Thursday, March 16, 2006

So beautiful. So delicate. So not me. - Niin herkkää ja söpöä että ihan yököttää

I do not take part in Project Spectrum, even though this may look like it. This photo was taken in Paris last weekend - it was bitterly cold but even so, some plants are convinced that the spring is coming.



En siis ota virallisesti osaa tähän Project Spectrumiin vai mikä sen nimi nyt oli - sattui vaan kamerasta löytymään niin sävyihin sopiva kuva. Pariisissa oli viime viikonloppuna purevan kylmää, mutta eräät kasvit uskovat näköjään silti kevään tuloon.




Does it ever happen to you that one pattern comes back to haunt you? For me it's this Solomon's knot crochet pattern. If I have a crochet hook at hand and nothing else to do, it's very likely that the nearest yarn is starting to take the shape of these kind of loops:

Onkos teitillä jotain sellaista mallia, joka palaa kuvioihin aina vain uudestaan? Jaa että Fifi? Mulla taas se on nämä virkatut Salomonin solmut. Jos vaan on virkkuukoukku lähistöllä eikä oikein mitään muuta sopivaa tekemistä, niin kummasti vaan lanka kuin lanka alkaa vääntyä tämmöisille lenksuille. (Ja on muuten niimmaanperusteellisen hyvä virkkuukoukku, että kiitos paljon! Piti ottaa siitä kuva pakkauksessaan mutta unohtui. Mun oma surinapuikko!)

Kuvassa on muuten vintage-lankaa. Tunnistaako joku?





The fact of having a tiny amount of Kidsilk Haze left from a previous project, and waiting to see more flowers in local cherry trees made me start this string of flowers.



Oli jäänyt pikkuinen nyttärä Kidsilk Hazea, ja oikeita kirsikankukkia ootellessani aattelin väkrätä tämmöisen kukkaketjun. -- Ja mielikuvitus on kai sinänsä ihan hyvä asia. En vaan voi mitään sille, että kuvittelen itseni hakkaamassa lasten leikkipianoa ja vinkum... laulamassa itämaisella asteikolla "Sa-ku-raa, sa-ku-raa, lallallallallaa".



And when the pale pink ran out, I continued with this stronger shade. Will this pattern become my new trade mark?

Kun hailea vaaleanpunainen lanka loppui, aloitin uuden huivintekeleen tällä tummemmalla värillä. Tuleekohan tästä mallista uusi tavaramerkkini?

8 comments:

katinkontti said...

Nuo hentoset KSH-kukat on niin ihania että taju lähtee. Mutta mulla onkin kirsikankukka-fetissi. Muidenkin hedelmäpuiden; esmes omenan, kukat kelpaavat. Lost in Translationia (taas kerran) katellessani ihailin siinä olevia kirsikankukka"keppejä", ja suunnittelin takeväni vastaavia, kukat silkkipaperista. Mutta että niitä voisi langastakin...

golden said...

Oi kuinka ihanan herkkiä! Miten mä en muista mistään Salomonin solmuista kuulleenikaan, mutta kauniilta näyttävät. Tuo vintage-lanka näyttäisi Novita Jadelta...? Mullakin on sitä. Voitko paljastaa, miten noita solmuja ja kukkia tehdään? Tai siis kyllähän tuosta alimmaisesta kuvasta voi varmaan päätellä, kunhan ottaa koukun ja langan käteen. Ai niin, ja kaunis koukkukin sulla on!

KristiinaS said...

PrincesMohair?

Ihana virkkuukoukku! Ihan olen kade.

villasukka said...

Samoin, salomonin solmut on tosi kivoja tehdä kauniita katsella. Muutenkin virkkaaminen on jotenkin lepuuttavaa - tuo mieleen lapsuuden!

AnneM said...

en minäkään ole salomonin solmuista kuullutkaan.. kauniita juttuja kaikki kuitenkin!

KirsiÄr said...

Oijjoijoijoi! Pitäisiköhän tosissaan harkita koukkuun tarttumista. Mulla nuo "ei oo oikeen mitöään muutakaan"-työt pakkaa olemaan sukkia.

Anonymous said...

Voisitko jooko olla niin kiva ja kertoa miten noita salomoneja tehdään? En löytänyt googlaamalla...

Terhi said...

Oi, ihania kukkia kaikki! Ja tuo virkkuupuikko on kyllä tosi hieno. Nyt soi sitten päässä "Sakura, Sakura, kaikkialla kirsikkaaaaa…" Minä olen sitä melodikalla vedellyt koko lapsuuteni. :-D