Friday, March 17, 2006
Thursday, March 16, 2006
So beautiful. So delicate. So not me. - Niin herkkää ja söpöä että ihan yököttää
I do not take part in Project Spectrum, even though this may look like it. This photo was taken in Paris last weekend - it was bitterly cold but even so, some plants are convinced that the spring is coming.
En siis ota virallisesti osaa tähän Project Spectrumiin vai mikä sen nimi nyt oli - sattui vaan kamerasta löytymään niin sävyihin sopiva kuva. Pariisissa oli viime viikonloppuna purevan kylmää, mutta eräät kasvit uskovat näköjään silti kevään tuloon.
Does it ever happen to you that one pattern comes back to haunt you? For me it's this Solomon's knot crochet pattern. If I have a crochet hook at hand and nothing else to do, it's very likely that the nearest yarn is starting to take the shape of these kind of loops:
Onkos teitillä jotain sellaista mallia, joka palaa kuvioihin aina vain uudestaan? Jaa että Fifi? Mulla taas se on nämä virkatut Salomonin solmut. Jos vaan on virkkuukoukku lähistöllä eikä oikein mitään muuta sopivaa tekemistä, niin kummasti vaan lanka kuin lanka alkaa vääntyä tämmöisille lenksuille. (Ja on muuten niimmaanperusteellisen hyvä virkkuukoukku, että kiitos paljon! Piti ottaa siitä kuva pakkauksessaan mutta unohtui. Mun oma surinapuikko!)
Kuvassa on muuten vintage-lankaa. Tunnistaako joku?
The fact of having a tiny amount of Kidsilk Haze left from a previous project, and waiting to see more flowers in local cherry trees made me start this string of flowers.
Oli jäänyt pikkuinen nyttärä Kidsilk Hazea, ja oikeita kirsikankukkia ootellessani aattelin väkrätä tämmöisen kukkaketjun. -- Ja mielikuvitus on kai sinänsä ihan hyvä asia. En vaan voi mitään sille, että kuvittelen itseni hakkaamassa lasten leikkipianoa ja vinkum... laulamassa itämaisella asteikolla "Sa-ku-raa, sa-ku-raa, lallallallallaa".
And when the pale pink ran out, I continued with this stronger shade. Will this pattern become my new trade mark?
Kun hailea vaaleanpunainen lanka loppui, aloitin uuden huivintekeleen tällä tummemmalla värillä. Tuleekohan tästä mallista uusi tavaramerkkini?
En siis ota virallisesti osaa tähän Project Spectrumiin vai mikä sen nimi nyt oli - sattui vaan kamerasta löytymään niin sävyihin sopiva kuva. Pariisissa oli viime viikonloppuna purevan kylmää, mutta eräät kasvit uskovat näköjään silti kevään tuloon.
Does it ever happen to you that one pattern comes back to haunt you? For me it's this Solomon's knot crochet pattern. If I have a crochet hook at hand and nothing else to do, it's very likely that the nearest yarn is starting to take the shape of these kind of loops:
Onkos teitillä jotain sellaista mallia, joka palaa kuvioihin aina vain uudestaan? Jaa että Fifi? Mulla taas se on nämä virkatut Salomonin solmut. Jos vaan on virkkuukoukku lähistöllä eikä oikein mitään muuta sopivaa tekemistä, niin kummasti vaan lanka kuin lanka alkaa vääntyä tämmöisille lenksuille. (Ja on muuten niimmaanperusteellisen hyvä virkkuukoukku, että kiitos paljon! Piti ottaa siitä kuva pakkauksessaan mutta unohtui. Mun oma surinapuikko!)
Kuvassa on muuten vintage-lankaa. Tunnistaako joku?
The fact of having a tiny amount of Kidsilk Haze left from a previous project, and waiting to see more flowers in local cherry trees made me start this string of flowers.
Oli jäänyt pikkuinen nyttärä Kidsilk Hazea, ja oikeita kirsikankukkia ootellessani aattelin väkrätä tämmöisen kukkaketjun. -- Ja mielikuvitus on kai sinänsä ihan hyvä asia. En vaan voi mitään sille, että kuvittelen itseni hakkaamassa lasten leikkipianoa ja vinkum... laulamassa itämaisella asteikolla "Sa-ku-raa, sa-ku-raa, lallallallallaa".
And when the pale pink ran out, I continued with this stronger shade. Will this pattern become my new trade mark?
Kun hailea vaaleanpunainen lanka loppui, aloitin uuden huivintekeleen tällä tummemmalla värillä. Tuleekohan tästä mallista uusi tavaramerkkini?
Wednesday, March 15, 2006
Myydään: puolijoukkueteltta - Army tent, anyone?
Kevät edistyy, päivät pitenevät molemmista päistä ja tässä eräänä aamuna vaan päätin, että vaikka sitten myöhästyisin töistä, NYT otetaan kuvia olympiatyöstä. Oli aikalailla mahdoton kuvattava. Kiipesin tuolille, ojensin käteni niin ylös kuin sain ja tähtäsin lattialla röhnöttävää vihreää hirviötä. Tässä se on taitettuna kaksinkerroin eikä silti tahdo mahtua kuvaan. Lopputuotos on siis kuin emäntänsä: vähän turhan lyhyt ja erittäin paljon turhan leveä. Lankaa oli vielä sen verran, että nipin napin sain väännettyä reunaan yhden lehtikuvion, joka onneksi pidentää sitä vielä vähäsen.
Katselin turjaketta siinä lattialla ja yhtäkkiä se sai uuden muodon: sehän on puolijoukkueteltta. Sopisi hyvin maastoon sekä väriensä että kuvioidensa puolesta. Tosin pitsikuviot ei taida pitää hyttysiä ulkopuolella...eikä tämä taatusti ole sateenkestävä. Voisi kylläkin olla mielenkiintoista kokeilla, löytäisikö pelastuskoira tämän alle naamioituneen maalimiehen. Tosin koko hökötys haisee niin voimakkaasti, että sitä alkaisi jo koirakin ihmetellä. Lanka on siis liukuvärjätty Idénan Mohair Lux, joka olisi varmasti päässyt paremmin oikeuksiinsa, jos olisin tajunnut neuloa jokaisen sektorin omalta kerältään. Nyt sen sijaan väri ehtii vaihtua kerroksen aikana niin moneen kertaan, ettei vaihdoista ehdi muodostua mitään kauniita väripintoja, ainoastaan raitoja. Niin ja terveisiä ja tsemppiä vielä kaikille Dropsin "mattotakin" neulojille: jos se jotain 350 silmukkaa/krs tuntuu paljolta, niin olkaa iloisia ettette neuloneet tätä työtä: aloituskerroksella 750 silmukkaa ja 20 erilaista kuviota. "Joo, mä teen vaan tän kerroksen loppuun..." Mallineuleita kertyi kaikenkaikkiaan 52 kappaletta, ja oli kieltämättä aika mielenkiintoista miettiä aina millä kohtaa oli menossa. "Aloitin tämän kuvion kerroksella 53 ja se kertautuu aina kahdeksan kerroksen välein ja olen nyt siis kaikkiaan kerroksella 117, joten tästä kuviosta neulotaan nyt kerrosta...öötuota.. hmm. Ja kenenköhän idea oli kopioida mallit kaksipuolisesti, jolloin kuvion vaihtuessa sai aina plärätä koko pinon läpi löytääkseen sen oikean kuvion?"
Mallikuviot on otettu japanilaisista, saksalaisista, ranskalaisista, englantilaisista/amerikkalaisista, hollantilaisista ja italialaisista neulemallikirjoista, mikä sopi hyvin olympiatyön henkeen - kaikki kansat yhtykää! Vielä kun saisi sellaisen pienen toivomuksen toteutumaan, että neulesymboleja yhdenmukaistettaisiin. Kiitos.
Kiitokset menevät myös Triumphille ja Gossardille silmukkamerkeistä. (langanpätkät toimi enimmäkseen ihan hyvin silmukkamerkkeniä, mutta muutamaan kohtaan tarvitsin rinkuloita. Ei muuta kuin vanhoista rintsikoista saksitut varaosat peliin.) Kiitän myös blogikommentoijia, neuletapaamisiin osallistuneita – pitäiskö Tampereen tapaamisissa ruveta äänittämään sitä herjanheittoa? Millään en muista kaikkea, minkälaisilla enemmän ja vähemmän verhotuilla pyttyilyillä..siis eiku kannustushuudoilla luotiin ennennäkemätön tsemppi. ”Jaa meinaat saada TON valmiiksi ajoissa?” Samoin huoltojoukoille muonituksesta ja mallikuvioiden pitämisestä järjestyksessä Suomi-lomalla.
Niin ja tässä vielä muistutus, minkälainen viitta siitä myös olisi voinut tulla. Viime syksynähän suunnitelma oli vasta pilkkeenä neulojan silmässä
Spring is coming, the days are getting longer, and one morning I just decided that I should take advantage of the first rays of sunshine, even though it would mean that I'd be late for work. My Olympian effort hadn't been presented yet. So, I climbed on a chair and stretched my hand as far up as I could, aiming at the green monster lying on the floor. Even though it's folded in the middle, I still had trouble photographing the whole of it. It's just like its owner: a bit too short and definitely too wide. Fortunately I still had some yarn left so I could knit one more leafy pattern on the edge (that actually used 100 grams of it which is quite a lot).
I watched my creation on the floor and suddenly the thought hit me: it's just like an army tent. Offers perfect camouflage both in colour and patterns. Although the lace patterns would let both mosquitos and rain inside. This could also be used when training rescue dogs: would they find the person who was hiding under it? If not otherwise, the smell would give away the target. This yarn is surprisingly smelly. The colourway slowly changes from different shades of yellowish green into almost lilac, and I am kicking myself for not realising earlier, that it would have looked nicer if I'd used a separate ball of yarn for each sector. Now, instead of patches of colour I only have rows of colour. When starting, there were 750 stitches and more than 20 different knitting patterns, so it took just ages to finish just one row. And it didn't help that I had copied the patterns recto-verso, so each time there was a new pattern, I had to bladder through the whole pile in order to find the relevant one. And hmm, where was I? On row 117, and if the pattern repeat was 8 rows, and I started on row 53, that would mean that this is...err..
In a true spirit of the Olympics where different nations meet, I used patterns from Japanese, German, French, English, Dutch and Italian books and magazines. Here's a wish for the pattern designers: please, oh please create (and use) an international standard for knitting symbols!
I would also like to thank an unusual sponsor, normally not associated with knitting: some old bras of Triumph and Gossard made the ultimate sacrifice and provided me with round plastic stitch markers. Just what I needed at some point. I'd also like to thank all the people who paid a visit to this blog and/or left a comment, and especially the girls in my home town. During the winter holiday week we had a knitting meeting and the comments heard there were enough to raise anyone's adrenaline level. "Are you really going to finish THAT on time?" And last but not least I'd like to thank the catering team and the assistant for organising the pattern copies.
Katselin turjaketta siinä lattialla ja yhtäkkiä se sai uuden muodon: sehän on puolijoukkueteltta. Sopisi hyvin maastoon sekä väriensä että kuvioidensa puolesta. Tosin pitsikuviot ei taida pitää hyttysiä ulkopuolella...eikä tämä taatusti ole sateenkestävä. Voisi kylläkin olla mielenkiintoista kokeilla, löytäisikö pelastuskoira tämän alle naamioituneen maalimiehen. Tosin koko hökötys haisee niin voimakkaasti, että sitä alkaisi jo koirakin ihmetellä. Lanka on siis liukuvärjätty Idénan Mohair Lux, joka olisi varmasti päässyt paremmin oikeuksiinsa, jos olisin tajunnut neuloa jokaisen sektorin omalta kerältään. Nyt sen sijaan väri ehtii vaihtua kerroksen aikana niin moneen kertaan, ettei vaihdoista ehdi muodostua mitään kauniita väripintoja, ainoastaan raitoja. Niin ja terveisiä ja tsemppiä vielä kaikille Dropsin "mattotakin" neulojille: jos se jotain 350 silmukkaa/krs tuntuu paljolta, niin olkaa iloisia ettette neuloneet tätä työtä: aloituskerroksella 750 silmukkaa ja 20 erilaista kuviota. "Joo, mä teen vaan tän kerroksen loppuun..." Mallineuleita kertyi kaikenkaikkiaan 52 kappaletta, ja oli kieltämättä aika mielenkiintoista miettiä aina millä kohtaa oli menossa. "Aloitin tämän kuvion kerroksella 53 ja se kertautuu aina kahdeksan kerroksen välein ja olen nyt siis kaikkiaan kerroksella 117, joten tästä kuviosta neulotaan nyt kerrosta...öötuota.. hmm. Ja kenenköhän idea oli kopioida mallit kaksipuolisesti, jolloin kuvion vaihtuessa sai aina plärätä koko pinon läpi löytääkseen sen oikean kuvion?"
Mallikuviot on otettu japanilaisista, saksalaisista, ranskalaisista, englantilaisista/amerikkalaisista, hollantilaisista ja italialaisista neulemallikirjoista, mikä sopi hyvin olympiatyön henkeen - kaikki kansat yhtykää! Vielä kun saisi sellaisen pienen toivomuksen toteutumaan, että neulesymboleja yhdenmukaistettaisiin. Kiitos.
Kiitokset menevät myös Triumphille ja Gossardille silmukkamerkeistä. (langanpätkät toimi enimmäkseen ihan hyvin silmukkamerkkeniä, mutta muutamaan kohtaan tarvitsin rinkuloita. Ei muuta kuin vanhoista rintsikoista saksitut varaosat peliin.) Kiitän myös blogikommentoijia, neuletapaamisiin osallistuneita – pitäiskö Tampereen tapaamisissa ruveta äänittämään sitä herjanheittoa? Millään en muista kaikkea, minkälaisilla enemmän ja vähemmän verhotuilla pyttyilyillä..siis eiku kannustushuudoilla luotiin ennennäkemätön tsemppi. ”Jaa meinaat saada TON valmiiksi ajoissa?” Samoin huoltojoukoille muonituksesta ja mallikuvioiden pitämisestä järjestyksessä Suomi-lomalla.
Niin ja tässä vielä muistutus, minkälainen viitta siitä myös olisi voinut tulla. Viime syksynähän suunnitelma oli vasta pilkkeenä neulojan silmässä
Spring is coming, the days are getting longer, and one morning I just decided that I should take advantage of the first rays of sunshine, even though it would mean that I'd be late for work. My Olympian effort hadn't been presented yet. So, I climbed on a chair and stretched my hand as far up as I could, aiming at the green monster lying on the floor. Even though it's folded in the middle, I still had trouble photographing the whole of it. It's just like its owner: a bit too short and definitely too wide. Fortunately I still had some yarn left so I could knit one more leafy pattern on the edge (that actually used 100 grams of it which is quite a lot).
I watched my creation on the floor and suddenly the thought hit me: it's just like an army tent. Offers perfect camouflage both in colour and patterns. Although the lace patterns would let both mosquitos and rain inside. This could also be used when training rescue dogs: would they find the person who was hiding under it? If not otherwise, the smell would give away the target. This yarn is surprisingly smelly. The colourway slowly changes from different shades of yellowish green into almost lilac, and I am kicking myself for not realising earlier, that it would have looked nicer if I'd used a separate ball of yarn for each sector. Now, instead of patches of colour I only have rows of colour. When starting, there were 750 stitches and more than 20 different knitting patterns, so it took just ages to finish just one row. And it didn't help that I had copied the patterns recto-verso, so each time there was a new pattern, I had to bladder through the whole pile in order to find the relevant one. And hmm, where was I? On row 117, and if the pattern repeat was 8 rows, and I started on row 53, that would mean that this is...err..
In a true spirit of the Olympics where different nations meet, I used patterns from Japanese, German, French, English, Dutch and Italian books and magazines. Here's a wish for the pattern designers: please, oh please create (and use) an international standard for knitting symbols!
I would also like to thank an unusual sponsor, normally not associated with knitting: some old bras of Triumph and Gossard made the ultimate sacrifice and provided me with round plastic stitch markers. Just what I needed at some point. I'd also like to thank all the people who paid a visit to this blog and/or left a comment, and especially the girls in my home town. During the winter holiday week we had a knitting meeting and the comments heard there were enough to raise anyone's adrenaline level. "Are you really going to finish THAT on time?" And last but not least I'd like to thank the catering team and the assistant for organising the pattern copies.
Sunday, March 05, 2006
Ei sorsat uppoa Tammerkoskeen (ainakaan vielä)
(This time just a recap in English: here are some photos from my hometown where I spent a week in February. I'm just hopelessly late with my postings, the Olympic thingy is still being blocked and I hope to return to that subject in the near future. But first I want to get these old pictures out of my camera.)
En taida olla kuin parisen viikkoa jäljessä näissä jutuissani. Olympiatyö se vaan lekottelee tuolla olkkarin lattialla kahden 90-senttisen varapatjan päälle pingotettuna; kiinnittämiseen jouduin käyttämään kaikki nuppineulani ja siltikin niitä olisi saanut olla tiheämmässä. Mitenkähän tämän sanoisi.... se on aika laaja kappale. Haisee sitäpaitsi lampaalta heti kun sen kastelee, eli ei mikään sadekelin vaate se ei todellakaan ole. Olen ikävä ihminen enkä vieläkään laita siitä kuvia näkyville. Palataan sen sijaan parin viikon taakse Tampereella vietettyyn minilomaan. Niin ja vielä terveisiä kaikille neuletapaamisessa olleille! Mä kävin Belgiaan palattuani muutamassa blogissa jättämässä terveisiä mutta sitten tuli taas joku häiritsemään ikävillä työasioilla ja kierros jäi kesken.
Jokin aika sitten täällä oli myös esitetty kysymys Tampereen nappikaupoista. Onhan ne paljon vähentyneet siitä, mitä minäkin muistan niitä täällä olleen (olen ollut pienenä hoidossa kaikenlaisilla mummeleilla, jotka on raahanneet mua käsipuolesta ympäri kaupunkia ja silloin tosiaan kierrettiin etsimässä jos vaikka mitä korsettiluuta ja sukkanauhasolkea). Ilmeisesti tosiaan näillä seuduilla edelleenkin näperretään ja puuhastellaan aika paljon, sillä esimerkiksi Tampereen Akateemisessa myydään kai suhteellisen (tai suhteettoman) paljon erilaisia harrastelehtiä. Käykää ihmiset siellä vonkumassa!
Tuomiokirkonkadulla, vähän ortodoksikirkolta alaspäin on samassa korttelissa kaksikin nappikauppaa: Hämeen neule- ja ompelukoneliike (Tuomiokirkonkatu 23) ja Nipin napin siinä vähän ylempänä . Ensiksi mainitusta saa myös joitakin Adriafilin neulelankoja, siellä on ainakin ollut harmaasävyistä alpakkalankaa. Ja jos sielläpäin liikkuu, Hämeenkadun suuntaan tullessa on vielä Harraste, josta kannattaa tsekata laukunkahvavalikoima ja huovutusvillat ja ja ja…
Koskikeskuksen 3. kerroksen käsityökeskus mainostaa olevansa Suomen paras nappikauppa, mutta mun mielestä kunnia kuuluu kyllä Nappipuodille osoitteessa Näsilinnankatu 21. Ei Koskikeskuksen liikkeessä mitään vikaa ole, mutta Nappipuodissa tekee todellisia löytöjä, sieltä on saanut Tarinatakkiinkin aina vaan uutta täydennystä.
Kauppahallissakin on ompelupuoti, jossa kannattaa piipahtaa. Sieltä en vaan osaa suositella mitään erityistä, mutta aina siellä käydessä jotain tarttuu mukaan.
Mikäs juttu tää on? Osuin Koskikeskukseen vanhojenpäivänä, ja siellä oli kova meno ja meininki. Eihän sinne tule kaikki Tampereen lukioiden tokaluokkalaiset? Onko kyseessä vaan jotkut ilmaisutaitolukiolaiset vai onko niillä jotkin kiertävät vuorot, ketkä tulee minäkin vuonna ihmisten ilmoille tanssaamaan?
Siellä nämä veti tangoa Por una cabezan tahdissa, tässä vielä lopputaivutukset:
Olin siis varsinaisesti menossa Verkarantaan katsomaan "Silmukoin"-näyttelyä, joka on valitettavasti jo päättynyt. Teemana oli virkkaus, ja esillä niin käyttöesineitä kuin virkkauskokeiluja eri materiaaleista.
Verkarannan päädyssä komeili kuitenkin tämä mustavalkoinen teos, jonka kanssa koin todellisen valaistumisen. En ollut nähnyt sitä ensin kauempaa, vaan tulla tepsuttelin Verkarannan kulmalle ja ihmettelin, mitä taiteellista tuossakin muka nyt on. Mustat reunat ja valkoinen sileä alue keskellä - onkohan sen tarkoitus jotenkin kuvata Tammerkoskea? Räpsäsin siitä muutaman kuvan, ja kameran näyttöä vilkaistessani läntti näyttikin aivan erilaiselta. Toivottavasti tekään ette näe tässä heti sitä "oikeaa" juttua, tää on nimittäin aika hieno piilokuva.
Jos ei tahdo hahmottua, niin silmien siristäminen auttaa. --- Can you see anything special here? If you don't, just squint your eyes.
En taida olla kuin parisen viikkoa jäljessä näissä jutuissani. Olympiatyö se vaan lekottelee tuolla olkkarin lattialla kahden 90-senttisen varapatjan päälle pingotettuna; kiinnittämiseen jouduin käyttämään kaikki nuppineulani ja siltikin niitä olisi saanut olla tiheämmässä. Mitenkähän tämän sanoisi.... se on aika laaja kappale. Haisee sitäpaitsi lampaalta heti kun sen kastelee, eli ei mikään sadekelin vaate se ei todellakaan ole. Olen ikävä ihminen enkä vieläkään laita siitä kuvia näkyville. Palataan sen sijaan parin viikon taakse Tampereella vietettyyn minilomaan. Niin ja vielä terveisiä kaikille neuletapaamisessa olleille! Mä kävin Belgiaan palattuani muutamassa blogissa jättämässä terveisiä mutta sitten tuli taas joku häiritsemään ikävillä työasioilla ja kierros jäi kesken.
Jokin aika sitten täällä oli myös esitetty kysymys Tampereen nappikaupoista. Onhan ne paljon vähentyneet siitä, mitä minäkin muistan niitä täällä olleen (olen ollut pienenä hoidossa kaikenlaisilla mummeleilla, jotka on raahanneet mua käsipuolesta ympäri kaupunkia ja silloin tosiaan kierrettiin etsimässä jos vaikka mitä korsettiluuta ja sukkanauhasolkea). Ilmeisesti tosiaan näillä seuduilla edelleenkin näperretään ja puuhastellaan aika paljon, sillä esimerkiksi Tampereen Akateemisessa myydään kai suhteellisen (tai suhteettoman) paljon erilaisia harrastelehtiä. Käykää ihmiset siellä vonkumassa!
Tuomiokirkonkadulla, vähän ortodoksikirkolta alaspäin on samassa korttelissa kaksikin nappikauppaa: Hämeen neule- ja ompelukoneliike (Tuomiokirkonkatu 23) ja Nipin napin siinä vähän ylempänä . Ensiksi mainitusta saa myös joitakin Adriafilin neulelankoja, siellä on ainakin ollut harmaasävyistä alpakkalankaa. Ja jos sielläpäin liikkuu, Hämeenkadun suuntaan tullessa on vielä Harraste, josta kannattaa tsekata laukunkahvavalikoima ja huovutusvillat ja ja ja…
Koskikeskuksen 3. kerroksen käsityökeskus mainostaa olevansa Suomen paras nappikauppa, mutta mun mielestä kunnia kuuluu kyllä Nappipuodille osoitteessa Näsilinnankatu 21. Ei Koskikeskuksen liikkeessä mitään vikaa ole, mutta Nappipuodissa tekee todellisia löytöjä, sieltä on saanut Tarinatakkiinkin aina vaan uutta täydennystä.
Kauppahallissakin on ompelupuoti, jossa kannattaa piipahtaa. Sieltä en vaan osaa suositella mitään erityistä, mutta aina siellä käydessä jotain tarttuu mukaan.
Mikäs juttu tää on? Osuin Koskikeskukseen vanhojenpäivänä, ja siellä oli kova meno ja meininki. Eihän sinne tule kaikki Tampereen lukioiden tokaluokkalaiset? Onko kyseessä vaan jotkut ilmaisutaitolukiolaiset vai onko niillä jotkin kiertävät vuorot, ketkä tulee minäkin vuonna ihmisten ilmoille tanssaamaan?
Siellä nämä veti tangoa Por una cabezan tahdissa, tässä vielä lopputaivutukset:
Olin siis varsinaisesti menossa Verkarantaan katsomaan "Silmukoin"-näyttelyä, joka on valitettavasti jo päättynyt. Teemana oli virkkaus, ja esillä niin käyttöesineitä kuin virkkauskokeiluja eri materiaaleista.
Verkarannan päädyssä komeili kuitenkin tämä mustavalkoinen teos, jonka kanssa koin todellisen valaistumisen. En ollut nähnyt sitä ensin kauempaa, vaan tulla tepsuttelin Verkarannan kulmalle ja ihmettelin, mitä taiteellista tuossakin muka nyt on. Mustat reunat ja valkoinen sileä alue keskellä - onkohan sen tarkoitus jotenkin kuvata Tammerkoskea? Räpsäsin siitä muutaman kuvan, ja kameran näyttöä vilkaistessani läntti näyttikin aivan erilaiselta. Toivottavasti tekään ette näe tässä heti sitä "oikeaa" juttua, tää on nimittäin aika hieno piilokuva.
Jos ei tahdo hahmottua, niin silmien siristäminen auttaa. --- Can you see anything special here? If you don't, just squint your eyes.
Friday, March 03, 2006
Mihin tää aika oikein katoaa?
(English posting below, please scroll down)
Siinä meni taas viikko enkä kertakaikkiaan ehtinyt pingottamaan olympiaseppelettäni. Joka päivä oli olevinaan jotain erityistä touhua, ja kaikki alkoi
migreenimaanantailla. Puikot tai langat tai niiden hiplailu ei olis voinut vähempää kiinnostaa, mutta pääsimpähän apteekkiin shoppailemaan (tauti kai sekin). Mutta eikö löytynyt hienoja pillerirasioita? Aika jännää, että niissä myytiin espanjalaista apteekkisalmiakkia, mutta äkkiäkös ne on syöty.
Tissuttelutiistaina piti oikein miettiä, onko lasini yleensä puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi. Tosin näiden ollessa kyseessä määrittely oli helppoa: tyhjiä olivat ja tyhjinä pysyivät. Belgia on siitä hauska maa asua, että täällä on vähän joka yrityksessä jonkinlainen kanta-asiakasetusysteemi eikä näiltä mahtavan hianoilta tarjouksilta oikein voi välttyä. Kerää tuhat leimaa, niin het' saat palkkioksi yhden murokipon. Olen viime syksystä asti keräillyt tarroja, jotka saattoi vaihtaa viinilaseihin, paitsi että lasit loppuivat kauan ennen kuin kampanjan piti päättyä. Kaupoissa oli vaan ilmoituksia, että laseja on tulossa, älkää hätäilkö, mutta eihän niitä koskaan missään näkynyt. Viimeisenä päivänä sitten sain lunastettua oman pienen palkkioni, jee! (ja kiitos myös postikortista!)
Kerimiskeskiviikkona alkoi tuntua vierotusoireita, oli siis pakko tarttua taas puikkoihin. Vaanku oikein mikään idea ei lähtenyt kehittymään ja pari kokeilemaani lankaa oli ihan vääränlaisia, annoin sitten vallan periksi. Suomi-lomalta lähti mukaan muutama vyyhti lankaa, jotka on kuitenkin jossain vaiheessa kerittävä keriksi, joten senhän voisi tehdä vaikka nyt kun neulominen ei lähde kunnolla käyntiin. Liikuntaharrastuskin on ollut hunningolla. Näppäränä tyttönä yhdistin sitten nämä kaksi asiaa, ja kaikkien odotusten vastaisesti Grignascon merinosilkki meni nätisti kerälle samaan aikaan kuin poljin kuntopyörää. Vielä kun joku keksisi sellaisen vehkeen, joka kerii lankaa vyyhdeltä jokaisella polkimen polkaisulla, niin voisi tulla kuntoiluunkin uutta intoa.
Noita vaaleanpunaisia en vielä kerinyt kun se oli niin nättiä vyyhdellä. Muuten kuvassa on neljä kerää Fritidsgarnia, kaksi kerää (kerimismielessä) pahamaineista Grignascon merinosilkkiä, yksi kerä Fleece Artistin merinovillaa ja sitten aloitin vielä Rooman-tuliaisten kerimisen. En oo punninnut tuota pätkävärjättyä mohairlankaa, mutta siinä täytyy olla metreissäkin jo aikamoinen määrä. Eikä yhtään solmua missään välissä!
Törkytorstain tarkempi ruotiminen jääköön nyt tekemättä. Ainakaan silloin ei tapahtunut mitään kivaa, ei ainakaan niin kivaa kuin
Postipaketinhakuperjantaina
Kohtalaisen kiireinen viikonloppu taas odottamassa. Muistilappu itselle: kylvä nyt ainakin osa kesäkukista (vaikkei aamulla ikkunasta katsoessa asia tuntuisikaan kovin ajankohtaiselta). Kevät tulee ennen kuin kukaan huomaakaan!
Siinä meni taas viikko enkä kertakaikkiaan ehtinyt pingottamaan olympiaseppelettäni. Joka päivä oli olevinaan jotain erityistä touhua, ja kaikki alkoi
migreenimaanantailla. Puikot tai langat tai niiden hiplailu ei olis voinut vähempää kiinnostaa, mutta pääsimpähän apteekkiin shoppailemaan (tauti kai sekin). Mutta eikö löytynyt hienoja pillerirasioita? Aika jännää, että niissä myytiin espanjalaista apteekkisalmiakkia, mutta äkkiäkös ne on syöty.
Tissuttelutiistaina piti oikein miettiä, onko lasini yleensä puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi. Tosin näiden ollessa kyseessä määrittely oli helppoa: tyhjiä olivat ja tyhjinä pysyivät. Belgia on siitä hauska maa asua, että täällä on vähän joka yrityksessä jonkinlainen kanta-asiakasetusysteemi eikä näiltä mahtavan hianoilta tarjouksilta oikein voi välttyä. Kerää tuhat leimaa, niin het' saat palkkioksi yhden murokipon. Olen viime syksystä asti keräillyt tarroja, jotka saattoi vaihtaa viinilaseihin, paitsi että lasit loppuivat kauan ennen kuin kampanjan piti päättyä. Kaupoissa oli vaan ilmoituksia, että laseja on tulossa, älkää hätäilkö, mutta eihän niitä koskaan missään näkynyt. Viimeisenä päivänä sitten sain lunastettua oman pienen palkkioni, jee! (ja kiitos myös postikortista!)
Kerimiskeskiviikkona alkoi tuntua vierotusoireita, oli siis pakko tarttua taas puikkoihin. Vaanku oikein mikään idea ei lähtenyt kehittymään ja pari kokeilemaani lankaa oli ihan vääränlaisia, annoin sitten vallan periksi. Suomi-lomalta lähti mukaan muutama vyyhti lankaa, jotka on kuitenkin jossain vaiheessa kerittävä keriksi, joten senhän voisi tehdä vaikka nyt kun neulominen ei lähde kunnolla käyntiin. Liikuntaharrastuskin on ollut hunningolla. Näppäränä tyttönä yhdistin sitten nämä kaksi asiaa, ja kaikkien odotusten vastaisesti Grignascon merinosilkki meni nätisti kerälle samaan aikaan kuin poljin kuntopyörää. Vielä kun joku keksisi sellaisen vehkeen, joka kerii lankaa vyyhdeltä jokaisella polkimen polkaisulla, niin voisi tulla kuntoiluunkin uutta intoa.
Noita vaaleanpunaisia en vielä kerinyt kun se oli niin nättiä vyyhdellä. Muuten kuvassa on neljä kerää Fritidsgarnia, kaksi kerää (kerimismielessä) pahamaineista Grignascon merinosilkkiä, yksi kerä Fleece Artistin merinovillaa ja sitten aloitin vielä Rooman-tuliaisten kerimisen. En oo punninnut tuota pätkävärjättyä mohairlankaa, mutta siinä täytyy olla metreissäkin jo aikamoinen määrä. Eikä yhtään solmua missään välissä!
Törkytorstain tarkempi ruotiminen jääköön nyt tekemättä. Ainakaan silloin ei tapahtunut mitään kivaa, ei ainakaan niin kivaa kuin
Postipaketinhakuperjantaina
Kohtalaisen kiireinen viikonloppu taas odottamassa. Muistilappu itselle: kylvä nyt ainakin osa kesäkukista (vaikkei aamulla ikkunasta katsoessa asia tuntuisikaan kovin ajankohtaiselta). Kevät tulee ennen kuin kukaan huomaakaan!
Watching the time go by
Another week flew by and I just didn't find time to block my Olympic wreath yet. Each day had its theme and activities, though. It was
Migraine Monday - when I really didn't feel like touching any needles or yarn. But check out those artsy pill boxes. This must be a bad case of shop-a-holism if it takes over even at a pharmacy.
Tipsy Tuesday - is your glass half full or half empty? Actually, mine were (and remained) totally empty. One funny thing about Belgium is that there are constantly all sorts of sales promotions and campaigns going on and you just cannot avoid being offered special loyal customer cards or other benefits . Ever since last autumn I've been collecting tokens which could be exchanged for wine glasses, except that even well before that campaign was supposed to end, there were no glasses left in shops. I finally managed to find and collect my lot on the very last day.
Winding Wednesday: After a few days' break I started to feel I needed some rehab, something to do with fibers. Tried a couple of knitting ideas but got nowhere with them, so I decided to wind some hanks I'd bought during the week in Finland. I also felt I'd neglected physical exercise lately, so I put those two things together. Unbelieveable enough, those two activities worked rather well.
Trash Thursday would deserve a posting of its own, but maybe I'll spare you for now.
And today it was "Fetch your parcel from the post office" Friday
What about tomorrow, Saturday? Here's a note: remember to sow some summer flowers! It'll be spring before you know it (although it's a bit hard to believe when you wake up in the morning and see this).
Migraine Monday - when I really didn't feel like touching any needles or yarn. But check out those artsy pill boxes. This must be a bad case of shop-a-holism if it takes over even at a pharmacy.
Tipsy Tuesday - is your glass half full or half empty? Actually, mine were (and remained) totally empty. One funny thing about Belgium is that there are constantly all sorts of sales promotions and campaigns going on and you just cannot avoid being offered special loyal customer cards or other benefits . Ever since last autumn I've been collecting tokens which could be exchanged for wine glasses, except that even well before that campaign was supposed to end, there were no glasses left in shops. I finally managed to find and collect my lot on the very last day.
Winding Wednesday: After a few days' break I started to feel I needed some rehab, something to do with fibers. Tried a couple of knitting ideas but got nowhere with them, so I decided to wind some hanks I'd bought during the week in Finland. I also felt I'd neglected physical exercise lately, so I put those two things together. Unbelieveable enough, those two activities worked rather well.
Trash Thursday would deserve a posting of its own, but maybe I'll spare you for now.
And today it was "Fetch your parcel from the post office" Friday
What about tomorrow, Saturday? Here's a note: remember to sow some summer flowers! It'll be spring before you know it (although it's a bit hard to believe when you wake up in the morning and see this).
Monday, February 27, 2006
Yesterday was like a scene from Snow White and the Seven Cats...err.. Dwarfs
Doc: Wonder how the knitting lady is doing upstairs. Let's go and check. Whose turn is it?
Grumpy: I don't want to, so I won't go. Instead, I'll just make horrible noises here in our own garden. And I'll pee everywhere, even on the walls.
Sleepy: ZZZZZZZ. But a visit involves climbing. Can't be bothered. ZZZZZZ.
Bashful: I'll go...but no pictures, please (and indeed, he managed to visit and then sneak away without any being taken)
--
So hello, you must be Dopey. It seems that you're all over the place.
Joops. Naapurin kissapesue oli siis järjestänyt päivystyksen mun terassille, ilmeisesti tarkoitus oli käydä vahtaamassa olympianeuleen valmistumista. Nannalla on Osis ja Johanna K:lla Vilma (joka siis ei ole kissa), jotka myös kannustavat huippusuorituksiin. Tässä oli vähän samanlainen olo: eikö se nyt jo ole val-mis??? Kyllä sä olet sitten hidas!
Grumpy: I don't want to, so I won't go. Instead, I'll just make horrible noises here in our own garden. And I'll pee everywhere, even on the walls.
Sleepy: ZZZZZZZ. But a visit involves climbing. Can't be bothered. ZZZZZZ.
Bashful: I'll go...but no pictures, please (and indeed, he managed to visit and then sneak away without any being taken)
--
So hello, you must be Dopey. It seems that you're all over the place.
And what happened to your nose, Sneezy?
Even though this photo doesn't show it, this is a happy fellow. Most of the time. I have an earlier photo of Happy stretching in the sunshine. Here he might as well play Grumpy.
(But how many cats does my neighbour have? I have seen seven, although not all of them are curious or athletic enough to climb upstairs and onto my terrace. They're going to be a real nuisance in the spring. And I do NOT feed them, despite what you might think.)
Joops. Naapurin kissapesue oli siis järjestänyt päivystyksen mun terassille, ilmeisesti tarkoitus oli käydä vahtaamassa olympianeuleen valmistumista. Nannalla on Osis ja Johanna K:lla Vilma (joka siis ei ole kissa), jotka myös kannustavat huippusuorituksiin. Tässä oli vähän samanlainen olo: eikö se nyt jo ole val-mis??? Kyllä sä olet sitten hidas!
Subscribe to:
Posts (Atom)
