Lea, Saana, Pocahontas...

Itse kehrätty Lea-lanka on kokenut parikin muodonmuutosta viime päivinä. Edellisen postauksen otsikko sopisi tähänkin; veivasin siitä viikonloppuna laukunaihion, mutta lanka loppui kesken ja palasi kerälle.



Uusi yritys nyt sitten maanantain työmatkoilla, ja tässä pisteessä ollaan nyt. Villa ei sinänsä ollut edes tarkoitettu kehrättäväksi, vaan se on möykkyistä ja lyhytkuituista huovutusvillaa askartelukaupasta, eli siihen nähden olin kyllä lankaan tyytyväinen vaikka siitä tulikin varsin rustiikkia. (Nyt kun luen eilistä tekstiäni ja katselen tätä uusinta kuvaa, olen päättänyt vähän vielä purkaa ja tehdä muutoksia. Olen tosi huono taktikoimaan prosenttikisassa - hei Anne, ei sitä samaa lankaa kannata tahkota jatkuvasti, siitä ei kerry yhtään pudotusgrammoja!)



Lanka ei riitä edes mihinkään koetilkkuun, joten nyt sitten vaan peukut pystyyn ettei pesukone tee tästä mitään tuluskukkaroa kun huopumisprosenteista ei ole mitään käsitystä. Värit olisivat sopineet hyvin tähän uuteen vaihtoonkin, mutta enköhän sittenkin pidä laukun itselläni ja annan sille nimeksi Lea - tai siis siitä mun Leidit lavalla -lankasarjasta tämä sopi lähinnä Lea Lavenin väriseksi. Aiemminhan tein Katri-Helenasta isänmaalliset tumput. Niin että jos laukulle pitäisi antaa ihan oma nimi, niin tämä voisi olla vaikka ruskatunnelmainen Saana. Tai Pocahontas, eikös siellä Uudessa Englannissa kohta ala kans olla ruska-aika? (ja okei, Pocahontas ei kai tiukimman määritelmän mukaan asunut Uudessa Englannissa, mutta niillämain kuitenkin.)

Jaarijaarijaa. Tää menis nyt tekemään seuraavaa laukkua - välillä semmoista, johon ei tule kahvoja ollenkaan. Eikä työkaverikaan suuttunut kun vein sille modifioidun version sen laukusta. Kyseli työpalkkaa, ja mä sanoin että en tietenkään ota siitä mitään palkkiota, mulle riittää jos näen hänen joskus käyttävän laukkua. Niin ja nonparellilaukkuakin ehdin vähän tuunata. Neuloin siihen tuon erillisen nonparellireunuksen. Nyt täytyy vielä jostain löytää inspis sen kiinniompeluun, ja sitten se pääsee kauppaan seikkailemaan ja hedelmävaa'alle punnittavaksi ennen kuin kiinnitän kahvat.







Earlier this year, I spun some ..err... colourful yarn (to say the least). It's part of a 'series' of different yarns which I named after some Finnish artists who've been singing and performing since the 60's and whose songs were playing on the radio throughout my childhood years. This yarn reminds me of the redhead on the left, and was thus named 'Lea'.

Lea has been quite an artist and shown her true nature during the few hours I've spent with her: difficult to handle and rather unpredictable, but I think there's something special under the rough surface. The first attempt to work with her wasn't successful, so I had to start all over again, and the second photo shows where we are now. Actually, looking at it now, I think I might modify it for the third time.





However, I think that this is a case of "the artist formerly known as"..., and I think I should rename the finished product. The whole palette of colours reminds me of autumn in New England or in Lapland, therefore it might be renamed Saana or Pocahontas (ok, maybe Pocahontas didn't live in New England but close enough).


Yada-yada. I'd better get back to my knitting. There's another bag idea being tested, this time something that doesn't require handles at all. You'll see... But before I go, here's my colleague's bag which I modified a bit during the weekend, and she didn't kill me even though I'd taken it from her office without her permission. Phew! Shouldn't have done that, though. And then there's the little black number you saw earlier, but now it's been felted and I've knitted the colourful rim (should just find the time and energy to attach it to the bag itself, then weigh the bag part before attaching the handles. So many projects, so little time!)