Ja jälleen kerran meitsillä oli vaikeuksia tehdä jotain täsmälleen ohjeen mukaan. Tai siis kyllä mä yritin ja noudatinkin sitä, mutku mun mielestä siitä ei tullut kovinkaan kaunis. Niinpä sitten aattelin että sama kai se mitä sitä neuloo ja päätin neuloa koko 50 gramman kerän Bouton d'Orin "Mango"-lankaa lehtimallitilkuksi. Samalla itselle päivän muistilappu nro 1: älä ikinä koskaan milloinkaan ala neuloa tätä lankaa miksikään malliksi, jossa on palmikoita tai oikeastaan mitään muuta kuin oikeita ja nurjia silmukoita! Materiaalia on 50 prossaa puuvillaa ja 50 prossaa modalia, ja langassa ei ole sitten minkäänlaista joustoa. Just kaikki silmukoiden ristimiset näkyy rumasti eikä venyneet silmukat palaudu. Yäk!
Mutta aloitin siis ihan kevyellä harjoituksella
mutta mitä pitemmälle pääsin, sitä enemmän löysin kohtia, joista en tykännyt ja jotka tekisin itse toisin. Matkan varrella kokeilin kaikenlaista: toiseen suuntaan kääntyvä lehti, kierrettyjen silmukoiden nostaminen nurjalla (varsi tulee paremmin esille silloin), erilaiset silmukoiden lisäykset, enemmän välisilmukoita varren ja lehden väliin, kavennukset eri kohtiin ja lehden ihmeellisen venykkeen pois jättäminen). Niin että mitä jäi jäljelle?
Vasemmanpuoleiset on tehty mallin mukaan (hih, ainaskin melkein), oikeanpuoleiset on mun omia viritelmiä.
Niin ja sen lisäksi että lanka oli ikävää neulottavaa, siihen ei meinannut millään löytyä sopivia puikkoja. Joko sileä neulos oli liian löysää tai sitten jos sen sai 'nätiksi', niin sitten tuo viiden silmukan neulominen yhdestä oli yhtä tuskaa. Niin että vaikka langan materiaaliyhdistelmä varmaan sopisi johonkin kesäpuseroon, niin tuskin siitä semmoista tulee. Sen sijaan siitä voisi tehdä vaikkapa..vaikkapa laukun.
Eikö ollutkin jouheva siirtymä puhumaan laukuista? Eilinen päivä meni niiden (tai sen) kanssa temutessa, ja sain siinä päivän aikana tuntumaa kosketusta omiin tunteisiini. Välillä oma typeryys/saamattomuus/hahmotuskyvyn puute nauratti, välillä taas harmitti niin että sain semmoisia uhmaikäisen raivonpuuskia; mikä sopii kuvaan sikäli, että koko projekti on sopiva noin 5-vuotiaalle. Tässä vaan päivän muistilappu nro 2: kun ompelet laukkuun vuoria, niin laita laukku ja vuoripussi oikeat puolet vastakkain ja niiden väliin nuo sankojenkiinnityshärpäkkeet. Niin ja härpäkkeet+sangat asetetaan alaspäin - ja sitten ommellessa jätetään semmoinen aukko, että sieltä saa sitten (helposti) keploteltua nuo sangat ulos. Olen myös sitä mieltä, että tästä saisi hyvän harjoitustehtävän johonkin työpaikkahaastattelun palikkaosuuteen. Pöh, mitä iloa niistä tasossa kuvatuista nopista, joihin on piirelty numeroita ja kirjamia muka on? Tää on paljon mielenkiintoisempaa.
Mielenkiintoinen oli koko projektikin. Tuo bambikuva oli alun perin kanavatyötaulu, jonka löysin kirpparilta. Kokeilin sitä varovasti, ettei sitä oltu liimattu taustaan, irrotin sen kehyksistä ja pesin. Tekijä oli kyllä ollut huolellinen, ei minkäänlaisia repsottavia langanpätkiä kääntöpuolella. Mittasin kappaleen, neuloin keltaisesta babylangasta ympärille sopivan laukunteelmään ja sitten aloin etsiä sopivaa vuorikangasta. Vihdoin semmoinen löytyikin, ja oikealle puolelle roikkumassa oleva nenäliinankokoinen kappale on ainoa mitä siitä jäi jäljelle.
Viikko sitten pidetyillä käsityömessuilla Mechelenissä (jotka sivumennen sanoen oli muuten pettymys, eli ensi vuonna ei tarvitse sinne enää mennä) löysin sitten aivan uuden maailman, josta tähän asti olen onnistunut pysymään erossa: tilkkukankaat! Ostin 12 erillistä pikkuista tilkkua omastakin mielestä aika järjettömään hintaan - tämä taas kirvoitti kaverin sanomaan, että hän leikkelee koko jämäkangasvarastonsa pieniksi kappaleiksi ja myy ne mulle kalliilla hinnalla. Pocahontas-laukkuun (vasemmalla) löytyi tosi kiva ja sopiva vuorikangas, ja kunhan nyt ylpeys toipuu tuosta eilen saadusta kolauksesta, ehkä mä ompelen vuorit vielä muutamaan odottavassa olevaan laukkuun. Ei se nyt niin vaikeaa pitäisi olla - miljoonat naiset ympäri maailmaa tekee ja on tehneet vaikka minkälaisia laukkuja. Mutta sen mä vaan sanon, että jos tällä touhulla pitäisi itsensä elättää, niin nälkä taitaisi tulla. Tosiaan käytännöllisesti katsoen koko eilinen päivä meni tuon keltaisen kanssa touhutessa.
Ideoita olisi, aikaa ei niinkään. Töissä on taas aika helvetillistä, minitiimi natisee liitoksissaan ja mä kävin taas pitkästä aikaa tutkimassa, oisko mitään mielenkiintoista muuta työtä tarjolla. No comments tässä vaiheessa. Syksy on muutenkin aina kiireistä aikaa, ja nyt rupeaa sitten vielä kodinkoneetkin hajoamaan käsiin. Imurin korjasin itse, kahvinkeitin pitäisi vaihtaa mutta nilkutetaan nyt vielä vähän aikaa oikein tujakalla kalkinpoistajalla, ja kattolamppuja poksahtelee harva se ilta. Kaksi lamppua kun vaihtaa ja tulee tikkailta alas, yksi uusi pimenee jossain muualla. Olen jo oppinut, etten enää edes laita kiipeilytikkaita varastoon. Auto on katsastettu (vuodessa ajettu n. 2.200 kilsaa), kaasugrilli otettu sisälle ja muutenkin on vähän semmoinen 'varaudutaan tässä talveen' -fiilinki. Mutta käninät sikseen, tauko käsilaukkutehtaalta on nyt ohitse, täytyy mennä jatkamaan.
Aiemmin tänään kävin käsityöläistorilla ja nappailin muutamia kuvia. Akut kuitenkin tyhjeni - niin kamerasta kuin emännästäkin - joten kuvia tulee vasta myöhemmin. Hipsuttelin kotimatkalla ison puiston läpi, ja vaikka ruska ei ole kunnolla vielä alkanutkaan, oli siellä sentään muutama keltainen lehti näkyvissä. Jospa niistä saisi vähän väriterapiaa?
No comments:
Post a Comment