Lehdistötiedote - Press release

Just in short: I was released from the hospital in Belgium, but couldn't manage on my own in my flat in Belgium, so I had to fight for a permission to travel to Finland - normally my employer's rules forbid travelling during sick leave. I have some fractions in both of my legs, and some other things which still need to be examined, so I have no further comments on them at the moment.

At my mother's place in Finland there's no net connection, and quite frankly, I don't feel like searching for an internet café in the city (this posting was realised with a friend's help). I would benefit from a wheelchair and would be at least a bit more mobile with it, but since I live abroad and am not covered by the Finnish health care, I'm not allowed to borrow one from the city's medical services. The taxi company of the Tampere area has got a wheelchair, but if I want to reserve it, I'll have to pay for the chair's trip from the office to my mother's place as well, plus the normal fare wherevere I'm going. And believe you me, taking a taxi in Finland isn't too cheap...

So, at the moment I prefer spending my days at mummy's place with Wilma the Cat. We can easily manage 16 hours of sleep in a day. Besides, Wilma has shown some previously unknown talents as a therapy cat: she'd carefully climb on top of me and stretch herself over my legs while I'm laying down. She's so warm and careful that my heart just melts: I practically forget all my pains when she keeps me company.

But basically everything is fine: I'm just tired to do anything too complicated yet - knit-wise. I've found a lovely Japanese shawl pattern and have been trying to figure that out before I start knitting, but I've run into trouble right away. Judging by the photos, there's a vertical row of yarnovers in the middle of the shawl, but it's not indicated in the chart. Besides, if it's only one yarnover in the middle, where am I supposed to make the decrease so that the row stays vertical? Any good ideas?


Lyhyesti: Pääsin/lähdin pois belgialaisesta sairaalasta. Lensin Suomeen, tulin äiskän ja Wilman hoiviin. Päädiagnoosina on murtumia molemmissa jaloissa ja sit muuta pientä sälää, jota pitää vielä tutkia. No comments toistaiseksi.

Äiskän luona ei ole nettiä enkä ole oikein siinä kunnossa että lähtisin kylille etsimään nettikahvilaa. (Tämä postaus on toteutettu avustajan välityksellä.) Pyörätuolilla voisin liikkua, mutta kun ulkomaanelävänä en ole Kelan korvauksen piirissä, en saa semmoista edes lainaksi. Tampereen taksikeskuksesta saa kyllä lainaksi pyörätuolia jos on esim. menossa lääkäriin, mutta matkustaja maksaa tietysti ensiksi tuolin haun taksikeskuksesta plus sitten sen varsinaisen taksimatkan, ja kun sairasloma on vasta alussa, niin en viittis ihan kaikkea rahoja hassata tähän kyyditysralliin.

Makoilen siis kotona ja pidän Wilman kanssa nukkumiskilpailuja. 16 tuntia vuorokaudessa onnistuu ihan hyvin. Wilma on pyytämättä ja opettamatta alkanut toimia terapiakissana. Se tulee makoilemaan mun jalkojen päälle ja asettautuu mahdollisimman pitkäksi ja leveäksi, että paino jakautuu tasaisesti. Aiemmin se on nukkunut mieluiten kerällä vatsan tai rinnan päällä. Voi että. Kyllä eläimet on sitten viisaita.

Sen verran tästä kolhusta opin, etten etukäteen vouhota siitä, mitä olen ensi viikolla tekemässä ja minne menemässä. Katsotaan päivä kerrallaan. - Ja vielä loppuun vähän sisäpiirin tietoja: jokin aika sitten äiskä kaatui tässä pihallaan ja teloi kylkensä niin ettei tahtonut pystyä hengittämään. Kävi lääkärissä ja sai komennon ottaa rauhallisesti. (rauhallisesti? Meidän muori?) Samaan syssyyn tuli uutisia äitin siskolta: siltä oli varastettu lompakko, ja mun siskolta puolestaan kännykkä. Sit mä jäin auton alle enkä uskaltanut ensin kertoa äiskälle kun ei ollut mitään varmaa tietoa mistään. Viikonlopusta alkaen äiti oli yrittänyt soittaa mun Ruotsissa asuvalle siskolle kertoakseen tämän toisen tuhlaajatyttärensä uutisen, mutta siskopa ei vastannut puhelimeen. Tänään sitten selvisi, miksi on ollut hiljaista: sisko puolestaan oli kompastunut viikonloppuna, hajottanut polvilumpionsa ja joutunut eilen leikkaukseen, kipsi jalassa 6-8 viikkoa. Mitähän seuraavaksi? Mikä planeetta on naksahtanut väärään asentoon?

Muutakin kohta naksahtaa tai napsahtaa. Kaappasin lähtiessäni mukaan matkalaukkuun yhden japanilaisen huivimallin, jonka olen jo kauan halunnut neuloa mutta kun koskaan ei muka ole sellaista yhtäjaksoista neuleaikaa. No nyt olisi, jos vaan jaksaisi neuloa. Olen vasta käännellyt kaavioita ja vertaillut kirjassa olevia kuvia valmiista huivista, ja mun mielestä ne ei vaan oikein matsaa keskenään. Miten ihmeessä kolmiohuiviin tehdään keskelle yhden langankierron suuruinen reikärivi, ja vielä niin että se pysyy pystysuorassa? Jos mä lisään yhden silmukan, niin kavennanko sen sitten kans vaan toisella puolella? Jos on hyviä ideoita tai jos joku ratkaisee ongelman, miksi valokuva ja kaavio ei näyttäisi vastaavan toisiaan, niin anti tulla vaan, mulla on taas hyvä syy vääntäytyä sängynpohjalta ylös parin päivän päästä ja vaatia päästä tietsikalle. Siihen asti jätän teidät nauttimaan muutamasta kameraan tallentuneesta kuvasta "tilapäisvammaisen" elämästä.

Jumankekka! Tää pitää vielä kertoa! Laskeuduttiin Helsinkiin lauantaiyönä noin klo 02.00. Istuttiin koneen etuosassa, mutta kun oltiin perillä, taaemmilta riveiltä alkoi painaa väkeä ohitse. Lentoemäntä tuli mulle ehdottamaan, että josko te jäisitte odottamaan että koko kone on tyhjä, niin pääsette sitten viimeisenä ulos. Ei käy! Muutenkin roikutin kinttuja hirvittävän epämukavassa asennossa koko matkan ajan ja olin vaan laskenut minuutteja siihen, että saisin jalat suoristettua ja veren kiertämään. Totesin vaan, että mulla on nyt kipuja ja koneesta pitää päästä just nyt ulos. Aika monta siitä vielä punkesi puoliväkisin ohitse. Olis tietysti pitänyt todeta, että juu, tietysti mä istun alas, että IHMISET PÄÄSEE KULKEMAAN.