But on a more positive note... this Sunday wasn't too bad. Went to Hasselt , visited the Japanese garden there and while my friend was getting shiatsu treatment, I just sat in the sun, had a cup of coffee and started a new knitting project. Not a bad day at all.
The Japanese garden in Hasselt.
Ei todellakaan ollut tuottoisa neulontaviikonloppu. Ihan omaa syytäni. Otin lauantaina kaupungille mennessäni yhden keskeneräisen pikku ponchon mukaan - tarkoitus oli etsiä siihen tekstiilitarvikeliikkeestä jonkinlainen kiinnityssysteemi. Siellä kaupassa poncho oli vielä mukanani, sitten se hukkui johonkin. Enkä käynyt takaisintullessa kuin noin sadassa kaupassa, joten tosi kiva ruveta soittelemaan niitä kaikkia läpi ja vieläpä ehkä turhaan. Rahjustaessani kotia kohti hain nimittäin vielä polkupyöräni autotallista ja ripustin kaikki ostoskassit sen sarviin ja takatelineelle. Ei mikään ihme, jos käsityöpussukka on pudonnut siinä vaiheessa kadulle, ja siinä tapauksessa siitä ei kyllä näy enää vilaustakaan. Siinä meni pieni auringonkukkakuvioinen kangaslaukku, sata grammaa liukuvärjättyä lankaa ja yksi pyöröpuikko. Mitä tästä päättelemme? Joko ei ole vanhaksi tulemista tai sitten tämä on taas jonkin ylemmän tahon keino vihjata mulle, että auringonkukkakuosi on aika vaihtaa johonkin toiseen. Auringonkukkasateenvarjon hukkaamisesta on vasta muutama kuukausi. Kyllä v...harmittaa.
Tänään sunnuntaina otin sitten vähän vahinkoa takaisin. Käytiin Hasseltin japanilaisessa puutarhassa, missä kirsikankukkien terälehdet olivat jo putoamassa. Kaveri jonotti shiatsuhoitoon, minä taas istuin kahvikupin ääressä ja aloitin uuden neuleen. Ei sittenkään pöllömpi päivä.
3 comments:
ööh! Mikä onkaan kamalampaa kuin neuleonnettomuus!=( Onneksi sait pian aloitettua uuden työn.
Argh, tätä bloggeria. Nyt vasta pääsin kommentoimaan. :S
Ihana kuva. Tosi kaunis ja keväinen. Mulla on haave, joka toteutunee ehkä vasta joskus mummona. Että pääsis Japaniin, sillon kun kirsikkapuut kukkii. Öh, ostaisin kilo kaupalla Noroa ja sitten visiteeraisin siellä maaseudulla.
Kati, ei pöllömpi idea. Ja haaveitahan pitää ihmisellä olla. Mulla on yleensä semmoinen kolmen ihan toteuttamiskelpoisen idean troikka odottamassa - yhden kun saa toteutettua, voi ruveta kehittelemään seuraavaa. Ei mulla mitään isompia tragedioita tai kriisejä ole elämässä ollut, mutta sen verran kuitenkin, että yritän ainakin ottaa kaiken irti nyt kun vielä pystyn. Onpahan sitten mitä vanhana muistella, kun makaa vanhainkodissa käänneltävänä.
Koska lähetään Jaappaniin? Täällä blogissahan vierailee eräs sikäläinen neuloja, joten ruvetaanko kinuamaan häntä oppaaksi? (Älä hullua yllytä, mä voisin vaikka lähteäkin.)
Post a Comment