Hello, spring. Goodbye, spring - Kevät sitten tuli ja meni

It was only last week when we had a minor heatwave here in Belgium. The restaurants were quick to open their terraces, people would walk around in summer clothes (almost) or take their cabriolets out for a spin. I was taken by surprise when dandelions were bursting in flower on my terrace - I hadn't even done the spring cleaning there yet, how can anything be ready to bloom yet?

Well, a lot has happened in a couple of days. I got an offer I couldn't resist: cheap train tickets for a weekend in Paris, and I grabbed the opportunity with both hands. First of all, I wanted to visit the David Lynch exhibition The Air is on Fire at Fondation Cartier before it was too late. And what did I think of it? Err. Well... it wasn't an uplifting experience but I'm glad I did see it. Didn't know that Lynch has such an artistic background, though, and I was quite impressed by some of his works - while others were just sick, twisted, disturbing and generally bad for your mental health. Photography wasn't allowed inside, but if you click the link, there's quite an extensive picture gallery there (but if you have small children, I'd avoid showing the photos to them).


Niin se aika on taas rientänyt. Sehän oli vasta viime viikolla kun meillä oli pieni paikallinen lämpöaalto. Olin tulossa fysioterapeutilta ja tunsin houkutusta jäädä ravintolan terassille istuksimaan, mutta piti ehtiä postiin. Johtuiko sitten janosta vai mistä mutta jotenkin tuntui että kaikki mahdolliset kuppilat oli avanneet terassinsa ja minä se vaan käpyttelin postia kohti ihan liian paksussa takissa kun kaikilla vastaantulijoilla oli tamineina korkeintaan teepaita. Niin ja avoautoja oli liikenteessä huomattavan paljon (tosin sekin saattoi johtua siitä että yritän tässä kehitellä jonkinlaista autokuumetta, tosin huonoin tuloksin. Ihan oikea kuume sen sijaan on tälläkin hetkellä päällä.) Kotiterassilla puolestaan yllätyin voikukkahyökkäyksestä. Enhän mä ollut ehtinyt edes tehdä terassin kevätsiivoakaan, joten voikukilla on ollut aikaa levittäytyä.

Eipä ollut sitten aikaa renssata voikukkia ja muita rikkaruohoja viime viikonlopunkaan aikana. Sain viime hetkellä halvat junaliput Pariisiin, ja sinnehän piti tietysti lähteä kun kerran tilaisuus tarjoutui. Oon odottanut David Lynchin näyttelyä kuin kuuta nousevaa, ja kun kalenteri näyttää taas täyttyvän uhkaavaa vauhtia, en halunnut ottaa riskiä että näyttely jäisi kokematta. Täällä on lyhyt arvostelu The Air is on Fire -näyttelystä ja näyttelypaikkana puolestaan on Fondation Cartier (pieni varoituksen sana kuitenkin, jos surffailette lasten kanssa. Vaikka nykyajan lapset näkeekin kaikenlaista ja vaikka suurin osa töistä on niin epäselviä ettei niistä välttämättä tajua mitään, niin mä en silti näyttäisi näitä pikkulapsille.) Niin että mitä mieltä olin näyttelystä? Öh..tuota... ei se ainakaan mikään sellainen kohottava tai mieltäylentävä taidekokemus ollut, mutta olen kyllä sinänsä tyytyväinen että pääsin sen näkemään. Lynchin elokuvat on olleet tutumpia, en ennestään tiennytkään että jätkällä on noinkin "taiteellinen" tausta. Piirroksissa oli muutama oikein vaikuttavakin, mutta kyllä oli sitten niitä sairaita, vääristyneitä, ahdistavia, käsittämättömiä ja muuten vaan henkisen hyvinvoinnin vaarantavia teoksia. Sisällä ei saanut ottaa valokuva, mutta tosiaan tuolta gallerian puolelta pääsee selailemaan valikoimaa.



Thinking back, I should have taken more photos but I guess I was too busy or concentrating on other things. Let me just tell you, girls, that if you want to see something else than the stereotype of a Frenchman, you should visit Paris during a weekend which coincides with St Patrick's day and an international rugby match. I know what I'm talking about, I did just that. And I must confess that the sock knitter inside of me was taking a good look at those calf muscles and just fantasising about all the wonderful sock patterns I could embrace them with. - Careful now, or we'll need another warning for minors reading this text. Maybe it's safer if I only show you some sights from the parks and inside of Louvre.

Näin jälkikäteen jäin oikein ihmettelemään miten vähän kameraan oli tarttunut kuvia, mutta toisaalta on siihen hyvä selityskin... oli vissiin ajatukset jossain muualla. Ihan näin pienenä vihjeenä vaan että jos tavallinen ranskalainen rimppakinttumies ei satu sytyttämään, niin kannattaa ehkä ajoittaa Pariisi-vierailunsa sellaiseen viikonloppuun, johon osuu sekä St Patrickin päivä että kansainvälinen rugbyottelu. Oli meinaan vähän erilaiset könsikkäät liikenteessä kuin normaalisti. Jos nyt vaikka ihan esimerkinomaisesti vaan mainitsen, että skottipoikien pohjelihakset sai sisäisen sukankutojani kuolaamaan. (Niin siis laskiessaan, kuinka monta upeaa palmikkokuviota niihin saisikaan mahtumaan; ette kai te kuvittele mitään muuta.) No niin, siirrytäänpäs taas asiassa eteenpäin ettei tartte laittaa uutta varoitusta alaikäisien varalta.















I also got some more lovely photos to add to my collection "Yarn shops I wanted to visit but they were closed". The two above date back to March 2006, but since I knew where both of them were situated, I thought I'd find a couple of new ones. According to a book I bought on Friday night, both of them should have been open on Saturday afternoons. "Normally" I'd first visit La Droguerie first on Saturday morning but this time I thought I'd go and check whether there was a knitting meeting at Brentano's during this weekend (nope, it was embroidery instead). Anyway, I spent quite a while there, then went to the Japanese bookshop nearby and by the time I was finished, just needed something to eat. Then I realised that the two knitting shops I had never visited were easily accessible while La Droguerie was in the wrong direction so I decided to drop it and headed for Mercredi & Cie instead. Don't know what has happened. The place was in shambles, no yarn in sight, some major renovation work going on. Even the web page doesn't explain what has happened to the shop in Paris but I guess we can safely conclude that it doesn't exist any more. Actually, there were some yarns of this brand avaiable at Brentano's but I thought it was crazy to buy them in a bookstore when there's a wider selection at the local shop. Yeah, right.


So, I decided to walk further and visit "Établissements Huguet & Cie" (36, rue Réaumur, nearest metro station Arts-et-Métiers, open 11.30-18.30 on weekdays and 14-17 on Saturdays). You guessed it. It was closed. I made a small detour around the corner and found a pearls and beads shop, Perles Box"> at 56, rue de Turbigo. It was quite an experience as well: a huge selection and reasonable prices - unfortunately one wasn't allowed to take photos inside but go and browse the website. Spent some time (and money) in the shop and then went back to the yarn shop but it remained closed. -- I'll add some addresses here later but here's one I'd like to show you right now. Sunday was a miserable day: rainy, cold and windy, and when I was seeking refuge at the Louvre, I literally ran into Loisirs & Creation. If everything else fails and you find yourself without any yarn on a Sunday, this is the place to be. While La Droguerie remained closed, even though I wandered there on Sunday, pressed my nose against the window and wished really, really hard that I had come here on Saturday instead of all the other places.


Sen sijaan sain muutaman kuvan lisää kokoelmaani "pariisilaisia lankakauppoja, joissa ei päässyt sisälle". Tuossa yläpuolella näkyvät kaksi viimeistä kuvaa on aika lailla tasan vuoden takaa, maaliskuulta 2006, mutta kun ne molemmat on löytyneet kartalta, niin mieluummin tekisin aina uusia aluevaltauksia. Sitäpaitsi olin jo perjantai-iltana ehtinyt hotellin lähellä yhteen vakiokirjakauppaani, joka on puolilleöin auki, ja sieltähän oli tarttunut mukaan kirjanen, johon listattu paikallisia tekstiililiikkeitä. "Yleensä" aloitan shoppailut La Drogueriesta, koska siellä meno yltyy lauantaisin ihan mahdottomaksi, joten sinne on parasta mennä heti aamusta. Tällä kertaa halusin kuitenkin tsekata ensimmäiseksi, olisiko Brentano's-kirjakaupassa neuletapaaminen (huonoa tuuria, tällä kertaa oli vuorossa ristipisto- ja kirjontaporukka). Siitä huolimatta siellä vierähti aika pitkään, harrastekirjavalikoima on tosi hyvä. Jatkoin vielä lähellä olevaan japanilaiseen kirjakauppaan, jossa sitten itsehillintä petti täydellisesti, ja sitten pitikin saada jo murua rinnan alle. Tämän jälkeen totesinkin, että Oopperan seudulta pääsisi näppärästi niihin kahteen lankakauppaan joissa en ole koskaan käynyt, kun taas Droguerie jäisi ikävään kulmaan ja veisi vaan turhaan hyvää shoppailuaikaa, niin päätin sitten kylmästi pudottaa sen pois listalta. Suunnaksi siis Mercredi & Cie. En tiiä mitä on tapahtunut, mutta paikka oli kuin pommin jäljiltä, lankakauppaa siinä ei kyllä enää ole. Nettisivuillakaan ei selitetä mitään. Brentano's-kirjakaupassa olisi kyllä ollut joitakin tämän merkin lankoja myynnissä mutta mä vaan siellä ihmettelin että miks mä näitä kirjakaupasta ostaisin kun kerran oon menossa saman merkin lankakauppaan; siellä pitäis olla paljon paremmat valikoimat. Joopajoo.

Päätin siis tsekata toisen lankakaupan, "Établissements Huguet & Cie" (36, rue Réaumur, lähin metroasema Arts-et-Métiers, avoinna arkisin klo 11.30-18.30 ja lauantaisin 14-17). Taisitte jo arvata, kiinnihän se oli kun sinne pääsin. Aattelin tehdä pienen kierroksen korttelin ympäri jos vaikka kauppa sillävälin aukeaisi, ja yllättäen törmäsin helmien tukkuliikkeeseen. Sisällä ei saanut ottaa kuvia, mutta toivottavasti uskotte kun sanon että valikoima oli laaja ja hinnat edulliset. Meinasin pyllylleni pudota kun näin isoja muovipussillisia (500 g) siemenhelmiä myynnissä hintaan 4,59 euroa. Tämä oli siis Perles Box"> 56, rue de Turbigo. Kivasti sai täälläkin aikaa kulumaan, mutta kun vihdoin olin valmis ja palasin lankakaupalle, niin kiinnihän se oli edelleen. -- Palaan tänne lisäämään muitakin osoitteita kun olen saanut niitä vähän ryhmiteltyä, mutta laitetaan tähän nyt ainakin Loisirs & Creation, johon sananmukaisesti törmäsin Louvren yhteydessä olevassa kauppakeskuksessa kun etsiskelin suojaa kylmyydeltä, sateelta ja tuulelta. Halpa se ei missään tapauksessa ole, mutta jos nyt sunnuntaina sattuu yllättämään ihan kauhea lankahimo, niin sieltä sitä ainakin saa. Sunnuntaina kävelin siis myös siellä La Droguerien tienoilla kun oli aikaa, mutta eihän se kauppa taas tietenkään silloin ole auki. Nyt kyllä harmittaa etten hyökännyt sinne silloin lauantaina.







And finally, this is how the world looked alike on Monday morning when I returned to Brussels. Sorry for the exceptionally crappy photo but you can't expect too much when the train is going like 300 km/hour.

Lopuksi sitten vielä oikein mieltäylentävä kuva, jonka nappasin maanantaiaamuna junan ikkunasta Pariisin ja Brysselin välillä. Kuvan laatu nyt on tavallistakin huonompi, mutta ei nyt kolmensadan kilometrin tuntivauhdissa voi ihan huipputeräviä saadakaan.