Sitten lauantaipäivä kotikaupungissa.

Nää kaksi on kuin luodut toisilleen. Ei kovin paljon tyytyväisemmältä voi näyttää.



Wilma ei halua jäädä yksin kotiin, joten äiskä jättää sille oman puseronsa makuualustaksi. (Hei, saatiinhan sitä edes yksi neulekuva tähänkin pitkään postaukseen.)


Äiskä on myös teettänyt Wilma Fan Club -teepaidan.


Käytiin ensin äiskän kanssa puutarhakeskuksessa hakemassa muutama säkillinen multaa. Matkalla sinne jouduttiin melkein kolariin. Mieskuski ajoi selvää ylinopeutta neljänkympin alueella, veti perässään jotain vesiskootteria tai jotain muuta vastaavaa häkkyrää eli alla oli ajoneuvoyhdistelmä, jossa sentään jonkin verran painoa. Puhui vielä kännykkään, siis ei millään handsfreellä vaan ihan piteli sitä vehjettä korvallaan, ja ajaa päräytti tasa-arvoiseen risteykseen vasemmalta, mä tulin oikealta. Saatiin nipin napin pysäytettyä autot ennen kuin kopsahti, ja mä tietysti etelämaalaiseen tyyliin sekä soitin sille vähän torvea että elehdin näyttäen käsiäni että "vasen" ja "oikea". Se katsoi aiheelliseksi tulla vielä autostaan uloskin ja mulle huutamaan, että "vaikka sä olisit oikeassa, niin ei silti tartte ajaa risteykseen tuolla tavalla". Ai jaa. Kyllä mä nyt sentään luotan siihen, että semmmoiset perusasiat kuten vasen ja oikea on hallinnassa ja että vasemmalta tuleva ajoneuvo pysähtyy, ja sama ohje pätisi kyllä häneen itseensä. Aika mielenkiintoista, että kaiken tuon jälkeen tulee vielä mulle huutamaan niin kuin tilanne olis ollut mun vika. Ihania nää suomalaiset miehet.

Iltapäivällä nopeasti ensin yhille (tässä pitäis oikeasti olla panoraamakuva Tammerkoskesta, mutta tällä tietsikalla, joka mulla nyt on alla, ei oo semmoista ohjelmaa jolla niitä voi tehdä)




ja seuraavaksi päivän suurin yllätys. Mihinkäs sit mentiin? Naisten jalkapallomaaotteluun Suomi-Belgia. Jos ette tätä tiiä, niin mä en ymmärrä urheilusta yhtään mitään eikä mua kiinnosta mikään jalkapallo, mutta tähän otteluun mä halusin. Seuralainenkaan ei ollut ensin kovin innostunut lähtemään, mutta siinä vaiheessa kun puoliaikaohjelma oli kuin Super Bowlissa konsanaan ja kansanedustajat rupesi vilauttelemaan paljaita tissejään, niin kummasti vireystaso kohosi.


Allez, les Diables!

Rankan ja mielenkiintoisen päivän päätteeksi käytiin vielä syömässä naminamiruokaa.

Sunnuntain touhuista raportoin myöhemmin, nyt mie lähden koostamaan neuletapaamiskassia iltapäiväksi ja lähden sitten kaapunnille resuamaan.