Variations on a theme

In one of Yahoo's knitting group I belong to, Knitting in Japan, Silvia threw us a challenge to try out a leaf pattern and see how we interpret the different knitting symbols. (By the way, check out her blog when you have some time. The posting on September 19 cracks me up every time, just look at her cat supervising her garden work.)

Anyway, it seems that I have some serious trouble following given instructions. While the pattern produces some small leaves, I wasn't too happy with the end result. So, I went the whole hog and knitted a 50-gram-ball of Bouton d'Or's "Mango" into a series of leaves. And a note to myself: never, ever start knitting cables with this yarn! It's 50 % cotton, 50 % modal and has no give whatsoever.

Knitting started quite innocently...

but as it progressed, I found several spots where I'd make some alterations. Just for fun, turned one of the leaves to point to the left. The consists of twisted stitches (RS: knit through back loop, WS: purl through back loop) but at some point I'd only do them on the right side and slip the stitch on the wrong side. That's when the stalk became more prominent.


On the left the leaves produced by following the original pattern (more or less), on the right my own test tube babies.


Things I altered in this pattern:
row 3: crossing stitches. Surprisingly, the chart calls for "normal" crossed stitches while on all the other rows, they're twisted. So, I would both cross them and knit/purl through back loop.
row 5: instead of increases, I moved the new stalk even more to the right. Crossed the stitches just like on row 3 but did that one stitch earlier on row 5. This produces two purl stitches between the ever-growing stalk and every new leaf instead of just one and separates the parts a bit better.
row 5/7 (depending on where you decide to make your increases): you're supposed to knit five stitches out of just one by knitting/purling. This produces rather big holes, so I'd increase one stitch from a previous row, then knit-purl-knit into one stitch and once again, pick up one stitch from a previous row.
row 9/11: in an attempt to create a really right-slanting leave, I'd place the decrease a bit differently. Of the five stitches of the leaf, I'd knit two and then knit the remaining three together.
row 11/13: same thing with this decrease: instead of a centered one, I'd knit three together again
row 12/14: instead of prolonging the tip of the leaf, I'd make the crossing of the stitches on this purl row, while in the original it's done on row 13. This means that there will still be a elongated tip on the leave but not as long as in the original.
row 13/15: if you followed my alterations, the leaf ends on these rows due to the increases which started a bit later.



The yarn wasn't too pleasant to knit - or let's just say that it didn't serve this purpose. It was difficult to find a pair of suitable needles. Since there was no flexibility, both the increases and crossed stiches weren't too easy to make. The mix of materials might prove comfortable to wear in the summer but more likely the few balls I have of this 'Mango' will turn into a bag... one day.


And talking about bags, here's my latest project which has helped me get in touch with my feelings. Yesterday, when trying to figure out how and which way the bag, the lining and the thingies meant for attaching the handles should all be facing, I both laughed and cried. It was so frustrating, but as you can see, it's solved now. (Mental note to self: bag's right side, lining's right side facing each other, the small patches between them, pointing down. And for Gawd's sake, woman, leave a hole so that you can get the handles out when turning the finished lining!) -- This is true recycling: found the deer on a flea marked. It was framed then, but I carefully checked that it wasn't glued or anything. Brought it home, took the frames apart, washed the work carefully (and what a neat work some unknown lady (?) has done; there where no loose ends on the backside). Then I'd measure this separate piece and calculate the amount of stitches needed to knit the sides, back and bottom and sew them together to form a bag. Finding a suitable lining wasn't too easy, but just last weekend I went to a crafts fair here in Belgium and discovered a whole new world of quilt fabrics. Bought two pieces of it, and the small hankie-sized bit hanging on the right is all I have left.

Altogether I bought 12 pieces of quilting fabrics, all of which are earmarked for various bag projects. One of them was just perfect for 'Pocahontas' (on the left), and once I've recovered the dents on my pride, I might try my hand with the sewing machine again. How hard can it be? Millions of women make bags all around the world - and if getting a bag lining right is the biggest challenge of my life...well... you get the point.





Anyway, there hasn't been much time to fiddle with bags or other projects lately. Work has been h*ll, our mini team is being restructured and working hours are getting out of hand. Then there's the small matter of practically each and every household gadget falling apart, including the lights on the ceiling. Every time I climb up and replace two of them, another pops somewhere else; I've even stopped putting the ladder away. Then there's the yearly inspection of the car (passed), plenty of bills to pay, finding a place to keep the barbeque grill over winter, so on and so forth. Well, enough of complaining - I'll get back to my handbag factory.

Oh, and sorry, I haven't updated the blog lately, hence I don't think I've thanked my Secret Pal for the lovely autumn card she sent. Thanks, I loved it! Went to an open-air crafts market earlier today and took some photos on my way home - will add them later. I just love time when trees are turning yellow and gold.

Tuumasta toiseen... eiku toimeen

Kuulun Knitting in Japan -nimiseen neulontaryhmään, jossa saa vertaistukea japanilaisten neulemallien tulkintaan. Eräs ryhmän jäsen, Silvia, haastoi meidät kokeilemaan erästä lehtimallia ja sitten katsottaisiin, millaisia tulkintoja porukka tästä mallista tekisi. (Muuten, joskus kun teillä on aikaa, niin käykääpä tutustumassa Sivian blogiin. Erityisesti syyskuun 19. päivän postauksen kuva jaksaa naurattaa joka kerta - että osaa olla ihana kissanroikale!)

Ja jälleen kerran meitsillä oli vaikeuksia tehdä jotain täsmälleen ohjeen mukaan. Tai siis kyllä mä yritin ja noudatinkin sitä, mutku mun mielestä siitä ei tullut kovinkaan kaunis. Niinpä sitten aattelin että sama kai se mitä sitä neuloo ja päätin neuloa koko 50 gramman kerän Bouton d'Orin "Mango"-lankaa lehtimallitilkuksi. Samalla itselle päivän muistilappu nro 1: älä ikinä koskaan milloinkaan ala neuloa tätä lankaa miksikään malliksi, jossa on palmikoita tai oikeastaan mitään muuta kuin oikeita ja nurjia silmukoita! Materiaalia on 50 prossaa puuvillaa ja 50 prossaa modalia, ja langassa ei ole sitten minkäänlaista joustoa. Just kaikki silmukoiden ristimiset näkyy rumasti eikä venyneet silmukat palaudu. Yäk!

Mutta aloitin siis ihan kevyellä harjoituksella

mutta mitä pitemmälle pääsin, sitä enemmän löysin kohtia, joista en tykännyt ja jotka tekisin itse toisin. Matkan varrella kokeilin kaikenlaista: toiseen suuntaan kääntyvä lehti, kierrettyjen silmukoiden nostaminen nurjalla (varsi tulee paremmin esille silloin), erilaiset silmukoiden lisäykset, enemmän välisilmukoita varren ja lehden väliin, kavennukset eri kohtiin ja lehden ihmeellisen venykkeen pois jättäminen). Niin että mitä jäi jäljelle?


Vasemmanpuoleiset on tehty mallin mukaan (hih, ainaskin melkein), oikeanpuoleiset on mun omia viritelmiä.




Niin ja sen lisäksi että lanka oli ikävää neulottavaa, siihen ei meinannut millään löytyä sopivia puikkoja. Joko sileä neulos oli liian löysää tai sitten jos sen sai 'nätiksi', niin sitten tuo viiden silmukan neulominen yhdestä oli yhtä tuskaa. Niin että vaikka langan materiaaliyhdistelmä varmaan sopisi johonkin kesäpuseroon, niin tuskin siitä semmoista tulee. Sen sijaan siitä voisi tehdä vaikkapa..vaikkapa laukun.

Eikö ollutkin jouheva siirtymä puhumaan laukuista? Eilinen päivä meni niiden (tai sen) kanssa temutessa, ja sain siinä päivän aikana tuntumaa kosketusta omiin tunteisiini. Välillä oma typeryys/saamattomuus/hahmotuskyvyn puute nauratti, välillä taas harmitti niin että sain semmoisia uhmaikäisen raivonpuuskia; mikä sopii kuvaan sikäli, että koko projekti on sopiva noin 5-vuotiaalle. Tässä vaan päivän muistilappu nro 2: kun ompelet laukkuun vuoria, niin laita laukku ja vuoripussi oikeat puolet vastakkain ja niiden väliin nuo sankojenkiinnityshärpäkkeet. Niin ja härpäkkeet+sangat asetetaan alaspäin - ja sitten ommellessa jätetään semmoinen aukko, että sieltä saa sitten (helposti) keploteltua nuo sangat ulos. Olen myös sitä mieltä, että tästä saisi hyvän harjoitustehtävän johonkin työpaikkahaastattelun palikkaosuuteen. Pöh, mitä iloa niistä tasossa kuvatuista nopista, joihin on piirelty numeroita ja kirjamia muka on? Tää on paljon mielenkiintoisempaa.

Mielenkiintoinen oli koko projektikin. Tuo bambikuva oli alun perin kanavatyötaulu, jonka löysin kirpparilta. Kokeilin sitä varovasti, ettei sitä oltu liimattu taustaan, irrotin sen kehyksistä ja pesin. Tekijä oli kyllä ollut huolellinen, ei minkäänlaisia repsottavia langanpätkiä kääntöpuolella. Mittasin kappaleen, neuloin keltaisesta babylangasta ympärille sopivan laukunteelmään ja sitten aloin etsiä sopivaa vuorikangasta. Vihdoin semmoinen löytyikin, ja oikealle puolelle roikkumassa oleva nenäliinankokoinen kappale on ainoa mitä siitä jäi jäljelle.

Viikko sitten pidetyillä käsityömessuilla Mechelenissä (jotka sivumennen sanoen oli muuten pettymys, eli ensi vuonna ei tarvitse sinne enää mennä) löysin sitten aivan uuden maailman, josta tähän asti olen onnistunut pysymään erossa: tilkkukankaat! Ostin 12 erillistä pikkuista tilkkua omastakin mielestä aika järjettömään hintaan - tämä taas kirvoitti kaverin sanomaan, että hän leikkelee koko jämäkangasvarastonsa pieniksi kappaleiksi ja myy ne mulle kalliilla hinnalla. Pocahontas-laukkuun (vasemmalla) löytyi tosi kiva ja sopiva vuorikangas, ja kunhan nyt ylpeys toipuu tuosta eilen saadusta kolauksesta, ehkä mä ompelen vuorit vielä muutamaan odottavassa olevaan laukkuun. Ei se nyt niin vaikeaa pitäisi olla - miljoonat naiset ympäri maailmaa tekee ja on tehneet vaikka minkälaisia laukkuja. Mutta sen mä vaan sanon, että jos tällä touhulla pitäisi itsensä elättää, niin nälkä taitaisi tulla. Tosiaan käytännöllisesti katsoen koko eilinen päivä meni tuon keltaisen kanssa touhutessa.




Ideoita olisi, aikaa ei niinkään. Töissä on taas aika helvetillistä, minitiimi natisee liitoksissaan ja mä kävin taas pitkästä aikaa tutkimassa, oisko mitään mielenkiintoista muuta työtä tarjolla. No comments tässä vaiheessa. Syksy on muutenkin aina kiireistä aikaa, ja nyt rupeaa sitten vielä kodinkoneetkin hajoamaan käsiin. Imurin korjasin itse, kahvinkeitin pitäisi vaihtaa mutta nilkutetaan nyt vielä vähän aikaa oikein tujakalla kalkinpoistajalla, ja kattolamppuja poksahtelee harva se ilta. Kaksi lamppua kun vaihtaa ja tulee tikkailta alas, yksi uusi pimenee jossain muualla. Olen jo oppinut, etten enää edes laita kiipeilytikkaita varastoon. Auto on katsastettu (vuodessa ajettu n. 2.200 kilsaa), kaasugrilli otettu sisälle ja muutenkin on vähän semmoinen 'varaudutaan tässä talveen' -fiilinki. Mutta käninät sikseen, tauko käsilaukkutehtaalta on nyt ohitse, täytyy mennä jatkamaan.

Aiemmin tänään kävin käsityöläistorilla ja nappailin muutamia kuvia. Akut kuitenkin tyhjeni - niin kamerasta kuin emännästäkin - joten kuvia tulee vasta myöhemmin. Hipsuttelin kotimatkalla ison puiston läpi, ja vaikka ruska ei ole kunnolla vielä alkanutkaan, oli siellä sentään muutama keltainen lehti näkyvissä. Jospa niistä saisi vähän väriterapiaa?

Old news

Oh, where did a whole week go? I remember bits and pieces of it, but most of it just
disappeared without a trace. Have been working late, so the grocery stores are closed by the time I get home - with the exception of last Wednesday when I just left everything and went to our local knitting meeting here in Brussels. Lots of new faces there, the group is still growing. On a personal note, I want to say that on the way there I did go to a local yarn shop which is near-by and showed remarkable self control there; bought a pair of rosewood needles which came even in size 2.0 mm (for straight needles that's not common). Last weekend I visited Aachen, just to stack up some new patterns and knitting needles and buttons and clasps - and almost no yarn. I guess it's like methadone to Amy Winehouse: you desperately want the real thing but if you can't get it, any substitute will do. Can't buy yarn, so bring on all the other stuff. And as if to tease and torture me, there were sales of summer yarn: 1 euro per ball. Ok, 'fess up: bought three. That's three balls, not three kilos, you silly!

Otherwise it's been a week of progress but I won't show any photos until they're all finished. There's a new green bag in the house, based on moebius knitting, and the mellow baby yellow thingy I had with me in the meeting is turning into a bag as well. (Although the people who saw me knitting it during one lunch hour, might start a rumour that there she was, the crazy Finn, knitting something that looked like a baby garment. Yeah, for a sumo-size baby. One might also camouflage chicken in it.) One more Hyrna shawl made of Grignasco's merino silk has seen the daylight, Noro's Cashmere flavour is turning into colourful squares and Habu's silk and steel is turning into a fine mess. And the buttons I bought in Aachen last weekend have found an excellent hiding place. They were meant to be attached to a cardie I made earlier this year, but I just can't find the small paper bags they are in. Can't have left them in the shop? As a punishment, I'll stay at home until they're found. Actually, I really should be motivated by that decision, since on Sunday there's a hobby fair in Mechelen. If I can find the buttons by then, I get to buy something else - and if I don't, I should find some other red and black buttons there. So, even if it's carless Sunday, have to get to Mechelen :-)

Here's an update on the items that *have* been finished and weighed.

The handles of the 'Pocahontas' bag weren't too easy to attach. There were drilled holes in them, but even after sewing them on, they didn't look nice. I used all the yarn to make these felted leaves, and after attaching the handles, I just needle felted and sew the leaves on the top of the handles.




And here's the other felted bag finished.


While this moebius thingy has turned into a bag as well - it's just not been weighed yet and I'll only show it once it can be included in yarn consumption calculations.


9828 grams - 200 g (Pocahontas) - 198 g (for the other bag) + 150 g (three balls of yarn) = 9580 grams still to go.

I leave you with some more fashion photos. Plenty of knitted items on display in Aachen:











And finally, a new photo to add to my "mummy, I want one of these" series. It's been a while I've seen any horses in the cities I've visited, but this group was patrolling the streets of Aachen. Too bad that I was so slow with my camera; the group had passed by the time I'd set all the details.

Old news

Oh, where did a whole week go? I remember bits and pieces of it, but most of it just
disappeared without a trace. Have been working late, so the grocery stores are closed by the time I get home - with the exception of last Wednesday when I just left everything and went to our local knitting meeting here in Brussels. Lots of new faces there, the group is still growing. On a personal note, I want to say that on the way there I did go to a local yarn shop which is near-by and showed remarkable self control there; bought a pair of rosewood needles which came even in size 2.0 mm (for straight needles that's not common). Last weekend I visited Aachen, just to stack up some new patterns and knitting needles and buttons and clasps - and almost no yarn. I guess it's like methadone to Amy Winehouse: you desperately want the real thing but if you can't get it, any substitute will do. Can't buy yarn, so bring on all the other stuff. And as if to tease and torture me, there were sales of summer yarn: 1 euro per ball. Ok, 'fess up: bought three. That's three balls, not three kilos, you silly!

Otherwise it's been a week of progress but I won't show any photos until they're all finished. There's a new green bag in the house, based on moebius knitting, and the mellow baby yellow thingy I had with me in the meeting is turning into a bag as well. (Although the people who saw me knitting it during one lunch hour, might start a rumour that there she was, the crazy Finn, knitting something that looked like a baby garment. Yeah, for a sumo-size baby. One might also camouflage chicken in it.) One more Hyrna shawl made of Grignasco's merino silk has seen the daylight, Noro's Cashmere flavour is turning into colourful squares and Habu's silk and steel is turning into a fine mess. And the buttons I bought in Aachen last weekend have found an excellent hiding place. They were meant to be attached to a cardie I made earlier this year, but I just can't find the small paper bags they are in. Can't have left them in the shop? As a punishment, I'll stay at home until they're found. Actually, I really should be motivated by that decision, since on Sunday there's a hobby fair in Mechelen. If I can find the buttons by then, I get to buy something else - and if I don't, I should find some other red and black buttons there. So, even if it's carless Sunday, have to get to Mechelen :-)

Here's an update on the items that *have* been finished and weighed.

The handles of the 'Pocahontas' bag weren't too easy to attach. There were drilled holes in them, but even after sewing them on, they didn't look nice. I used all the yarn to make these felted leaves, and after attaching the handles, I just needle felted and sew the leaves on the top of the handles.




And here's the other felted bag finished.


While this moebius thingy has turned into a bag as well - it's just not been weighed yet and I'll only show it once it can be included in yarn consumption calculations.


9828 grams - 200 g (Pocahontas) - 198 g (for the other bag) + 150 g (three balls of yarn) = 9580 grams still to go.

Look what I got! - Aah mikä paketti!

Hooray! First SP11 surprise has arrived, and just look what I got! I even surprised myself by taking some photos before I tore the whole thing open. There was a variety of exotic teabags (great timing - I feel like having caught a cold, and would like to make some tea in my office, but didn't have any teabags here), and the sour green apple sweets set me drooling.


Jippii! Ensimmäinen SP11-kierroksen ylläri saapui, ja kattokaa mitä siellä oli! Yllätin itsenikin malttamalla ottaa kuvia ennen kuin revin päällyspaperit kappaleiksi. Paketissa oli valikoima eksoottisia teelaatuja (just tässä viikolla mietin, että täytyis viedä töihin omia teepusseja. Flunssa pukkaa päälle ja mä tykkään keitellä omassa työhuoneessa teetä, vaanku ei ollut pusseja), ja sitten just tuommoiset happamat vihreät omenakarkit saa syljen erittymään jo valmiiksi.


A-a-a-and there was a book inside! Modular knits made of Koigu yarns, unusual shapes and knitting directions - just what I like. Thank you very much Secret Pal, you really hit the bull's eye with this one.

Ta-daa! Sielläpä oli tämmöinen kirja, jossa on vähän erikoisempia malleja tehtynä Koigun langoista. Hii, kyllä osui kohdalleen!




It wasn't too long ago when I was searching for ideas for yarn which gradually changes colours. I did start something, but I think there would be better ideas in this book. I think there's plenty of that yarn still left; we'll see if it becomes something like this.

Aikas hiljattain etsin just ideoita langalle, joka vaihtaa väriä ja sävyä silleen hiljallensa. Aloitinkin siitä jotakin, mutta tässä kirjassa olis varmaan sopivampia ideoita. Lankaa on vielä jäljellä, joten se saattaapi muotoutua vaikkapa tämmöiseksi:


Hihi, and the sheep on the card reminds me of my favourite game at the moment. How to be a sheepdog?

Hot fashion shots - or maybe not

Jorun oli laittanut omaan blogiinsa kuvan tämän syksyn bulkymuodista, ja mä taidan seurata esimerkkiä. Olkoon tämä samalla myös vastaveto "mitä sinulla on päälläsi" -meemiin. No mulla vois olla vaikka

harmaa villapipo ja


salomoninsolmuilla tehty mekko.


Istun tässä läppärillä ja yritän keksiä jotain käyttöä kaikille ruskeille mohairlangoille, joita kaapista löytyy. Voiskohan niistä huovuttaa vaikka laukun? Oikeastaan tekis mieli tehdä vaihteeks jotain muuta, mitähän se vois olla?


(photo source: Reuters)

Jorun has found an inspiring fashion photo for this autumn, and I thought I'd follow suit with these. Now, which of these would be the most wearable?



And just a short note for eventual follow-up, if I want to remember what's really been going on lately: Pocahontas and the candy bag are both felted, just need to go a local grocery shop to weigh the total yarn consumption. Also the latest Hyrna shawl is progressing, despite the action I took on Monday. Rip, rip, frog, frog. About 15 rows disappeared because of a minor "impurity" which I didn't like, and have been trying to get back on track ever since. The whole thing ought to be ready on Friday night so that I can block it during the weekend and maybe, just maybe, start a new bigger project. Got the latest Sharon Winsauer pattern, too. Now, just don't get any silly ideas in your head now, there are two more urgent things to do before Pegasus.

Tässä vielä (lähinnä itselle) tilannekatsaus siltä varalta, että joskus taas lueskelen näitä postauksia jälkikäteen. Pocahontas- ja nonparellilaukku on nyt sitten kumpikin huovutettu, pitäisi vaan käydä lähikaupassa punnitsemassa niiden langankulutus ja sitten voipi kiinnittää sangat. Viimeisin Hyrnakin kasvaa - siitä huolimatta että maanantaina innostuin purkamaan siitä noin 15 kerrosta yhden vaivaisen 'epäpuhtauden' vuoksi. Ei ollut edes virhe, mutta häiritsi sen verran että sinne katosi parissa minuutissa monen illan työ. Maanantaista lähtien olen siis yrittänyt saada huivia loppuun, ja deadline onkin sitten jo huomenillalla. Täytyisi saada monsteri pingotukseen viikonloppuna, että voisi aloitella pariakin isompaa työtä hyvällä omallatunnolla. Niin ja se kauan odotettu Pegasus-mallikin saapui. Siinä on vaan useampikin kohta, joista en tykkää edes näin alkuvaiheessa, joten mallia täytyisi vähän rukata. Mut jospa nyt ensin laittaisin muutaman muun epäkohdan omassa elämässäni kuntoon.

Lea, Saana, Pocahontas...

Itse kehrätty Lea-lanka on kokenut parikin muodonmuutosta viime päivinä. Edellisen postauksen otsikko sopisi tähänkin; veivasin siitä viikonloppuna laukunaihion, mutta lanka loppui kesken ja palasi kerälle.



Uusi yritys nyt sitten maanantain työmatkoilla, ja tässä pisteessä ollaan nyt. Villa ei sinänsä ollut edes tarkoitettu kehrättäväksi, vaan se on möykkyistä ja lyhytkuituista huovutusvillaa askartelukaupasta, eli siihen nähden olin kyllä lankaan tyytyväinen vaikka siitä tulikin varsin rustiikkia. (Nyt kun luen eilistä tekstiäni ja katselen tätä uusinta kuvaa, olen päättänyt vähän vielä purkaa ja tehdä muutoksia. Olen tosi huono taktikoimaan prosenttikisassa - hei Anne, ei sitä samaa lankaa kannata tahkota jatkuvasti, siitä ei kerry yhtään pudotusgrammoja!)



Lanka ei riitä edes mihinkään koetilkkuun, joten nyt sitten vaan peukut pystyyn ettei pesukone tee tästä mitään tuluskukkaroa kun huopumisprosenteista ei ole mitään käsitystä. Värit olisivat sopineet hyvin tähän uuteen vaihtoonkin, mutta enköhän sittenkin pidä laukun itselläni ja annan sille nimeksi Lea - tai siis siitä mun Leidit lavalla -lankasarjasta tämä sopi lähinnä Lea Lavenin väriseksi. Aiemminhan tein Katri-Helenasta isänmaalliset tumput. Niin että jos laukulle pitäisi antaa ihan oma nimi, niin tämä voisi olla vaikka ruskatunnelmainen Saana. Tai Pocahontas, eikös siellä Uudessa Englannissa kohta ala kans olla ruska-aika? (ja okei, Pocahontas ei kai tiukimman määritelmän mukaan asunut Uudessa Englannissa, mutta niillämain kuitenkin.)

Jaarijaarijaa. Tää menis nyt tekemään seuraavaa laukkua - välillä semmoista, johon ei tule kahvoja ollenkaan. Eikä työkaverikaan suuttunut kun vein sille modifioidun version sen laukusta. Kyseli työpalkkaa, ja mä sanoin että en tietenkään ota siitä mitään palkkiota, mulle riittää jos näen hänen joskus käyttävän laukkua. Niin ja nonparellilaukkuakin ehdin vähän tuunata. Neuloin siihen tuon erillisen nonparellireunuksen. Nyt täytyy vielä jostain löytää inspis sen kiinniompeluun, ja sitten se pääsee kauppaan seikkailemaan ja hedelmävaa'alle punnittavaksi ennen kuin kiinnitän kahvat.







Earlier this year, I spun some ..err... colourful yarn (to say the least). It's part of a 'series' of different yarns which I named after some Finnish artists who've been singing and performing since the 60's and whose songs were playing on the radio throughout my childhood years. This yarn reminds me of the redhead on the left, and was thus named 'Lea'.

Lea has been quite an artist and shown her true nature during the few hours I've spent with her: difficult to handle and rather unpredictable, but I think there's something special under the rough surface. The first attempt to work with her wasn't successful, so I had to start all over again, and the second photo shows where we are now. Actually, looking at it now, I think I might modify it for the third time.





However, I think that this is a case of "the artist formerly known as"..., and I think I should rename the finished product. The whole palette of colours reminds me of autumn in New England or in Lapland, therefore it might be renamed Saana or Pocahontas (ok, maybe Pocahontas didn't live in New England but close enough).


Yada-yada. I'd better get back to my knitting. There's another bag idea being tested, this time something that doesn't require handles at all. You'll see... But before I go, here's my colleague's bag which I modified a bit during the weekend, and she didn't kill me even though I'd taken it from her office without her permission. Phew! Shouldn't have done that, though. And then there's the little black number you saw earlier, but now it's been felted and I've knitted the colourful rim (should just find the time and energy to attach it to the bag itself, then weigh the bag part before attaching the handles. So many projects, so little time!)

One step forward, two steps back - Letkajenkkaa

First of all, hello to my Secret Pal and thanks for the card! Colmar is one of the places on my 'to do and to see' list, and I'm kicking myself for not visiting it when I lived in Luxembourg. It would have been so much closer (less than three hours of driving) than starting the trip from Brussels. You also asked me how I landed in Belgium. Well, I was offered a job here and I took it and haven't really thought about going back yet. :-)



Then, as you may have noticed, on the initiative of a Finnish knitter, there's a joint venture going on: in the four months remaining of this year, we're supposed to reduce both our stash and our own weight by 10 %. There are about 100 participants, so it's quite an amount of yarn and extra weight we're trying to get rid of. Since my yarns are being stored in two different countries and in three different places, it's practically impossible to know the total amount of my stash. Therefore, and since I like a challenge, I decided to aim at a nice round figure. I know it's crazy, but I've made a pledge to lose 10 kilograms instead of 10 percent. Well, I've tweakded the rules a bit, but the main point is that one is allowed to buy more yarn as well as donate it - as long as you reach your own personal goal, it's ok.

A bouquet of barbed wire (does anyone remember that tv series?). When I visited London, I tried to stay sensible and not to buy anything...or as little as possible. Managed quite well, but you should see the mental shopping list I made for next year. I could easily have bought 10 kilos of yarn in just one day, but losing the same amount in four months won't be as easy. But here's something I needed for a project which has been on the back of my head for several years. The good thing about it is that it's something I really want to do, so basically it's progressing rather nicely. On the other hand, no matter how large it turns out to be, it'll still be incredibly light and doesn't really have an impact on the total amount. If I spent the same amount of time knitting some other yarn, I'd get much better results. Anyway, it's Habu's Kasumi, 54 m / 14 g and I'll post some additional photos later on.



Prosenttiliikekin sitten lähti käyntiin, mutta mulla meni muutama päivä hukkaan reissussa ollessa. Minähän olen taas tapani mukaan pelaamassa vähän omilla säännöillä, tai siis kun ei ole ensinnäkään mahdollisuutta (eikä pahemmin haluakaan) punnita kaikkia lankoja, lähdin leikkiin tavoitteella pudottaa 10 kiloa molemmista painoista. Siitä tää on hauskempi kuin hamsterikuukausi, että langan ostamista ei oo kielletty - tuskin semmoista kuukautta tuleekaan, etten ostaisi yhtään lisää lankaa kun sopivasti hollille osuu. Nyt Lontoossa käydessä yritin pitää järjen päässä ja tein lähinnä vain mielikuvaharjoituksia. Helposti olisin pystynyt ostamaan päivässä 10 kiloa lisää, mutta pystyyköhän neljässä kuukaudessa vähentämään varastoa saman verran? Niinpä yritin siis keskittyä puikko-ostoksiin ja pläräilemään vähän kirjoja, mutta nämä Habut sentään soin itselleni. Uskomattoman kevyttä ja ilmavaa ja tulee sitäpaitsi tarpeeseen. Ostin tätä samaa pari vuotta sitten käsityömessuilta ja nyt tarvitsin vähän lisää. Sikäli vaan harmittava tilanne, että olis kauhee inspis toteuttaa se idea, mutta vaikka kuinka neuloisin ja neuloisin, niin lankaa kuluu naurettavan vähän. Jos senkin ajan käyttäisi jonkin toisen langan neulomiseen, olisin jo pitkällä pudotusprojektissa. Tää on siis Habun Kasumia, kaksi 14 gramman kerää, à 14 grammaa. Kukkakimppu piikkilankaa.



However, I have started and finished something. This felted entrelac bag ate all the Atelier Zitron Loft balls I bought in Berlin a couple of weeks ago, so that's a positive sign. Loft felts nicely and didn't need any protective plastic inside of the bag - you know that some yarns just become a tangled mess and you're supposed to attach some plastic inside of the mittens or the bags you're putting into the washing machine. The handles are from Rowan - I've decided to finally put some things into good use and not just store them in a box. One thing is still missing: a matching lining, but that'll have to wait til mid-September. I hope to find the perfect fabric at another fair - but will I be able to resist the temptation of buying more yarn?

Tällä työllä lähti sitten ensimmäiset 200 grammaa pois varastosta. Berliinistä ostettua Atelier Zitronin Loftia, joka tuli käytettyä ihan viimeistä metriä myöten, tai itse asiassa jouduin korkkaamaan saumoja varten yhden kerän Furettoa. Loft saa kyllä täydet pisteet huovutuksesta: se ei tartu itseensä kiinni, toisin kuin vihattu Huopanen. Kahvat on rottinkiset Rowanit - sekin ihan tietoinen päätös, että jospa vihdoinkin ottaisin tuolta varastosta käyttöön laukunkahvoja ja muuta ryönää sen sijaan että pidän niitä vaan jossain laatikossa odottamassa Täydellistä Projektia. Vuorikangas puuttuu vielä, mutta jospa syyskuun puolivälin messuilta löytyisi vaikka sävyihin sopivaa tilkkukangasta. Täytyykin etukäteen taas asettaa tavoitteeksi, että pysyy vaan tiukasti kangaspuolella ja ignooraa lankakojujen houkutukset.

Once I get started, there's no stopping. Another to-be-felted bag, made on the bus or on the metro on the way to work. I'll add some colourful yarn once I find it. The handles are from Copenhagen, once again, bought a couple of years ago.

Täällä on melkein käynnistynyt sarjatuotanto. Toinen huovutettava laukku, jota väkertelin männäviikolla työmatkoilla. Kahvat on ostettu pari vuotta sitten Kööpenhaminasta, ja kunnon hämäläistyyliin olen vaan hautonut niitäkin varastossa enkä oo ottanut käyttöön. Tämä laukku täytyy punnita sitten valmiina, VapaaValinnan mustaa Giocoa kului noin 150 grammaa ja reunaan tulee vielä nonparellireunus Phildarin tehostelangasta.




Now, here's something I might delete later but it fits this felting theme rather well. My colleague at work started knitting after a few years' pause and she made this felted bag last autumn. However, as you see, there was a minor mishap with the handles - you can't really carry the bag on your shoulder. I brought her some cutters and suggested that she could carefully cut the felt and reattach the handles. Months passed, nothing happened, and just the other day she brought the cutters back to me and said that she just hadn't had the time to do the repairs. The bag was sitting in the corner of her office, abandoned. Yesterday, when she had left, I took the bag home with me and will repair it this weekend. Only now have I started to think about her reaction. I probably should have asked, but I want it to be a surprise. Besides, the bag was clearly visible, I didn't took it from a cupboard or anything. And besides number 2: if the bag remains like that, it's useless anyway, so even if I don't have her direct permission...well, I think it's a good deed I'm doing. We'll see. She might never speak to me again.

Ja kun nyt kerran huovutuksen makuun päästiin... Ei vaiskaan, tää ei ole mun oma. Houkuttelin työkaverin taas neulomaan pienen tauon jälkeen, ja tämä taisi olla ensimmäinen hänen tekemänsä jutska viime talvelta. Hänelle tuli vaan pieni ajatusvirhe noitten olkahihnojen kanssa - eihän tätä voi kantaa olkapäällä kun ne noin noin päin. Vein hänelle useampi kuukausi sitten muutaman mattoleikkurin ja ohjeistin, että niillä voi varovasti leikellä huopuneet hihnat irti, ja sitten ne vois ompelemalla kiinnittää uudelleen. Aika kului, mutta mitään ei tapahtunut, ja ihan tässä hiljattain työkaveri palautti ne leikkurit ja pahoitteli että hän oli pitänyt niitä niin kauan. Mä yritin vakuuttaa, ettei niillä mikään kiire oo, sen kun pitää niin kauan että saa korjaukset tehtyä, mutta ei se suostunut.

Laukku on siis nyhjöttänyt käyttämättömänä hänen työhuoneensa nurkassa jo pitkän aikaa. Eilen sitten töistä lähtiessäni nappasin sen mukaani ja päätin tehdä korjaukset kotona omalla ompelukoneella. Nyt vasta aloin epäröidä, kun en suoraan pyytänyt häneltä lupaa tehdä niitä korjauksia - haluaisin yllättää hänet ja tuoda sen korjattuna takaisin. Suuttuukohan se eikä puhu mulle enää ikinä? Toisaalta laukku oli siis ihan näkyvällä paikalla hänen huoneessaan, ei missään kaapissa, ja ei sillä tuommoisenakaan mitään tee. Mitä sanoo raati?

To end this rambling, here's a photo of the project I should concentrate on. The yarn is Rowan's Biggy Print in "Thunder" and I'd like to make a really long coat of it, and since it's rather expensive yarn, I'd like to start from the top and knit as far as the yarn goes. The problem was that if I use 15mm needles, it's a bit too tight while 20mm needles result in too loose a surface. I'm afraid that since the coat is going to be extremely heavy, it'll further strech the stitches. Also, I do have 18mm straight wooden needles, but if the whole coat is going to be made in one piece, the stitches just wouldn't fit onto it. The rescue came in the form of Raglana and Scottish fibres online shop. They sell 100 cm circular needles made out of smooth beech, and I got the needle earlier this week. Have been swatching ever since. Too bad that these swatches won't be included in the total yarn consumption (or they will, but only after they're part of the finished coat). It's just a scary thought that each of those swatches consists of 100 grams of yarn and they cover an area of some 25 x 26 cm. Now, that's a knitting project you don't take with you on a busy morning bus.



Loppuun vielä harmitteluja, ettei näitä mallitilkkuja voi lukea hyväkseen siinä vähennysprojektissa. Tai siis ei vielä voi, sitten vasta kun oon purkanut nämä ja neulonut takiksi - tässä menee nyt 400 neulottua grammaa ihan hukkaan. Mulla on ollut Rowanin Biggy Print -lankaa (sävynä Thunder) jemmattuna ja sekin vähän oottelemassa parempien puikkojen löytymistä. Olen iskenyt silmäni yhteen pitkään takkimalliin, jota pitäisi kuitenkin vähän muokata, kun haluan neuloa sen ylhäältä alaspäin. Biggy on suht hintavaa, joten se pitäisi käyttää mahdollisimman tarkasti. Mallitilkkuja oon nyt sitten neulonut 15-millisillä puikoilla, joilla tulee liian tönkköä. 20-millisillä taas aavistuksen verran liian harvaa, tai ainakin sitten se venyy kun takille kertyy painoa. Hampsteri-Annella oli varastossaan myös 18-milliset suorat pitkät puikot, mutta niillä ei sitten ainakaan olisi voinut neuloa koko takkia yhtenä kappaleena. Apuun riensivät Raglana ja Scottish fibresin nettikauppa. Sieltä löytyi ihanat sileät 100-senttiset pyökkipyöröt, ja ne oli keskiviikkona postiluukussa jököttämässä kun tulin kotio. Siitä lähtien olenkin sitten värkännyt mallitilkkuja - tai siis sen verran kun olen muilta hommeleilta ehtinyt. Talokauppa on kesän aikana rauennut, ja nyt täällä alkaa taas rampata uusia ostajakandidaatteja. Niinpä tässä ei oikein uskalla päästää luovuuttaan ihan vapaaksi, se kun yleensä edellyttää lankavarastojen mylläämistä ja kaatamista olkkarin lattialle. Hohhoh. Taidankin tästä taas siirtyä siivoilemaan, purkamaan mallitilkkuja ja pyykkäämään. Ulkona vähän tihuuttaa, joten kuntopyörä taitaa toimia pyykkitelineenä eikä siitä siis ole isompaa apua siinä toisessa pudotushaasteessa.

10000 g + 28 g (Habu) - 200 g (Loft) = 9828 g

Where were you 10 years ago? - Ennen oli ennen, nyt on nyt

Ten years ago, when Princess Diana died, we were out on a trip somewhere in Belgium. I can't remember who was driving or even who were in the car, but at some point we drove through a small village and passed a Nato troups' area where flags were flying at half mast. There should have been some sort of fair that day but nothing much was going on, the mood was really somber. Who has died, we wondered - must be a Nato general at least to create this effect. We didn't stop and didn't hear about the accident before returning home in the evening.

And this is how her former home, the Kensington Palace looked like last Sunday. Went to London for the weekend and wanted to see how the tenth anniversary was affecting the place.


Niin se aika kuluu. Kymmenen vuotta sitten oltiin likkojen kanssa sunnuntaiajelulla jossainpäin Belgiaa. En muista, kuka ajoi; en edes sitä, keitä oli mukana, mutta jossain vaiheessa me ajettiin pienen kylän läpi ja ihmeteltiin, kun liput oli puolitangossa. Siellä piti olla jokin kesäjuhla Naton alueella, mutta hyvin oli hiljaista ja vaisua. Me sitten vaan keskenämme ihmeteltiin, että kukas nyt on kuollut, täytyy olla joku Nato-kenraali, mutta ei edes pysähdytty siellä eikä kuultu koko onnettomuuden yksityiskohtia ennen kuin illalla kotiin palattua.

Nyt tarjoutui sitten tilaisuus käydä katsomassa, miten tämä kymmenvuotistapahtuma näkyisi rinsessan vanhassa kodissa Kensingtonissa.



There were plenty of flowers, photos, newspaper cuts, toys and teddybears plus various other memorabilia attached to the railings. And it seemed to be a real place for venting one's feelings: there were photos of Camilla and Charles as well, and Camilla's eyes were gauged out. I really wonder what would have happened if she went to the remembrance service as originally planned.

Palatsin rauta-aitaan oli kiinnitetty kaikenlaista kamaa: eniten tietysti valokuvia ja lehtileikkeitä Dianasta sekä kukkasia mutta myös pehmoleluja ja muita esineitä. Oli pilakuvia kuningashuoneen edustajista, ja Camillan ja Charlesin kuviin oli ilmeisesti kohdistettu kuumimpia tunteita: Camillalta oli puhkottu kuvissa silmät ja viestit ei jättäneet kyllä mitään arvailujen varaan. Mitähän olisi tapahtunut, jos se olisi mennyt sinne muistotilaisuuteen kuten suunnitelmissa oli?


The rest of the trip was mostly spent on the Tube, travelling from one (closed) yarn shop to another. I had a couple of new yarn shops on my 'to do' list - wanted to check those before the Knitting and Stitching show in October. I'm still kicking myself for not taking photos of Stash Yarns. Just take a look at that yarn list! (and please stop drooling)

The next stop was I knit London, then Loop and finally, on Sunday, All the fun of the fair. Quite a program, quite a challenge not to buy any (or should I be honest and say 'not too much') yarn. Did quite well. Will show you in the near future what I bought. And it's not much.


This trip didn't include any museum tours, neither any art exhibitions. This is the closest thing to a piece of art - it's the window of Selfridge's. A skirt with dozens and dozens of leather applications in different colours, all in the shape of a cross.
Details.

and the hemline
Almost like autumn leaves, isn't it?
And here's proof that even though I may have wanted to buy some yarn, it was made impossible. The note on the window says that they had a stand on the near-by fair on Regent Street, but I never found them. Oh well, there's always next time.
Didn't find the 'Yarn forward' magazine anywhere else, and this one was behind closed doors.
The shop is situated just off Carnaby street and there are lots of other small shops.
And Regent Street was packed full. Didn't get any closer this facade but it looked like the Finnish artist Anu Tuominen had been set free once again.