The Mother of all Clapotii - Kaikkien Clapotissien äiti

Oh - my - word. What have I got myself into now? Just as I had decided not to buy anything else than what I really need to finish a project, I just fell off the wagon (yarnwise). This is Rowan's Tapestry, launched a few months ago and just coming to the shops. It's 70 % wool and 30 % soy fibers, so I guess that makes it a perfect company to take on a deserted island: in the case of emergency you'll survive by gnawing the yarn. What I really really like about are the soft shades and how they keep changing. Not so nice features are the tendency to collect loose fibers as rings around the yarn and the fact that it's practically impossible to rip. I can just blame myself for choosing a pattern like Clapotis where you're supposed to let some stitches drop. There's no fear of losing a stitch here, they certainly don't run anywhere. Normally I can't wait to the point in the Clapotis pattern where you start dropping stitches, but now I dread it.

I bought 5 balls of it but that's probably not enough. We'll see. I've just started the fourth ball, and it seems that the scarf is going to be too wide and too short, just as its owner. But just as I wrote earlier,ripping is out of the question so I'll just keep buying more yarn until the desired length is reached. If there ever was a world record for the size of a Clapotis scarf, I guess this individual would do rather well.

And just a friendly reminder for myself: once the Clapotis is off the needles, I should concentrate on this book and also present it here in the blog. Even though I still don't master spinning, that doesn't keep me from buying theory books about it. In my defence I'd like to say that I simply haven't had the time to even poke those spinning thingies for a week or so - whatever I might have learned earlier, is quickly forgotten.








Voi hyvä jysäys, mitähän on taas kerran tullut tehtyä? Nyt taitaa olla pahin lankamorkkis kautta aikojen; edellinen oli muutama viikko sitten kun tulin Lillen lankamarketista noin nelikiloisen säkin kanssa, vaikkei mitään olis tarvinnut. Ihan oikeesti piti perjantaina käydä yhdessä lankakaupassa vain ja ainoastaan katsomassa oisko siellä yhteen keskeneräiseen jutskaan tarkoitettua lisälankaa, että sais sen valmiiksi ja pois päiväjärjestyksestä. Jotenkin juutuin käsistäni kiinni tähän Rowanin uutuuslankaan, josta ei pienen hiplauksen jälkeen enää voinut irrottaan otettaan. Tapestryn vyöte lupailee 70 prosenttia villaa ja 30 prosenttia soijakuitua, mikä tekee tästä ihanteellisen kumppanin autiolle saarelle. Ensi siitä voi neuloa ja sitten nälän uhatessa voi hätätilassa natustella vaikka lankaa. Vaikka pelkät kerätkin on jo kauniita, pehmeiden värisävyjen vaihtumisen huomaa tietysti paremmin neulomisvaiheessa; hyvä kun malttaa mennä nukkumaan, kun aina on houkuttimena uusi raitayhdistelmä.

On tässä kyllä huonojakin puolia. Lanka on hyvin löysäkierteistä ja siitä irtoaa pientä katkokuitua, joka hyvin äkkiä muodostaa semmoisen inhan renkaan langan ympärille ja sitä saa sitten olla jatkuvasti leikkaamassa pois. Lanka vaatii myös neulojakseen joko täydellisen ihmisen, joka ei koskaan tee virheitä, tai sitten pikku homssantuun, jota virheet ei haittaa niin paljon että pitäisi purkaa. Se on nimittäin melkomoisen mahdoton suoritus. Oma ei-niin-loistava idea oli aloittaa langasta Clapotis. Yleensä siinä mallissa odottaa silmukanpudotuskohtia ihan innoissaan, mutta nyt se on lähinnä pelottava ajatus. Eipä tarvitse aamumetrossa pelätä silmukoiden putoamista.

Ostin lankaa viisi 50 gramman kerää, ja vaikka ne pudotetut silmukat vähän lisääkin kokonaispituutta, niin 250 grammaa ei varmaan tule riittämään. Yleensä mä teen Clapotiksen viidestä kerästä niin että lisään silmukoita niin kauan kuin ensimmäistä kerää riittää, sitten neulon kolme kerää samalla silmukkamäärällä ja sitten viimeisen kerän aikana kavennan. Tuolla suunnitelmalla näyttää jostain syystä nyt syntyvän ihan liian leveä ja lyhyt Clapotis, mutta kun ei tosiaan purkaminenkaan oikein onnistu, niin täytyy kai sitten ostaa vaan lisää Tapestryä. Pääsen kohta ennätysten kirjaan maailman suurimman Clapon kanssa.

Päivän sitku-osuudessa heitetään vielä syötti tulevaisuudessa esiteltävästä kirjasta. Mää edelleenkään mitään ymmärrä siitä kehräämisestä (en ole taas yli viikkoon ehtinyt koskeakaan koko vempaimiin ja kaikki tähänkin asti opittu on vaarassa unohtua), mutta teoriakirjoja kyllä silti keräilen.

Knitting, yarn, Belgium, Brussels - yes, we do have some

Hello, stranger :-)
In my user statistics I have a listing of the search words which guide people to my blog, and it seems that someone is looking for knitting shops in Brussels. I've listed them in an earlier posting, but here's the link again, or you can check the list on the right margin of my blog (General inspiration - Yarn in Belgium).

If you have any questions, please don't hesitate to ask by e-mail.

Oih - sisäinen romantikkoni tunkee esiin

Kauan mä jaksoinkin piilotella pitsiliinanneulojaa sisälläni. Ei sillä että näistä kirjoista pitäisi pelkkiä liinoja neuloa; osa käy ihan sellaisenaan hartiahuiveiksi, osasta taas voi napata kuvion sieltä, toisen täältä ja käyttää vaikka reunuksissa somisteina. Tampereen neuletapaamisissa joku kysyi multa jotain näistä kirjoista, mutten yhtään muista kuka se oli ja mikä oli kysymys - jos siis tunnet jääneesi vastausta vaille, sana on vapaa kommenttilaatikossa.

Vasemmasta yläkulmasta myötäpäivään:
saksalainen Lea Handarbeiten "Strickdeckchen"
virolainen "Pitsilised Koekirjad" - Leili Reimann
espanjalainen Tricot Hogar -sarjan "Muestros y motivos no 1"
ja tanskalainen "Kunststrik II" - Sonja Esbensen

Lea Strickdeckchen

Saksassa ilmestyy liuta tiettyyn aihepiiriin liittyviä lehtisiä, ja upeimpia neulottuja liinaohjeitakin ilmestyy (mun mielestä) Diana-sarjassa. Lean ja Dianan erityislehtisten hinnat on yleensä alle viisi euroa, joten niissä on hinta ja laatu kohdallaan. Saksan puolella käydessä tarttuu usein mukaan lehtisiä jopa parilla eurolla; tämän kyseisen Lean vähittäismyyntihinta on 3,50€, siinä on 32 sivua ja 35 ohjetta hyvinkin helpoista neulotuista lautasliinarenkaista aina 146-kerroksiseen suureen pyöreään liinaan asti, samoin vähän tavallisesta poikkeavia muotoja kuten soikea liina tai sydämenmuotoisen liinan reunapitsi. Ohjekuvat on selkeät, erilaisia aloitusmuotoja esitellään teoriasivuilla ja neulesymbolit ovat loogisia - usein jo pelkästä symbolista tajuaa, miten silmukoiden ristiminen tai lisääminen pitää tehdä.

Jos nyt jotain negatiivista pitää etsiä, niin kuvat ei aina tuo työn parhaita puolia esiin. Jotkut värit hukkuvat taustaansa, jotkut näkyvät muuten vaan suttuisina ja joidenkin liinojen päälle on kasattu astioita suunnilleen Villeroy&Bochin puolivuotistuotannon verran. Mieleen hiipii epäilys, mitä liinan päälle kasatuilla tavaroilla oikein peitellään... virheitäkö?

Yleisarvosana vanhanaikaisella kouluasteikolla kiitettävä 9½.

Pitsilised koekirjad

Leili Reimann: Pitsilised koekirjad, ISBN 9985-54-016-6, 181 sivua, 311 neulemallia, joita esitellään sekä pelkkinä mallitilkkuina että vaatteiksi tai huiveiksi neulottuina (eli sama mallikuvio on saatettu laskea kahteen kertaan tuohon 311:een), vähän toistakymmentä reunapitsiä. Jonkin verran tekniikkakuvia kuten silmukoiden luominen. Muutama värikuva, suurin osa kuitenkin mustavalkoisia. Teksti ainoastaan viroksi, osa neulesymboleista on sellaisia, etten ole moisia nähnyt muualla kuin tässä kirjassa. Suomalaisena sitä tietysti lukee ja lukee tekstiä niin kauan että luulee ymmärtävänsä siitä jotakin, harmittavan paljon neulomisen historiaa ja muuta kirjasta löytyvää taustatietoa jää varmasti ymmärtämättä (ellei sitten oikein erikseen ota asiakseen kiusata viroa osaavia kavereita, heippa vaan, vilkutuksia täältäpäin).

Positiiivisina puolina on ehdottomasti mallien omaleimaisuus ja kauneus. Harmi vaan, että osa niistä kärsii huonosta kuvauksesta tai painojäljestä. Tämä on ehdottomasti inspiraatiokirja, josta voi napsia mieluisia kuvioita itse suunniteltaviin neuleisiin. Vaatteiden neuleohjeet on puolestaan hyvin ylimalkaisia tyyliin "neulottu 400 grammasta puuvillalankaa, etukappaleeseen luodaan 120 silmukkaa ja hihoihin 80" tai "Valge pitspluus (288). Pitspluus on kootud puuvillasestlõngast koekirja 122 järgi." Enkä sano tätäkään mitenkään pahalla, mutta kuvat saattaa aiheuttaa älytöntä hihitystä: miesten pitsipusero on kaiken muun hyvän lisäksi tungettu housujen sisään. Okei, joo, kirjat ja käsityöt on tietysti aikansa lapsia, mutta en mä silti pysty ihan vakavalla naamalla katselemaan kuvia.

Yleisarvosana ehkä 8. Potentiaalia olisi paljon parempaankin ja toisenlaisella painotekniikalla tästä saisi upean kirjan. En nyt kuitenkaan luopuisi tästä kun nyt kerran tuli ostettua, ja ainakin yksi pitsimalli oikein himottaa aloittamaan.

Edit: kirjassa käytetyt neulesymbolit englanniksi selitettyinä

Tricot Hogar - muestras y motivos

Espanjankielinen 44-sivuinen lehtinen, nopeasti laskien 20 neule- ja virkkausmallia, joista kymmenkunta on reunapitsejä. Muuten tarjolla upeita suuria pyöreitä ja soikeita liinoja sekä suikaleista tai paloista koottuja sängynpeittoja. Suurimmat liinat läpimitaltaan n. 180 senttiä, eli jos kaipaa haasteita, tästä lehdestä niitä kyllä saa. Aloitussilmukoiden luominen ja ketjusilmukkaketjujen virkkaaminen työn reunaan on selitetty yhdellä sivulla, muuten näyttäisi siltä, että ohjeita ei paljon jaella. Mallikuviot sen sijaan on selkeitä ja nurjallakin neulottavat kerrokset on merkitty niihin. Suurin osa valokuvistakin on niin selkeitä, että niistä saa tarvittaessa apua neulesymbolien tulkintaan - koko lehti on espanjaksi, mutta mitään ihmeellisempää ei läpiselailussa tullut vastaan, josko sitten neuloessa tulisi.

Yleisarvosana on ehkä 8½. Hinta ei taaskaan ole paha (mä maksoin 4,50€), mutta jotain jää silti puuttumaan. Plussaa kuitenkin mallien "espanjalaisuudesta", niissä on jälleen jotain sellaista mitä kotinovitasta ei löydy ja joka houkuttelee kokeilemaan taitojaan. Voi tietysti olla, että jos/kun alkaisin neuloa sitä soikeaa liinaa ja esquemaa numero 7,tulisi hyvin äkkiä äitiä ikävä. Jotenkin näissä on sellainen asenne, että turhia ei selitellä, joko osaat tehdä tai sitten et. Jos et, niin pistä lehti pois ja ole hiljaa.

Kunststrik II

Sonja Esbensen: Kunststrik II, ISBN 87-7847-031-5
80 sivua, jälleen parisenkymmentä mallia (vähän vaikea päättää miten laskisi, koska jotkut kuviot on toteutettu liinan kokoa hieman muunnellen ja laskettu sama perusmalli useampaan kertaan). Tässä kirjassa on kuitenkin vain pyöreitä liinoja eikä erityisen näyttäviä reunapitsejä. Oman totuttelunsa vaatii myös mallikuvion lukeminen, varsinkin jos on tottunut saksalaisiin kaavioihin, joista näkee lähestulkoon suoraan mitä on neulomassa. Tässä kirjassa yksittäiset symbolit ovat kyllä selkeät, osasta on piirretty jopa mallikuva, ja kirjan kannesta löytyy piirrokuvioiden selitykset tanskaksi ja englanniksi. Ongelma on kuitenkin se, että vaikka ohje koostuu neulesymboleista, niitä ei kuitenkaan ole piirretty mihinkään ruudukkoon, vaan esim. väliin neulottavien oikeiden silmukoiden määrä on ilmaistu numeroina, esim. 7, joka seuraavalla kerroksella on vaihtunut numeroksi 5. Näin kuvion muodostumista ei pysty seuraamaan suoraan mallipiirustuksesta, ja jos jotain menee pieleen, se saattaa selvitä vasta myöhemmillä kerroksilla. Tämä on varmaan tottumiskysymys ja tällainen esittämistapa sopii ihmisille, jotka oppivat helposti lukusarjoja. Itse tykkään kyllä enemmän saksalaistavasta piirtää kuvio suunnilleen sellaisena kuin se tulee näyttämään valmiissa neuleessa, eli siirtyvät kavennukset ja lisäykset ovat omilla kohdillaan ja tyhjät ruudut sitten vaan jätetään huomioimatta. Mutta kukin taaplaa ja neuloo tyylillään.

Edelleen ihan vaan henkilökohtainen mielipide: kuka kumma antaa PITSIliinamalleille miesten nimet? Tekiskö nyt tuommosen Michaelin vai oisko Erik nätimpi? Kaikkein kaunein liina on nimeltään Valde. Älkää nyt viittikö naurattaa. - Enkä muutenkaan ole mikään kaunosielu, mutta muutamasta kirjan kuvasta ei jäänyt muuta mieleen kuin että kuvausrekvisiittana oli käytetty muovikukkia.

Tästä kirjasta saattaisin jopa olla valmis luopumaan, siis sitten kun saan ison inspiksen ja neuloa päräytän ensin Valden valmiiksi. Don't hold your breath, though.

Yleisarvosana: 8- Keskiverto mikä keskiverto.

Esittelyssä ajansyöjät, hartianpuuduttajat, rahanreiät ja muut mieliharmit - A glimpse of my favourite waste of time. And money. And a lot more

Nyt on sitten auringonkukkakausi sitten ohitse. Olen yrittänyt tehdä tätä iltaisin kotiin päästyäni kun on ollut edes vähän valoisaa, mutta nyt on pakko antaa periksi, ei näe enää. Työ menee siis noin seitsemäksi kuukaudeksi rullalle ja kaappiin odottamaan ensi kevättä ja valoa (mikä kamala ajatus). Ehkä neljännes on valmiina, joten ensi vuonnakin saa pistellä ihan tosissaan että tää valmistuisi edes 2007.


This project has taken most of my free time lately; I've been trying to stitch it after work when there's even a bit of daylight left. Not any more, though. I'll roll it up and put it away for the following seven months. Somewhere in the end of March the sun will be there again and I'll continue the work (what a frightening thought - seven months!) I'd estimate that about one fourth is done now, so it'll still keep me occupied for the best part of 2007.



Seuraavaksi esittelyyn tämän kesän murheenkryyni: kehräys. Näiden villanöttösten karstaus (tai miksi sitä koirakarstoilla leikkimistä nyt sitten sanoisi) tosin on kivaa.

This summer's top activity must have been spinning. Even though I haven't been able to spend as much time doing it as I would have liked, I've made some progress. Or at least I've had some fun carding the wool.


Heitin sekaan vähän silkkikuituja, jotka näyttää enemmänkin rakeilta tässä kuvassa. Tekivät kuitenkin ihmeitä langan kestävyydelle.

Those dark spots are silk fibers which worked small wonders making the yarn more durable.


Tää on niin ruma, että se on rumuudessaan melkeinpä sievä. Mitähän mä olin tässä tekemässä? Joka tapauksessa olin jo kertaalleen ottanut nöttösen pois värttinästä ja sitten jostain syystä yritin laittaa sen takaisin - lankahan rupesi kiertymään ihan mihin sattui.


This is so ugly that it's bordering on pretty.


Kaksi ensimmäistä vyyhteä, tekonimenä "Oodi koivulle". Ensimmäisistä värttinän kiepautuksista on yli kuukausi ja nyt kun yritin tehdä vielä vähän lisää samanlaista lankaa, sepä ei enää onnistunutkaan. -- Nämä on vasta menossa pesuun, eli kierre toivottavasti vähän tuosta vielä tasoittuu. Ja sitten pitäis päättää, miten nämä kannattais kerrata: a) samanlaisen langan kanssa, vai b) täysvalkoisen vai c) yksivärisen vihreän kanssa. Neuvoja ja mielipiteitä kehiin, kiitos!


Here are the two first hanks I've created (still unwashed, so the twist might settle there. Now I'm just trying to figure out what would be the best option when plying: a) use this same multishade green/white throughout, or b) combine it with white or c) just green. If you have good advice or an opinion, let's hear it.


Pari muutakin kokeilua on ilmassa.

And that's not all, folks.


Sit kun mä lopullisesti hermostun ja kyllästyn tähän touhuun, nämä villat voi vaikka huovuttaa kenkien pohjallisiksi. (Miten tässä taas näin kävikin - monta kuukautta olen hokenut ittelleni, etten rupea kehräämään, en rupea kehräämään, mutta miksi noita villanöttösiä sitten on kertynyt tuollaiset määrät? Mun vauhdilla näistä riittää kehrättävää seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.)

Judging by the speed (or rather slowness) of my spinning, this amount of wool should keep me occupied for the next 10 years or so. When I finally give up or get tired of my futile attempts to spin, I might as well felt all these rovings. Should be more fun and much easier to do.




Että on aikaa tärvääntynyt näidenkin kanssa! Osan värjäsin Suomessa, osan värjäsin täällä jo ennen kesälomaa; ne on ollut täällä vyyhdellä odottamassa aikaa ja inspiraatiota (ja se joka väittää, että sisältä aukeavan kerän tekeminen on yhtä nopeaa kuin tavallisenkin, saa tulla meille kerimään ja todistamaan väitteensä oikeaksi. Mulla ainakin tärvääntyy niihin aikaa ihan liikaa.)

It's incredible how small and innocent these balls of yarn look like, yet they've taken a major chunk of my time lately. Dyed, washed etc. then wound into neat(ish) balls which you start from the inside. But if anyone says that balls like that are as quick to make as normal ones, please feel free to come for a visit and prove you're right. Otherwise I won't believe you.)


Mun lemppari, varmaan jonkun toisen yökkäri.

I don't care what people might think, here's my favourite.



Ja lopuksi vielä vinkki lankavärjäreille. Ainakaan sen mukaan mitä mä nyt olen noita värjäyskuvia katsellut, monikaan ei näyttäis näin tekevän. Sukkalankoja värjätessä (oletettavasti 2x50 gramman keriä) kannattaa vyyhdetä langat kaksinkertaisina, eli jos tekee pätkävärjäyksiä tai muita läiskiä, ne osuu ainakin todennäköisemmin kohdalleen kuin värjäämällä kaksi erillistä vyyhtiä. Aaai kun tässäkin menee nätisti kohdakkain.

And let's conclude tonight with a piece of advice: if you're dyeing sock yarns and wish to have as identical socks as possible, make one double hank instead of two separate ones. The colour spots are more likely to be similar, as you can see here.

Frilly bits everywhere - Kauheita kurttuja joka puolella

Oh gee, time just flies by and even though you won't like me saying this, autumn is approaching. I've been trying to benefit from the last rays of sunlight at night when I get home - the sunflower cross stitch project won't be finished any time soon but at least I don't have to start from the very beginning next spring. And when the darkness falls, I do a bit of spinning (still not very good at it) and when even that feels too demanding, I resort to winding (and unwinding) all the sock yarn I've dyed lately.

As if all that wasn't enough, I've been watching some photos I took at the yarn fair in Cologne earlier this year. There was a novelty yarn, Online Linie 194 'Solo' which has just hit the shops over here. I couldn't resist buying some balls and trying to figure out how to handle that yarn. Hihi, it was so much fun! It's made of 50% merino wool and 50% polyacryl and feels really soft to touch. Recommended needle size is 15 to 20 mm and one ball of 50 grams only runs for 20 metres or so - meaning that you'd need about 850 grams to make a sweater in size 38. But as you can see, it makes some great accessories.

But first, let's have a look at the flower carpet of Brussels. This event takes place every two years and makes dozens of Belgian gardeners happy - the design requires the petals of about one million begonias scattered on 1,800 square meters. You'll find more information here.








Some of them had managed to escape the cull - these were hiding on the courtyard of the Town hall.

Muutama kukkanen oli päässyt karkuun joukkoteurastusta - nämä piileskelivät kaupungintalon sisäpihalla.














Sen uhallakin että joku hermostuu, kerron teille uutisen. Syksy tulee ja illat pimenee. Olen epätoivoisesti yrittänyt hyödyntää iltojen vähäistäkin valoisaa aikaa puurtamalla auringonkukkaristipistotyötä, jota ei tosiaankaan voi kuvitella tekevänsä pimeän talven aikana. Eihän se toki valmiiksi tule vaikka kuinka äheltäisin, mutta onpahan sitten puolen vuoden päästä mukavampi kaivaa se esiin kun ei tarvitse ihan alusta aloittaa. Illan sitten hämärtyessä pistän ristipistot pois ja hamuan värttinän käsiini (ja jos jotakuta kiinnostaa, en mä vieläkään tunne olevani sinut sen vehkeen kanssa. En vaan suostu tunnustamaan tappiotani, pistän jatkuvasti lisää villaa kierteelle. Viikonloppuna meinasin ostaa 500 grammaa lisää villahahtuvaa, mutta onneksi edes jokin järki voitti. 300 grammaakin on aika helkkarin paljon.) - Eli sitten kun kehrääminen rupeaa tosissaan nyppimään, illan viimeinen ohjelmanumero on värjätyn langan keriminen...ja vyyhteäminen uudelleen ja uusi keriminen. No, pysyyhän ainakin pois pahanteosta.

Kaiken tuon ajan tärväämisen lisäksi olen viettänyt illan jos toisenkin valokuvia pläräillen, siis näitä digitaalisia. Seuraava Ullakin taitaa ilmestyä niin hassuun aikaan, että pitää varmaan ruveta heittelemään kuvia syys- ja talvimuodista tänne omaan blogiin. Aloitetaan siis Online Linie 194 'Solo' -langalla, joka on juuri rantautunut täkäläisiin lankakauppoihin, tai siis ainakin yhteen niistä, joka ei sattunut olemaan lomalla elokuussa. Tätä olenkin odottanut! Oli ihan pakko ostaa muutama kerä ja ruveta kokeilemaan, miten tuota mallineuletta oikein saisi aikaan; lanka oli kyllä saapunut, mutta kirjallisia ohjeita ei vielä ollut saatavilla. Lanka tuntuu hurjan pehmeältä (50% merinoa, 50% keinokuituja). Puikkosuositus 15-20 mm ja kerässä lankaa vain noin 20 metriä. Valmistajan tietojen mukaan koon 38 puseroon tarvitaan noin 850 grammaa lankaa, joten ihan mitään halpaa lystiä tästä ei tule. Erilaisia asusteita sen sijaan kahdesta, kolmesta kerästä (à 5,75€) saa jo kummasti. Tämä ei sitten ole maksettu mainos, mutta Vihreään vyyhteen on tulossa tätä vekkulia verkkoa toivottavasti jo syyskuun alussa.

Ja kun nyt taas kerran röyhelöaiheeseen päästiin, niin sitä sivuaa mun mielestä myös tämä Brysselin kukkamatto. Kasvattajat ei kuulemma pysty tuottamaan tarpeeksi kukkia kuin joka toinen vuosi, ja ihmekös tuo kun niitä tarvitaan noin miljoona kappaletta peittämään 1800:n neliömetrin kokoista aluetta. Ainakin muutama kymmenen kukkienkasvattajaa ja muuta suunnittelussa mukana olevaa tahoa taitaa olla aika tyytyväisiä tähän projektiin. Lisätietoa täältä.

Voi että mä oon sitten lahjakas (tai ainaskin lahjottu) - God, I'm so gifted (at least I've received plenty of gifts lately)

Jeah, lomat on sitten tosiaan ohitse. Viikko töissä ja tuntuu niin kuin ei olis ikinä poissa ollutkaan, se ennen kesälomaa poissa ollut työkaveri oli tullut vähäksi aikaa takaisin ja on nyt taas tästä päivästä eteenpäin sairaslomalla. Odotettavissa myöhemmin tällä viikolla: Caca ja Duledin kohtaavat toisensa.

Otetaas nyt sitten kuitenkin pieni esittelykierros Suomi-lomalla kertyneistä materiaaleista. Kirja- ja väline-esittely seuraa vähän myöhemmin; yritän aina iltaisin tutustua ostamiini oppaisiin mutta nukahdan noin minuutissa. Taitaa ruveta ikä painamaan, kuten Cairbre vähän vihjasi edellisen postauksen kommenteissa. Heh.



Yo-hoo! Here's AnneV returning from her summer holiday. Please notice the shoes. It's not the age, it's the attitude. I thought I'd show you some of the materials I bought in Finland - some books and other paraphernalia will be presented later. Hmm, that word just reminded me of the lovely presents I got. (No special reason, just because knitters are a lovely bunch.)




Ihan ensimmäisenä vielä kiitokset ja terveiset kaikille Tampereen neuletapaamisiin tulleille! Unohtakaa jutut sisäänpäinlämpiävistä hiljaisista hämäläisistä ja tulkaa joskus joukkoon tummaan - tiedä vaikka kohdalle osuisi pieni paketti. Niin kävi ainakin jollekulle, jonka tangonimeä juhlittiin naistenviikolla. Kiitokset vielä erikseen Raijalle (missäs se blogi viipyy/piilee?), Lauralle, Tipille ja katinkontille. Olihan siinä kaikki? Mulla on onneton nimimuisti.


Lomalla pitää tietysti elää säästäväisesti, että rahat riittää. Heti alkupäivinä säästin paaaljon rahaa, kun ostin Tullintorilta virolaista hahtuvalankaa puoleen hintaan.

Who can resist a bargain? I can't. In my hometown there's a shop which sells Estonian yarns and linen cloths for half the price. Now, next time I go home and don't have anything to do, I can always knit a pair of half-a-metre-mittens and felt them in the washing machine.





Onko kukaan nähnyt missään blogissa näitä villalankoja huovutettuna? - Punainen kerä oikealla on Tipin kautta saatu pellavalankakerä. Välitäthän vielä kiitokset eteenpäin? - Uhkasin yhdistää tätä johonkin aiemmin ostettuun valkoiseen pellavalankaan: neulon kirjoneuleella jotain karjalaiskuvioita. Laulan samalla Värttinää, vai onko tämähäntä Loituma perinyt jo sen paikan?




Vasemmalla sama pellava vielä uudestaan, sitten Raijalta saatuja vintage-lankoja violettisävyiseen hartiahuiviin, ja sitten kaksi pientä nöttöstä Pirtin kehräämön värillisiä sukkalankoja. Näitä ei ollut enempää vaikka kuinka sukeltelin lankalaatikkoon siellä Hiirolassa.



Gifts and my own small purchases. We had a knitting meeting every week in Tampere, my home town, and somehow I went home with more yarn than I had on arrival. The red ball is pure linen, and those dark violets will become part of a warm shawl - courtesy of Tippi and Raija respectively.

Raijan aitan puuvillalankaa Tukkipuodin alekorista. Jos joku etsi tätä lankaa vaaleasävyisenä niin sorry vaan, Anne ehti ensin. Ostin kaikki mitä irti lähti, tiedä vaikka innostuis värjäilemään tätäkin.



I spent a part of my holiday in Eastern Finland, and it was only natural to raid the local yarn suppliers there. Here's one of the most interesting ones: Raijan aitta. I bought every ounce of this lovely white cotton yarn - might try to dye it at some point. When I have nothing else to do, ha-ha.

Kauan olikin jo vaan naatiskeltu, mutta Pirtin kehräämöllä päästiin laukaisemaan. Pois lähtiessä auton tavaratilassa oli kutakuinkin lampaan kokoinen ja varsinkin samanhajuinen säkki... ja loput tuli sitten postissa perässä. Iiiihanaa ohutta pehmeää kampalankaa, sukkalankaa, karstalankaa, huovutusvillaa ja villaa.



In order to protect the most sensitive readers of this blog, I won't show you everything I bought. Here's just a sample of the haul. On my holiday I drive a Peugeot 206, not too famous for its capacity but I managed to squeeze in a huge bag of yarn and wool - roughly the size and the shape of a woolly ewe. It even smelt like one.

Ja kun kerran aitoihin villalankoihin on päästy, niin tässä kuvassa puolestaan
Kankaanpään Postellista löytynyttä käsinvärjättyä villalankaa. Laitan tästä neulontalistalle vähän lisäinformatstioonia kunhan löydän yhden lappusen, jonka sain mukaani. Sitten siellä on Varkaudesta mukaan lähteneet laukunkahvat (hähhähhää, enpäs ostanut sieltä ollenkaan lankaa!), Lauralta vekkulissa paketissa saadut vielä vekkulimmat sukkalangat sekä Katin antamat auringonkukkakynttilät. Sniff. Ootte te ihania.




Gifts from Laura and Kati, some pure Finnwool and handbag handles. What more can a girl want? ---And the last captions altogether: I think I've earned my black belt in shopping. It all started with the lovely small tote Kati had made me and somehow its colour combination just stuck to the shopping part of my brain. In the following days (or rather hours) I made the following purchases and dragged them all to Belgium with me. Sigh. I might need therapy and not the retail variety of it, thanks.



Tää on ihan kuin jollain ostoskanavalla: eikä tässä vielä kaikki! Kati oli ommellut mulle vielä auringonkukkakassinkin. Kyllä kelpaa. -- Joskus oli puhetta myös heikoista signaaleista. Ilmeisesti mä olen semmoisille aika vastaanottavainen. Jotenkin tämän kassin väriyhdistelmä jäi jotenkin mieleen, kun lähdin matkalaukkuostoksille. Oon aina silloin tällöin täällä blogissakin maininnut, kun matkalaukku vetelee viimeisiään ja oon etsinyt uutta viime vuoden lopulta alkaen. Loman viimeisinä päivinä lähdin sitten oikein intoa puhkuen etsimään Tampereelta jotain kivaa laukkua. Sokos oli laukkumielessä pettymys, joten menin lohduttautumaan kenkäosastolle. Citylenkkareille on aina käyttöä ja ostin popot, vaikka mä luulinkin tän väriyhdistelmän jo menneenkin pois muodista. Maksoin ja lähdin pois kaupasta, mutta tein sen virheen että kävelin laukkuosaston läpi. Enhän mä voinut jättää tätä turkoosia sinne kauppaan itkemään, joten otin sen mukaan ja marssin samalle kassalle. Vielä kolmaskin ostos tuli samaan syssyyn: ruskea-turkoosit aurinkolasit oli ihan pakko ostaa, vaikka mä höhlä en oikein edes osaa käyttää aurinkolaseja. Sateensuoja puolestaan oli mua odottamassa laukkuliikkeessä, josta loppujen lopuksi ostin sen järkevämmän (mutta tylsän värisen) matkalaukun.





Nyt alkoikin olla shoppailulihakset sillain mukavasti vetreinä, joten tämä lentolaukku tarttui mukaan ihan puolihuolimattomasti, ja sitten tarvittiin vielä pieni ketunlenkki laukkuliikkeestä helmikauppaan, niin johan rupesi ihmisellä olemaan tarpeeksi laukkuja ja niihin sisältöä.

Kesäloman kuvia

Tältä lomalta ei kauheesti kertynyt kuvia - tai miten sen nyt ottaa, ihmeesti kamerasta löytyi kuvia lankakasoista, mutta ketä ne nyt kiinnostaa ;-)

Laitetaan nyt edes muutama näytille. Lisää tulee kunhan saan plärättyä muistikortteja.

Taidekeskus Salmelan suklaakakku, vai onkohan tämä ennemminkin luokiteltavissa mutakakuksi?



Eräät tahot ovat esittäneet epäilyjä, etten olisi ollut raveissa. Olinpas, olinpas, mutten kyllä voittanut yhtään mitään.



Verlan tehdaskierros oli hyvin opastettu.


Tässä ei vissiin ihan ole taivas rastaanrinnalla? Harmi ettei silloin ollut digikameraa kun sellainen ilmiö osui kohdalle.




Ja sitten pari kuvaa kesän päätähdestä. Wilma-ressukka ei tosiaan osaa keksiä itselleen tekemistä mökillä, joten sitä piti vähän aktivoida. Sain ongella pikkuruisen särjen, joka laitettiin pesuvatiin hyvin matalaan veteen ja sitten testattiin Viltsun reaktioita. Pari kertaa se nappasi kalaa (kynnettömällä) tassulla, mutta heti kun tassuun osui vettä, saalistusinto laantui hyvin nopeasti. Harmi etten saanut kuvaa siitä tilanteesta, kun Viltsu varmuuden vuoksi haisteli käpäläänsä, josko siihen olisi vahingossa tarttunut kala. Meidän ensimmäisen kissan lempipuuhaa oli pyydystää pikkukaloja pesuvadista, mutta Viltsu ei oikein haltsaa tekniikkaa. Muutenkin se taitaa olla enemmänkin city-kissa; heti kun päästiin mökille, se oli ensimmäisenä oven takana maukumassa ja vaatimassa sisäänpääsyä. "Aah, sänky. Taidan ottaa nokoset." Kaupungissa se kyllä pyydystää hiiriä ja myyriä, maaseudulla sekä into että taidot hukkuu täysin.





Mami, auta. Mua pelottaa ja paleltaa.


Minähän sanoin, että sen teki Viutilo Oy.


Mummuvainaan rukki, jonka mummu on kuulemma aikoinaan luvannut siskolle. Miksi se on silti päätynyt minun säilytettäväkseni? Kuvauspaikka: kotiseutumuseon laajennusosa, eli mun mökki.