Friday, March 16, 2007

Voimaa on, nopeutta puuttuu - 2 fast 2 furious

Vai miten se Kummeli-hokema kuuluikaan? Viime aikojen tapahtumat on hieman alkaneet pelottaa. Vai onko muka ihan normaalia, että joulun alla ostettu karsta menee poikki niin että naps vaan?


I'm growing increasingly worried about my "magic" touch. Everything I touch seems to break down or at least behave in a curious way. This is how my hand carder looks like after less than three months´ occasional use.



Kehräykseltä puolestaan putosi pohja pois ja värttinästä tuli tämmöinen avomalli. Onko tämä ehkä tarkoitettu erittäin ohuen langan kehräykseen? - Samaan sarjaan kuuluu tällä hetkellä myös mun auto. "Ihan normaalisti" vaan olen ajellut niin siitäpä tyhjenee akku. Mitä, eikö se muka riitä että käy sitä kerran kuussa silittelemässä autotallissa? Tai sitten se on päättänyt tehdä ilmastoteon mun puolesta: eipä tule hiilidioksidipäästöjä kun ei liikuta mihinkään. Olkoon pirulainen tallissa ja miettiköön pahoja tekojaan.


And my drop spindle seems to have had one drop too many, it has turned into a cabriolet... and don't even get me started on car trouble. Let's just say that my car seems to have made "save the planet" decision for me and it refuses to produce carbon dioxide any more. It's in the garage and just won't start. (Like I care, even when it is in working order, I use it about once a month.)

Hihi, kuvat on somasti aivan eri mittakaavassa keskenään. Tässä olis nyt sitten Mondnachtin edistymisaste pari päivää sitten. Huivi tehdään siis kahdesta kaistaleesta ja niskaan tulee sauma. Aloituspitsi on vaikein osuus; ensimmäisten 91:n kerroksen jälkeen toistetaan vaan samaa peruskuvioita kyllästymiseen asti. Ja kyllä mä sitten kyllästyinkin! Tuo isompi kappale ei siis ole vielä valmis, mutta kun sitä oli niin tylsä tehdä, niin aloitin samaan aikaan toisen puolen neulomisen ja tsemppasin itseäni: neulo kokonainen pieni tylsä salmiakkikuvio, niin sitten saat neuloa kolme kerrosta haastavampaa pitsimallia. Ketä mä luulen huijaavani?

Sitten vielä kiitokset avusta haamujen poismanaamisessa! Ei pitäisi varmaan sanoa, mutta nyt tilanne näyttäisi rauhoittuneen. On tää vaan ihmeellistä.




Unlike the title suggests, I don't feel too fast at all. Here's the Mondnacht shawl a couple of days ago. It consists of two lace panels which are grafted together in the neck. As the photo might show you, there's first a rather challenging lace pattern of 91 rows, but after that it's just the same pattern repeat of 18 rows. Repetitio ad nauseam. Which is exactly what happened. In the end I tried to motivate myself: just finish one dull small diamond pattern, and you're allowed to knit three rows of the more challenging one. Who am I kidding?

(and sorry for the urge to edit so soon: forgot the labels)

1 comment:

Lee said...

Anne,
I wanted to let you know I put a post today on my blog about your great website!
Lee Begelfer
www.yarnoverlounge.com