitten leikkokukkien parhaimmistoa, kukka-asetelmia, kierrätysideoita, tulevaisuuden puutarha... ja vaikka mitä. Neljä ja puoli tuntia meni tuolla tarpoessa ja kieltämättä viimeiset hallit otti aika koville. Mutku näyttely on vain viiden vuoden välein, niin pakkohan sinne on mennä.
Knitting has come to me quite naturally. Our whole family does something with their hands (knitting, crocheting, cross stitching), even my father has knitted himself mittens when he was only a boy. At the moment I'm really lucky, living in Central Europe and having a relatively easy access to German, French and British yarns. And that shows in my flat. I really enjoy all the different colours and the structures of the yarns and am always trying some new stuff, techniques, patterns. And this may sound like a cliché, but for me knitting is a journey, you never know what you're going to encounter on the way. Love the experience; whether I finish a garment or not is irrelevant.
3 comments:
Oih,
Kukkia noin kamalan paljon,
väriterapiaa :)
Leena
Sie se käyt kaikissa jännissä paikoissa. Eipä oo tuommosia istutuksia näytillä täällä landella! Aikas kiva pinkki sävyinen näkymä. Mie kasvatanki tommosen lohikärmeksen tänä kesänä. Heh heh joo...
Sanni sanoo ihan kuin yks mun kaverini sanoo alahuuli väpättäen: "Teillä on siellä aina kaikkea kivaa." No juu, ihan joka paikkaan ei edes ennätä. Kalenteri on taas buukattu moneksi viikoksi eteenpäin.
Tihihii, voi kun voiskin vaan tuupata kärmeksensiemeniä purkkiin ja sit vaan oottais että sieltä alkaa puskea näkyviin pientä siiventynkää ja torahammasta ja suomukylkeä!
Ja kyllävain, väriterapiaa siinä todellakin sai, jos vaan silmät kesti katsella. Lyövät vaan luun kurkkuun heti kättelyssä, kun vastassa on jäähallillinen atsaleoja. Kävelypolku risteilee messuhallista toiseen, ja näytillä on sitten leikkokukkien parhaimmistoa, kukka-asetelmia, kierrätysideoita, tulevaisuuden puutarha... ja vaikka mitä. Neljä ja puoli tuntia meni tuolla tarpoessa ja kieltämättä viimeiset hallit otti aika koville. Mutku näyttely on vain viiden vuoden välein, niin pakkohan sinne on mennä.
Post a Comment