Kuukausikooste tammi-helmikuu

Mihinkäs hämäläinen geeneistään pääsisi. Tehdään nyt sitten jonkinlainen kooste kuukauden hommeleista, sikäli mikäli muistan enää mistään mitään.

Tammikuu

Neulottu on: kuukauden isona työnä lohikäärmehuivi "Heere be Dragone", jonka viimeistely venähti vähän helmikuun puolelle kun loppuosa neul...eiku sairaslomasta karkasikin käsistä hoidosta toiseen juostessa. Sitä paitsi tein koko rutjakkeesta isomman kuin mallissa, ja reunus piti sitten tietysti viilata uusiksi. Kuka sitä nyt ohjeen mukaan tekisi. Sittenhän se olikin niin iso että kaksi vyyhteä merinosilkkiä loppui kesken - luulisi että meikäläiselläkin rupeisi siinä vaiheessa raksuttamaan, että tästä taitaa tulla aika iso. Vaan ei, lisää lankaa vaan kehiin. - Pikkutöinä valmistui kolme marjapuurohuivia; kaksi paksummasta Topp Mohairista, yksi ohuenohuesta Fontyn Kidsilkistä. Johanna, tää on ihanaa lankaa vaikka saakin tikuttaa ja tikuttaa ties kuinka kauan. Sama mallikertamäärä Topp Mohairia olisi tuottanut 3,72-metrisen huivin. Marjapuurohuivi on siis tuunattu vanhan tummanruskean ostolaishuivin päälle. Se oli joskus jäänyt pahasti takin vetoketjun väliin ja vaikka olin yrittänyt sitä korjailla, siinä näkyi muutama kiristävä kohta. Niinpä se sai hämäykseksi päälleen pitsipeiton.

Virkattu on: em. marjapuurohuivin reunapitsi

Kehrätty on: sinivalkoista Katri-Helenaa noin 120 grammaa, josta neulottu myös tumput (44 grammaa)

Värjätty: ei ihan vielä tammikuun puolella, mutta lohikärmes sukelsi värikylpyyn kun asetuin taas taloksi.

Huovutettu: n kappaletta asunnottomien pipoja ja tumppuja, jotka vein sitten kerralla Tampereen Mustaan Lampaaseen.

Tuunattu: lohikärmekseen varaosia. Vielä puuttuu mm. savu- ja valoefektit. Ehkä jonain päivänä...

Shopattu: Tsuidaduida, mitäs tässä nyt sairaslomalainen olis muka ehtinyt shopata? Eeei paljon mitään. (mitä nyt Wetterhoffin Silviaa muutama sata grammaa; alle kilo kuitenkin, Marks&Kattensin O'Higginsiä kun kerran sitäkin osui muutama sata grammaa sopivasti kohdalle Hämeenlinnan-keikalla. Sitten kaksi kiloa Novitan Rustikaa, muutama paali hahtuvaa, kassillinen kamaa Tampereen neule- ja langanvaihtotapaamisesta, erisävyisiä merinosekoituksia kehräämistä varten. "Ei voi olla totta" -sarjassa kimallelankoja, helmiä, paljetteja, helmiäisrouhetta ja muutama tokka muliinilankoja. Muutama japanilainen neulekirja sekä alesta jotain perusneuleteoksia, mm. Kaffe Fassetin kirjoneulekokoomakirja. Eli ei mitään ihmeempää.)

Koettu: Anu Tuomisen näyttely Hämeenlinnassa, kolme neuletapaamista Tampereella, yksi Turussa. Kivaa oli.

Missattu: ei puhuta näistä. Harmittaa.

Bubbling under: Leidit lavalla –lankasarjasta seuraavaksi astuu kehiin Lea. Helmikuun isommaksi työksi tyrkyllä 1) pintaneulepusero samasta kirjasta, josta Pihlajahuivikin on peräisin, 2) edelleen samasta kirjasta musta pitsineuleshaali Mondnacht sekä 3) hevosen loimi. Päädyin kuitenkin vaihteeksi tekemään puseron enkä mitään huivia. Ensinnäkin tää lanka on ollut marinoitumassa jo hyvän tovin, kun sitä on semmoinen "melkein" tarvittava määrä. En ole oikein uskaltautunut aloittamaan siinä pelossa, että lanka loppuu kesken ja sitten harmittaa. Nyt löytyi isompi erä sitä Higginsiä, joten siinä meni sekin tekosyy. Mustaa huivia olen kyllä haikaillut pitkään, mutta sen neulominen ei oikein vielä näissä valaistusolosuhteissa houkutellut. Ja loimi puolestaan jää odottamaan sitä onnellista tilannetta, että olen neulonut kaikki 'kunnolliset' lankani ja jämistä voipi sitten vääntää jotain just tämmöistä. Tai kaulaliinan kirahville.










Helmikuu

Neulottu: kuukauden isona työnä Herbstlied-pusero. Ei jäänyt mitään isompia traumoja, vaikka jossain vaiheessa totesin käyttäneeni melkein enemmän aikaa laskemiseen ja piirtelyyn kuin varsinaiseen neulomiseen. Mallissa oli vain yksi koko (ilmeisesti kaikki japanilaiset on sitten standardikokoa eli pieni), tarkoitukseen varattu lanka ei tietenkään osunut annettuun neuletiheyteen, ja kun vielä eri pintaneuleiden mallikerrat oli korkeussuunnassa jaollisia luvuilla 6, 8, 14, ja 54, niin siinä sitten laskettiin kerran jos toisenkin sekä pituuksia että leveyksiä. Hiha oli tehty satulaistutuksella ja siihen tuli lehtikuvio, joka toistui 54 kerroksen välein, ja kun sitten vielä piti saada lehti sekä peilautumaan oikealle puolelle, alkamaan ja loppumaan kokonaisena kuviona ja toivottavasti jotenkuten stemmaamaan vieressä kulkevien kuvioiden kanssa, niin kaikki katastrofin ainekset oli koossa.

Työmatkaneuleena oli villatakki Novitan Rustikasta. Vartalokappale on valmis, hihat puuttuu. Tosin lankakin on tilapäisesti lopussa - en kertakaikkiaan saanut enempää mahtumaan matkalaukkuun Suomesta palatessa, eli sitä on siellä lisää vaikka kuinka paljon, mikä ei tosin mua lämmitä yhtään tässä tilanteessa.

Kehrätty: Yksisäikeinen ohut hento lila "Gimmel/Timantti hangella/Ilmastonmuutos", jota ei ole vielä kerrattu. Menee ihan pikkusen aikaa siihen, että siirtelen esilankaan jo pujottelemiani helmiä ja paljetteja alaspäin, jätän niistä 1-3 työskentelyalueelle, pyöräytän värttinää ja kertaan noin 40 senttiä valmista lankaa, kieputan sen värttinän ympärille ja aloitan siirtelyoperaation taas alusta. Terävät helmet kinnaa mukavasti vastaan, ja jos kehrätessä on yhtään paksumpia tai ohuempia kohtia, niin joko helmet jää kokonaan kiinni tai sitten lanka napsahtaa poikki. -- "Lea" puolestaan on kehrätty ja kerrattu: 175 grammasta tuli hieman yli 300 metriä möykkyistä ja ööhh... iloisenväristä lankaa. Sen vuoksi "Lea" tunnetaan myös työnimellä "Siellä missä tunturit ne kohoaa". Tästä oli tarkoituskin tulla vähän rustiikkia lankaa, mutta tavoite suorastaan ylittyi. Ihmekös tuo, kun perusmateriaalina oli huovutusvilla (tai lähinnä kai villajäte, joka muistutti paikkapaikoin napanöyhtää). Onneksi olin saanut Katilta kasvivärjättyä suomenvillaa, jonka pitkät kuidut sitoi edes osan möykkyvillasta paikoilleen. Lea muuntunee lähitulevaisuudessa kassiksi, kunhan vaan ensin varmistan, että siihen sopivat kahvat on tallessa.


Virkattu: ei mitään tässä kuussa.
Värjätty: Lohikärmes sekä samassa liemessä 100 grammaa sukkalankaa, 50 grammaa Floricaa ja sitten epämääräinen mytty jotain ex-valkoista lankaa, joka ei värjäytynyt kovinkaan nätisti. Taidan jättää koko trasselin odottamaan parempia päiviä.
Huovutettu: hys-hys, tää on vielä kokeiluasteella. Taas yksi projekti, jossa kuluu aikaa, tupakkaa ja sormenpäiden ihoa.

Koettu/tavattu: yksi neuletapaaminen Brysselissä. Yksi entusiastinen mummo metrossa. (Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta kovasti se hipelöi Rustika-tekelettä. Oispa nähnyt lohikärmeksen, olis varmaan seurannut mua kotiin asti.) Kaffe Fasset 70-vuotisjuhlanäyttelyssään Hasseltissa. Excellent. Huhtikuussa lisää...

Shopattu: kilo Samos-tyylistä vihreää mikrokuitulankaa alennusmyynnistä, samoin muutama näytekerä sinivihreitä ja ruskeita sävyjä. Neuletapaamiseen mennessä ostin jotain lankoja, mutten kuolemaksenikaan muista mihin ne päätyivät. Suomeen oli saapunut Japanista virkkauskirjoja, joiden piti tulla vasta joskus pääsiäisen tienoilla.

Missattu: neulevuoden 2007 avajaiset Bergenissä. Harmittaa kohtalaisesti.

Bubbling under: Leaa kehrätessä oli ensin tarkoitus kerrata se ohuemman punaisen säikeen kanssa. Se ei vaan sitten sopinutkaan, eli nyt mulla on arvaamaton määrä ohutta veriappelsiinisävyistä 1-säikeistä odottamassa uutta inspistä (kuvassa värit näkyy ihan oudosti, ja tietysti vyyhtiin on jäänyt päällimmäiseksi joku apulanka - seliseli). Leidit lavalla taitaa olla keikkatauolla tämän kuun: Marion-villoille olisi ensin yksi huovutusidea, ja jos siitä jotain jää, kehräilen ohutta höpsislankaa. Paula-villat taas odottaa että opin kehräämään beehiven (en ole tosin vielä kokeillutkaan). Sen sijaan pinkki- ja violettisävyinen "Indian nights" kehräytyy hiljalleen. - Olen myös listaillut näitä kuukauden töiksi tarkoitettuja projekteja ja todennut, että jossain vaiheessa pitäisi ehtiä selailla neulekirjat läpi, jotta niistä voisi poimia tarvittavat pitsi- tai kuvioneuleet. Mistähän saisi siihenkin kerättyä aikaa? Maaliskuun työ tosin on tiedossa, mutta huhtikuulle voipi iskeä pieni ahistus.