One step forward, two steps back - Letkajenkkaa

First of all, hello to my Secret Pal and thanks for the card! Colmar is one of the places on my 'to do and to see' list, and I'm kicking myself for not visiting it when I lived in Luxembourg. It would have been so much closer (less than three hours of driving) than starting the trip from Brussels. You also asked me how I landed in Belgium. Well, I was offered a job here and I took it and haven't really thought about going back yet. :-)



Then, as you may have noticed, on the initiative of a Finnish knitter, there's a joint venture going on: in the four months remaining of this year, we're supposed to reduce both our stash and our own weight by 10 %. There are about 100 participants, so it's quite an amount of yarn and extra weight we're trying to get rid of. Since my yarns are being stored in two different countries and in three different places, it's practically impossible to know the total amount of my stash. Therefore, and since I like a challenge, I decided to aim at a nice round figure. I know it's crazy, but I've made a pledge to lose 10 kilograms instead of 10 percent. Well, I've tweakded the rules a bit, but the main point is that one is allowed to buy more yarn as well as donate it - as long as you reach your own personal goal, it's ok.

A bouquet of barbed wire (does anyone remember that tv series?). When I visited London, I tried to stay sensible and not to buy anything...or as little as possible. Managed quite well, but you should see the mental shopping list I made for next year. I could easily have bought 10 kilos of yarn in just one day, but losing the same amount in four months won't be as easy. But here's something I needed for a project which has been on the back of my head for several years. The good thing about it is that it's something I really want to do, so basically it's progressing rather nicely. On the other hand, no matter how large it turns out to be, it'll still be incredibly light and doesn't really have an impact on the total amount. If I spent the same amount of time knitting some other yarn, I'd get much better results. Anyway, it's Habu's Kasumi, 54 m / 14 g and I'll post some additional photos later on.



Prosenttiliikekin sitten lähti käyntiin, mutta mulla meni muutama päivä hukkaan reissussa ollessa. Minähän olen taas tapani mukaan pelaamassa vähän omilla säännöillä, tai siis kun ei ole ensinnäkään mahdollisuutta (eikä pahemmin haluakaan) punnita kaikkia lankoja, lähdin leikkiin tavoitteella pudottaa 10 kiloa molemmista painoista. Siitä tää on hauskempi kuin hamsterikuukausi, että langan ostamista ei oo kielletty - tuskin semmoista kuukautta tuleekaan, etten ostaisi yhtään lisää lankaa kun sopivasti hollille osuu. Nyt Lontoossa käydessä yritin pitää järjen päässä ja tein lähinnä vain mielikuvaharjoituksia. Helposti olisin pystynyt ostamaan päivässä 10 kiloa lisää, mutta pystyyköhän neljässä kuukaudessa vähentämään varastoa saman verran? Niinpä yritin siis keskittyä puikko-ostoksiin ja pläräilemään vähän kirjoja, mutta nämä Habut sentään soin itselleni. Uskomattoman kevyttä ja ilmavaa ja tulee sitäpaitsi tarpeeseen. Ostin tätä samaa pari vuotta sitten käsityömessuilta ja nyt tarvitsin vähän lisää. Sikäli vaan harmittava tilanne, että olis kauhee inspis toteuttaa se idea, mutta vaikka kuinka neuloisin ja neuloisin, niin lankaa kuluu naurettavan vähän. Jos senkin ajan käyttäisi jonkin toisen langan neulomiseen, olisin jo pitkällä pudotusprojektissa. Tää on siis Habun Kasumia, kaksi 14 gramman kerää, à 14 grammaa. Kukkakimppu piikkilankaa.



However, I have started and finished something. This felted entrelac bag ate all the Atelier Zitron Loft balls I bought in Berlin a couple of weeks ago, so that's a positive sign. Loft felts nicely and didn't need any protective plastic inside of the bag - you know that some yarns just become a tangled mess and you're supposed to attach some plastic inside of the mittens or the bags you're putting into the washing machine. The handles are from Rowan - I've decided to finally put some things into good use and not just store them in a box. One thing is still missing: a matching lining, but that'll have to wait til mid-September. I hope to find the perfect fabric at another fair - but will I be able to resist the temptation of buying more yarn?

Tällä työllä lähti sitten ensimmäiset 200 grammaa pois varastosta. Berliinistä ostettua Atelier Zitronin Loftia, joka tuli käytettyä ihan viimeistä metriä myöten, tai itse asiassa jouduin korkkaamaan saumoja varten yhden kerän Furettoa. Loft saa kyllä täydet pisteet huovutuksesta: se ei tartu itseensä kiinni, toisin kuin vihattu Huopanen. Kahvat on rottinkiset Rowanit - sekin ihan tietoinen päätös, että jospa vihdoinkin ottaisin tuolta varastosta käyttöön laukunkahvoja ja muuta ryönää sen sijaan että pidän niitä vaan jossain laatikossa odottamassa Täydellistä Projektia. Vuorikangas puuttuu vielä, mutta jospa syyskuun puolivälin messuilta löytyisi vaikka sävyihin sopivaa tilkkukangasta. Täytyykin etukäteen taas asettaa tavoitteeksi, että pysyy vaan tiukasti kangaspuolella ja ignooraa lankakojujen houkutukset.

Once I get started, there's no stopping. Another to-be-felted bag, made on the bus or on the metro on the way to work. I'll add some colourful yarn once I find it. The handles are from Copenhagen, once again, bought a couple of years ago.

Täällä on melkein käynnistynyt sarjatuotanto. Toinen huovutettava laukku, jota väkertelin männäviikolla työmatkoilla. Kahvat on ostettu pari vuotta sitten Kööpenhaminasta, ja kunnon hämäläistyyliin olen vaan hautonut niitäkin varastossa enkä oo ottanut käyttöön. Tämä laukku täytyy punnita sitten valmiina, VapaaValinnan mustaa Giocoa kului noin 150 grammaa ja reunaan tulee vielä nonparellireunus Phildarin tehostelangasta.




Now, here's something I might delete later but it fits this felting theme rather well. My colleague at work started knitting after a few years' pause and she made this felted bag last autumn. However, as you see, there was a minor mishap with the handles - you can't really carry the bag on your shoulder. I brought her some cutters and suggested that she could carefully cut the felt and reattach the handles. Months passed, nothing happened, and just the other day she brought the cutters back to me and said that she just hadn't had the time to do the repairs. The bag was sitting in the corner of her office, abandoned. Yesterday, when she had left, I took the bag home with me and will repair it this weekend. Only now have I started to think about her reaction. I probably should have asked, but I want it to be a surprise. Besides, the bag was clearly visible, I didn't took it from a cupboard or anything. And besides number 2: if the bag remains like that, it's useless anyway, so even if I don't have her direct permission...well, I think it's a good deed I'm doing. We'll see. She might never speak to me again.

Ja kun nyt kerran huovutuksen makuun päästiin... Ei vaiskaan, tää ei ole mun oma. Houkuttelin työkaverin taas neulomaan pienen tauon jälkeen, ja tämä taisi olla ensimmäinen hänen tekemänsä jutska viime talvelta. Hänelle tuli vaan pieni ajatusvirhe noitten olkahihnojen kanssa - eihän tätä voi kantaa olkapäällä kun ne noin noin päin. Vein hänelle useampi kuukausi sitten muutaman mattoleikkurin ja ohjeistin, että niillä voi varovasti leikellä huopuneet hihnat irti, ja sitten ne vois ompelemalla kiinnittää uudelleen. Aika kului, mutta mitään ei tapahtunut, ja ihan tässä hiljattain työkaveri palautti ne leikkurit ja pahoitteli että hän oli pitänyt niitä niin kauan. Mä yritin vakuuttaa, ettei niillä mikään kiire oo, sen kun pitää niin kauan että saa korjaukset tehtyä, mutta ei se suostunut.

Laukku on siis nyhjöttänyt käyttämättömänä hänen työhuoneensa nurkassa jo pitkän aikaa. Eilen sitten töistä lähtiessäni nappasin sen mukaani ja päätin tehdä korjaukset kotona omalla ompelukoneella. Nyt vasta aloin epäröidä, kun en suoraan pyytänyt häneltä lupaa tehdä niitä korjauksia - haluaisin yllättää hänet ja tuoda sen korjattuna takaisin. Suuttuukohan se eikä puhu mulle enää ikinä? Toisaalta laukku oli siis ihan näkyvällä paikalla hänen huoneessaan, ei missään kaapissa, ja ei sillä tuommoisenakaan mitään tee. Mitä sanoo raati?

To end this rambling, here's a photo of the project I should concentrate on. The yarn is Rowan's Biggy Print in "Thunder" and I'd like to make a really long coat of it, and since it's rather expensive yarn, I'd like to start from the top and knit as far as the yarn goes. The problem was that if I use 15mm needles, it's a bit too tight while 20mm needles result in too loose a surface. I'm afraid that since the coat is going to be extremely heavy, it'll further strech the stitches. Also, I do have 18mm straight wooden needles, but if the whole coat is going to be made in one piece, the stitches just wouldn't fit onto it. The rescue came in the form of Raglana and Scottish fibres online shop. They sell 100 cm circular needles made out of smooth beech, and I got the needle earlier this week. Have been swatching ever since. Too bad that these swatches won't be included in the total yarn consumption (or they will, but only after they're part of the finished coat). It's just a scary thought that each of those swatches consists of 100 grams of yarn and they cover an area of some 25 x 26 cm. Now, that's a knitting project you don't take with you on a busy morning bus.



Loppuun vielä harmitteluja, ettei näitä mallitilkkuja voi lukea hyväkseen siinä vähennysprojektissa. Tai siis ei vielä voi, sitten vasta kun oon purkanut nämä ja neulonut takiksi - tässä menee nyt 400 neulottua grammaa ihan hukkaan. Mulla on ollut Rowanin Biggy Print -lankaa (sävynä Thunder) jemmattuna ja sekin vähän oottelemassa parempien puikkojen löytymistä. Olen iskenyt silmäni yhteen pitkään takkimalliin, jota pitäisi kuitenkin vähän muokata, kun haluan neuloa sen ylhäältä alaspäin. Biggy on suht hintavaa, joten se pitäisi käyttää mahdollisimman tarkasti. Mallitilkkuja oon nyt sitten neulonut 15-millisillä puikoilla, joilla tulee liian tönkköä. 20-millisillä taas aavistuksen verran liian harvaa, tai ainakin sitten se venyy kun takille kertyy painoa. Hampsteri-Annella oli varastossaan myös 18-milliset suorat pitkät puikot, mutta niillä ei sitten ainakaan olisi voinut neuloa koko takkia yhtenä kappaleena. Apuun riensivät Raglana ja Scottish fibresin nettikauppa. Sieltä löytyi ihanat sileät 100-senttiset pyökkipyöröt, ja ne oli keskiviikkona postiluukussa jököttämässä kun tulin kotio. Siitä lähtien olenkin sitten värkännyt mallitilkkuja - tai siis sen verran kun olen muilta hommeleilta ehtinyt. Talokauppa on kesän aikana rauennut, ja nyt täällä alkaa taas rampata uusia ostajakandidaatteja. Niinpä tässä ei oikein uskalla päästää luovuuttaan ihan vapaaksi, se kun yleensä edellyttää lankavarastojen mylläämistä ja kaatamista olkkarin lattialle. Hohhoh. Taidankin tästä taas siirtyä siivoilemaan, purkamaan mallitilkkuja ja pyykkäämään. Ulkona vähän tihuuttaa, joten kuntopyörä taitaa toimia pyykkitelineenä eikä siitä siis ole isompaa apua siinä toisessa pudotushaasteessa.

10000 g + 28 g (Habu) - 200 g (Loft) = 9828 g