Tuesday, February 06, 2007

Gone fishing. No, gone wrestling with the dragon - Olen painimassa lohikäärmeen kanssa. Palaan pian.

I'm a bad, bad person. No, actually I'm just a very tired person who still hasn't finished her task for January - the Dragone shawl is still unfinished. This may be a character indicator: other people might find the dragon pattern too difficult, I had finished it in 9 days, but I'm totally stuck with the edging. Didn't follow the chart, thinking that I could produce something nicer by myself. Ha!

Then again, it would take only a few hours to complete if I just could put my mind to it, but since returning to Belgium, there are so many other things and chores to do before grabbing the needles, and I'm just too exhausted to think of any clever ways to connect the pieces of edging. It's getting a bit scary, since I'm determined to finish February's project on time... and I still haven't picked one yet. Who says I'm not an optimist?

In the meantime, let me just show you a couple of photos which I took while staying in Finland, as well as a spoiler of a future posting. Can you spot a knitting guru in the last photo? The healing process is progressing nicely, if you judge by the capability and interest of visiting a crafts show.

P.S. I just had to add that things ARE happening here despite what I may write. Just realised that it may sound like the dragon would be able to stop me completely, which isn't the case. I'll be so much wiser when I make another one.



Täällä on taas tää Ihan Huono Ihminen. Tai ainakin Hyvin Väsynyt Ihminen. Tammikuun projekti, siis se lohikärmes, on vieläkin ihan levällään. Olen taas hihitellyt ittelleni: siinä kun eräät kyseisen mallin tilanneet on olleet valmiita lyömään hanskat tiskiin heti alkuvaiheessa, mä tikuttelin kyllä sen varsinaisen pedon valmiiksi yhdeksässä päivässä mutta sen jälkeen olenkin ollut jumissa reunapitsin kanssa. Tietenkään ei voinut tehdä mallin mukaan, kun kuvittelin saavani itse kivemman lopputuloksen aikaan. Hah! Suuret on luulot.

Reunusta ei olisi enää tekemättä kuin yläreunaan tuleva osuus, siis jotain kolmisen metriä ;-) mutta oon jotenkin ihan jämiskuukelissa miettiessäni eri tapoja yhdistää ja kohdistaa pitsit huivin kulmissa. Eikä siinäkään loppujen lopuksi olisi mitään isompaa ongelmaa, muutaman tunnin työ jos vaan sais itsestään irti mutta kun oon iltaisin ihan rättiväsynyt. Kotityöt ei tosiaankaan houkuttele, mutta jotain on aina pakko tehdä iltaisin ennen kuin pääsee tarttumaan puikkoihin, ja sitten olenkin jo niin töötsis ettei mieleen tule mitään loistavia ideoita, joilla eri suuntiin kiertävät reikäpalmikot saa sopimaan yhteen. Ihme juttu. Kaikesta huolimatta täällä ei lannistuta: aion todellakin saada vielä helmikuunkin projektin valmiiksi tässä kuussa, mikä olisi tietysti paljon helpompaa, jos ylipäänsä tietäisin, mikä se tulee olemaan.

Mutta valaistumista odotellessa tässä vielä muutama kuva Suomessa oleskelun ajoilta samoin kuin spoileri yhdestä tulevasta postauksesta. (Etsi viimeisestä kuvasta neuleguru.) -- Joo, paraneminen on hyvässä vauhdissa ainakin jos siitä voi jotain päätellä, kiinnostaako uudet käsityönäyttelyt ja saako itsestään niin paljon irti että lähtisi toiselle paikkakunnalle niitä katsomaan. Kyllä! Keikkakalenteri täyttyy vinhaa vauhtia vaikka yritän harata vastaan.

P.S. Oli muuten pakko lisätä loppukaneetti, että kaikesta käninästä huolimatta täällä kyllä tapahtuukin jotain. Yksi lohikäärmehän ei minua pysäytä, mutta muita hommeleita on niin paljon kivempi tehdä kuin tuollaista vastaanpyristelevää isoa työtä, jolle on niin suuret odotukset. Äh. Taitais olla parasta vaan tarttua itteään niskasta kiinni ja tehdä se tavalla tai toisella loppuun. Seuraavan kanssa onkin sitten viisaampi.


Mommy´s Wilma with a pair of mittens I made from scratch. Handspun using a drop spindle, trying to catch the fluffiness of summer clouds. But why oh why did the biggest lumps end up in both thumbs?



Äiskän Wilma ja mun Katri-Helenat. Yritin kehrätessä vangita kesäpilvien pehmeyden, ja väritykseltään näistä tuli niin isänmaalliset että tippa kiertyy silmäkulmaan. Lankaa meni yhteensä 44 grammaa ja sitä jäi sen verran, että tiedä vaikka tekisin vielä toisen parin ja menisin Katri-Helenan keikalle antamaan sille tumput lahjaksi.


And if the sunshine is too bright for you dear, why do you choose to sleep in a sunny spot?

Voi sitä meidän hömppäeinaria. Mutta jos kerran kevätaurinko paistaa liian kirkkaasti, niin miksi pitää nukkua sillä aurinkoisella paikalla?



The following two photos are taken in a crafts exhibition in Finland.





Näistä oli ohimennen puhetta neuletapaamisessa - eipä pääse silmukat putoamaan.



So, who is hiding here?


Niin että kukas se täällä piileskelee?

1 comment:

Anonymous said...

Sinisessä paidassa seinän vieressä istuu ukkeli neulomassa. Onko se Kaffe?