Some links I don't want to lose

No nyt ratkesi, mitä mä haluan tehdä kesälomalla:

hevoshuovutus
Tuula Nikulainen

Heti kun näin nämä, muistui mieleen eräs saksankielinen kirja, joka mun piti ostaa mutta se sitten jäi kuitenkin sinne kauppaan kun unohduin selaamaan jotain muuta. Siinä oli paljonkin kuvia paimentolaisjurttien huovutuksesta: siellä ne vaan kopsutteli hevosella pitkin Mongoliaa ja jurtta syntyi siinä sivutuotteena.

And here
we have
some
French
mohair
suppliers.

Pferdaufgestrickterblumenwiese - Heppakukkaniitty

That's today's crazy word for you, folks. It describes my mood and state of mind just perfectly. I was supposed to buy myself a suitcase - or actually, that has been idea has been stored in the back of my head for several weeks now. Everywhere I went, I've kept my eyes open for it - too bad that I haven't spotted one, although there's been plenty of other things to see.

It IS a word.



Päivän sana kuvaa hyvin henkistä tilaani tällä hetkellä. Piti vihdoinkin käydä ostamassa uusi matkalaukku - tai siis nyt vaan loppui aika, on se ajatus kolkutellut takaraivossa jo pitemmän aikaa. Viime aikojen reissuissa olen yrittänyt pitää silmäni auki siltä varalta, että maailman ihanin laukku kurkistaa jostain laukkuliikkeen ikkunasta. Höpöhöpö. Mikä ihme siinä on, että kun lähtee täsmäostoksille, sitä etsittyä juttua ei taatusti löydy, mutta kaikkea muuta ryönää tarttuu mukaan, puhumattakaan niistä hömpötyksistä, joita vain bongailee kauppojen ikkunoissa.


Here we go again. Aachen, Götz and Götz yarn shop.



Piuuung! Jotenkin mä palaan tänne aina kuin kuminauhan vetämänä. Götz & Götz -lankakauppa Aachenissa.




These are specially made for Götz & Götz. Cashmere and silk yarn in Noro-ish colourways.



Näitäpä en ollut ennen siellä nähnytkään. Kashmir- ja silkkilankoja noromaisesti värjättynä.




This is one way of using them. Or knit together with some dull grey yarn.


Jaa että mitä niistä voi tehdä? Lisälankana jonkun tylsän harmaan kanssa tai sitten voi kutaista vaikka tämmöisen huivin.

Me want, me want!

Tässä olis lisää baddinghuivivärkkiä ja siihen sopiva nappi... tai ainakin joku kiinnitysväline. Eikä maksa paljon. Mä haluun, mä haluun.


Some window shopping next.
Should I stay or should I go now? Should I buy or should I make one?



Sitten vähän ikkunaostoksia väliin. Pitäiskö tämmöinen ostaa vai tehdä itte?


Woo-hoo, scorpio shoes! I might buy these ones, but only when the price comes down a bit.



Skorpparipopot. Voisin jopa ostaa, mutten kyllä tuolla hinnalla. Täytyykö olla passissa sitten kun alennusmyynnit alkaa?

My new Boo bag. Not Boogabag. And granny shoes which feel just a comfortable as cabbage leaves around my feet. (And just for the record: the flap of the bag reflects light in a funny way, it is darker in real life.)



Mun uusi Boo(ga) bag. Tai siis ilman gagaa. Ja kaalinlehtikengät, jotka sekä näyttää että tuntuu siltä kuin olis kietonut kaalinlehtiä jalkojensa ympäri. (Suvaitsen vielä huomauttaa, että laukun läppä on jotenkin puoliavoimena ja heijastaa valoa hassusti; oikeasti se on kyllä tummempi ja mätsää muihin yksityiskohtiin ihan hyvin.)

Nah, forget making a swatch first, just start knitting. A wonderful example of a knitter's ever-changing mind. Wonder how THIS looks like.



Loistoesimerkki siitä, miten neulojan mieli voi muuttua työn edistyessä. Tämmöistä varten on ihan turha neuloa mitään mallitilkkua.



Weather forecast: sleeve length is a good indicator of this summer's weather. The longer the sleeves, the colder it'll be. I guess we're heading towards a new ice age.

Vanhan kansan sääennuste: jos mallinukella on toukokuussa pitkähihainen pusero, kesästä tulee kylmä. Mitä pitemmälle hihat ulottuu ranteen alapuolelle, sitä kylmempää on odotettavissa. (siis näin meidän kesken: mallinuken kädet ei yleensä ole sieltä lyhyemmästä päästä. Entäs sitten kun oikea ihminen vetää tämän virityksen päällensä?)




Ruskea ja turkoosi voi tosiaan toimia yhdessä. Hassua kun on tottunut näkemään tätä kuosia lähinnä mustavalkoisena tai puna- tai sinivalkoisena.






And the suitcase? Nah. I'll take the old one even though I can't drag it on the streets. That'll teach me travel with less baggage.

Niin ja se matkalaukku? Emmie jaksa enää ettiä, lähden reissuun sillä vanhalla rämpällä vaan, vaikkei sitä oikein voikaan vetää perässään. Opinpahan pakkaamaan mukaan vain välttämättömimmän.

Jaaha, mitäköhän alkais?

Olipahan taas viikko. Olen löytänyt itsestäni ihan uusia puolia: olen harrastanut piilopyttyilyä töissä (josta joudun aivan varmasti myöhemmin tilille), omituista blogikommentointia vielä oudompaan blogiin (gonzoilu on aina paikallaan tai sitten maton veto jalkojen alta), niin ja oon mä kirjoittanut ärtyneempäänkin sävyyn kuin mitä yleensä harrastan. Mielenkiintoista. Mihinkä tässä vielä ehtiikään ennen eläkeikää? Mutta eikös pieni tuulettaminen ja asioiden katsominen aivan toisesta näkökulmasta ole ihan terveellistä?

Jospa pistäis muutenkin elämän risaseks? Vieläköhän tämän ehtis tilata ennen KIP-päivää?


Eipähän tartte käyttää tätä rintaneulaa:



Näitä ehkä voiskin:

Please don't kill me, let me explain first

Sorry ladies, I couldn't come to the local knitting meeting today - I had to choose between it and a movie premiere. And who could resist the chance of seeing The Da Vinci code on the very same day as it was shown in Cannes?

Hihi, and even if this may not be the first blog where someone tells they've seen the film, I bet it's the first knitting blog which claims that. Or can somebody prove me wrong?



So, how was it? Well, it was ok, but when you've read the book, there aren't that many surprises lurking round the corner. Yeah, I know that the first scenes take place at night, but it was dark about halfway through the whole movie. Blair Witch project meets Raiders of the Lost Ark. The car chases were ..err.. how should I put this? Childish? Tongue in cheek? And when there was action, the cast was whisked from one place to another, where they suddenly had a heated argument, until it was time to catch another vehicle and travel in silence. And oh please, Audrey Tautou hitting a baddie? It was like 'if you don't behave, I'll tickle you with a feather, so there'.

Was that a bit harsh? Personally I preferred the book. Would I buy it on DVD later on? Doubt it. But go and see for yourself.



And had I come to the knitting meeting, I would have taken these with me. Visited Aachen last weekend, and even though my favourite yarn shop has made a drastic cut on their cheapest yarn section, these yarns just wouldn't let me in peace. Had to rescue them.



What is that do-a-diddy-diddy-dam-diddy-doo-thing?



It's a frame for cross stitching. Remember, last year I bought a long and narrow sunflower-themed cross stitch project which is embroidered on linen. The canvas would suffer from being turned, and since it's quite a big project, it would be totally destroyed in the end. I've been looking for a frame which would stand on its own feet, but haven't found one yet, so I thought I'd give this one a try. It's not perfect, far from it, but should facilitate stitching.


In fact, I shouldn't even have started that one yet but I had to try whether it worked. I'm still working on this shoe thingy...


which was supposed to match with this 'Handbag heaven' I finished before last year's summer holiday. Remains to be seen whether shoes are ready before July.

Kulttuuripläjäys, osa I - How about some cultural activities? (Part one)

Kävin jokin aika sitten eräässä paikallisessa taidegalleriassa katsomassa nuoren sveitsiläisen taiteilijan töitä, ja tulipahan taas koettua hengen kohotusta ja mielen virkistystä. Olin jossain yhteydessä kuullut nimen Sandrine Pelletier ja kissataide, mutten todellakaan osannut odottaa noin suorasukaisia yksityiskohtia. Tässä vaiheessa täytyy varmaan tunnustaa, etten ensinnäkään kehdannut ottaa kuvia ihan kaikista hahmoista ja vaikka olisinkin, en niitä ainakaan tänne blogiin laittaisi näytille. Riittäköön nyt pari yksityiskohtaa tuosta Angoraphobiasta.

Pelletier yhdistelee töissään eri materiaaleja ja työtapoja, mutta tekstiilit ovat mukana muodossa tai toisessa. Tilkkutyönä tehdyt lentävät kissat olivat täynnä hulvattomia mutta huolellisesti viimeisteltyjä yksityiskohtia, kun taas brodeerauksiin oli jätetty roikkumaan pitkät langanpätkät - ja uskomatonta, miten hyvin ne langanpätkät toivat töihin uutta ilmettä. Samaa vaikutusta tuskin saavuttaisi päättelemällä ja leikkelemällä kaikki roikkuvat pätkät.


Paris art tells us more about Sandrine Pelletier, and here are some more
photos.

And while we're on the subject, I happened to stumble on an interesting link, should anyone feel the urge of applying for an art school (in French). CEPV


In the end of April I managed to find some time to visit a local art gallery, and it sure was worthwhile. Such a fresh, new and uplifting experience. I had heard of this young Swiss artist Sandrine Pelletier and her trademark - cats - but they weren't quite what I expected. Let's say that there were more gory details that I'd care to see...or maybe I'm just too bashful. Oh, the things I saw there :-D Anyway, I'll spare you the details, except for a couple which were captured in my camera when walking around the Angoraphobia.

Like so many other artists, Pelletier mixes and matches materials and techniques, but at least in this exhibition each and every work of art contained some sort of textiles. Sometimes the artefacts were full of finished details while the strength of other pieces was a certain roughness around the edges. One good example was the way she had left the threads hanging. Had they been cut and hidden, the final effect would have been quite different, and certainly not better.

Wheee!

Angoraphobia












Ja lopuksi vielä terkut Maxille ja Minille tältä eurooppalaisserkulta.

Hyvää äitienpäivää meidän hömppämuorille ja muille!

Jos sä äitikulta
hetken oottelet
orvokit saat multa
kauniin siniset

Äitikulta joutunee odottelemaan hetken jos toisenkin, jos tytär meinaa hälle kevään viestin orvokkihuivin muodossa tuoda.

Löysin kamerasta kuvan, joka oli otettu 20. huhtikuuta. Mitä sen jälkeen on tapahtunut näille orvokkikokeiluille, on täysin hämärän peitossa. Tässä kämpässä niitä ei näytä olevan.






























Lyhyellä Suomi-vierailulla (siis kun vihdoin olin saanut Baddingin pois sylistäni) ja viime viikolla muutaman bussimatkan aikana olen ehtinyt virkata vähän lisää.


Mutta käypääkäs katsomassa neulekirpun valmistuvaa orvokkitakkia!