Tuesday, November 28, 2006

Lehdistötiedote - Press release

Just in short: I was released from the hospital in Belgium, but couldn't manage on my own in my flat in Belgium, so I had to fight for a permission to travel to Finland - normally my employer's rules forbid travelling during sick leave. I have some fractions in both of my legs, and some other things which still need to be examined, so I have no further comments on them at the moment.

At my mother's place in Finland there's no net connection, and quite frankly, I don't feel like searching for an internet café in the city (this posting was realised with a friend's help). I would benefit from a wheelchair and would be at least a bit more mobile with it, but since I live abroad and am not covered by the Finnish health care, I'm not allowed to borrow one from the city's medical services. The taxi company of the Tampere area has got a wheelchair, but if I want to reserve it, I'll have to pay for the chair's trip from the office to my mother's place as well, plus the normal fare wherevere I'm going. And believe you me, taking a taxi in Finland isn't too cheap...

So, at the moment I prefer spending my days at mummy's place with Wilma the Cat. We can easily manage 16 hours of sleep in a day. Besides, Wilma has shown some previously unknown talents as a therapy cat: she'd carefully climb on top of me and stretch herself over my legs while I'm laying down. She's so warm and careful that my heart just melts: I practically forget all my pains when she keeps me company.

But basically everything is fine: I'm just tired to do anything too complicated yet - knit-wise. I've found a lovely Japanese shawl pattern and have been trying to figure that out before I start knitting, but I've run into trouble right away. Judging by the photos, there's a vertical row of yarnovers in the middle of the shawl, but it's not indicated in the chart. Besides, if it's only one yarnover in the middle, where am I supposed to make the decrease so that the row stays vertical? Any good ideas?


Lyhyesti: Pääsin/lähdin pois belgialaisesta sairaalasta. Lensin Suomeen, tulin äiskän ja Wilman hoiviin. Päädiagnoosina on murtumia molemmissa jaloissa ja sit muuta pientä sälää, jota pitää vielä tutkia. No comments toistaiseksi.

Äiskän luona ei ole nettiä enkä ole oikein siinä kunnossa että lähtisin kylille etsimään nettikahvilaa. (Tämä postaus on toteutettu avustajan välityksellä.) Pyörätuolilla voisin liikkua, mutta kun ulkomaanelävänä en ole Kelan korvauksen piirissä, en saa semmoista edes lainaksi. Tampereen taksikeskuksesta saa kyllä lainaksi pyörätuolia jos on esim. menossa lääkäriin, mutta matkustaja maksaa tietysti ensiksi tuolin haun taksikeskuksesta plus sitten sen varsinaisen taksimatkan, ja kun sairasloma on vasta alussa, niin en viittis ihan kaikkea rahoja hassata tähän kyyditysralliin.

Makoilen siis kotona ja pidän Wilman kanssa nukkumiskilpailuja. 16 tuntia vuorokaudessa onnistuu ihan hyvin. Wilma on pyytämättä ja opettamatta alkanut toimia terapiakissana. Se tulee makoilemaan mun jalkojen päälle ja asettautuu mahdollisimman pitkäksi ja leveäksi, että paino jakautuu tasaisesti. Aiemmin se on nukkunut mieluiten kerällä vatsan tai rinnan päällä. Voi että. Kyllä eläimet on sitten viisaita.

Sen verran tästä kolhusta opin, etten etukäteen vouhota siitä, mitä olen ensi viikolla tekemässä ja minne menemässä. Katsotaan päivä kerrallaan. - Ja vielä loppuun vähän sisäpiirin tietoja: jokin aika sitten äiskä kaatui tässä pihallaan ja teloi kylkensä niin ettei tahtonut pystyä hengittämään. Kävi lääkärissä ja sai komennon ottaa rauhallisesti. (rauhallisesti? Meidän muori?) Samaan syssyyn tuli uutisia äitin siskolta: siltä oli varastettu lompakko, ja mun siskolta puolestaan kännykkä. Sit mä jäin auton alle enkä uskaltanut ensin kertoa äiskälle kun ei ollut mitään varmaa tietoa mistään. Viikonlopusta alkaen äiti oli yrittänyt soittaa mun Ruotsissa asuvalle siskolle kertoakseen tämän toisen tuhlaajatyttärensä uutisen, mutta siskopa ei vastannut puhelimeen. Tänään sitten selvisi, miksi on ollut hiljaista: sisko puolestaan oli kompastunut viikonloppuna, hajottanut polvilumpionsa ja joutunut eilen leikkaukseen, kipsi jalassa 6-8 viikkoa. Mitähän seuraavaksi? Mikä planeetta on naksahtanut väärään asentoon?

Muutakin kohta naksahtaa tai napsahtaa. Kaappasin lähtiessäni mukaan matkalaukkuun yhden japanilaisen huivimallin, jonka olen jo kauan halunnut neuloa mutta kun koskaan ei muka ole sellaista yhtäjaksoista neuleaikaa. No nyt olisi, jos vaan jaksaisi neuloa. Olen vasta käännellyt kaavioita ja vertaillut kirjassa olevia kuvia valmiista huivista, ja mun mielestä ne ei vaan oikein matsaa keskenään. Miten ihmeessä kolmiohuiviin tehdään keskelle yhden langankierron suuruinen reikärivi, ja vielä niin että se pysyy pystysuorassa? Jos mä lisään yhden silmukan, niin kavennanko sen sitten kans vaan toisella puolella? Jos on hyviä ideoita tai jos joku ratkaisee ongelman, miksi valokuva ja kaavio ei näyttäisi vastaavan toisiaan, niin anti tulla vaan, mulla on taas hyvä syy vääntäytyä sängynpohjalta ylös parin päivän päästä ja vaatia päästä tietsikalle. Siihen asti jätän teidät nauttimaan muutamasta kameraan tallentuneesta kuvasta "tilapäisvammaisen" elämästä.

Jumankekka! Tää pitää vielä kertoa! Laskeuduttiin Helsinkiin lauantaiyönä noin klo 02.00. Istuttiin koneen etuosassa, mutta kun oltiin perillä, taaemmilta riveiltä alkoi painaa väkeä ohitse. Lentoemäntä tuli mulle ehdottamaan, että josko te jäisitte odottamaan että koko kone on tyhjä, niin pääsette sitten viimeisenä ulos. Ei käy! Muutenkin roikutin kinttuja hirvittävän epämukavassa asennossa koko matkan ajan ja olin vaan laskenut minuutteja siihen, että saisin jalat suoristettua ja veren kiertämään. Totesin vaan, että mulla on nyt kipuja ja koneesta pitää päästä just nyt ulos. Aika monta siitä vielä punkesi puoliväkisin ohitse. Olis tietysti pitänyt todeta, että juu, tietysti mä istun alas, että IHMISET PÄÄSEE KULKEMAAN.

25 comments:

laurar said...

Voi muru. Tuhansia lämpöisiä ja parantavia ajatuksia. Ehkä maailmankaikkeus haluu kertoa meidän täti Monicalle, että nyt oli aika hidastaa tahtia.. hetkeks.. :)

Anonymous said...

Huhhuh. Otahan nyt iisisti. Onneksi on mamma ja hellä huomansa, ei vaan meidän mamma huolisi nurkkiinsa passattavaksi :(

Parane pian!

Tippi

Stricker said...

Voi kamalaa! Kun aloin ihan mistään tietämättömänä lukemaan sun postausta, meni ihan kylmät väreet selässä :-(. Ihan hirmuisesti pikaista paranemista siellä koto-Suomessa! Anna nyt sen tukiverkon hoitaa ja huoltaa sinua koko rahan edestä! Ja onhan teillä nyt lähipiirissä tapahtunut paljon kurjuuksia ... peukut pystyyn, että alkaa menemään paremmin!

Olen hengessä mukana ja lähetän ison paranemishalauksen (((())))!

Unknown said...

Neuloja voisi tähän tietysti sanoa, että onneksi käsiä voi käyttää...

Voimia kuntoutumiseen, paranemista!

Anonymous said...

Paranemisia sinulle! Onneksi Wilma ja mamma auttavat arkiaskareissa.

Villasatu said...

Pikaista paranemista! Onneksi pääsit äiskän ja Wilman hoitoon.

Belgialainen sairaala näyttää siltä kuin se olisi jäänyt maailmansotien aikaan, tosiaan suomalainen hotellikin pesee sen 6-0

Tiina said...

Parane pian!

Ja ei, neulottu kipsinsuojus EI ole hyvä idea... :D

katinkontti said...

Voi hyvä tavaton! Tää kyllä jättää melkein sanattomaksi. Hyvä että pääsit sentään koto-Suomeen joten-kuten kunnialla, belgialainen sairaala ei näytä kovin kummoiselta. Keskity nyt vaan parantumiseen, etköhän kohta ole entistä ehompi! Ja ilmoittele jos tarvitset hätäaputoimituksia Aililta tai muuta helppiä. Hellävarainen virtuaalihali!

Anonymous said...

No johan on ollu rytinää! Nyt vaan istuu/makoilee rauhassa ja lepää.
Voimia!

Susanna said...

Voi ei.. onneksi olet kuiteski kunnossa. Mä olin ihan tietämätön koko crashistä, ei blogilista näemmä oikein pelitä ;/

Jaksamista ja lämpöisiä ajatuksia. Ehkä kannattais neuloa jotain aivotonta? :D

Jenni said...

Mä kannatan niitä kipsinsuojuksia. Ensin toki koolaidaat langat, neulot ja lopuksi huovutat.

Jaksamista!

Anonymous said...

Paraneminen vie aikansa.

Toivottavasti saat nyt edes helpostusta arkeen ja voit vaikka bongailla televisiosta toteuttamisen arvoisia neuleita, kunhan pahin väsymys on ohi.

terv. Marja

Raglana said...

Huhhuh... en uskaltanut kysyäkään, jäitkö auton alle. Toivottavasti Wilma-terapia tehoaa hyvin!
Lentoemon logiikka oli kyllä verraton! Kuvastaa hyvin monen suhtautumista, rippunen enemmän huomaavaisuutta ei olis pahitteeksi.

Huivi: suora silmukkarivi ei ole lainkaan kaaviossa, vaan ilmeisesti kerrottu jossain niissä japanilaisissa merkeissä (!), näyttäisi siltä että mallineule on erikseen mainittujen lohkojen alueella, joita kavennetaan (mallineuleethan päättyvät keskisilmukkariviin keskeltä mallikertaa) eli lohkoja erottaa tuo kavennuskohta, ja kavennusten välissä langankierto. Menisiköhän se jotenkin noin...

-Raija

Marja A said...

Otan osaa ja toivotan paranemista myös. Suomalainen sairaala kyllä näyttäisi voittavan belgialaisen mennen tullen. Kokemusta on viime kesältä kun mursin käteni. Suihkuun olisi päässyt ennen ja jälkeen leikkauksen (käsi murtui leikkauskuntoon). Keskity nyt kaikkeen siihen, mikä on kivaa, eli neulo juuri sitä miltä tuntuu. Vaikka minulla oli vain käsi, niin silti alkoi ahdistaa se, kun ei kunnolla voinut liikkua eikä tehdä mitään. Mutta kyllä ne murtumat paranevat, hitaasti, mutta paranevat kuitenkin. Tsemppiä!

Carita said...

Voi että, minäkään en ollut tietoinen tapaturmastasi...
Paranemista sinne mamman ja Wilman hoiviin:)

Anonymous said...

Auts, varmaan sattuu.. Pikaisia paranemisia, kannattaa oikeasti ottaa hetken aikaa rauhallisesti että murtumat paranee.

Bianca said...

Get well soon!

Wordt snel weer beter!

Anonymous said...

Paranemisiin vain. En ole hetkeen ehtinyt vierailla blogissasi ja kyllä olet saanut koettelemuksia kohdallesi ja lähipiiriisi. Toivottavasti Wilman hoito tepsii. Itselläni oli sairaslomalla ollessani joku aika sitten siskoni koiramuori terapia-apuna. Anne Tampereelta

uhoava gnu said...

Voimia ja jaksamista!

Anonymous said...

Voimahalit ja mielikuvitus auringonkukkapuska ;)

Eirene said...

Lämpöisiä ajatuksia ja pikaista paranemista sinne, toivotaan että tuossa ryöpytyksessä oli rytinää teidän perheen edestä nyt pitkälle ensi vuoteen... Wilma-kissa näköjään vaistosi minne on tehnyt kipeää ja hoitaa myös omalla tavallaan... Eläimet on ihmeellisiä. :)

Ja minä en ole koskaan ymmärtänyt sitä lentokoneesta rynnimisen ideaa, suurin osa hoppuilijoista kun joutuu pitkään seisoskelemaan toimettomana siellä matkatavara-alueella odottelemassa. Mutta joka kerta sama rumba, onneksi pidit puoliasi!

Anonymous said...

Pikaista paranemista! Sehän on aivan tieteellisesti tutkittu juttu, että kissojen kehräyksen taajuus auttaa luutumisessa ja muutenkin paranemisessa - tassuterapiaa parhaasta päästä! Eikä se unikaan pahasta ole...

Anonymous said...

We wish you a quick recovery
Vvivi

Anonymous said...

Paranemista!Sivujesin ansiosta olen matkustellut tässä muutaman päivän vaikka olen sytostaatti hoidossa. Nautin niin kaikesta huumaavasta jota olet kuvannut. Etsin sivuiltasi kissaa postilaatikossa ja röyhelöhuivia. Voi mitä luomisen ihanuutta sinulla onkaan. Oma luovuuteni on hävinnyt jo aikoja sitten. Tein vähän saman tyyppisiä neule juttuja niiden aika ei tainnut olla vielä silloin. Kamalan kipinän sytyttivät minuun mutta tässä iässä ei enää mitään niin räväkkää käytetä. Eipä enää ole kaunis pelkässä säkissä sitä se viiskyt ja ristat tekee. Konservatiivisyys on pakko hyväksyä kun en ole kaunotar.
Ihanat sivut, kaksi koko päivää sivujasi olen selannut ja vasta alussa.

Anonymous said...

Poikkesin vain toivottamaan Rauhallista Joulua 2006 sekä Onnellista Uutta Vuotta 2007!

J.K. Yritä kestää. Ei varmaankaan ole mitenkään herkullista rullailla ympäriinsä :)