Thursday, April 21, 2005

Reality check - Kops. Putosin maanpinnalle.

This flat is too small for me. Or there's too much yarn. Or both. Now that my mother has been here for a week, it's really embarrassing how much yarn she has discovered. Either I'll have to start knitting vigorously, or I'll have to live up to 130 or maybe, just maybe, I'll have to start finding other ways to get rid of this stash. We can't go on like this. And while we're on the subject,
how high do YOU score?

And how has the visit been otherwise? Err..well... let's just say that should you ever need an efficient cleaning lady, I have one I can recommend. (As far as I'm not liable for the damage she causes.) On Monday when I got home, all the tv channels had disappeared, one of the loudspeakers of my home theater had died and there was a blue smoke screen in the kitchen - mummy had had an argument with the microwave oven. The further this week has progressed, the more anxious I've become. At one point I asked her why she didn't phone me if she had trouble operating the kitchen appliances or whatever was problematic. The answer was that phone calls cost money. On the other hand, she doesn't seem too bothered by the fact that the damage she causes is a bit more than the cost of the phone call. Oh well. I'm not so worried about the money aspect but the fact that I have to start running around Brussels trying to find replacements - but there simply isn't too much time for that. And I know that however annoyed I am at the moment, I'll miss Mom when she's not there. I just wish that we could have a more mature conversation than me screaming "No! Don't! Please wait! Sit down, I'll do it" all the time.

But has she finished my ponchos? Nope.

Tämäkin on jo sanottu monta kertaa, mutta kämppä on liian pieni. Tai lankaa on liikaa. Tai molempia. Nyt kun äitimuori on ollut täällä mun ilona viikon verran, on ollut tosi noloa tunnustaa miten paljon lankaa ollenkaan on kertynyt. Mun täytyy joko ruveta neulomaan raivokkaasti tai sitten pitää elää 130-vuotiaaksi tai mielessä on myös ohimennen pyörähtänyt ajatus, että täytyy ehkä keksiä vaihtoehtoisia tapoja hankkiutua varastoista eroon, näin ei voi jatkua. Ja kun kerran päästiin liiallisuusaiheeseen, tässä asiaa sivuava lista. Jos joka kohdasta saa yhden pisteen,
montako pistettä keräätte?

Kuinkas on muorin vierailu muuten sujunut? Öötota... hmm. mitähän sitä sanoisi? No ainakin jos kaipaatte tehokasta siivoojaa, voin suositella jotakuta, kunhan en ole vastuussa aiheutetuista vahingoista. Maanantaina kun tulin töistä, telkkarista oli hävinnyt kaikki kanavat, yksi kotiteatterin kaiuttimista oli pudotettu ja se oli mennyt samantien pimiäksi, ja keittiössä leijaili sininen savu muorin ruuanlaiton jäljiltä. Viikon aikana stressitaso on noussut aika korkeaksi. Jossain vaiheessa kysäisin, miksi hän ei vois soittaa mulle töihin, jos tulee joku ongelma. Kuulemma ei halua tehdä mulle puhelinlaskua. Toisaalta eipä näytä kauheesti häiritsevän, että ominpäin touhutessa tulee sitten tehtyä vahinkoa aika paljon enemmän kuin mitä puhelinlasku olisi koko kuukauden ajalta. No, eihän raha toki ole maailman tärkein asia, enemmänkin tulee olemaan vaivaa siitä kun joudun ravaamaan ympäri kaupunkia etsimässä korjaajaa tai uutta kaiutinta tilalle. Eikä äiskä täällä turhan usein käy eikä koskaan tiedä, mikä kerta on viimeinen, joten mitäs tässä valittamaan. Toivoisin vaan että meidän keskustelut olis vähän antoisampia kuin nykyiset, kun mä vaan hihkun "Ei! Älä koske siihen! Anna sen olla! Ei tartte, kyllä mä laitan... Odota nyt vähän aikaa ihan rauhassa!"

Vaan onkos ne ponchot viimeistelty? Juu ei.

3 comments:

Susanna said...

Hermoja sinnepäin. Se on kamalaa kun toinen on niin rakas mutta niin rasittava :) Sitä vaan miettii että tuleeko ittestäänkin sitten joskus tuollainen :D

Kati E said...

Huoh, Anne sä puhut ihan kun mun mummosta. Ihana mummo! Tiettyinä annoksina. ;)

Mun äiti sen sijaan on ihan toista maata, mutta ei siitä sen enempää...

AnneV said...

Kiits. Ilmiö on näköjään aika laaja ja yleinen :-)

Sen mä vaan sanon, että onneks mulla ei ole veljiä - tai siis tänä aamuna just heitin kommentin, että onneks susta ei tule kenenkään anoppia. Tarkoitin siis että hänelle ei taatusti tule miniöitä, ja hän puolestaan heitti takaisin, että niin ei näytäkään tulevan anoppia (eli minähän se tässä luuseri olen kun en ole naimisissa). Heh, muutenkin meillä kommentit lentelee. "Ihan oot kuin isäs" on ilmeisesti tarkoitettu negatiiviseksi asiaksi - mä vaan koen sen just toisin päin.

Niin ja kivaa on sekin, että muori pitää kelloaan Suomen ajassa. Eilen aamulla se rupesi kuuden aikaan huutelemaan sängystä, että koskas täällä ylös noustaan (yleensä mun kello soittaa seittemältä). Pyysin saada nukkua vielä tunnin, ja 62 minuuttia myöhemmin se rupesi uudelleen hihkumaan, että nyt on nukuttu pommiin, kello on jo yli kahdeksan. Mulle kauhee paniikki päälle, kunnes tajusin että Suomen kahdeksan on meidän seitsemän.

Aah, tämä päivä vielä, sitten lähdetään Pariisiin. Uhkasin jo istuttaa muorin kiertoajelubussiin ajamaan ympyrää ja jäädä itse hotellille nukkumaan.